Miten olette päässeet eroon isovanhemmilla vietettävästä joulusta?
Äitini haluaa meidät joka joulu heille. Tämä on todella kiva ajatus, mutta en millään haluaisi mennä. Äiti on marttyyriluonne, eli koko joulun saa kuunnella valitusta kun äiti on yksin kaiken tehnyt (tosiasiassa minä olen kyllä aina apuna ja maksan osan ruuista) ja siinä latistuu joulutunnelma tehokkaasti.
Olen yrittänyt ehdottaa joulua meillä, mutta se ei käy. Olen myös yrittänyt ehdottaa että viettäisivät miehensä kanssa kaksistaan joulun ja poikkeaisivat vaikka kahville, mutta "sitten ei tule mitään joulua".
Haluaisin viettää joulua omalla porukalla ilman, että äiti kitisee asiasta vielä tammikuun puolessa välissä. Onko joku onnistunut tällaisessa?
Kommentit (310)
Ekan kerran jälkeen sanoin miehelleni, että enää en sinne lähde joulua pilaamaan. Eikä menty, ei menty minunkaan vanhemmille.
Se, että syödään aamupala ja sen jälkeen autolla 40 km päähän tervehtimään sukulaisia kahteen eri talouteen, joss toisessa tarjottiin vähän suklaata ja toisessa kahvit, pimeällä pakkasessa kahdelle haudalle. Mitään kiirettä ei missään pidetty vaan juteltiin loputtomiin hautuumallakin kaikkien tuttujen kanssa. Sitten takaisin anoppilaan ja ruoka kuuden jälkeen illalla. Koko päivä siis jossain muualla kuin joulua viettämässä ja lähes ilman ravintoa. Anoppi ei ollut edes saanut kuin kuppasen pienen luonnonkuusen tuotua sisään, oli niin vaalea kuusi, että neulasia tuskin näki ja koristeita ei nimeksikään. Ei tuo mitään, mutta koko päivän viettäminen jossain, missä ei edes yritetty kävijöille luoda joulutunnelmaa, niin ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietämme tänä vuonna joulun omassa kodissa, tervetuloa meille.
Miten sen voisi muuten ilmoittaa? Ei ole minusta kovinkaan vaikeaa.
Ja sitten se äidin vastaus
15.11.: okei
23.11: ahaa. Noh katsotaan sitten lähempänä.
30.11. Niin. No ei taideta päästä liikkeelle jouluna, koska se 5km meiltä teille on pidempi kuin teiltä meille
7.12. Jaa. No katsotaan sitten jaksaako tänne mitään joulua laittaa jos ei täällä ole ketään jouluna
14.12. Niin en nyt ymmärrä miksi pitää tuolla lailla linnottautua kotiin jouluksi. Niin on tosi kurjaa kun emme sitten saa laitettua joulua ollenkaan. Onneksi vihaan joulua Niin menee sitten helposti kun ei tarvitse laittaa joulua ollenkaan. Säästyy rahatkin, mutta ehdin kyllä jo ostaa lapsille vuoren lahjoja että kai ne sitten jotenkin tuosta teille kulkeutuu jos käytte hakema
Rasituin tämän lukemisesta. Niin kovin tuttu kulku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietämme tänä vuonna joulun omassa kodissa, tervetuloa meille.
Miten sen voisi muuten ilmoittaa? Ei ole minusta kovinkaan vaikeaa.
Ja sitten se äidin vastaus
15.11.: okei
23.11: ahaa. Noh katsotaan sitten lähempänä.
