Miten juhlia joulua kun miehen perheessä joulunviettotrauma?

Menkää sinun vanhemmille tai olkaa aatto kotona? Joulupäivänä tai Tapanina appivanhemmille.

Ei kannata ainakaan matkustaa aattona lapsen kanssa. Se on rasittavuuden huippu pakata tavarat ja lahjat ja sitten kuskata lapsen lahjat takaisin. Viettäkää joulu kotona ja menkää tapanina kylään. Nyt on hyvä tilaisuus muuttaa tottumuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheessä jouluaaton tunnelma on se että miehen äiti voivottelee joka välissä sitä miten joulut ei ole niin kuin ennen hänen lapsuudessaan ja miten kaikki on niin surua, niin surua. Kertoo, miten suru on niin sietämätöntä ettei kukaan muu voi ymmärtää sitä paitsi hän, mitä hän on kokenut.

Jouluaaton kohokohta on tietty hautausmaakäynti. Sen jälkeen tullaan takaisin ja jatketaan telkkarinkatselua ja sen kuuntelemista miten joulut on aina niin surullisia. Sitten mennään saunaan kukin vuorollaan ja jaetaan lahjat.

Ap

Tästä saisi jo elämyksellisen Kätevä emäntä -jakson. 😇

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin ap että positiivisen kautta ja mallioppimisella :D Joulukuusi vaikuttaa sinulle olevan hyvin tärkeä joten hanki se kuusi ja sano miehelle, että sinulle se on tärkeä ja haluat että myös lapsi oppii sinulle tärkeän perinteen joulukuusen kanssa. Tee itse se iloinen joulu lapsen kanssa niin mies huomaa kyllä ajan kanssa, miksi joulu voi olla iloinenkin juhla. En lähtisi appivanhemmilta kieltämään lapsenlapsen kanssa joulunviettoa mutta kuka sanoo, että aaton pitää olla se pääjuhla? Menkää aatoksi appivanhemmille ja jaatte sitten lapsen lahjat ja iloisen jouluaterian joulupäivänä. 

Tässä tapauksessa aattona ehdottomasti joko omassa kodissa tai äidinpuoleisten vanhempien luona.

Terapian tarpeessa.

Luetelkaa miehesi kanssa kumpikin 3-5 (-10) tärkeintä jouluun liittyvää asiaa, jotka haluatte omiin perinteisiinne. Jos ne ovat miehelle esim. sauna ja hautausmaa, sinulle joululaulut ja kuusi, niin saatan ne samaan jouluun mahtumaan. Etenkin, kun siinä joulupäivän lisäksi on aatto ja tapaninpäivä. Ja käykää anoppilassa vaikka tapanina.

Mitähän pahaa siinä riekkumisessa sitten on? Että jos ihan riehaantuu koristelemaan kotinsa joulukoristeilla ja kuusella ja antaa joululaulujen soida? Sekö sitten on sitä kamalaa kulutusjuhlajoulua? 

Vierailija kirjoitti:

Luetelkaa miehesi kanssa kumpikin 3-5 (-10) tärkeintä jouluun liittyvää asiaa, jotka haluatte omiin perinteisiinne. Jos ne ovat miehelle esim. sauna ja hautausmaa, sinulle joululaulut ja kuusi, niin saatan ne samaan jouluun mahtumaan. Etenkin, kun siinä joulupäivän lisäksi on aatto ja tapaninpäivä. Ja käykää anoppilassa vaikka tapanina.

Minusta tämä on ainoa oikea tapa lähteä miettimään yhteisiä perinteitä. Joulu on monelle tärkeä juhla ja siihen liittyy paljon odotuksia, eikä toisen perheen joulu tunnu samalta kuin oman lapsuuden perheen joulu, vaikka peruspalikat olisikin samat. Ruoka on tehty vähän eri reseptillä tai pöydästä puuttuu joku herkku. Jollekin joulu ei tule ilman Samu Sirkan joulutervehdystä ja toiset eivät avaa televisiota koko jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ainakaan matkustaa aattona lapsen kanssa. Se on rasittavuuden huippu pakata tavarat ja lahjat ja sitten kuskata lapsen lahjat takaisin. Viettäkää joulu kotona ja menkää tapanina kylään. Nyt on hyvä tilaisuus muuttaa tottumuksia. 

Me päätettiin lapsen syntymän jälkeen, että meidän osalta reissaaminen loppuu jouluna ja luodaan omat perinteet. Saadaan tehdä juuri niitä asioita, joita koemme itsellemme tärkeiksi. Lapsi muuttaa muutenkin joulun viettoa, kun jouluun tulee taas taikaa.

Toisaalta ymmärrettävää, jos traumaattinen kokemus. 

Äitini isä kuoli jouluaattona kotiin, kun koristelivat joulukuusta ja äitini oli 5v ja ukki vajaa 40v ja kaiketi elvytystilanne oli niin raju, eikä äitini ole siitä päässyt koskaan eroon. 

