Syrjäytyneen, köyhän perheen äiti vastailee kysymyksiinne hetken.

ole olemassa! Ap on luultavammin koulunsa käynyt, ainakin kohtalaisesti toimeentuleva, 30-kymppinen nainen, joka vain päätti piristää ketjulla päiväänsä. Esim. kirjoitustapa on aivan liian hyvää ollakseen vain peruskoulun käyneen.



Ja taas te vaahtositte monta sivua...

etten ole käynyt kuin peruskoulun loppuun?

No huhhuh...niin no kertoohan se että käytän sanaa "mä" enkä "minä",että lopetin kauppiksen kesken kun töitä sain...tosin ap ON provo.T:60

B. Opiskelen.

C. Opiskelukuukausina saan opintotukea muiden tukien LISÄKSI.

D. Eihän ap:n tarvitsisi laittaa lapsia hoitoon, kun mies on kotona.

= En ymmärrä ihan ap:ta...

PORVOO?

Tunnen yhden juuri samanlaisen tapauksen. Lapsia väännetään ettei tarvitsisi koskaan kohdata todellisuutta, sitä että rahan eteen joutuu tekemään jotain. Ja ihan oikeasti vain peruskoulu käymättä.

silloin ole syrjäytynyt. Sinähän olet oman elämäsi ytimessä. Kaikkialla, missä on todellisen elämän siemeniä, voi kasvaa jotain suurta.



Ja jos töitä haluat, eikös työkkärit järjestä ihan lyhytkurssejakin esim. hitsauksessa, metallitöissä yms. eli ei mitään vuosien koulutusta vaan kurssitusta johonkin liukuhihnamaiseen perustehtävään. Olisi sekin koulutus parempi kuin ei mitään.

B. Opiskelen.

C. Opiskelukuukausina saan opintotukea muiden tukien LISÄKSI.

D. Eihän ap:n tarvitsisi laittaa lapsia hoitoon, kun mies on kotona.

= En ymmärrä ihan ap:ta...

Joo, siis lapset ovat kotihoidossa. Saan kotihoidontukea ja kotihoidontuen lisää.

pregabaliinista tai topiramaatista tai venlafaksiinista. Millainen syömishäiriö sulla on?

Minulla on lääkitys aina silloin kun en ole raskaana masennukseen, se auttaa paljon esim. ulos lähteminen on tosi vaikeaa ilman lääkitystä.

Kyllähän se vähän auttaa mutta en ole enää vuosiin uskaltanut käydä esim. yksin kaupassa.

sisällä käytännössä jos et uskalla yksin kaupassakaan käydä, ja lisäksi syömishäiriötä ja masennusta, miksi et ole eläkkeellä?

Hän on vielä niin nuori, ettei hän ole voinut jäädä vain kotiin ilman että viranomaiset olisivat häntä jotenkin hätyyttäneett. Jos tuonikäisenä ei ole hankkinut itselleen opiskelupaikkaa, ei voi saada työttömyyskorvausta siitä että makaa kotona- on pakko mennä opiskelemaan jotain.

että olet saanut tällaisia vastauksia. Kaikki ei vaan ymmärrä esimerkiksi syrjemmällä asuvan masentuneen ongelmia. Niitä oppisopimuspaikkoja ei niin vain löydy pieniltä paikkakunnilta, saati töitä. Eikä esim. masentunut jaksa opiskella, eikä mikään tartu päähän. Pistelee vihaksi näiden työvoimapula-alueilla asuvien kirjoitukset. Kunnes heilläkin joku päivä osuu omaan nilkkaan. Täällä on paljon nähty kateellisia kirjoituksia esim. ok-talon omistamisesta. Minä olen masentunut, työkyvytön, ja jatkuvissa rahavaikeuksissa ja näen nälkää. Kuitenkin olen rikas, sillä minulla on ok-talo (tai oikeastaan kaksi, homeinen pihamökki, jossa asun), 150 m2. Jos myisin asuinkelvottoman taloni, minulle jäisi velkaa, sillä korvessa huonolla talolla ei ole juuri arvoa. Maksan talostani lainaa 200 e/kk, plus sähköä lämmitykseen menee noin 300 2/kk. Minä en saa asumistukea, joten maksan kaiken eläkkeestäni. Joka on pieni, kuutisensataa kuussa. Jos möisin ja muuttaisin vuokralle, maksaisin pienestä kaksiosta lähikaupungissa jo 500 kuussa. Siihen saisin asumistukea, tai tukea sossusta, jolloin kuluttaisin veronmaksajien varoja huomattavasti enemmän. Silti joku kehtaa tulla väittämään mua loiseksi? Kun yritän vain selvitä, ja kynnys avun hakemiseen on suuri.

