Miksi niin moni inhoaa perinteisiä jouluruokia ja oikein kehuskelee sillä että meillä syödään eksoottista sitäsuntätä

Kaikki on suhteellista. Moniko oikeasti kehuskelee ruokavalinnoillaan? Itse en jouluruuista välitä, muttei minulla ole niistä tai niiden korvikkeista mikään tarve puhua.

Jos ei pidä niistä joulumössöistä, niin miksi niitä pitäisi syödä. Lopetin niiden laatikoiden yms. syömisen jo pikkupenskana, koska ne eivät ole hyviä. Riitahan siitä kotona tuli, mutta en syönyt. Joten minkä ihmeen takia aikuisena söisin niitä. Puolisoni ostaa irtomyynnistä sen verran, mitä itse syö. Tai jos nyt itse saisin päättää, en tekisi koko joulun eteen yhtään mitään, ei se minulle mitään merkitse, mutta perheen takia siihen pitää vähän osallistua.

Höh. Te ette vaan osaa tehdä, jos teidän porkkanalaatikko ei maistu miltään tai on pahaa! Meillä syödään normiarjessa hyvinkin mausteisia ruokia, mutta silti uppoo perinteiset jouluruoatkin. 

Itse en tunne ketään, joka kehuskelisi tällä asialla. ihan neutraalisti asiasta puhutaan. En ole jutellut yhdenkään perheen kanssa, jossa syötäisiin pelkkiä jouluruokia. Aika monessa otetaan koko perheen toiveet huomioon eikä se ole minusta huono asia. Itse olen tykännyt aina jouluruuista, mutta vanhempien taistelu nirson siskoni kanssa pilasi kyllä joulutunnelman joka vuosi. Siksi meillä lapset saavat päättää yhden ruuan, jota varmasti syövät ja loppuja maistelevat tai ovat maistamatta ihan oman halun mukaan. Muutenkin joulupöydässä on perinteisistä ruuista nykyisin vain ne, jotka tulee syötyä eikä tule hävikkiä hirveitä määriä.

En ymmärrä miksi ap pitää kehuskeluna tuollaista. Maailma nyt vaan muuttuu. Samoin joulupöytä. Eipä arkena muutenkaan syödä enää samoin kuin omassa lapsuudessa, saati vanhempieni lapsuudessa. Ei siitä juttelu ole kehuskelua. 

Ihan provosoimatta sanon, että minusta perinteiset jouluruoat on sellaista pula-ajan pitopöytää. Köntti lihaa uuniin ja edullisia laatikoita.

Minä rakastan väkertää juhliin kaikkia näyttäviä lisäkeruokia. Pääruoka sitten vaihtelee ja voi olla vaikka paistiakin. Mutta ei mitään hampaattomien ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten saa oikein sanoa jos ei tykkää jouluruuista ja syö vaikkapa sitä sushia? 

Vaikkapa tilanteessa missä työpaikan kahvipöydässä tulee puhe siitä että mitä ruokaa kukin tekee jouluksi? Mitä pitää sanoa ettei vaikuta ylimieliseltä paskiaiselta? 

Ei kai siihen mitään ole pakko sanoa. Mutta jos on, niin sanota vaan, että et erityisemmin välitä niistä ruoista, joten teet jotain muuta. Jos siitä joku vetää herneen nenäänsä, niin ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten saa oikein sanoa jos ei tykkää jouluruuista ja syö vaikkapa sitä sushia? 

Vaikkapa tilanteessa missä työpaikan kahvipöydässä tulee puhe siitä että mitä ruokaa kukin tekee jouluksi? Mitä pitää sanoa ettei vaikuta ylimieliseltä paskiaiselta? 

Ei kai siihen mitään ole pakko sanoa. Mutta jos on, niin sanota vaan, että et erityisemmin välitä niistä ruoista, joten teet jotain muuta. Jos siitä joku vetää herneen nenäänsä, niin ei voi mitään.

Kahvipöytäkeskusteluihin tapana osallistua eikä istua tuppisuuna. Jos sanon noin että en välitä jouluruuista ja teen jotain muuta, niin tulee jatkokysymyksiä.

-Miksi et pidä jouluruuista?

-Mitä sitten oikein teet?

Sitten kun kertoo tekevänsä sushia tai empanadasia tai kertoo käyttävänsä cateringiä niin sitten sitä pidetään erikoisuuden tavoitteluna tai kehumisena.

Minusta jokainen saa syödä jouluna mitä haluaa, omituisia ovat tosiaan kuitenkin ne ihmiset, joiden täytyy tehdä numero siitä, että eivät syö jouluruokia.

Minusta on hassua aina se, kun niin moni korostaa tapaninpäivänä, että tilataan pizzaa tai mennnään hampurilaiselle, kun jouluruoat tulee jo ulos korvista kahden päivän jälkeen. Kuitenkin samat tyypit syövät sitä pizzaa joka viikko tai makaronilaatikkoa monta päivää peräkkäin, mutta kerran vuodessa syötäviä jouluruokia eivät pysty syömään kuin kaksi kertaa.

En ole koskaan tykännyt jouluruoasta. Lapsena joulupöytä tarkoitti nälässä olemista. Sitä kun vielä syötiin monta päivää. Onneksi riisipuuro on ok. En todellakaan tule koskaan tekemään jouluruokaa. Kyllä siinä vahvat pula-ajan vibat on. Mitään muutakaan ei ollut niin sitten nämä jouluruoat on tuntuneet juhlallisilta. Tämän toteaminen voi ilmeisesti mennä jollakin niin tunteisiin että se kuulostaa ihan kehuskelulta. Jos kerran tykkäätte jouluruoasta niin paljon niin syökää vaan sitä, ei se ketään haittaa ja antakaa meidän syödä jotain muuta.

