Miten olette päässeet eroon isovanhemmilla vietettävästä joulusta?
Äitini haluaa meidät joka joulu heille. Tämä on todella kiva ajatus, mutta en millään haluaisi mennä. Äiti on marttyyriluonne, eli koko joulun saa kuunnella valitusta kun äiti on yksin kaiken tehnyt (tosiasiassa minä olen kyllä aina apuna ja maksan osan ruuista) ja siinä latistuu joulutunnelma tehokkaasti.
Olen yrittänyt ehdottaa joulua meillä, mutta se ei käy. Olen myös yrittänyt ehdottaa että viettäisivät miehensä kanssa kaksistaan joulun ja poikkeaisivat vaikka kahville, mutta "sitten ei tule mitään joulua".
Haluaisin viettää joulua omalla porukalla ilman, että äiti kitisee asiasta vielä tammikuun puolessa välissä. Onko joku onnistunut tällaisessa?
Kommentit (310)
Teimme mieheni kanssa päätöksen ennen jo lasten syntymää, että aatto ja joulupäivä ollaan kotona. tapaninpäivänä ja sen jälkeen voidaan käydä sukulaisista, jos aikatauluun sopii. Tällä keinoin ei ollut minkäänlaista ongelmaa, koska kaikille oli selvä, että pysymme kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastun influenssaan/koronaan/ noroon/ koleraan/mustaan surmaan pari päivää ennen aattoa ja kuumetta on 42 astetta,
Mä taas en tajua yhtään tällaista valehtelemista. Hirveän epäkohteliasta muita kohtaan. Miksei voi vaan reilusti sanoa, että olemme jouluna omassa kotona.
Itse en ole valehdellut mutta ymmärrän hyvin, että on ihmisiä, joiden kohdalla tämä voi olla ainoa siedettävä taktiikka.
Minä ja puolisoni vuorottelimme aikoinaan jouluja vanhempiemme luona (pitkä etäisyys joten ei mahdollista olla kummassakin paikassa aattona). Siitäkin aina vuoron perään toisen vanhemmat olivat järjettömän pettyneitä ja vatvoivat ja voivottelivat asiaa koko joulukuun ja suurimman osan marraskuutakin. Ei se
Omien lastensa vahtimisen kyläpaikassa muille ulkoistavat vanhemmat ovat itsekkäitä ääliöitä. Piltin omat vanhemmat vahtivat vuorotellen toisen syödessä. Toimi omassa perheessä ihan hyvin.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko lapsiperheelliset, että se heidän oma tilanteensa on jotenkin ikuinen. Jossain kohtaa olette itse niitä isovanhempia, jotka kinuavat lapsiaan kotiin jouluksi.
Muistanette silloin olla pyytämättä mitään lapsiltanne, eikös juu? Antaa heidän viettää omaa jouluaan sen OMAN perheen kanssa, mihin te ette enää kuulu.
Näille perheille ei edes tule mitään omia perinteitä kun ei koskaan saa olla omassa kodissa jouluna.
Kyllä siinä kuitenkin luonnostaan tulee se muutama kymmenen vuotta aikaa, kun omat vanhemmat ovat liian vanhoja joulua järjestämään. 3-kymppisenä sitä ajan perspektiiviä ei vielä oikein ole kehittynyt.
Omat lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Jouluperinteetkö tehdään siinä vaiheessa, kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja kaikki joulut ovat olleet isovanhemmilla?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko lapsiperheelliset, että se heidän oma tilanteensa on jotenkin ikuinen. Jossain kohtaa olette itse niitä isovanhempia, jotka kinuavat lapsiaan kotiin jouluksi.
Muistanette silloin olla pyytämättä mitään lapsiltanne, eikös juu? Antaa heidän viettää omaa jouluaan sen OMAN perheen kanssa, mihin te ette enää kuulu.
Näille perheille ei edes tule mitään omia perinteitä kun ei koskaan saa olla omassa kodissa jouluna.
Kyllä siinä kuitenkin luonnostaan tulee se muutama kymmenen vuotta aikaa, kun omat vanhemmat ovat liian vanhoja joulua järjestämään. 3-kymppisenä sitä ajan perspektiiviä ei vielä oikein ole kehittynyt.