Minä en meinaa jaksaa käydä kaupassa. Käyn siellä noin kahdeksan jälkeen illalla, kun muita ei ole paljoa. Tiskasin maito- ja kahvikuppini taannoin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen, vaikka olen bakteerikammoinen. Terapiaa ei ole saatavilla, vain lääkkeet ja hoitsu, jolle voi käydä valittamassa elämäänsä. Nyt nukun kolmen euron uimapatjalla lattialla, sillä vierasvuoteestani katkesi jousia, ja patja painui riekaleiksi jousia vasten.

Sossut tietävät tilanteestani, koska he kävivät katsomassa pari kuukautta sitten.. He ovat kai siitä lähtien miettineet, saisinko rahaa n. 40e patjaa varten. Lisäksi ovat lapseni, joita en voi ottaa luokseni, kun ei ole sänkyjäkään. Olen tavannut viimeksi 6 vk sitten. Kun täällä kuvitellaan että sossusta saa.. sossu ei maksa auton kuluja, vaikka asuu korvessa, tv-lupia, kiinteistöveroon voivat laskea kuukauden osuuden 4 euroa, joka ei paljon lohduta kun on pari sataa maksettavana. Ei tv- lupaa tai puhelinkuluja makseta. Täällä paljon kirjoitellaan kuinka sossun rahoilla eletään leveästi. Ei pidä paikkaansa.

Hänellä ei tunnu olevan edes pientä käsitystä todellisesta elämästä kuplansa ulkopuolella. Eipä kai sitä tunne akuuttia tarvetta töihin tai opintoihin, kun jokin muu taho maksaa koko elämisen. Ei tarvitse vaivautua tai edes yrittää, upota vain syvemmälle omaan suohonsa. Mistä näitä loisia aina löytyy...Suomessa heillä sentäs on yhteiskunnan tukiverkko estämässä lopullisen pudotuksen ja vuokrat, ruoat, lastenhoito yms. maksetaan. Jos ap asuisi ulkomailla, kuten vaikka Etelä-Amerikassa, hän putoaisi valintojensa ja asenteensa vuoksi slummiin ja sieltä ei enää pois pääsekään. Ei etenkään ilman koulutusta.



Ylipäänsä elämän suunnittelu yhteiskunnan tai ylipäänsä ulkopuolisten tukien varaan on lyhytnäköistä touhua. Nyt jo Suomella on vaikeuksia pitää yllä hyvinvointijärjestelmää sosiaalitukineen. Ap senkus vain sahaa oksaa takamuksensa alla ja kuormittaa järjestelmää entisestään. Entä, entä jos Suomeen tulisi lama ja järjestelmä lopulta romahtaisi? Siinä sitten ap on suurperheensä kanssa oman onnensa nojassa. Mistä ruokarahat lapsille?



