HS | Päivi rakasteli puolisonsa kanssa ja vietti tavallista viikonloppua Joidenkin päivien päästä puoliso eli jo uudessa perheessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset kuulolle: Kun mies ehdottaa sellaista järjestelyä, että vaimo jää kotiin tekemään ilmaistyötä ja mies sitten on vapaa edistämään uraansa ylitöin, työmatkoin ja lisääntyneen miehen statuksella, ne puheet perhearvoista ja yhteisestä taloudesta ovat vain puheita. Keski-ikäisenä miehen mieli muuttuu, kun oma ura on edennyt kivasti ja olisi mukavaa kuluttaa rahat vain itseensä, vanhat arvot lentävät ikkunasta ja uutta, vähän kovempaa pukkaa tilalle. Kannattaa miettiä todella tarkkaan, mihin suostuu.

 

Entäs ne naiset, jotka ovat opiskelleen alimman tason kökköalalle, alimman tason kökkötyöhön ja haluavat väen vängällä lapsiverukkeella olla pois töistä niin monta vuotta kuin ikinä voivat? Miten opastat heitä tai miehiä jotka moisen suostuvat kustantamaan?

 

Kato kun miesten ei ole pakko valita pienituloista naista. Miesten ei myöskään ole pakko tehdä lapsia. Jos haluaa painaa paljaalla, niin niks ja naks.

Ihan hyvä ohje miehille välttää matalapalkkanaisia ja ainakin jättää lapset heidän kanssaan tekemättä.

Entä mikä oli ohjeesi esimerkkini löysäilevälle alisuoriuttajanaiselle?

Yllätyseroissa on kyse siitä että toinen osapuoli tai kumpikaan ei osaa puhua tunteistaan ja toiveistaan. Tai ehkä edes puhuminen ei aina auta jos kohdalle osuu upeampi ihminen? Se on kylmäävää että kumppanin voi vaan vaihtaa tuosta noin vaan, vaikka ei olisi edes ongelmia suhteessa. Monelle miehelle ja naisellekin riittää syyksi ihan vaan uutuuden viehätys. Niin ovat monet pill*nsa tai ky*pänsä vietävissä.

Varsinkin miehet ovat huonoja puhumaan tai kertomaan tunteistaan suhdetta koskien. Tunneälykkyys on yleensä vahvempi naisella. Toisaalta miehet taas eivät yleisemmin ota naisen puheista vinkkiä että suhteessa on jotain pielessä, yleensä miehen tavassa hoitaa kodin asioita/lapsia/suhdetta. Varmaa on vain se että kotiäidiksi ei kenenkään kannata ryhtyä tai käy kuten tälle Päiville!

No ymmärrän kyllä miltä Päivistä tuntuu. Menimme naimisiin 7 vuoden seurustelun jälkeen ja alle vuoden kuluttua miestä alkoi ahdistaa ja hän halusi erota. Yhtenä päivänä vaan huomasi, että ei kuulemma rakastanut enää ja kirjoitti minulle kirjeen, jossa kertoi olleensa pettynyt seksielämäämme ja siihen, että en ollut laihduttanut. Olin siis ollut samankokoinen koko seurustelumme ajan, painoindeksi noin 25-27 eli en nyt mikään kauhea pullero ja ei hän itsekään mikään adonis ollut. No, emme ehtineet virallisesti erota, kun hän halusikin palata. No asetin ehdoksi sen, että.kaikesta sitten on puhuttava. Palattiin yhteen ja alettiin yrittää lasta, hankittiin koira ja omistusasunto. Alle vuoden kuluttua yhden vauvantuoksuja yön jälkeen hän oli oudon näköinen ja halusi taas erota. Ilman mitään ennakkovaroitusta. Onneksi en tullut raskaaksi!!! Ja en todellakaan tiedä mistä kahvinporoista tämä olisi pitänyt ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

