Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmiselämän tarkoitus nykyään raha ja työ?
20.12.2023 |
Kaikki, mikä tulee niiden esteeksi on turhaa, heikkoutta ja rangaistavaa?
Ei mitään syvällisempää tai korkeampaa tarkoitusta? Lisääntyminenkin on nykyään epämoraalista.
Vain virheetön 15-vuotiaasta työtä tehnyt joka kuolee päivä ennen eläkkeelle pääsyä on elänyt hyvän ja arvokkaan elämän?
Kommentit (110)
Jos palkkatyö on ihmisen tarkoitus, niin miksi siinä on valintamenettely jota osa ihmisistä ei pysty läpäisemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ei työtä tee, ei sen syömänkää pidä..tv. Suo, Kuokka ja Jussi.
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun kansakunta luopuu terveistä kristillisistä arvoista.
Jostain kumminkin sitä tarkoitusta elämälle pitää kaivaa: työn teosta, omaisuuden haalimisesta, someseuraajien määrästä, urheilutuloksista, sukupuoli-identiteetistä, politiikasta, jne. katoavasta maailmallisesta.
Ennen lapsille opetettiin että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että jokainen on mittaamattoman arvokas Jumalan lapsi, jonka asioista Luoja on kiinnostunut ja joka pääsee taivaaseen kuoleman jälkeen.
Nykyään opetetaan että ihminen on puhtaasti sattumalta apinasta kehittynyt, vain hieman muita kehittyneempi eläinlaji, ja että yksilö on täysin merkityksetön tekijä, kiitäessään kuolevalla planeetallaan jumalattomassa universumissa. Eikä mitään parempaa ole odotettavissa edes siirryttäessä ajasta ikuisuuteen, vaan häviää lopullisesti.
Tulokset on alkaneet jo näkyä, kun masentunut nuoriso ei tiedä edes omaa sukupuolta
Ennen tätä hallitusta pidin viittausta kristillisiin arvoihin vielä jotenkin myönteisenä asiana. Sittemmin olen ymmärtänyt, että kristillisten arvojen perusta on viedä leipä köyhän suusta rikkaan taskuun ja tuomita muiden tapa elää, vaikka se ei vahingoittaisi ketään.
Voitte ihan rauhassa pitää jumalankuvanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites se on koko ihmisen historian ajan mennyt? Pitää tehdä jotain, että saa ruokaa. Työ ja raha. Jos et tee, kuolet pois. Yksinkertaista.
Yhteisö huolehti. Köyhillä oli se oma maatila, josta sai ruokaa ja jos ei ollut työtä esim. piikana tai renkinä, suku huolehti omistaan. Ei ole ikinä ollut niin, että kaikki olisi työssä eli mitään 100% työllisyysastetta ei ole ollut. Jos Kelan tuet lakkautettaisiin, köyhille pitäisi sitten antaa oma palsta viljeltäväksi ja pieni navetta, jotta he voisivat olla omavaraisia.
Minun isovanhempani saivat välirauhan aikana todellakin maatilan. Tuberkuloosia sairastava ukkini, vaimo ja 4 lasta asuivat 1:n huoneen mökissä, joka paloi.
Kunnalla oli vanha torppa, jossa oli kelvottomat vuokralaiset, jotka polttopuiden puutteessa olivat alkaneet purkaa talo
Jatkan.
Mummoni syntyi 1902 Kainuun suunnalla. Hän pakeni 13- vuotiaana huonoja kotioloja, käveli 100km Oulun lähistölle ja päätyi maatilalle piiaksi.
Nämä tarinat pitää taltioida ja pitää mielessä, että ihmiset ymmärtäisivät, että 1900- luvun alkupuoliskolla ihmisten elämä oli kovaa, kovaa, kovaa!
Ei jumalauta mitään leppoista heinän korsi suupielessä makoilua.
Kannattaa nuorten alkaa säästämään vaikka 30 e kk ja jättää ylikalliit asuntovelat ottamatta.
Meidänkin lähellä kaikkien uusien talojen rakentajat ovat esim lääkäreitä tai muuten hyväpalkkaisia.
