Päiväkodissa kuittaillaan, kun en juuri koskaan vie/hae lasta - miksi tämä närästää?

"Äidillä on pitkä työmatka, mutta onneksi isällä ei. Jos äidin harvinaisista hakuvuorosta tehdään lapselle numero, voi lapsi alkaa kuvitella, että äiti ei yleensä hae siksi että välittää lapsesta isää vähemmän, vaikka siitä ei ole kyse. Lapsi ei välttämättä ymmärrä pitkän työmatkan vaikutuksia arjen rutiineihin. Olettehan jatkossa ihan neutraalisti numeroa tekemättä myös äidin hakiessa, jotta lapsi ei kehittele päässään mitään turhaa." 

Kyllä joillakin pk:n työntekijöillä oli ihan ihmeelliset käsitykset vanhempien töistä. Että ikäänkuin vanhemmat voisi aina itse määritellä omat työaikansa-ja matkansa ja automaattisena oletuksena oli että äiti on tietenkin järjestänyt itselleen lyhennetyt työajat ja työpaikan pk:n vierestä. 

Ei meille kukaan koskaan kuittaillut, kun isä vei ja haki lapsen. Isä kulki autolla, ja minulla taas ei ollut edes ajokorttia tuolloin ja menin juna-asemalle (3 km) kävellen. Koska päiväkoti oli 3 km vastakkaisessa suunnassa kuin asema, niin johan siinä olisi tullut minulle 9 kilometrin aamulenkki jos olisin lapsen vienyt ja sama iltapäivällä.

Tavallaan ymmärrän päiväkotia ja tässä kyseessä on vain oma kokemukseni lasten isistä. Välillä ne perheet, joissa isä vie ja hakee lapsen, ei lapsen äiti ole välttämättä tiennyt mitään lapsen päivästä, kuulumisista ja tiedotteista. (Kuten, milloin olisi jouluhuhla tai läheisen päivä)Tämä siksi, ettei isä ole muistanut niitä äidille kertoa. En ole siksi ollut aina varma, että onko perheen äiti kartalla päiväkodin ja lapsen asioista.

Mistä kaikesta nykyään ihmiset pahoittavatkaan mielensä. Samoja ihmisiä tässä ketjussa, ketkä loukkaantuvat jos lapsi puhuu teistä täteinä/setinä.

Mahtaa olla raskasta. Uhkia ja pahantahtoisia ihmisiä joka puolella.:D

Vierailija kirjoitti:

Kummaa on myös se, että jos päiväkodista on aiheellista olla vaikka lapsen sairastumisen takia yhteydessä vanhempaan kesken hoitopäivän, yritetään sitkeästi soittaa äidille, vaikka papereihin on ensisijaiseksi yhteyshenkilöksi laitettu isä ja henkilökunnalle useasti kerrottu, ettei äiti voi työpäivän aikana ottaa henkilökohtaisia puheluita vastaan, mutta isä voi. Ehkä se on niin äitikeskeinen normi, ettei niillä käy mielessäkään, että isäkin voi ottaa vastuuta tämmöisestä asiasta.

Meillä toistepäin minä voin helpommin ottaa puheluita vastaan, mutta joskus joku instanssi oli kaivanut isän numeron ja soitti siihen. Oli joku lääkäri aika vielä ja isä tietenkin täysin ulalla, kun ei edes tiedä yhtäön mistä kyse et hei, menkää nyt ihan sen mukaan mitä perhe on itse ilmoittanut ja toivonut. Antoi sit mun numeron et soittakaa äidille. Vielä tosi hankalaan aikaan työajalla soitteli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin minä hoidan 95% päiväkotiin kuskauksista logistisista syistä. Toisinaan kyselevät "mihin se äiti on oikein kadonnut?", mutta se on hyvätahtoista, eikä siitä todellakaan kannata ottaa nokkiinsa.:)

Ihan turhaa tällainen kommentointi silti on vaikka olisi olevinaan "hyväntahtoista".

