Syrjäytyneen, köyhän perheen äiti vastailee kysymyksiinne hetken.

Haeskele ihmeessä töitä esim. pk-seudulta. Ja kun löytyy työ niin ei kun sossuun niin varmasti maksaa muuton ja auttaa muutenkin.



Mietippä kumpi yhteiskunnalle tulee halvemmaksi se että auttaa teidät työnsyrjään kiinni vai se että te syrjäydytte yhä enemmän ja lapset alkavat oirehtia, joutuvat huostaa ja ovat itse ehkä aikanaan samassa jamassa kuin te nyt.



Lähihoitajaksi voi opiskella myös oppisopimuksella ja heille kyllä tuntuu töitä riittävän pääkaupunkiseudun tuntumassa. Meidänkin kunnassa on pulaa lähihoitajista ja itseänikin juuri pyydettiin töihin vaikka en edes töitä hakenut vaan olin kotihoidon tulella.

Haeskele ihmeessä töitä esim. pk-seudulta. Ja kun löytyy työ niin ei kun sossuun niin varmasti maksaa muuton ja auttaa muutenkin.

Mietippä kumpi yhteiskunnalle tulee halvemmaksi se että auttaa teidät työnsyrjään kiinni vai se että te syrjäydytte yhä enemmän ja lapset alkavat oirehtia, joutuvat huostaa ja ovat itse ehkä aikanaan samassa jamassa kuin te nyt.

Lähihoitajaksi voi opiskella myös oppisopimuksella ja heille kyllä tuntuu töitä riittävän pääkaupunkiseudun tuntumassa. Meidänkin kunnassa on pulaa lähihoitajista ja itseänikin juuri pyydettiin töihin vaikka en edes töitä hakenut vaan olin kotihoidon tulella.

Köyhyys ei ole sama kuin huono vanhemmuus. Väittäisin että olemme hyviä vanhempia, vaikka ollaankin köyhiä.

AP

Jollette siis sossusta saa mitään, niin millä elätte?



Ja jos vielä viitsit, niin kerrotko teidän normaalin arkipäivän kulkunne ja rutiininne.

Miehen voin kyllä usuttaa oppisopimuskoulutukseen ja itse voisin yrittää opiskella kunhan kuopus täyttää 3v. jos ei uutta vauvaa tule.

Anteeksi tylyyteni myös :D

AP

Ihanko totta meinaat vielä tehdä lisää lapsia tuohon tilanteeseen? Harkitse nyt vielä, jooko? Ehdottomasti lähdet opiskelemaan, kunhan nuorimmainen on sen kolme, enintään! Kyllä sitäkin nuoremmat pärjää hoidossa.

Hankkiutukaa ihmisten seuraan ensimmäisenä. Älkää suostuko jäämään neljän seinän sisään, sillä siellä masentuu ja menee terve näkökulma elämään. Menkää paikkaan, jossa ystäviä alkaa löytyä: johonkin harrastusryhmään, perhepuistotoimintaan, seurakuntaan... KUN saat ystävän, voit heidän kanssaan pikkuhiljaa jutella asioistasi ja saada sekä voimavaroja että uusia näkökulmia elämääsi. Jos varsinaista ystävää ei VIELÄ ole, soita vaikka omalle äidillesi tai jollekin läheiseksi tuntemallesi ihmiselle.



Jatkakaa sitten töiden hakemista. Mikä koulutus sinulla olikaan? Juttele tosiaan ihmisten kanssa asioistasi ja pohtikaa yhdessä, miten kannattaisi toimia. Yksin jää helposti kiertämään vanhaa kehää ajatuksissaan ja sitten antautuu itsesäälin valtaan. Jos olet kristitty, niin rukoile myös. Itse saan rukouksesta niin paljon apua, että en voi olla mainitsematta tätäkin mahdollisuutta sinulle. Jumala on voimallinen neuvomaan ja auttamaan jokaista, joka häneltä apua pyytää. Hänelle kun mikään ei ole umpikuja.

Niin tässä kuule on monety muutkin tehneet. Kuvitteletko oikeasti että pärjäätte noilla tuloilla sitten kun teillä on murrosikäisiä? Heihin uppoaa rahaa monin kertaisesti. Nyt sulla olisi vielä aikaa parantaa tilannettasi.