Ennen ihan työläinen pystyi rakentamaan talon (kuten pienipalkkaiset vanhempani). Nykyään taitaa olla melko mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos palkkatyö on ihmisen tarkoitus, niin miksi siinä on valintamenettely jota osa ihmisistä ei pysty läpäisemään?
Automaatio ja globalisaatio on vähentänyt työn määrää. Oikeasti on ongelma, että enää kaikille ei ole töitä.
Työntekijöille asetetaan vaatimuksia, joita kaikki eivät täytä.
Vielä vuosituhannen alussa näytti siltä, että yhteiskunnalla on varaa ja halua taata toimeentulo niille, jotka eivät syystä tai toisesta löydä sijaa supistuvilla työmarkkinoilla.
Puhuttiin leppoistelusta ja osallistumisesta yhteiskuntaan kolmannen sektorin kautta, tehköön palkkatöitä ne jotka haluavat ja kykenevät.
Nyt näyttää siltä, että yhteiskunnalla ei ole varaa. Toisaalta töitäkään ei ole kaikille halukkaille.
T: nimim. Assburger, jäi nikki muutamasta viestistä, kirjoitin isovanhempieni ja isäni historiasta
Vierailija kirjoitti:
Luolamiehet joutuivat käyttämään valtaosan energiastaan selviytymiseen. En sitten tiedä kumpi on parempi, oravanpyörää kuoleman kynnykselle asti, ellet ole murto-osassa onnekkaita jotka pelasivat korttinsa niin, että voivat vetäytyä nauttimaan eläkepäivistä viimeistään viisikymppisenä. Vielä kun on energiaa ja kunto antaa myöten tehdä asioita.
Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi tuo ap:n syvällisempi ja korkeampi tarkoitus?
Luolamiehet elivät samalla tavalla kuin metsästäjä-keräilijät nykyään. He tekevät niin sanottua työtä kolme tuntia päivässä ja lopun aikaa sitten juoruilevat ja pitävät hauskaa. Tietenkin jos on luonnonmullistuksia ja ruoanhankinta vaikeutuu, niin he kuolevat nälkään. Mutta muuten he elävät paljon stressittömämpää elämää kuin modernit ihmiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maa on vankilaplaneetta. Kun on yhden kärsimyksen täytteiden elämän elänyt ja pääsee vihdoin pois niin sen jälkeen tänne pakotetaan syntymään uudestaan ja kärsimään uudestaan. Ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites se on koko ihmisen historian ajan mennyt? Pitää tehdä jotain, että saa ruokaa. Työ ja raha. Jos et tee, kuolet pois. Yksinkertaista.
Yhteisö huolehti. Köyhillä oli se oma maatila, josta sai ruokaa ja jos ei ollut työtä esim. piikana tai renkinä, suku huolehti omistaan. Ei ole ikinä ollut niin, että kaikki olisi työssä eli mitään 100% työllisyysastetta ei ole ollut. Jos Kelan tuet lakkautettaisiin, köyhille pitäisi sitten antaa oma palsta viljeltäväksi ja pieni navetta, jotta he voisivat olla omavaraisia.
Minun isovanhempani saivat välirauhan aikana todellakin maatilan. Tuberkuloosia sairastava ukkini, vaimo ja 4 lasta asuivat 1:n huoneen mökissä, joka paloi.
Kunnalla oli vanha torppa, jossa oli kelvottomat vuokralaiset, jotka
Oma mummoni meni töihin kartanoon 10-vuotiaana, äitini lapsenvahdiksi 13-vuotiaana. Oppikouluun ei ollut varaa. Isäni hän löysi 15-vuotiaana, ja ensimmäinen lapsi syntyi muutama vuosi tuon jälkeen. Mummoni teki kahta työtä, jotta hän elätti 3 lasta ja sodassa vammautuneen miehensä. Heillä oli yksi huone käytössä, johon mahtui 5 sänkyä. Aina ei ollut ruokaa, eikä mistään saanut rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luolamiehet joutuivat käyttämään valtaosan energiastaan selviytymiseen. En sitten tiedä kumpi on parempi, oravanpyörää kuoleman kynnykselle asti, ellet ole murto-osassa onnekkaita jotka pelasivat korttinsa niin, että voivat vetäytyä nauttimaan eläkepäivistä viimeistään viisikymppisenä. Vielä kun on energiaa ja kunto antaa myöten tehdä asioita.
Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi tuo ap:n syvällisempi ja korkeampi tarkoitus?
Luolamiehet elivät samalla tavalla kuin metsästäjä-keräilijät nykyään. He tekevät niin sanottua työtä kolme tuntia päivässä ja lopun aikaa sitten juoruilevat ja pitävät hauskaa. Tietenkin jos on luonnonmullistuksia ja ruoanhankinta vaikeutuu, niin he kuolevat nälkään. Mutta muuten he elävät paljon stressittömämpää elämää kuin modernit ihmiset
Heillä ei kuitenkaan ollut mitään parannuskeinoja sairauksiin eikä tapaturmien aiheuttamiin vammoihin.
Metsästäjä-keräilijä-elämäntapa ei elätä isoa populaatiota.
Populaation kasvaminen johtaa resursseista kilpailuun ja sotiin, kuten oli asian laita P-Amerikan intiaaniheimojen ja vaikkapa papualaisten kesken.
Heimokulttuurit ovat myös kovanaamojen kulttuureita, perehtykää vaikka mainittuihin.
T: Assburger
Kyllä tää nykyajan työelämä on helppoa verrattuna siihen mitä se oli vaikka sata vuotta sitten. Silloin oli aamusta iltaan köyhän painettava töitä ja siltikään ei välttämättä saanut edes ruokaa. Nykyään saa ruoan ja lämpimän kodin vaikka sohvalla makoilemalla, ei oo varaa valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mandan- heimon pojat riparilla:
https://artsandculture.google.com/asset/the-cutting-scene-mandan-o-kee-…
Heikkous ei ollut kovassa kurssissa metsästäjä-keräilijä-soturikulttuureissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos palkkatyö on ihmisen tarkoitus, niin miksi siinä on valintamenettely jota osa ihmisistä ei pysty läpäisemään?
Se on katsos vähän sama kuin vaikkapa urheilu. Et voi vaatia, että sinulla on oikeus päästä heti liigaan pelaamaan, kun joillain toisillakin on. On aloitettava pihapeleistä ja kutosdivarista ja hankittava taitoja ja pätevyyttä. Siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin, mihin rahkeet riittää.
No, tässä kun on parikymmentä vuotta puristanut niin nyt on aika siirtyä nauttimaan työnsä hedelmistä. En tiedä miten tämän elämän olisi voinut sitten paremmin järjestää. Ilman kovaa työtä meillä ei olisi nyt tuntuvaa varallisuutta. Parempi minusta tämä näin on, en millään tuilla haluaisi kituuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palkkatyö on ihmisen tarkoitus, niin miksi siinä on valintamenettely jota osa ihmisistä ei pysty läpäisemään?
Se on katsos vähän sama kuin vaikkapa urheilu. Et voi vaatia, että sinulla on oikeus päästä heti liigaan pelaamaan, kun joillain toisillakin on. On aloitettava pihapeleistä ja kutosdivarista ja hankittava taitoja ja pätevyyttä. Siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin, mihin rahkeet riittää.
Eräs marketti haki kolmea osa-aikaista myyjää.
N. Sata hakemusta saapui.
Valitut olivat lorkeakouluopiskelijoita.
Mikähän olisi sellainen pihapeli, josta uraputkesta 5-kymppisenä pudonnut voisi ottaa vauhtia? Pääsin sentään haastatteluun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palkkatyö on ihmisen tarkoitus, niin miksi siinä on valintamenettely jota osa ihmisistä ei pysty läpäisemään?
Se on katsos vähän sama kuin vaikkapa urheilu. Et voi vaatia, että sinulla on oikeus päästä heti liigaan pelaamaan, kun joillain toisillakin on. On aloitettava pihapeleistä ja kutosdivarista ja hankittava taitoja ja pätevyyttä. Siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin, mihin rahkeet riittää.
Eräs marketti haki kolmea osa-aikaista myyjää.
N. Sata hakemusta saapui.
Valitut olivat lorkeakouluopiskelijoita.
Mikähän olisi sellainen pihapeli, josta uraputkesta 5-kymppisenä pudonnut voisi ottaa vauhtia? Pääsin sentään haastatteluun...