No ymmärrän kyllä miltä Päivistä tuntuu. Menimme naimisiin 7 vuoden seurustelun jälkeen ja alle vuoden kuluttua miestä alkoi ahdistaa ja hän halusi erota. Yhtenä päivänä vaan huomasi, että ei kuulemma rakastanut enää ja kirjoitti minulle kirjeen, jossa kertoi olleensa pettynyt seksielämäämme ja siihen, että en ollut laihduttanut. Olin siis ollut samankokoinen koko seurustelumme ajan, painoindeksi noin 25-27 eli en nyt mikään kauhea pullero ja ei hän itsekään mikään adonis ollut. No, emme ehtineet virallisesti erota, kun hän halusikin palata. No asetin ehdoksi sen, että.kaikesta sitten on puhuttava. Palattiin yhteen ja alettiin yrittää lasta, hankittiin koira ja omistusasunto. Alle vuoden kuluttua yhden vauvantuoksuja yön jälkeen hän oli oudon näköinen ja halusi taas erota. Ilman mitään ennakkovaroitusta. Onneksi en tullut raskaaksi!!! Ja en todellakaan tiedä mistä kahvinporoista tämä olisi pitänyt ennustaa.

Ihan hirveä mies. Veikkaan, että ensimmäisen eron kohdalla hänellä oli kuviossa joku toinen ja siitä keksi ruveta arvostelemaan. Palasi takaisin, kun ei kelvannutkaan toiselle.

Joka tapauksessa kyvytön aidosti puhumaan tunteistaan, epävarmuuksistaan ym. omista ongelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyseroissa on kyse siitä että toinen osapuoli tai kumpikaan ei osaa puhua tunteistaan ja toiveistaan. Tai ehkä edes puhuminen ei aina auta jos kohdalle osuu upeampi ihminen? Se on kylmäävää että kumppanin voi vaan vaihtaa tuosta noin vaan, vaikka ei olisi edes ongelmia suhteessa. Monelle miehelle ja naisellekin riittää syyksi ihan vaan uutuuden viehätys. Niin ovat monet pill*nsa tai ky*pänsä vietävissä.

Varsinkin miehet ovat huonoja puhumaan tai kertomaan tunteistaan suhdetta koskien. Tunneälykkyys on yleensä vahvempi naisella. Toisaalta miehet taas eivät yleisemmin ota naisen puheista vinkkiä että suhteessa on jotain pielessä, yleensä miehen tavassa hoitaa kodin asioita/lapsia/suhdetta. Varmaa on vain se että kotiäidiksi ei kenenkään kannata ryhtyä tai käy kuten tälle Päiville!

Voi se kannattaa, jos on aidosti hyvä naistaan rakastava mies, joka on sitoutunut olemaan loppuun asti yhdessä perheenä, myös vaikka toinen sairastuisi vakavasti tai mitä tahansa. Ja joka ymmärtää kotona olevan äidin arvon lapsille ja joka arvostaa hitaampaa elämää, joka pienemmistä yhteisistä tuloista väistämättä tulee. Mutta heitä on harvassa, eikä suomalainen mm. verotuslainsäädäntö tai eläkejärjestelmä tue sitä. Pitäisi tuntea mies tosi hyvin, ennen kuin sellaiseen uskaltaa lähteä. Moni uraohjusmies saattaa kannattaa sellaista järjestelyä, koska se on itselle helppoa, mutta sitten kun lapset ovat vähän kasvaneet ja naisella ikää, vaihdetaankin nuorempaan. Enemmän noita oikeasti sitoutuvia löytyy esim. kristillisistä piireistä. Mutta sielläkin on osalla suhtautumista naisiin pelkkinä palvelijoina eli eivät välttämättä ymmärrä, miten raskasta kotona voi olla, jos on monta pientä lasta. Odottavat sitten, että nainen tekee kaiken yksin, koska "on vain kotona" ja kotiäidin työ on 24/7 ja miehen vain sen 8 h viitenä päivänä viikossa.

Ei minä en päässyt edes lukemaan koko juttua, että tosiaan pitäisi vielä erosta tehdä vaikeampaa ja olisi velvollisuus elättää 😆 nyt "Päivi" vitsin murjaisit 😄 eikö tuon vertaa nainen voi ottaa vastuuta omasta elämästä?! Ja itse olen nainen mut olen aina oppinut siihen, ettei keneenkään muuhun voi luottaa kuin itseensä. Tai voi mutta loppusissaan sitten kuitenkaan välttämättä ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset kuulolle: Kun mies ehdottaa sellaista järjestelyä, että vaimo jää kotiin tekemään ilmaistyötä ja mies sitten on vapaa edistämään uraansa ylitöin, työmatkoin ja lisääntyneen miehen statuksella, ne puheet perhearvoista ja yhteisestä taloudesta ovat vain puheita. Keski-ikäisenä miehen mieli muuttuu, kun oma ura on edennyt kivasti ja olisi mukavaa kuluttaa rahat vain itseensä, vanhat arvot lentävät ikkunasta ja uutta, vähän kovempaa pukkaa tilalle. Kannattaa miettiä todella tarkkaan, mihin suostuu.