Omat lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Jouluperinteetkö tehdään siinä vaiheessa, kun la
Niinpä. Sinäkin olet valmis päästämään mukisematta lapsesi viettämään omaa joulua, oman perheen kanssa? Koska omat perinteet. Viisas vanhempi toki niin tekee, tuppaa vaan unohtumaan kun on se oma vuoro olla isovanhempi.
Aikanaan omien isovanhempien ollessa elossa joulun juokseminen kyläpaikoissa rasitti, etenkin sitten kun muutin toiselle paikkakunnalle. Äitini lohdutti, että ei ne ikuisuutta elä joten nauti nyt. Nyt kun sekä isäni että äitini puolen isovanhempia ei enää ole, ymmärrän asian. Nykyään vietetään miehen kanssa aatto ja joulupäivä keskenämme ja tapanina sukuloidaan.
Olen itsekin aikaoinaan joutunut juoksemaan exien ja omien vanhempieni luona, nyt kaikki jo edesmenneitä ja saan viettää jouluni kuten haluan. Kauhulla silti kuuntelen omanikäisteni n. 60+ äitien, joilla on siis aikuisia lapsia sekä lapsenlapsia, että miten itsestään selvästi he olettavat, että omat lapset perheineen tulevat juuri heille. Facebookissa on jo nyt kauniisti koristeltuja koteja ja sellaisia "ihanaa, kohta kaikki lapset ovat taas kotona". Termi kotona on siis aina tämän "äidin" luona. Olen joskus kysynyt muutamaltakin että entäs ne lasten puolisoiden vanhemmat, vastaukset ovat melkein aina kategorisesti, "ei kyllä ne meidän lapset haluaa aina kotiinsa tulla", ja hymyilyä minun tyhmälle kysymykselleni. Nämäkin ihmiset ovat arkena ihan mukavia ,mutta joku lapsi-joulu laumapsykoosi tuntuu iskevän aina jouluisin. Toivottavasti mahdollisimman moni heistä lukee näitäkin kirjoituksia niin saisi vähän toisenlaista tulokulmaa asiaan.
Olisi todella mukavaa saada vielä viettää joulua isovanhempien luona.
Monta vuotta olen vienyt haudalle kynttilän.
Otin eron miehestä ja nykyisin lapset ( aikuisia )menee hänen mukanaan äitinsä ja isänsä luokse viettämään joulua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmilla ihmisillä tuntuu joskus suhteellisuuden tajukin häviävän. Minulla on vapaata jouluna kaksi päivää, aatonaatto ja jouluaatto. Sitten takaisin töihin. Mutta tästäkin huolimatta äitini oli sitä mieltä että kannattaa lähteä ajamaan heidän luokseen ja "rauhoittua" joulun viettoon. Ei hän tunnu ajattelevan kuitenkaan sitä että autossa istumiseen se joulu menee jos sinne lähtee.
Nämä ihmiset on niitä jotka ei ikinä ole itse valmiita ajamaan matkaa toisen suuntaan kun on niin vaikeaa ja kaukana ym menee aikaa mutta nopeasti se toinen sieltä aina jouluksi ym pyhiksi ajelee.
Kaikki on kuolleet. Sekä isovanhemmat että vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin aikaoinaan joutunut juoksemaan exien ja omien vanhempieni luona, nyt kaikki jo edesmenneitä ja saan viettää jouluni kuten haluan. Kauhulla silti kuuntelen omanikäisteni n. 60+ äitien, joilla on siis aikuisia lapsia sekä lapsenlapsia, että miten itsestään selvästi he olettavat, että omat lapset perheineen tulevat juuri heille. Facebookissa on jo nyt kauniisti koristeltuja koteja ja sellaisia "ihanaa, kohta kaikki lapset ovat taas kotona". Termi kotona on siis aina tämän "äidin" luona. Olen joskus kysynyt muutamaltakin että entäs ne lasten puolisoiden vanhemmat, vastaukset ovat melkein aina kategorisesti, "ei kyllä ne meidän lapset haluaa aina kotiinsa tulla", ja hymyilyä minun tyhmälle kysymykselleni. Nämäkin ihmiset ovat arkena ihan mukavia ,mutta joku lapsi-joulu laumapsykoosi tuntuu iskevän aina jouluisin. Toivottavasti mahdollisimman moni heistä lukee näitäkin kirjoituksia niin saisi vähän toisenlaista tulokulmaa asiaan.