Miten turhaa? He osoittavat näin mielenkiintoa myös lapsen äidin tekemisiä kohtaan. Todella ihmeelliseksi on mennyt nykyajan touhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä musta on tosi outoo, jos toinen vanhempi ei juuri koskaan käy päiväkodilla. Se on tosi merkityksellinen paikka sun lapselle. Se viettää siellä paljon aikaansa.

Vaikka en kuskaa lasta, niin tiedän millaista päiväkodissa on. Olen käynyt siellä useammankin kerran tutustumassa, työntekijät ovat kasvoilta tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia silloin kun haen. Ja kysyn aina mieheltä ja lapselta, mitä lapsen päiväkotipäivästä sanottiin ja mitä lapsen mukaan päivään on kuulunut. Tarvittaessa olen yhteydessä Wilman kautta. Miksi ihmeessä kuvitellaan, että kuskaamisiin osallistumaton vanhempi ei olisi kiinnostunut lapsensa asioista?

Ap

 

Noinhan ei missään sanottukaan, teet omia tulkintojasi nyt. 

Uhriudu ihan vapaasti.

Mutta LAPSEN näkökulmasta sillä on mer

Lapsenlapsia päiväkodista useinkin hakeneena eniten merkitystä on sillä, mihin aikaan haetaan. LAPSI tahtoo mieluummin  kotiin jo klo 15 kuin vasta klo 17.

Nimenomaan se hakee, joka aiemmin pystyy sen tekemään.

Se on jännä miten päiväkodissa edelleen ajatellaan, että äiti on päähenkilö kaikessa. Meillä on päiväkodin kaikissa kaavakkeissa ja tiedoissa, että isälle kaikki puhelut koskien esim kesken päivän sairastunutta lasta. Syistä että; miehen työpaikka on siinä kilometrin päässä päiväkodista, hän voi aina vastata puhelimeen ja hän pääsee helposti kesken töiden hakemaan. Kun taas minun työpaikka voi olla missä vaan lähikunnissa, en voi aina vastata koska en joko kuule puhelinta tai olen katvealueella, enkä pääse lähtemään kesken töiden minnekään. Silti AINA minulle yritetään soittaa jos päiväkodilla on jotain asiaa!

Mies myös vie ja hakee, koska se on lapsen kannalta mukavampi, kun päivä ei ole sitten niin pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä miten päiväkodissa edelleen ajatellaan, että äiti on päähenkilö kaikessa. Meillä on päiväkodin kaikissa kaavakkeissa ja tiedoissa, että isälle kaikki puhelut koskien esim kesken päivän sairastunutta lasta. Syistä että; miehen työpaikka on siinä kilometrin päässä päiväkodista, hän voi aina vastata puhelimeen ja hän pääsee helposti kesken töiden hakemaan. Kun taas minun työpaikka voi olla missä vaan lähikunnissa, en voi aina vastata koska en joko kuule puhelinta tai olen katvealueella, enkä pääse lähtemään kesken töiden minnekään. Silti AINA minulle yritetään soittaa jos päiväkodilla on jotain asiaa!

Mies myös vie ja hakee, koska se on lapsen kannalta mukavampi, kun päivä ei ole sitten niin pitkä.

Tämä on sinun subjektiivinen kokemuksesi asiasta. Olen itse kahden lapsen päiväkotitaipaleen käynyt läpi, enkä ole missään kohtaan huomannut tällaista. Ja todella paljon näkee muitakin isiä lapsia viedessä/hakiessa.

Emmä usko, että se on pahantahtoista. Haluavat vain osoittaa huomanneensa, että on eri hakija ja tunnistavansa sinut. Outo sekin olisi jos eivät sanoisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Emmä usko, että se on pahantahtoista. Haluavat vain osoittaa huomanneensa, että on eri hakija ja tunnistavansa sinut. Outo sekin olisi jos eivät sanoisi mitään.