 

Entäs ne naiset, jotka ovat opiskelleen alimman tason kökköalalle, alimman tason kökkötyöhön ja haluavat väen vängällä lapsiverukkeella olla pois töistä niin monta vuotta kuin ikinä voivat? Miten opastat heitä tai miehiä jotka moisen suostuvat kustantamaan?

Puolison voi valita, ei ole pakko ottaa vaimoksi sitä pienituloista vaan voi valita pidemmälle kouluttautuneen ja hyvin tienaavan. Sellainen tuskin haluaa jäädääkkään vuosiksi kotiin lasten kanssa. Ei se sen kummoisempaa ole

Hirveä riski jäädä vuosiksi pois työelämästä ja pohjustaa koko taloudellinen tulevaisuutensa toisen ihmisen varaan. Jos sen haluaa tehdä, kannattaisi kyllä suunnitella tarkkaan esim. eläkeasiat ja miettiä varasuunnitelma. Niin kyyniseltä kuin se ehkä kuulostaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Puolison voi valita, ei ole pakko ottaa vaimoksi sitä pienituloista vaan voi valita pidemmälle kouluttautuneen ja hyvin tienaavan. Sellainen tuskin haluaa jäädääkkään vuosiksi kotiin lasten kanssa. Ei se sen kummoisempaa ole

Aamen. Aivan yhtä lailla sen varakkaamman/koulutetumman tulee valita puolisonsa huolella. Jos ei halua puolisoa, joka on vuosia kotona ja riippuvainen elatuksesta, valitkoon sitten jonkun koulutetun, joka haluaa pysyä työelämässä. 

Me olemme Suomessa tottuneet siihen, että jokainen vastaa itsestään, ja jos ei pysty, niin yhteiskunta hoitaa. Monessa muussa maassa tuo mies joutuisi maksamaan isot elatusavut sekä Päiville että lapsille, mutta ei Suomessa. Suomessa se kaatuu loppuviimein meidän veronmaksajien taakaksi: asumistuet, yksinhuoltajakorotukset yms. Jatkuvasti törmään myös siihen, että viikko-viikko-vanhemmat jakavat lastensa lähivanhemmuuden molempiin osoitteisiin, jotta molempiin koteihin saadaan asumistukea ja pienet yh-korotukset. On oikeasti yhteiskunnallisesti ajankohtainen kysymys, että keiden nämä lapsiperheiden erot tulee maksaa?

Kyllä, Päivin olisi kannattanut mennä töihin. Silti tilanne ei välttämättä olisi kovin eri, vaikka olisikin töissä. Ei pieni- tai keskipalkkainenkaan kovin hyvin pärjää ainakaan pääkaupunkiseudulla yksin lastensa kanssa. Moni työssäkäyvä erovanhempi saa silti esim. sitä asumistukea. 

Jos tuloerot on suuret naisen ja miehen välillä, aina on riski tippua korkealta ja kovaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveä riski jäädä vuosiksi pois työelämästä ja pohjustaa koko taloudellinen tulevaisuutensa toisen ihmisen varaan. Jos sen haluaa tehdä, kannattaisi kyllä suunnitella tarkkaan esim. eläkeasiat ja miettiä varasuunnitelma. Niin kyyniseltä kuin se ehkä kuulostaakin. 

Moni pari varmaan onkin näin tehtynyt - sen työssäkäyvän kuoleman varalle. Voi olla keskinäiset testamentit, vakuutukset. Lisäksi järjestelmä tarjoaa leskeneläkkeen ja lapseneläkkeen.

Jos liitto päättyykin eroon, niin testamentit tai vakuutukset ei auta. Eläkettä ei saa. Avioehdolla voi olla poissuljettu tasinko - ja nykyään tosi moni on avoliitossa. Elatusapu on Suomessa aina kohtuullinen. 