Ehkä joulu vaan vatuttaa. Kenties lapsena kotona on riehuttu "täydellistä joulua pöytään"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten saa oikein sanoa jos ei tykkää jouluruuista ja syö vaikkapa sitä sushia? 

Vaikkapa tilanteessa missä työpaikan kahvipöydässä tulee puhe siitä että mitä ruokaa kukin tekee jouluksi? Mitä pitää sanoa ettei vaikuta ylimieliseltä paskiaiselta? 

Ei kai siihen mitään ole pakko sanoa. Mutta jos on, niin sanota vaan, että et erityisemmin välitä niistä ruoista, joten teet jotain muuta. Jos siitä joku vetää herneen nenäänsä, niin ei voi mitään.

Aika moni vetää herneen nenäänsä, vaikka miten sanoisi neutraalisti. Sen näkee tästäkin keskustelusta, että osa ihmisistä pitää normaalia juttelua kehuskeluna. Sitten työpaikan 50-60v pirjot kauhistelee kovaan ääneen, että eikö teillä opeteta lapsille perinteitä ja mitä te nyt kuvittelette olevanne.

Vähän ohiksena, mutta osa ihmisistä on vain tällaisia. Joskus työpaikan kahvipöydässä tuli tällaisen Pirjon kanssa puhetta koirista. Pirjolla oli joku iso rotu, jota en edes muista. Sanoin, että meillä on kääpiökokoinen villakoira. Pirjo katsoi nenänvarttaan pitkin ja kysyi kauhuissaan, että miksi. Perustelin sitten niillä syillä, joilla perheemme päätyi tuohon rotuun(allergiaystävällisyys, koulutettavuus, koko jne). Jälkikäteen sain kuulla kiertokautta, että olen kuulemma hienostelija, joka kehuskelee pienellä fifillään. Jahas.

Luulen, että tietylle ihmisryhmälle ei voi sanoa mitään ilman, että he vääntävät sen jotenkin negatiiviseksi tai kehuskeluksi. 

Tämä on sama ilmiö kun matkustelussa. Jos kerrot lähteväsi lomalla Väli-Amerikkaan reppureissaamaan, sitä pidetään vaan erikoisuudentavoitteluna ja ne jotka käy ruotsinlaivalla tai Legolandissa pahoittavat mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sama ilmiö kun matkustelussa. Jos kerrot lähteväsi lomalla Väli-Amerikkaan reppureissaamaan, sitä pidetään vaan erikoisuudentavoitteluna ja ne jotka käy ruotsinlaivalla tai Legolandissa pahoittavat mielensä.

Tai lasten harrastukset. Jos niistä jutellessa menet mainitsemaan edes sivulauseessa, että lapsellasi on joku vähän kalliimpi harrastus, se on automaattisesti sillä kehuskelua.

Itse välttelen nykyisin kertomasta mitä lapseni harrastaa, koska en jaksa ihmisten reaktioita. Lapsi on itse harrastuksensa valinnut enkä olisi koskaan tajunnut sitä edes tarjota, ellei olisi itse keksinyt. Sitten jotkut on heti lyömässä leimaa otsaan, että lapsi harrastaa vain meidän vanhempien statuksen vuoksi.

Markus Kajo taisi kutsua ilmiötä "erikoisuudentavoitteluksi"

Siis tarve erottua, olla kiinnostavampi muita.

Vierailija kirjoitti:

Markus Kajo taisi kutsua ilmiötä "erikoisuudentavoitteluksi"

Siis tarve erottua, olla kiinnostavampi muita.

Tosi erikoisuudentavoittelua, kun suurin osa perheistä nimenomaan EI syö enää pelkkiä jouluruokia vaan ihan jotain muuta. Erikoisempaa on, jos 30+ vanhempien perheessä syödään pelkkiä jouluruokia 

Vierailija kirjoitti:

Markus Kajo taisi kutsua ilmiötä "erikoisuudentavoitteluksi"

Siis tarve erottua, olla kiinnostavampi muita.

Jos on erikoisuudentavoittelua, että ei syö joulumössöjä, niin OK, kai minä sitten olen erikoisuudentavoittelija. Tosin paljon erikoismpana minä pitäisin tyyppiä, joka syö väkisin jotain ruokaa, josta ei pidä vain sen takia, että 2000 vuotta sitten joku maha pystyssä kulkeva nainen sai poikaystävänsä uskomaan, että on neitsyt.

Vierailija kirjoitti:

Markus Kajo taisi kutsua ilmiötä "erikoisuudentavoitteluksi"

Siis tarve erottua, olla kiinnostavampi muita.

Syötkö sinä ruokia joista et pidä siksi että et halua erottua joukosta? En usko että Markus Kajokaan.

Koska emme voi käsittää mitä hienoa on järkälemäisessä kinkussa ja vauvansoseissa. Molemmissa toki maut ovat erittäin mietoja, joten sinällään ruoat ovat hyvin suomalaistyylisiä.

Nykyään kun on paljon parempia ruokia saatavana kuin joku sian perse ja laatikot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markus Kajo taisi kutsua ilmiötä "erikoisuudentavoitteluksi"

Siis tarve erottua, olla kiinnostavampi muita.

Syötkö sinä ruokia joista et pidä siksi että et halua erottua joukosta? En usko että Markus Kajokaan.

Itseasiassa aika moni tekee näin, joskin tämän yhtenäiskulttuurin tavoittelu on rapistumaan päin. Vastarinta on silti äänekästä konservatiivien joukossa.