Ap sun asenteessasi taitaa olla se vika. Ei jaksa, ei viitti, ei älyä, ei voi laittaa lasta hoitoon, elellään vaan tässä yhteiskunnan siivellä. Anteeksi vain, mutta minua kuvottaa. Ja näin voin sanoa koska olen itse raivannut tieni nollasta. Lapset ovat menneet hoitoon heti kun aitiysloma loppui ja minä painuin koulun penkille ja myöhemmin vielä yksinhuoltajana tei vuorotyötä. Niinpä vaan olen OMALLA työlläni raapinut perheelleni elannon ja nyt on auto, omistusasunto jne. muut statussymbolit. Ja niin, ihan nollasta.

En ole vanhempieni enkä sukulaisten kanssa tekemisissä sillä eivät halua olla meidän kanssa tekemisissä.

Minulla on lähinnä muutama mammatuttu joiden kanssa jutellaan säästä tms.

Miehellä ei ole ystäviä, ei käy missään, ei ulkoile ikinä.



Aamulla herätään klo 7, ulos klo 9, lounas klo 11, pienet nukkuu 12-14 tai joskus klo 15 asti, klo 17 iltaruoka, illalla ulkoillaan ja klo 20 lapset nukkumaan, itse menemme nukkumaan klo 22-23.



Eletään kotihoidontuella, työttömyystuella, asumistuella ja lapsilisillä.

AP

vaikka et sitä ehkä halua myöntää. Vanhempien näköalattomuus ja asenne, että elämä menee vain kurjemmaksi, antaa lapsille aika surkeat lähtökohdat muodostaa elämästä ja tulevaisuudesta positiivinen kuva. Masennus vie myös voimavaroja ja kapeuttaa niin teidän kuin lastenne elämää ja mahdollisuuksia tasapainoiseen kasvuun.



Teinä hankkiutuisin ensiksi terapiaan tai muuten yrittäisin hoitaa mielenterveyden kuntoon. Se ei ole häpeä, hyvin monet suomalaiset kärsivät masennuksesta. Masennukseen ei auta itseään niskasta ottaminen, ainakaan jos masennus on keskivakavaa tai sitä pahempaa. Siihen auttaa vain lääkitys ja terapia. Ensiavuksi voisit lainata kirjastosta vaikka kirjan Voimavaroja arkeen (tai mikähän se oli...duodecimin julkaisu). Suomen mielenterveysseuralla on myös postitse tilattava "harjoituskirja" oman mielialan parantamiseen. VOisit käydä heidän nettisivuillaan, sieltä löytyy varmasti muutakin infoa.



Toisekseen, kannustaisin opiskeluun. Nyt tunnet ehkä sen utooppiseksi ajatukseksi, mutta kun voimaudut masennuksestasi, uskot ja luotat varmasti enemmän tulevaisuuteenne. Lähihoitajaksi kouluttautuminen ei kestä kauaa ja ainakin pääkaupunkiseudulla oppisopimuskoulutuksesta maksetaan opiskelijalle noin 1500euroa kuussa (en tosin tiedä, onko se vain aikuisopiskelijoille). Eikös se ole jo paljon paremmin, mitä nyt saat?



Sinuna luottaisin nyt viranomaisiin - vaikkapa työllisyysneuvojiin. He voivat miettiä sinulle ja miehellesi sopivia opiskelupaikkoja.



Olette nuoria ihmisiä ja teillä on varmasti ihanat lapset. Eikö siinä ole jo monta syytä tavoitella parempaa elämää - se on teillekin mahdollista.

voisi muuttaa tosi paljon. Täällä pääkaupunkiseudulla on varmasti parempi työtilanne kuin monessa muussa paikkaa muualla maassa. esim. oma siivousyritykseni mainitsi tiedotteessaan, että siivousalalla on pulaa työntekijöistä Toki elinkustannuksetkin ovat täällä kalliimmat.



Pitkän matkan strategia on mielestäni kuitenkin opiskelu. Petaamalla itsellenne paremman taloudellisen aseman, voitte myös auttaa omia lapsianne taloudellisesti, niin he eivät joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin missä te olette nyt. Tämän tosi asian pitäisi vähintäänkin olla eteenpäin ajava tekijä.



On kuitenkin varmaan vaikeaa ja raskasta yrittää löytää töitä, jos on ollut ilman 4v. Valitettavasti myös työnantajat katsovat tätä ja suhtautuvat varauksella siihen, että ei ole ollut työelämässä. Itsellänikin oli vaikeuksia löytää ensimmäistä työpaikkaa opiskelujen jälkeen kun olin tehnyt opiskeluaikana lapset, enkä ollut työssä. Löysinkin ensimmäisen työpaikkani Manpowerin kautta. Mistä olen ikionnellinen. Tuo työpaikka vakinaistui sitten nykyiseksi työpaikakseni. Eli oletteko harkinneet työnvälitysfirmoja. Jos teillä ei ole paljon työkokemusta, voitte ensin päästä yksinkertaisempiin keikkahommiin ja kun taidot kehittyvät saada haasteellisempia pidempikestoisia töitä ja saatte mahdollisuuden nostaa palkkaa.