Pliis, lopeta lasten tehtailu. Mua kuvottaa laskemallisuus; jotkut haluaa lapsia rakkaudesta, jotkut nähtävästi taloudellisesta hyödystä. Kun ei muutakaan toimeentuloa itselleen keksi, niin se laitetaan lasten tehtäväksi. Mua vaan kuvottaa, sori.,

Elämä ulkomailla on tainnut kovettaa mut. Asun siis pysyvästi poissa Suomesta ja näin etäältä katsottuna en ymmärrä sosiaalitukien perässä juoksemista. Ainoastaan siinä tapauksessa ymmärrän, jos ihmisellä ylipäänsä on ollut halu yrittää, mutta sairastunut vakavasti, jäänyt työttömäksi yms. Silloin on vain upea juttu, että näitä ihmisiä autetaan ja tuetaan. Ulkomailla kun seurauksena on pahimmillaan asunnon menetys ja perheen joutuminen kadulle tai slummiin. Täällä on päivittäinen näky kerjäävät lapset vanhempiensa kanssa. Iltaisin he kiertävät kaupungin roskikset ja yrittävät löytää kartonkia myydäkseen sen eteenpäin. Edes jotakin ruokarahaa.



Ja sitten nämä suomalaiset "köyhät"...

Täällä Suomessa työnteosta usein rangaistaan, saat vähemmän rahaa kuin jos olet kotona. Köyhälle 100 euroa kuussa on iso raha ja on mieluummin kotona jos siten saa 100€/kk enemmän kuin käymällä töissä tarhamaksuineen yms.

Turha syyttää näitä suomalaisia köyhiä, syytä tätä järjestelmää joka ajaa ihmiset neljän seinän sisälle masentumaan vielä enemmän.

Elämä ulkomailla on tainnut kovettaa mut. Asun siis pysyvästi poissa Suomesta ja näin etäältä katsottuna en ymmärrä sosiaalitukien perässä juoksemista. Ainoastaan siinä tapauksessa ymmärrän, jos ihmisellä ylipäänsä on ollut halu yrittää, mutta sairastunut vakavasti, jäänyt työttömäksi yms. Silloin on vain upea juttu, että näitä ihmisiä autetaan ja tuetaan. Ulkomailla kun seurauksena on pahimmillaan asunnon menetys ja perheen joutuminen kadulle tai slummiin. Täällä on päivittäinen näky kerjäävät lapset vanhempiensa kanssa. Iltaisin he kiertävät kaupungin roskikset ja yrittävät löytää kartonkia myydäkseen sen eteenpäin. Edes jotakin ruokarahaa.

Ja sitten nämä suomalaiset "köyhät"...

Turha syyttää näitä suomalaisia köyhiä, syytä tätä järjestelmää joka ajaa ihmiset neljän seinän sisälle masentumaan vielä enemmän.

Usko tai älä, elämä Suomessa on etuoikeutettua. Osa suomalaisista vain näyttää ottavan kaiken itsestäänselvyytenä ja narinaa riittää. Loppujen lopuksi kuitenkin aina se järjestelmä tuomitaan ja todetaan kelvottomaksi, vastuu ei tietenkään ole ihmisellä itsellään. Tahdottomia heittopusseja, jotka joutuvat kovan järjestelmän hampaisiin. Lapsilisää saa, opintoja tuetaan, työtön ei joudu kadulle, koulutus on ilmaista...nyyh, nyyh, nyyh!!

Ai niin, se inflaatiokin on 4 % ja ruoka niin kallista. Kyllä elämä Suomessa on kovaa. Paitsi, että monissa köyhemmissä maissa, siis aidosti köyhemmissä maissa, inflaatio on tällä hetkellä 20-30 %.

En kiellä etteikö ihmisiä voisi olla ahdingossa Suomessa. Kannattaisi kuitenkaan katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä ja sen jatkuvan valituksen ja syyttelyn sijaan tuntea vaikkapa kiitollisuutta siitä, että tämä pahamainen, ihmiset neljän seinän sisälle ja masennukseen ajava järjestelmä mahdollistaa perustarpeet, kuten kodin, ruoan, koulutuksen, terveydenhuollon ja vaikka hieman taskurahaa päälle.

Tämä on muuten yksi syy, miksi en halua Suomeen palata. Ärsyttää ihmisten suppeakatseisuus, jatkuva valitus ja syntipukin etsiminen ulkopuolelta.