No minkäs minä sille voin, että lapset haluavat tulla meille aina jouluna. Ja jostain syystä myös miniät ja vävyt haluavat tulla mieluummin meille kuin omien vanhempiensa luokse. Mistään pakottamisesta tai vaatimisesta ei ole kyse, päinvastoin. Itse olemme viettäneet joulun aina kotona ja omille lapsilleni olen sanonut, että ihan itse saatte valita, miten joulunne vietätte, niin minäkin aikanaan tein. Olen myös sanonut, että niin kauan minä joulun laitan kuin jaksan, sen jälkeen katsotaan, mitä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseenOn pohjoisessa päivä yksinäinen
Autioitui aikaa karu maa
Vie mökkiin polku iljakas ja jäinen
Jossa mummo yksin asustaaMies kuoli lapset lähti aikanaan
Maailmalle kukin vuorollaan
Kun joulun aikaan hanki peittää maan
Lapsenlapset muistaa mummoaanHei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen
Ja mummo kohta pukki saapuu meille
Se tulee sieltä tänne poroineenNyt yksinäisen mökin kaamos saartaa
Päivisin on pelkkää hämärää
Vain kesäaikaan auto pihaan kaartaa
Viikko vierii mummo yksin jääHei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen
Ja mummo kohta pukki saapuu meille
Se tulee sieltä tänne poroineenLasten soitto mummon mieltä piristää
Muistot tulvii mieleen aika
Tästä biisistä tulee kyllä aina mieleen just tämmöiset marttyyrimummot joilla on niin kamalaa, kun ei se lapsiperhe kaikkine tavaroineen lähde aatonaattoiltana työpäivän jälkeen ajamaan 700km päähän mummolaan ja tapanina takaisin. Mummo ei toki voi liikahtaa kotoaan mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa nuoret ja nuoret perheet nyt vaan tyytyväisiä, kun pääsette siistiin kotiin ja runsaaseen joulupöytään. Ei se niin helppoa ole. Kyllä sitten hoksaatte asian, kun oma vuoronne tulee.
Tämäpä just.. itsekin kantapään kautta oppineena 👍
Saan tehdä perheelleni ruokaa ja siivota kotia 365 päivää vuodessa. Jos saan edes yhdeksi päiväksi jättää tämmöiset askareet ja istahtaa valmiiseen pöytään ja siistiin, jouluiseen kotiin niin se on paras joululahja.
Kotona ehtii kyllä olla ja passata.
Olen myös huomannut sen, että meillä varsinkin lapset kaipaa sinne mummolaan/ setkuille. Joulut kotona on ollut kaikkea muuta kuin unelmissa ja mielikuvissa.
Seura ja tunnelma puuttuu - se vie ison palan jouluntaikaa. Ja helposti menee vain arkiseksi olemiseksi.
Siksi me lä
Minusta on just ihanaa, kun vuosien muualla vietettyjen joulujen jälkeen voidaan olla ihan vaan kotona keskenään. Ei lapsetkaan yhtään kaipaa mummolaan just jouluksi ja serkkujahan heillä ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko lapsiperheelliset, että se heidän oma tilanteensa on jotenkin ikuinen. Jossain kohtaa olette itse niitä isovanhempia, jotka kinuavat lapsiaan kotiin jouluksi.
Muistanette silloin olla pyytämättä mitään lapsiltanne, eikös juu? Antaa heidän viettää omaa jouluaan sen OMAN perheen kanssa, mihin te ette enää kuulu.
Tuota aikaa minä ainakin odotan. Saavat tulla meille jouluksi tai olla omassa kotonaan tai mennä muualle. Itse olen taipunut viettämään jokaisen joulun muiden mielen mukaan (osin myös oman perheeni tahdosta miehen perheen kanssa), mutta odotan sitä aikaa kun joskus saan viettää omanlaiseni joulun joko yksin tai muiden seurassa.