30.11. Niin. No ei taideta päästä liikkeelle jouluna, koska se 5km meiltä teille on pidempi kuin teiltä meille
7.12. Jaa. No katsotaan sitten jaksaako tänne mitään joulua laittaa jos ei täällä ole ketään jouluna
14.12. Niin en nyt ymmärrä miksi pitää tuolla lailla linnottautua kotiin jouluksi. Niin on tosi kurjaa kun emme sitten saa laitettua joulua ollenkaan. Onneksi vihaan joulua Niin menee sitten helposti kun ei tarvitse laittaa joulua ollenkaan. Säästyy rahatkin, mutta ehdin kyllä jo ostaa lapsille vuoren lahjoja että kai ne sitten jotenkin tuosta teille kulkeutuu jos käytte hakema
Edelleenkin sanon, että torppaa alkuunsa tuollainen. Esimerkiksi, näin: "olen jo monta kertaa sanonut, että vietämme joulun kotona, joten tuo syyllistäminen ja märinä on ihan turhaa. Miksi et usko, vaan pitää jatkaa ja jatkaa loputtomiin". Varsinkin tuossa 16.12. lähtien on syytä ottaa sellainen kanta, että joko tuo loppuu, tai pidämme tauon kaikessa yhteydenpidossa. Vanhukset ovat aikuisia ihmisiä, joiden on myös osattava käyttäytyä. Tuo on pahimmanlaatuista manipulointia, jonka te palkitsette aina, kun hyppäätte väpättävähuulisen äidin oikkujen mukaan, ja seuraavana juhlapyhänä sama rumba alkaa alusta.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa nuoret ja nuoret perheet nyt vaan tyytyväisiä, kun pääsette siistiin kotiin ja runsaaseen joulupöytään. Ei se niin helppoa ole. Kyllä sitten hoksaatte asian, kun oma vuoronne tulee.
Tämäpä just.. itsekin kantapään kautta oppineena 👍
Saan tehdä perheelleni ruokaa ja siivota kotia 365 päivää vuodessa. Jos saan edes yhdeksi päiväksi jättää tämmöiset askareet ja istahtaa valmiiseen pöytään ja siistiin, jouluiseen kotiin niin se on paras joululahja.
Kotona ehtii kyllä olla ja passata.
Olen myös huomannut sen, että meillä varsinkin lapset kaipaa sinne mummolaan/ setkuille. Joulut kotona on ollut kaikkea muuta kuin unelmissa ja mielikuvissa.
Seura ja tunnelma puuttuu - se vie ison palan jouluntaikaa. Ja helposti menee vain arkiseksi olemiseksi.
Siksi me lähdemme mielellämme joka joulu vierailemaan. On myös taito osata olla hyvä ja kiitollinen vieras, kannattaa kokeilla niin voi yllättyä .
T: vuodet opettaa
Ap voisi aikuistua ja itsenäistyä sanomaan mitä tahtoo eikä mielistellä aikuinen ihminen ja kärvistellä. Äiti on lellitty jo nyt piloille, mikään ei kohta kelpaa.
Mä tässä oon miettinyt viestejä lukiessani, että onko missäkin itsekäs mummo vai sairaalloisen itsekäs mummo vai yksinäinen mummo.
Mummojenkin näkökulmia näihin tilanteisiin tarvittaisiin. Ei pakolla mene yksi yhteen tarinoinnit äitien ja tyttärien välillä. Itselläni on rakastettava, mutta jäärä mummo. Ei mitään pahaa halua, eikä ole kontrolloiva vaan on pinttynyt rutiineihinsa. Oon se aikaisempi kirjoittaja joka sanoi mummoni olevan hoitokodissa nykypäivänä.
Tuo on pahimmanlaatuista manipulointia, jonka te palkitsette aina, kun hyppäätte väpättävähuulisen äidin oikkujen mukaan, ja seuraavana juhlapyhänä sama rumba alkaa alusta.
Samaa mieltä. Mutta ei millään jaksaisi alkaa kouluttaa aikuista ihmistä keskellä joulukiireitä. Mutta kuten todettu, se on ilmeisesti pakko.
Mikään järjellinen toteaminen ei todellakaan auta. Osa ei ilmeisesti ymmärrä miten raskaaksi ihminen voi joulun alla ruveta.