Sossu kysymykseen en osaa sanoa mitään, ei ole siitä kokemusta. Varmasti siellä on paljon hyvää henkilökuntaa, joka voi auttaa teitä saamaan elämänne järjestykseen, sillä eivät varmaan hekään halua että olette siellä ainaisasiakkaita. Toki ymmärrän myös, että pelottaa esittää heille koko elämänsä tuloineen ja menoineen.



voimia teille. Aina on toivoa. Nyt toimimaan ja etsimään mahdollisuuksia sen oman laatikon ulkopuolelta (think outside the box)

niin eikö toisella olisi mahdollisuus opiskella esim. iltakouluna tms. jos opintoviikkoja tulee tarpeeksi niin voi saada kotihoidontukea ja opintotukea yhtaikaa. Eli jos toinen alkaisi opiskelemaan esim. sinä (virkistyy kummasti, jos on vaikka illalla muutaman tunnin muiden ihmisten parissa. mies voisi hoitaa lapsia iltasin) ja kun saisit ammatin niin töiden hakeminen olisi helpompaa. Vaikka merkonomiksi ja sillä on mahdollisuus hakea töitä aika monipuolisesti.

Itselläni on myös 3 lasta, ikää 23v, miehellä 25v ja ollaan molemmat opiskelijoita opintotuella. Tämä on sentään hetkellistä köyhyyttä, josta pois pääsy on näkyvissä. Miksi ihmeessä tyytyä kurjuuteen, kun parempaankin on mahdollisuus? Tulee se raha meillekin köyhille sossun kautta viime kädessä, kun ei yleiset tuet yllättäen riitä viidelle. Vaan kun valmistutaan, niin eipä tarvi sillekään luukulle ihan heti mennä.

lapsia ja maksat mulle sen terapian ja bussimatkat :D



Oikeasti 1500e???? No nyt tiedän mitä teen isona!



Minulla on lääkitys aina silloin kun en ole raskaana masennukseen, se auttaa paljon esim. ulos lähteminen on tosi vaikeaa ilman lääkitystä.

Kyllähän se vähän auttaa mutta en ole enää vuosiin uskaltanut käydä esim. yksin kaupassa.



Kokemusta on minullakin yksinhuoltajuudesta ilman mitään apujoukkoja, ei todellakaan ollut voimia silloin opiskeluun sillä lapset heräsi 10-20x yössä, hyvä kun kaupassa pystyin käymään ja laskut maksamaan.

Nyt on kuitenkin siihen nähden loistava tilanne.

AP

Aloin heti katselemaan sieltä työpaikkoja.

Vielä kun joku osaa kertoa mikä siellä on vuokrataso kolmioissa?

AP

miten pystyisit käymään töissä tai opinnoissa? Vai oletko pelokas vain raskausaikana, milloin et ole lääkityksellä? Joka tapauksessa, tuolle pitäisi terveydenhuollossa tehdä jotain.



Miksi et pääse tuettuun terapiaan? PAljonko siinä on omavastuu? Luulisi yhteiskunnan järjestävän teidän asianne, sillä olette hyvin nuoria, teillä on useita lapsia (syrjäytymisvaarassa hekin). Ihmettelen, miten kukaan ei ole vielä puuttunut tuon jämäkämmin asioihinne. Ei mikään kunta tai kaupunki halua tukea teidän syrjäytymistä. Miten miehesi voi edes saada mitään tukia, jos hänellä ei ole koulutusta - työttömyystukea ei saa, jos ei ole koulutusta taustalla. VAi onko miehelläsi joku koulutus?



Vaadi terapiaa, pelkkä lääkitys ei auta sinua kohtaamaan ongelmia ja käsittelmään niitä siten, että kuntoudut taas elämälle. Eikö miehesi voi hoitaa lapsia sen aikaa kun käyt terapiassa (miksi pyydät minua heitä hoitamaan)?. Maksukäytännöstä en tiedä, mutta luulisi, että saisitte edes perheneuvolan palvelut ilmaiseksi.