Minkä ikäinen vauva on? Kyllähän se lapsi väkisinkin piristää joulua, etenkin kun kasvaa ja alkaa ihmetellä asioita. Mutta jo pieni vauva ihastelee koristeita, joululauluja ja värikkäitä tekstiilejä. Ehkä voit hankkia vauvalle soman tonttuasun jouluksi?

Törkeää laittaa vahinko kiertämään!

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pahaa siinä riekkumisessa sitten on? Että jos ihan riehaantuu koristelemaan kotinsa joulukoristeilla ja kuusella ja antaa joululaulujen soida? Sekö sitten on sitä kamalaa kulutusjuhlajoulua? 

Meillä on tällainen "riekkumisjiulu", vaikka äidinäiti kuoli joulupäivänä kotona tyttärensä, vävynsä ja lastenlastensa ympäröimänä.

Mummua muistetaan ja äiti vähän kyynelehtii, mutta joulua vietetään silti. Ja iloa mahtuu mukaan paljon myös,

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuuko AP miehen perhe vielä mustiin kun he aloittavat ns jouluperinteensä 😮? 

 

Olen kaikenlaista kuulut mutta kyllä tuo ns on kyllä voittaa palkinnon 🥇surullisin&surkein joulu ikinä!!

Kertoo suomalaisten luonteenlaadusta kyllä: Euroopan onnellisin maa viettää joulua😂

Ei kerro yhtään mitään suomalaisten luonteenlaadusta. 

Kertoo surullisen tarinan yhden perheen kyvyttömyydestä käsitellä yhden perheenjäsenen kuolema ja jatkaa elämää eteenpäin.

Vähän ohi, mutta tuli mieleen oman äitini hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuus. Äidin sisarukset ja heidän aikuiset lapsensa sekä me äidin lapset ja lapsenlapset, vuoroin itkimme ja vuoroin nauroimme, kun äiti oli muistoissamme siinä läsnä. Ihania pikku hetkiä elämän varrelta siinä muistelimme. On jäänyt yhtenä kauneimmista muistotilaisuuksista mieleeni.

Äiti kuoli marraskuussa. Joulun sinä vuonna järjestimme siskon kanssa yhdessä. Kuusi ja koristeet tietty kuuluivat siihenkin jouluun sekä itsetehdyt jouluruoat. Äiti myös muistoissamme läsnä silloinkin. Joulu oli äidille tärkeä juhla, miksi olisimme jättäneet kunnioittamatta äitiä siten, että joulua ei olisi sinä vuonna vietetty. Jokainen tavallaan, mutta kyllä 60 vuotta joulua surun ollessa pääosassa, on mielestäni ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pahaa siinä riekkumisessa sitten on? Että jos ihan riehaantuu koristelemaan kotinsa joulukoristeilla ja kuusella ja antaa joululaulujen soida? Sekö sitten on sitä kamalaa kulutusjuhlajoulua? 

Mitä pahaa on siinä joulussa, jossa hiljennytään jouluevankeliumin ääreen?

Ei ihme, että moni mies inhoaa joulua, kun se pitää suorittaa vaimon määräämällä tavalla.

Mä aloittaisin siitä, että jäätte tänä jouluna kotiin. On mielestäni kohtuullista, ettei vauvan ja mahdollisesti univelkaisten vanhempien tarvitse matkustaa mihinkään jouluna. Teette yhdessä mukavia joulumuistoja ja osallistatte miestä niissä askareissa, jotka hänelle ovat mieluisia tai ainakin neutraaleja.

Tämä ei nyt liity suoraan jouluun, mutta mikäli miehelle on jäänyt traumoja tai puutteita tunteidenkäsittelytaidoissa tuollaisen lapsuudenkodin jäljiltä, asia tullee vastaan muulloinkin kuin jouluna. Kannattaa pitää asiaa hiukan silmällä.

Siis miehen äidinäiti kuollut jo, mitä, vuosikymmeniä sitten? Ja miehen äiti siirtänyt trauman miehelle ja mies nyt siirtämässä traumaa omalle lapselleen?

Ei, ei, ei. Tuo kierre on katkaistava heti. Lapsen ei tarvitse enää oppia että joulu on jotain surullista ja ankeaa. Edesmenneitä on hyvä muistaa mutta se ei sulje pois etteikö joulua voisi juhlia iloisesti. 

Lapsihan voisi "sairastua" aattoaamuna, joten "joutuisitte" viettämään joulun kotosalla.

Tulevina jouluina appivanhemmat voisivat tulla teille kun heidän on helpompi tulla (oletettavasti ei ole pieniä lapsia).

Itse sanoisin suoraan miehelle että en tuollaiseen osallistu. Muille sukulaisille keksisin jonkun tekosyyn, halutaan olla oman perheen kesken, matkoihin vetoaminen tmv. 

 

Ei ole normaalia surra kuollutta vuosikymmeniä saatika yhdistää tätä suruaikaa johonkin juhlaan. Jos olisi itsestäni tai todella läheisistä perheenjäsenistä kyse, ehdottaisin terapiaa koko porukalle. Nyt olet ulkopuolinen niin voit vain ulkoistaa itsesi ja suojella omaa lastasi tuolta vahingolliselta käytökseltä.