Syrjäytyneen, köyhän perheen äiti vastailee kysymyksiinne hetken.

mut alku viesteistä tuli selväksi että olette kun anoppini ja appeni:( Voi lapsi raukat, muuta en osaa sanoa.



Mieheni koulutti ittesä korkealla ja joutui tietysti lainalla elämään!

Tajusi jo lapsena että äitisä ja isäsä ovat yksinkertaisia ja sössineet raha-asiat. LApsia vaan lisää muttei työnteko koskaan kiinnostanut kumpaakaan. Sit valittavat kun ei saa mistää kunnolla rahaa ja toiset saa niin paljon. Heidän mielestä ihmisten palkkaa pitäs pienentää että sosiaalitapaukset voisivat saada enemmän.



Hus nainen töihin!! tai opiskelemana, ajattele lastesi parasta!



Mieheni on tuosta lapsuudestaan niin viisastunut et säästää rahaa ja koittaa antaa lapsillee sitä mistä itse jäänyt paitsi.

Ihmettelen monesti miten miehestäni onkin tullut niin viisas ja järkeva vaikka lapsuus ja nuoruus ollut todella ankea ja ahdistava. SAnoo että oppi tosi aikasin ajattelemaan omilla aivoilla ja upposi kirjoihin. Lukenut ihan älyttömästi elämänsä aikana! Toivotaan hyvää teidän lapsille!!

mudasta, vaikeatkaan lapsuudenkokemukset eivät heitä nujerra. Toisilla taas psyykkiset ja geneettiset voimavarat ovat heikommat, ja heiltä se ei onnistu, ainakaan ilman ulkopuolista tukea. Kyse ei aina ole pelkästään viisaudesta ja järkevyydestä, vaan siitä, että ihmisten temperamentti ja persoonallisuus muovautuvat erilaisiksi ja heillä on siksi esimerkiksi erilainen stressinsietokyky, mikä taas vaikuttaa kykyyn keskittyä, aloitteellisuuteen jne.

Siksi toivoisin ymmärrystä sille, että kaikilla voimavarat eivät ole yhtä hyvät kuin ehkä itsellä eikä kykyä samaan toimeliaisuuteen.



Silti kenenkään ei pidä jäädä uhriksi vaan yrittää parantaa omaa elämänlaatuaan ja toimintakykyään.