Kertomalla että haluamme olla perheen kesken ja voimme käydä muuten joulun seudussa. Silloin vauvan synnyttyä 6vkoa aikaisemmin emme tosiaan lähteneet ajamaan minnekään. Olemme joskus olleet mummuloissa jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Moni pikkulapsen vanhempi voisi ajatella sen siltä kantilta? Saa ehkä itsekin syödä rauhassa kun joku muu katsoo tenavien perään ym..
Oikeastiko joku kuvittelee, että tuollaisessa marttyyrisuvussa joku muu kuin ne pikkulasten vanhemmat katsoo lasten perään? Noissa perheissä on kaikki perintökoristeet jätetty niiden lasten ulottuville ja ainoastaan pikkulasten vanhemmat vahtivat niitä lapsia. Pitää muistaa, että tässä keskustelussa ei lähtökohtaisesti ole kyse täysillä käyvistä isovanhemmista.
Mun appivanhemmat ei edes ole mitään marttyyreitä tai muutenkaan hankalia, mutta kyllä itse pienten kanssa koin nimenomaan stressaavana sen toisten nurkissa olon. Itse niitä lapsia piti vahtia, mutta eihän se mummola ole taaperoturvalliseksi sisustettu eikä samanlaisia tuttuja viihdykkeitä siellä kuin kotona. Lisäksi kun on monta aikuista paikalla, niin siinä joulupöydässä istutaan piiiitkäään, ja eihän pikkulapset sitä jaksa. Kotona omilla aikatauluilla on vaan paljon helpompaa, vaikka joutuu itse laittamaan ruokansa. Onneksi appivanhemmat ei myöskään mitenkään pahastuneet kun päätettiin olla joulut jatkossa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko lapsiperheelliset, että se heidän oma tilanteensa on jotenkin ikuinen. Jossain kohtaa olette itse niitä isovanhempia, jotka kinuavat lapsiaan kotiin jouluksi.
Muistanette silloin olla pyytämättä mitään lapsiltanne, eikös juu? Antaa heidän viettää omaa jouluaan sen OMAN perheen kanssa, mihin te ette enää kuulu.
Näille perheille ei edes tule mitään omia perinteitä kun ei koskaan saa olla omassa kodissa jouluna.
Kyllä siinä kuitenkin luonnostaan tulee se muutama kymmenen vuotta aikaa, kun omat vanhemmat ovat liian vanhoja joulua järjestämään. 3-kymppisenä sitä ajan perspektiiviä ei vielä oikein ole kehittynyt.
Omat lapset eivät ole ikuisesti pieniä.
Tietenkin omat lapset saa aikuistuttuaan viettää joulunsa miten tykkää. Ei haittaisi ollenkaan viettää joulua miehen kanssa kahden, lähteä vaikka hotelliin. Tai käydä niitten omien ikääntyneiden vanhempien luona järjestämässä joulua heille, jos eivät itse enää jaksa laittaa ja apu kelpaa.
Kun minä olin lapsi, ihmettelin joskus miksei meidän perhe lähtenyt mummolaan (äidin vanhemmille) jouluksi, siellä kun muu suku vietti joulua ja näytti kuvissa niin kivalle. No, nyt aikuisena ymmärrän paremmin kuin hyvin miksi ei, ne muut asui siellä lähellä, me olisi jouduttu toisten nurkkiin ja no, mummoni on varsin komenteleva tapaus. Äiti oli ottanut etäisyyttä kotiinsa ja varmaan se tuli ihan tarpeeseen. Meillä oli silti oikein mukavia perhejouluja kotona, toisinaan isän äiti oli meillä joulun vietossa jos ei ollut isän siskon perheen luona.
Ostatte niille risteilyliput Tallink/Viking/Eckerön jouluristeilylle. Kaikki pääsevät vähällä. Voi sitten laivalta ostaa tuliaisia ja tulla seuraavana päivänä kahville käymään.
Tässä on nyt varmaan joku perinteistä on pakko pitää kiinni! -mantra.