Jos olet uraputkesta 5-kymppisenä pudonnut, niin olet tavallaan jo pelisi pelannut. Onhan se fakta, ettei siinä iässä ole enää halutuinta porukkaa, ellei ole esim. poikkeuksellista johtamiskokemusta tai asiantuntijuutta. Jotkut voivat vielä kouluttautua siinäkin iässä eli mahdollista se on tavallaan lähteä uudelleen sieltä kutosdivarista, jos jaksamista riittää.
Vierailija kirjoitti:
Oireellista että niin moni tulkitsee aloituksen niin, että onni tulisi siitä että olisi vapaa-aikaa ja helppoa rahaa.
Ehkä ihmiselämän tarkoitus on jotain syvempää kuin sohvalla makoilun ja töissä raatamisen välinen valinta.
No ei ole mitään tarkoitusta. Suomessa voi pysyä hengissä tekemättä mitään, muualla se elämän tarkoitus on pääasiassa kaapia elantoa kasaan jollain tavalla.
No ap, mites sitä elää, ellei käy työssä.
Monia vuosia opiskellaan, että valmistuu haluamaansa ammaattiin, ei kait niitä opiskeluvuosia voi hukkaan heittää.
On myös matala palkka ammatteja, kulttuuria-alalla, kuten museot, kirjastot, ym.
Moni tekee kulttuuri-alalla freelancer töitä, tai toimii yrittäjinä.
Siinä ei totisesti ole rahasta kysymys, vaan ammatista ja työstä jossa viihtyy.
Ja tottakai perheet, joilla lapsia tarvitsevat rahaakin, lapset ja nuoret ovat meidän tulevaisuutemme.
Itse olen kirjanpitäjä. Palkka ei ole suuri, mutta yllätys yllätys viihdyn alalla, pidän työskentelystä numeroiden kanssa ja siitä, miten pystyn neuvomaan ja ohjaamaan yrittäjiä, jotka ovat meidän toimiston asiakkaita.
Ei kaikkialla ole paskamanen, fyysisesti raskas työ, joihin on inhottava lähteä joka päivä.
Työ on osa elämää. Samoin kuin perhekin.
Minun isovanhempani saivat välirauhan aikana todellakin maatilan. Tuberkuloosia sairastava ukkini, vaimo ja 4 lasta asuivat 1:n huoneen mökissä, joka paloi.
Kunnalla oli vanha torppa, jossa oli kelvottomat vuokralaiset, jotka polttopuiden puutteessa olivat alkaneet purkaa talon rakenteita, joten heidät häädettiin.
Isovanhempani perheineen saivat ko. tilan, alahirsiltään lahonneen ja osin puretun mökin, pari hehtaaria peltomaata,10 hehtaaria suota.
Isoisäni ei heiveröisyytensä ja lyhyytensä(150cm) takia kelvannut sotaan, hän oli syntynyt 1899, ja 9- vuotiaana jäänyt puoliorvoksi, joutunut huutolaiseksi. Lapsena koettu aliravitsemus kaiketi oli johtanut hänen pieneen kokoonsa. Hän elätti itsensä sekatyömiehenä, pelimannina ja suutarina, joskin pelimannin hommat hän jätti perustettuaan perheen.
Vastoin odotuksia isoisäni selvisi tuberkuloosista, mutta menetti toisen keuhkonsa toimintakyvyn, eikä kyennyt mihinkään raskaaseen työhön, hän kuljetti postia ja teki satunnaisia suutarin töitä, maatilan töitä teki siihen tahtiin kuin pystyi, raskaammat työt teki muu perhe, mm. isäni kun n. 10- vuotiaasta saakka oli vahvempi kuin isänsä. Suuren osan isäni lapsuudesta ukkini vietti tuberkuloosiparantolassa.
Mökki kunnostettiin ja 10 hehtaaria suota kuokittiin pelloksi.
Tuossa pätkä lähihistoriaa ja esimerkki leppoisasta maalaiselämästä ja siitä, mitä esimerkiksi maan antaminen köyhille käytännössä merkitsi. Työ todellakin oli ylin arvo ihmisen elämässä, laiskuus pahin synti, joka teki ihmisestä täysin epäkelvon.