Samaa mieltä, riski on valtava.

Useimmissa tapauksissa (ei tämän ketjun ap:n kuvailemassa) jolloin nainen kokee yllätyseron, kaava on usein sama: aluksi rakastutaan, seurustellaan pari vuotta, ja eletään pilvilinnoissa.

Sen jälkeen muutetaan yhteen ja ehkä kihlaudutaan, jolloin uutuuden viehätys häviää. Nainen kertoo rakastavansa miestä, mutta alkaa tiuskia, haluaa seksiä vain ovulaation aikaan, ja muulloin lähinnä sysii miestä kauemmas, jos mies yrittää tehdä aloitteita.

Tämän jälkeen mies turhautuu, masentuu (enkö kelpaakaan enää; mitä teen väärin) ja luovuttaa seksin suhteen. No, nainen on onnellinen, eikä huomaa mitään muuta kuin sen, että mies on vihdoinkin "oppinut olemaan". 

Sitten naisen puolelta alkaa vihjailut seksin suuntaan: voitaisiinko harrastaa seksiä, koska minun tekee mieli lasta, eikö sinunkin? No, mies valitsee väärin, ja harrastaa seksiä, joka on naisen puolelta pelkästään lisääntymistarkoitus mielessä suoritettavaa. Lapsi saa alkunsa, ja miehellä ei ole enää mitään asiaa edes toivoa seksiä. Ostetaan ehkä asunto tai muutetaan tilavampaan, rahat ovat tiukoilla, mies tekee kovasti töitä päästäkseen eteenpäin ja / tai saadakseen lisää rahaa. 

Lapsi syntyy, ja jo valmiiksi seksiä välttelevästä naisesta tulee totaalihaluton ja hormonipäissään sekä väsyneenä kiukutteleva, joka jatkuvasti valittaa miehen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Mies jaksaa kolme-neljä vuotta olla hyvä isä, kunnes tapaa työpaikalla jonkun naisen, joka osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan. Mies muistaa jälleen, että oikea naisen kosketus tuntuu 1000x ihanammalta kuin oma käsi ja aikuisviihde.

Mies aloittaa suhteen naisen kanssa, kotona oma puoliso ei ole tähänkään mennessä lämmennyt miehen läheisyyden tarpeelle, vaan vauvakuplan jälkeen nainen kokee, että nyt hänenkin on aika siirtyä takaisin työelämään ja stressaantuu siellä uudelleen. Vasta lapsen mennessä eskariin, yöheräilyjen ollessa jo takana päin nainen muistaa, että on hänellä aviomieskin, jonka kanssa voisi yrittää taas lämmitellä läheisyyttä. 

Tässä vaiheessa mies ei enää välitä mistään, mitä nainen tekee, mutta ottaa vastaan naisen viestit uudelleen lämmiteltävästä läheisyydestä ja pariskunta harrastaa jälleen seksiä silloin kun nainen ovuloi. Tämä on miehelle kuitenkin tilanne, joka lopullisesti herättää tajuamaan sen, että omassa parisuhteessa ei mikään tule koskaan muuttumaan parempaan suuntaan.

Yhtenä kauniina aamuna mies lähtee töihin, kotiin tullessaan ilmoittaa haluavansa avioeron, pakkaa vaatteensa, lähtee joko omaan (väliaikaiseen) asuntoon tai suoraan uuden naisystävän kotiin, ja päättää, että ei enää koskaan halua ydinperhearkea.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, eikö monen vuosikymmenen yhdessäolon jälkeen olisi voitu käydä ensin edes yksi keskustelu erosta. On todella loukkaavaa, että toisen voi oikeasti pudottaa kuin vanhan sukan ja jättää hänet selviämään erosta oireilevien lasten kanssa.

Päivi ihmettelee, miten saattoi niin nopeasti muuttua tärkeästä merkityksettömäksi.

Yhtenä viikonloppuna meidän perheessä rakasteltiin, kasvatettiin lapsia, laitettiin ruokaa ja retkeiltiin. Suunnilleen viikon päästä mies tekee samaa, mutta toisessa perheessä. Se on vähän kuin lautapelissä. Minun nappulani vaihdettiin toiseen ja peli jatkuu.