Meidänkin äiti on oikein kiva ja tykkään viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta joulut on vain kauheita. Äiti on jouluhirmu ja kunnon grinch.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma minullakin on kuin aloittajalla.
Ikää on jo 33 v eikä ole lapsia, mutta jouluksi on "pakko" mennä lapsuudenkotiin.
Muuten saan vanhemmat/sisarukset vttu aattona oven taakse riehumaan.
On ikävää, että juuri tänä jouluna aionkin olla kipeä - kaverilta sain vanhan, positiivisen koronatestin.
Varmaan huomenna pitää jakaa se kuvana, saa vttu edes olla joskus rauhassa.
Täällä toinen ja saman ikäinenkin vielä. Ei lapsia, tai muutakaan mihin vedota. Monta joulua mennyt jo ulkomailla tai "kipeänä". Jospa ensi jouluna uskaltaisin vaan sanoa suoraan, että en tule. Mielummin syön yksin pitsaa kotona ja lepään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä joulussa paras lahja on kun pääsee valmiiseen joulupöytään. Nyt kun on itsekin saanut äidin roolissa toimia jo toistakymmentä vuotta niin menen mielellään mihin vaan kutsu käy! Säästyy itse valtavalta työltä ja stressiltä - ja jouluriidoilta. Sen kun naukkailee glögiä ja herkuttelee notkuvien pöytien äärellä.
Tässä nyton vähän näkemyseroja, mikä on ihana valmis joulupöytä. Siihen ei hirveesti kuivaksi paistettu kinkku ja parit laatikot riitä, jos kattauskin on ihan sama kuin söisit arkena lounasta eikä muutenkaan ole kovinkaan jouluista eikä varsinkaan siemailla edes alkoholitonta glögiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä oon miettinyt viestejä lukiessani, että onko missäkin itsekäs mummo vai sairaalloisen itsekäs mummo vai yksinäinen mummo.
Mummojenkin näkökulmia näihin tilanteisiin tarvittaisiin. Ei pakolla mene yksi yhteen tarinoinnit äitien ja tyttärien välillä. Itselläni on rakastettava, mutta jäärä mummo. Ei mitään pahaa halua, eikä ole kontrolloiva vaan on pinttynyt rutiineihinsa. Oon se aikaisempi kirjoittaja joka sanoi mummoni olevan hoitokodissa nykypäivänä.
No tarinat varmasti eroavat kuin yö ja päivä riippuen kertooko tarinaa joulusta äiti vai tytär. Vika on kyllä mummossa, jos keinovalikoima on lähinnä manipulointi ja martyrointi eikä kelpaa se, että itse menisi sinne lapselleen vaikka tarjotaan sitä vaihtoehdoksi, eikä pelkkä kahvittelu.
Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että ihmiset haluavat olla joulun oman perheensä kanssa omilla ehdoillaan. Mummojen pitää oppia päästämään lapsistaan irti.
Itse haluaisin olla semmoinen äiti/ mummo joka mielellään laittaa joulun ja näkee sen vaivan. Koska on mukava laittaa muille ja tuottaa iloa.
Mutta en ikimaailmassa haluaisi että kukaan joutuu väkisin tulemaan saatika keksimään jotain vaiheita!
Puhukaa toiveistanne. Yksi tapa on mennä vaikka leipomaan pipareita jo hyvissä ajoin ennen joulua ja viettämään yhdessä aikaa.
Sitten voi sopia että jokainen järjestää ja viettää joulun tahollaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin olla semmoinen äiti/ mummo joka mielellään laittaa joulun ja näkee sen vaivan. Koska on mukava laittaa muille ja tuottaa iloa.
Mutta en ikimaailmassa haluaisi että kukaan joutuu väkisin tulemaan saatika keksimään jotain vaiheita!