Eli sinusta on oikein että kotona makaamalla saa enemmän rahaa kuin työtä tekemällä?



Kyse on nyt siitä Suomessa ei useinkaan kannata käydä töissä vaan on parempi olla kotona. Opintotuet, lapsilisät, inflaatiot ym. eivät liity tähän mitenkään.



Suomessa on ihan oikeasti ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä mutta eivät voi. Ja syy on se että joutuvat silloin taloudellisiin vaikeuksiin!



Kyllä minusta ainakin on aiheellista arvostella tällaista järjestelmää.



Ja kun tuosta valituksesta ja syyttelystä kirjoitit niin kyllä ne todelliset valittajat ovat mm. Afrikassa. Siellä edelleenkin on se asenne että valkoiset ovat syyllisiä kaikkeen, mitään vikaa ei nähdä afrikkalaisissa itsessään.

Siellä peruskoulussahan ne kielioppiasiat opitaan...

ole olemassa! Ap on luultavammin koulunsa käynyt, ainakin kohtalaisesti toimeentuleva, 30-kymppinen nainen, joka vain päätti piristää ketjulla päiväänsä. Esim. kirjoitustapa on aivan liian hyvää ollakseen vain peruskoulun käyneen.

Ja taas te vaahtositte monta sivua...

toimintakyvyn. Silloin on vaikea löytää ulospääsyä ahdingosta - oma ajattelumalli ehkäisee toivon ja tulevaisuuden näkemisen. Ihmisellä ei välttämättä ole voimia alkaa parantaa elämäänsä. Hän tarvitisisi ensin tukea ja voimaannuttavaa terapiaa. Ei kukaan ehdoin tahdoin halua jäädä kotiin, olla ahdistunut ja syrjäytyä niin omilta tunteiltaan ja itseltään kuin muulta maailmalta.



Masennuksen syyt juontuvat usein lapsuuden aikaisesta turvattomuudesta ja elämän menetyksistä. Siten eri ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa:

se millaiseen perheeseen ja millaisten vanhempien lapseksi syntyy, määrittää pitkälti, niin geneettisesti kuin ympäristötekijällisesti, vaikuttaa paljon siihen, millaiset eväät lapsi saa oman psyykeensä rakentumiseen ja elämässä pärjäämiseen. Juuri tämän takia syrjäytymisvaarassa oleville perheille olisi tarkoitus antaa tukea: että saadaan tämä kierre katkeamaan, sukupolvesta toiseen periytyvä huono-osaisuus ja sosiaalitoimen asiakkuus. Asiakkuudessa ei sinänsä ole hävettävää, mutta onhan se jokaisen ihmisen hyvinvointia lisäävä tekijä, jos ihmisen mieli on terve ja hän on niin toimintakykyinen, että pystyy ottamaan vastuun itsestään ja lapsistaan.



Ap.n ei kuitenkaan pitäisi jäädä nyt uhriksi ja jäädä vellomaan pahaan oloonsa.

Jostain pitää vyyhtiä lähteä purkamaan ja saamaan otetta elämästä. Ehdottaisin, että haet nyt kunnallista apua ja vaadit sitä. Aloita neuvolasta. kerro tilanne terveydenhoitajalle ja vaadi terapiaa. Yleensä kyllä joka puolella Suomea sitä on odottaville ja pienten lasten äideille tarjolla. Äitien jaksamista tuetaan viimeiseen asti, koska huostaanoton kulut ovat niin valtaisat.

Sitten ap voi alkaa kohentaa fyysistä kuntoaan: ruokavalio terveelliseksi, riittävästi unta ja ulkoilua!



Ja mies samalle kuurille. Ja opiskelupaikan hakuun. Jos sitä ei asuinseudultanne löydy, on aivan pakko lähteä jonnekin muualle.



Jaksamista ja voimia ap:lle (jos hän on todellinen henkilö ja tämä todellinen tarina).