Juuri näin ja itse arvostan, että puhutaan suoraan. Oli sitten positiivinen tai negatiivinen asia. Ylenpalttinen korrektius ja ympäripyöreät vastaukset jätän mielelläni välistä. Hyvä esimerkki aikanaan, kun kysyin lapsia hakiessa "oliko ruoka hyvää?". Vastaus oli aina "Ihan hyvää". Mainitsin asiasta, niin aloin saamaan suoraa palautetta. "Oli kyllä erikoisen makuista", "Ei oikein maistunut kenellekään". Miten paljon tällainen pieni muutos helpottaa elämää. Turhaa on lasta torua syömättömyydestä, kerran muutkaan eivät pystyneet syömään.



Te ketkä pahastutte kaikesta ammutte itseännekin nilkkaan. Tuolla käytöksellä kohta yksikään päiväkodin työntekijä ei uskalla kertoa rehellisesti asioista.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin minä hoidan 95% päiväkotiin kuskauksista logistisista syistä. Toisinaan kyselevät "mihin se äiti on oikein kadonnut?", mutta se on hyvätahtoista, eikä siitä todellakaan kannata ottaa nokkiinsa.:)

Sanoo: "mihin se äiti on oikein kadonnut?" (Toiveajattelee: "hyvännäköinen mies, käy töissä, välittää lapsestaan; hyvää puolisimatskua; olisipa se äiti tosissaan kadonnut...")

Joskus aiemmin oli ketju, jossa todettiin että kannattaa antaa isän hoitaa viemiset etteivät "tädit" kehtaa narista siitä ja tästä. Jostain syystä jää silloin väliin. Onhan sielläkin töissä monenlaisia ihmistyyppejä.

Meillä valitettiin siitä, että lapsi tuotiin autolla päiväkotiin. Päiväkotimatkan olisi pitänyt olla lapsen ja vanhemman yhteinen liikuntahetki. Kävellen tai polkupyörällä. 

Aamut oli ihan riittävän kiireisiä ja kaoottisia ilman, että olisi pitänyt vielä puoli tuntia aiemmin lähteä aamu-unista lasta raahaamaan kävellen päiväkodille. Työmatka 40 autolla suuntaansa, niin oispa ollut hemmetin hauska päiväkotiliikuntahetken jälkeen palata kotiin hakemaan auto ja lähteä sitten vasta töihin. 8 tuntia töissä ja sitten viemään auto kotiin ja kävellen pirteilemään lapsen kanssa! Ihan helvetin realistista. 

Meillä on vielä 2 koiraa, joiden luokse kiirehdimme pitkän päivän jälkeen. Koirat ja lapset ulos, siinä ehtii sitten rauhassa ulkoilla ihan riittämiin. 

En ymmärrä miksi AP jaksaa tuhlata energiaa näin mitättömään asiaan. Itse osaat loogisesti tuon teidän kuvion perustella niille keitä se koskee: teidän perhettä. Se miten joku ulkopuolinen hoitotäti asiaa kommentoi on aivan yksi lysti. Miksi sä edes käytät energiaasi tällaisen asian miettimiseen vai haluatko vain uhriutua tylsyyttäsi täällä palstalla?

Pick your battles. Ei kaikkeen tarvitse reagoida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulla työmatkat 35 min suuntaansa, kun taas mies työskentelee kotoa käsin (päiväkotiin on meiltä alle kilometri). Itse tosin vien lapset aamuisin ja käyn joskus iltaisin vanhempainilloissa/juhlissa, mutta mies on se, joka hakee lapset, viestittelee päiväkodin kanssa ja istuu palavereissa. Päiväkodista on yritetty maanitella minuakin palavereihin, mutta sitä varten pitäisi ottaa töistä vapaata ja pahimmillaan ajaa ylimääräinen tunti. Meille on ollut ihan tietoinen valinta, että tässä perheessä äiti on pääasiallinen leiväntienaaja ja isällä on enemmän aikaa asioiden hoitamiseen. Tällainen työnjako perheessä tuntuu olevan joillekin uutta ja ihmeellistä.