Näin juuri. Jos jo ennen joulua on painostava ilmapiiri, niin ei se joulufiilis sieltä tule. Pakkopullaa kaikille.
Ja jos on mummo joka laittaa joulun joka vuosi vapaaehtoisesti, niin älkää vain valittako. Jos valitatte siitä että kutsutte vieraita, niin ei ne vieraat tunne itseään tervetulleiksi, eikä ole kiva vierailla.
Lasten vuoksi menemme mummolaan..Joulu on lasten juhla. Sitten kohta kun ollaan kaksin miehen kanssa, niin vietetään mielellään joulua esimerkiksi mökillä. Lapset saa sinne tietenkin tulla jos haluavat.. nuoret kuitenkin itsenäistyy ja moni ottaa etäisyyttä siinä parinkympin tienoilla. Toiset haluaa mennä vanhemmilleen jouluksi, toiset eivät..
Moni pikkulapsen vanhempi voisi ajatella sen siltä kantilta? Saa ehkä itsekin syödä rauhassa kun joku muu katsoo tenavien perään ym..
Oikeastiko joku kuvittelee, että tuollaisessa marttyyrisuvussa joku muu kuin ne pikkulasten vanhemmat katsoo lasten perään? Noissa perheissä on kaikki perintökoristeet jätetty niiden lasten ulottuville ja ainoastaan pikkulasten vanhemmat vahtivat niitä lapsia. Pitää muistaa, että tässä keskustelussa ei lähtökohtaisesti ole kyse täysillä käyvistä isovanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa nuoret ja nuoret perheet nyt vaan tyytyväisiä, kun pääsette siistiin kotiin ja runsaaseen joulupöytään. Ei se niin helppoa ole. Kyllä sitten hoksaatte asian, kun oma vuoronne tulee.
Kyllä se on hyvin helppoa. Meillä ei hössötetä joulusta mitään erikoista. Paistetaan kinkkua ja kuusi pystyyn nurkkaan. Pari tonttu ukkoa ja kohvehdit pöytään. Jouluruokaa ei syö meillä, ei lapset eikä me vanhemmat. Jos ei kinkkua lasketa ja varmaan pärjättäis ilman sitäkin. Ihan hyvin on kuule mennyt näin jo 20v. Nelikymppisiä ollaan.
Yhden isovanhemman olen nähnyt elossa muut olivat jo kuolleet kun synnyin.
Valituksiin voi sanoa vain niinniin. Tai että äiti, jouluasiaa ei puida nyt enää vaikka sua harmittaakin.
Jos et kestä tai voi sanoa äidillesi niinkuin se on, menet jouluksi sinne. Äitisi ei helpolla saavutetuista eduista luovu: kaikki taivuttelukeinot on käytössä. Niinniin.
"No tarinat varmasti eroavat kuin yö ja päivä riippuen kertooko tarinaa joulusta äiti vai tytär. Vika on kyllä mummossa, jos keinovalikoima on lähinnä manipulointi ja martyrointi eikä kelpaa se, että itse menisi sinne lapselleen vaikka tarjotaan sitä vaihtoehdoksi, eikä pelkkä kahvittelu.
Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että ihmiset haluavat olla joulun oman perheensä kanssa omilla ehdoillaan. Mummojen pitää oppia päästämään lapsistaan irti."
Kuinka totuudenmukaista on, kun sanotaan mummon manipuloivan?
Tässäpä tämä, että kumpi osapuoli maalaa enemmän tarinaa.
Meillä on mennyt aika samalla tavalla. Mutta vanhemmat eivät todellakaan istu kauaa. Ottavat takit sentään pois koska "teillä on hirveän kuuma". Sitten äkkiä lapsille lahjat kouraan. Heti pitää avata. Sitten muutamat kuvat ja todetaan että heidän pitääkin lähteä, kun koira on yksin kotona. Ja tämä oli heille todella haasteellinen matka.
Heiltä meille ajaa alle 10min.