Voi olla näinkin, että tosiaan kaikkinainen tunnekylmyys ja haluttomuus ratkoa ongelmia on tässä miehellä taustalla. Todennäköistä jopa. 

Tai sitten tosiaan, että ne keskusteluyritykset on vuosien mittaan latistettu. Ei ole oikein kuunneltu eikä tajuttu, että se mies ei oikeasti halua sitä mitä on tarjolla, ja mihin suuntaan kaikki siinä suhteessa menee. Että ei, elämä on jotain muutakin kuin asioiden jatkuvaa tekemistä, touhua ja suorittamista. Vaan että hidastetaan, tehdään vähemmän, enemmän aikaa ihan vaan olemiseen ja joutenoloon. 

joo eli Päivin mielestä pitäisi olla pakollista erosovittelu ja taata exälle sama elintaso kun ennen eroa..juu ei kiitos tälläistä Suomeen, silloin se teettäisi vain kaikenmaailman kulissikuvioita ja salasuhteet vaan lisääntyisi. Ja ihan naisena tätä mieltä, tosin itse henkisesti väkivaltaisesta liitosta lähteneenä..olisi ollut tosi kiva istua jossakin pakollisessa sovittelussa perustelemassa että onko mulla oikeutta lähteä ja olisin päässyt maksamaan vielä exälle loppuelämän elätystä..toki nettosihan se osituksessa ihan mukavan summan.

Siellä taas yksi nainen itkee ja vinkuu kun mies jätti joka johtuu täysin siittä nainen ei ole suostunut kuuntelemaan miestä ongelmissa kun nainen on saanut rakennettua kaiken täydellisesti pelkästään itselle muiden kustannuksella niin nainen ei edes halua nähdä niitä ongelmia. Naiset on niin perkeleen itsekkäitä että yksikään ei osaa ajatella kuin omaa parasta ja korkeintaan omien lapsien parasta jonka mies joutuu maksamaan

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa tapauksissa (ei tämän ketjun ap:n kuvailemassa) jolloin nainen kokee yllätyseron, kaava on usein sama: aluksi rakastutaan, seurustellaan pari vuotta, ja eletään pilvilinnoissa.

Sen jälkeen muutetaan yhteen ja ehkä kihlaudutaan, jolloin uutuuden viehätys häviää. Nainen kertoo rakastavansa miestä, mutta alkaa tiuskia, haluaa seksiä vain ovulaation aikaan, ja muulloin lähinnä sysii miestä kauemmas, jos mies yrittää tehdä aloitteita.

Tämän jälkeen mies turhautuu, masentuu (enkö kelpaakaan enää; mitä teen väärin) ja luovuttaa seksin suhteen. No, nainen on onnellinen, eikä huomaa mitään muuta kuin sen, että mies on vihdoinkin "oppinut olemaan". 

Sitten naisen puolelta alkaa vihjailut seksin suuntaan: voitaisiinko harrastaa seksiä, koska minun tekee mieli lasta, eikö sinunkin? No, mies valitsee väärin, ja harrastaa seksiä, joka on naisen puolelta pelkästään lisääntymistarkoitus mielessä suoritettavaa.

Tiedät ilmeisesti paljonkin tapauksia, joissa ero tulee naiselle yllätyksenä jos useimmiten tapahtuu näin kuten kuvailit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyseroissa on kyse siitä että toinen osapuoli tai kumpikaan ei osaa puhua tunteistaan ja toiveistaan. Tai ehkä edes puhuminen ei aina auta jos kohdalle osuu upeampi ihminen? Se on kylmäävää että kumppanin voi vaan vaihtaa tuosta noin vaan, vaikka ei olisi edes ongelmia suhteessa. Monelle miehelle ja naisellekin riittää syyksi ihan vaan uutuuden viehätys. Niin ovat monet pill*nsa tai ky*pänsä vietävissä.

Varsinkin miehet ovat huonoja puhumaan tai kertomaan tunteistaan suhdetta koskien. Tunneälykkyys on yleensä vahvempi naisella. Toisaalta miehet taas eivät yleisemmin ota naisen puheista vinkkiä että suhteessa on jotain pielessä, yleensä miehen tavassa hoitaa kodin asioita/lapsia/suhdetta. Varmaa on vain se että kotiäidiksi ei kenenkään kannata ryhtyä tai käy kuten tälle Päiville!