Varsinkin, jos on jotain tavallista vasua erikoisempaa, usein toivotaan molempia vanhempia palavereihin. Se ei liity siihen, että isä ei riittäisi vaan koetaan, että kaikkien lasten kasvattajien olisi hyvä olla

Ymmärrän tämän toki (olen ammatiltani opettaja). Silti arki on monissa pikkulapsiperheissä niin kiireistä, että hyvä jos yksikin vanhempi pääsee palaveriin keskellä päivää ilman että se on pois jonkin muun välttämättömän asian hoidosta. Meillä toimii dialogi perheen sisällä ja isä on perillä lasten asioista siinä missä minäkin. T. Se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Meillä valitettiin siitä, että lapsi tuotiin autolla päiväkotiin. Päiväkotimatkan olisi pitänyt olla lapsen ja vanhemman yhteinen liikuntahetki. Kävellen tai polkupyörällä. 

Aamut oli ihan riittävän kiireisiä ja kaoottisia ilman, että olisi pitänyt vielä puoli tuntia aiemmin lähteä aamu-unista lasta raahaamaan kävellen päiväkodille. Työmatka 40 autolla suuntaansa, niin oispa ollut hemmetin hauska päiväkotiliikuntahetken jälkeen palata kotiin hakemaan auto ja lähteä sitten vasta töihin. 8 tuntia töissä ja sitten viemään auto kotiin ja kävellen pirteilemään lapsen kanssa! Ihan helvetin realistista. 

Meillä on vielä 2 koiraa, joiden luokse kiirehdimme pitkän päivän jälkeen. Koirat ja lapset ulos, siinä ehtii sitten rauhassa ulkoilla ihan riittämiin. 

Olipa taas hatusta reväistyä siellä. Kyllähän tietyntyyppiset aikuislapset koettelee kepillä jäätä, että mistähän kaikesta voiskaan huomauttaa. On ilmeisesti itseä laiskottanut lasten ulkoilutusaikoina, istuskellut vaan tympeänä, mikäs siinä kunhan ei heijastele syyllisyyttään muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulla työmatkat 35 min suuntaansa, kun taas mies työskentelee kotoa käsin (päiväkotiin on meiltä alle kilometri). Itse tosin vien lapset aamuisin ja käyn joskus iltaisin vanhempainilloissa/juhlissa, mutta mies on se, joka hakee lapset, viestittelee päiväkodin kanssa ja istuu palavereissa. Päiväkodista on yritetty maanitella minuakin palavereihin, mutta sitä varten pitäisi ottaa töistä vapaata ja pahimmillaan ajaa ylimääräinen tunti. Meille on ollut ihan tietoinen valinta, että tässä perheessä äiti on pääasiallinen leiväntienaaja ja isällä on enemmän aikaa asioiden hoitamiseen. Tällainen työnjako perheessä tuntuu olevan joillekin uutta ja ihmeellistä.

Varsinkin, jos on jotain tavallista vasua erikoisempaa, usein toivotaan molempia vanhempia palavereihin. Se ei liity siihen, että isä ei riittäisi vaan koetaan,

Etääkin voi hyödyntää. Meistä usein vain toinen on paikalla palaverissa koululla ja toinen puhelimen tai Teamsin päässä kuulolla.

 

Tää nyt on hieman eri juttu kuin tuon aloittajan, mutta muistan kun poikani oli päiväkoti-iässä ja aloitin uudessa työpaikassa eräässä koulussa ja muutimme siihen koulun lähelle. Olin yh-äiti ja pojan päiväkoti vaikutti ihan mukavalta. Päiväkodin työntekijät olivat jostain syystä tosi uteliaita..kun meidän koululta oli useampi opettaja raskaana, utelivat päiväkodista lapselta että onko sinun äitisi yksi heistä tyyliin "onko maha äidillä kasvanut?" No, poika oli vielä vastannut että on.. sitten kun asiaa ihmettelin kovasti pyysivät anteeksi. 

Menin sitten käymään yhtenä iltana päiväkotitoimikunnan kokoukseen ja lapsi oli sen ajan kuvataidekerhossa. Päiväkodin työntekijä uteli:" Kenen hoidossa sulla poika on?" Ja iski silmää..tosi tökeröä..