Katsoin oikotie.fi:stä: Vantaalla ja kirkkonummella halvin kolmio on noin 730 euroa ja Espoossa vähän kalliimpi



Nurmijärvi, Klaukkaa: halvin 695 euroa

turussa näyttää saavan 500 eurolla kolmion

Ap, mene hakemaan apua oman mielenterveytesi takia. Mies töihin. Töitä saa, nytkin kun menee katsomaan työpaikkailmoituksia, niin kyllä siellä on duunia tarjolla jos jonkin näköistä, ja ihan vailla koulutusta niihin pääsee.

Ei kannata hukkua omaan murheeseensa.

tai Vantaalta. Sitten on myös VVO:n ja Sato-yhtiön vuokra-asuntoja, tsekkaa netistä, laita hakemukset menemään ja marssi sossuun ja työkkäriin.



Jo maisemanvaihdos voisi tehdä teille hyvää. Tsemppiä koko perheelle!

niin sitä, että masentuneen on vaikea päästä alkuun ja suhtautua pitkäjänteisesti mihinkään, koska tuntuu, että ei mikään kuitenkaan paremmaksi muutu. Syyttely tai "Koeta nyt ryhdistäytyä!" -torumiset eivät ole ainakaan avuksi.



Toivon teille kaikkea hyvää, ja kannustan myös lähtemään etsimään ratkaisua tilanteenne parantamiseen. Lapsiluvustaan jokainen päättää itse, mutta sen tiedän, ettei yhdeksänkuisen vauvan hoitoon laittaminen ole edes mitenkään epätavallista nykyään. Kotona hoitaminen on arvokasta työtä, mutta luulen, että tässä tilanteessa kannattaisi etsiä ensin kohennusta elintasoon, jolloin lastenkin tilanne helpottuisi.



Sain käsityksen, että olisit kuitenkin innolla töihin menossa, jos niitä olisi. Koeta motivoida ja innostaa myös miestäsi - jos perhe ja suku sekä asuinpaikka eivät ole ensiarvoisen tärkeät, en näkisi syytä jäädä työttömyyskuoppaan, kun kerran pääkaupunkiseudulla riittäisi tekevälle töitä. Jos sieltä on vaikea saada asuntoa, varmasti muissa suuremmissa kaupungeissa on myös mahdollisuus elää ja työskennellä.



Sossun asiakkaaksi en itsekään haluaisi - kerran köyhänä opiskelijana kysyin apua ja sitä ei annettu, vanhempien tulojen perusteella ja en ollut kyllin puutteenalainen muutenkaan. Silti olen kuullut monien saavan sossusta vaikka sun mitä apua, ja jopa ystävällistä sellaista, joten eipä se kai ota jos ei annakaan kokeilla mikä on vastaanotto. Jos sossu maksaisi muuton ja joku siellä järjestäisi apua asunnon löytämiseen ja mahdolliseen masennuksen hoitoon, varmasti asiat lähtisivät järjestymään.



Toivotan paljon jaksamista ja hymyä arkeen, niin apeaa kuin se ehkä ajoittain olisikin. Nauti lapsistasi, he ovat kallein omaisuutesi. :) Ajattele, että luot heille parempaa tulevaisuutta.



(Ja minäkin joudun valitsemaan, ostanko kinkkua vai juustoa leivän päälle, vaikka töissä käynkin - ostan kinkkua, sillä juusto on tuhottoman kallista! )

että tää on mikään oikea juttu...mutta jos tosiaan on,niin suosittelisin ap:tä miehineen käymään työkkärin sivuilla,ja tutustumaan työvoimatoimiston järjestämään aikuiskoulutukseen.Ensisijaisesti niihin otetaan työkokemusta ennestään (siltä alalta jolle koulutusta hakee) omaavia,mutta mielestäni ilmankin on mahdollista päästä.

Koulutus kestää reilun vuoden,tästä suuri osa työharjoittelua,ja jos osoittaudut hyväksi ja tunnolliseksi siinä mitä teet,on hyvätkin mahdollisuudet löytää heti töitä,ja jos ei,niin ainakin jotkut paperit on sen jälkeen taskussa.

Mä laskin (aikomus mennä viim.tämän toisen lapsen kotihoidontuen päättyessä)

että tulot pysyvät suht samoina opiskelemaan lähtiessä kuin kahden lapsen kanssa khtuella ollessa,ehkä 50-100€ vähemmän/kk,mutta kun ajattelee mitä voi koulutuksella omaan tulevaisuuteensa vaikuttaa,niin ei ole paha uhraus mielestäni..