Voi se kannattaa, jos on aidosti hyvä naistaan rakastava mies, joka on sitoutunut ol

Eli siis naisten mielestä miehen pitää sitoutua lopun elämäksi heti eikä saa ajatella itseään  kun nainen suhdetta haluaa ja mies ei saa lähteä suhteesta ellei nainen halua lopettaa sitä suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset kuulolle: Kun mies ehdottaa sellaista järjestelyä, että vaimo jää kotiin tekemään ilmaistyötä ja mies sitten on vapaa edistämään uraansa ylitöin, työmatkoin ja lisääntyneen miehen statuksella, ne puheet perhearvoista ja yhteisestä taloudesta ovat vain puheita. Keski-ikäisenä miehen mieli muuttuu, kun oma ura on edennyt kivasti ja olisi mukavaa kuluttaa rahat vain itseensä, vanhat arvot lentävät ikkunasta ja uutta, vähän kovempaa pukkaa tilalle. Kannattaa miettiä todella tarkkaan, mihin suostuu.

 

Entäs ne naiset, jotka ovat opiskelleen alimman tason kökköalalle, alimman tason kökkötyöhön ja haluavat väen vängällä lapsiverukkeella olla pois töistä niin monta vuotta kuin ikinä voivat? Miten opastat heitä tai miehiä jotka moisen suostuvat kustantamaan?

Puolison voi

Ei niillä naisen tuloilla ole merkitystä siinä vaiheessa kun naiselle iskee vauvakuume ja nainen tekee yksin päätöksen että nyt tehdään lapsia ja seuraavat 18 vuotta viettää kotona lasten kanssa jonka ajan miehen on elätettävä nainen ja lapset ja maksettava koko perheen maksut omien ja naisen maksujen lisäksi.

Ikävä kyllä ei ole naista joka ei käyttäisi miehiä taloudellisesti hyväkseen. Ei ole naista joka ei olisi maksattanut miehellä omia asioitaa vaikka itsekin voisi ne maksaa. Edellä mainitut toiminnat on rehellistä taloudellista hyvöksikäyttöä eikä mitään muuta

Sisareni puhui miehelleen ongelmista. Yhteiselo jatkui vielä joitain vuosia ja kerran miehensä työpäivän aikana sisareni oli vain pakannut tavaransa ja lähtenyt. Hänellä oli ollut jo pitempään toinen mutta tämä  oli nainen. Lapseton liitto niin eivät vääntäneet miehen kanssa kuin omaisuudesta jonkin verran. Minä tiesin kyllä että sisareni on onneton avioliitossaan muttei minullekaan kertonut että on löytänyt toisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa tapauksissa (ei tämän ketjun ap:n kuvailemassa) jolloin nainen kokee yllätyseron, kaava on usein sama: aluksi rakastutaan, seurustellaan pari vuotta, ja eletään pilvilinnoissa.

Sen jälkeen muutetaan yhteen ja ehkä kihlaudutaan, jolloin uutuuden viehätys häviää. Nainen kertoo rakastavansa miestä, mutta alkaa tiuskia, haluaa seksiä vain ovulaation aikaan, ja muulloin lähinnä sysii miestä kauemmas, jos mies yrittää tehdä aloitteita.

Tämän jälkeen mies turhautuu, masentuu (enkö kelpaakaan enää; mitä teen väärin) ja luovuttaa seksin suhteen. No, nainen on onnellinen, eikä huomaa mitään muuta kuin sen, että mies on vihdoinkin "oppinut olemaan". 

Sitten naisen puolelta alkaa vihjailut seksin suuntaan: voitaisiinko harrastaa seksiä, koska minun tekee mieli lasta, eikö sinunkin? No, mies valitsee väärin, ja harrastaa seksiä, joka on naisen puolelta pelkästä

Jos nainen ei itse jätä tulee se ero aina naiselle yllätyksenä. Ei tarvi edes tuntea paljoa tämmöisiä naisia kun riittää että avaa uutismedian jossa on lähes päivittäin kirjoituksia missä naiselle se ero tulee yllätyksenä kuten tämä kirjoitus

-eri