Miten juhlia joulua kun miehen perheessä joulunviettotrauma?
Miehen perheessä joulunaikaan liittyy eräs tapahtuma, minkä ehdoilla he viettää joulua. Heillä joulunvietto muistuttaa enemmän suruaikaa kuin joulua ja syy tähän on se, että miehen äidinäiti kuoli vähän ennen joulua miehen äidin ollessa lapsi. Tästä on aikaa vuosikymmeniä, mutta joulua vietetään edelleen hiljaisesti ja koko joulunaikaa leimaa se surutunnelma. Heillä on kyllä jouluruokaa, lahjoja, käyvät haudoilla jne, mutta en ole esimerkiksi ikinä kuullut heillä mitään joululauluja eikä heillä ole esimerkiksi joulukuusta eikä joulukoristeita. Tunnelmaa hallitsee surumielisyys ja tunnelma, että jouluna ei edes sovi iloita millään tavalla.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä neljä vuotta ja tänä jouluna meillä on ensimmäistä kertaa myös oma lapsi mukana joulunvietossa. Omassa lapsuudenperheessäni joulunvieton on aina olleet hyvin erilaisia, perinteisen iloisia ja hyvän tunnelman juhlaa. Mies sen sijaan on hyvin tottunut tuohon oman lapsuudenperheensä meininkiin, vaikka on ollut esimerkiksi vanhempieni luona aiempina jouluina.
Alunperin halusin että viettäisimme joulua omassa kodissa, mutta koska kyseessä on miehen vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, saatiin tottakai kutsu heille. Suoraan sanoen en haluaisi mennä, varsinkaan nyt lapsen kanssa. Vaikka lapsi on vasta vauva niin en halua että oma lapsi oppii samaa joulunviettoa, missä ei oikein ole iloa mistään. Toki käydään myös vanhemmillani, mutta kaikista parasta olisi että löytäisimme ihan omat jouluperinteet. Ne vaan tuntuu olevan niin kaukana toisistaan.
Kommentit (65)
Sinä luot omalle lapsellesi omat perinteet. Tuskin miehesi sitä sinulta kieltää. Toisessa mummolassa on toisenlainen joulutunnelma, lapsesi oppii elämään kumpaakin. Sinun tehtäväsi on opettaa lapsesi kunnioittamaan erilaisia perinteitä. Mikäli ahdistut, näin todennäköisesti tulee lapsesi ahdistumaan. Haluatko sitä lapsellesi?
Rauhallista joulun aikaa perheellesi 🎄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän pahaa siinä riekkumisessa sitten on? Että jos ihan riehaantuu koristelemaan kotinsa joulukoristeilla ja kuusella ja antaa joululaulujen soida? Sekö sitten on sitä kamalaa kulutusjuhlajoulua?
Mitä pahaa on siinä joulussa, jossa hiljennytään jouluevankeliumin ääreen?
Ei ihme, että moni mies inhoaa joulua, kun se pitää suorittaa vaimon määräämällä tavalla.
Ei kai kukaan estä ketään hiljentymästä jouluevankeliumin ääreen.
Hiljentykööt kuka haluaa. Minä ainakin koristelen kuusen ja kuuntelen joulumusiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Luetelkaa miehesi kanssa kumpikin 3-5 (-10) tärkeintä jouluun liittyvää asiaa, jotka haluatte omiin perinteisiinne. Jos ne ovat miehelle esim. sauna ja hautausmaa, sinulle joululaulut ja kuusi, niin saatan ne samaan jouluun mahtumaan. Etenkin, kun siinä joulupäivän lisäksi on aatto ja tapaninpäivä. Ja käykää anoppilassa vaikka tapanina.
Tämä on hyvä idea, mutta rupesi naurattamaan ajatus siitä, millaisia listoista tulee.
Ap: n lista:
- joulukuusi
- koristeita ja jouluvaloja
- iloista joulumusiikkia
Miehen lista:
- hautausmaa
- suremista
- Varpunen jouluaamuna
Meillä on ollut vähän sama tilanne. Mieheltä on kuollut sekä toinen vanhempi, että sisarus joulun aikaan. Hänelle joulut ovat raskaita.
Juttelimme kuitenkin asiasta ja totesin hänelle, että meidän lapsille ei ole oikein siirtää tätä surua (ja traumaa). Mies on parhaansa yrittänyt.
Olemme perheenä miettineet, mistä itse kullekin tulee joulu mieli ja panostaneet niihin.
Onko miehesi kertonut, että nämä meille totutut perinteet johtuu juurikin kuolemasta? Onko heillä koskaan ollut kuusta tai muuta vastaavaa? Toki kirjoitit kattavasti, mutta. . .
Voihan olla, että tällainen on ollut aina perinne?! Kaikki ei laita joulua. Joululauluja ei kaikki tykkää kuunnella. Minä olen ainoa meistä sisaruksista, joka rakastaa harrasta joulua, ei edes vanhempani ole tähän kasvattanut. Jotta ei tule väärinkäsityksiä, en ole uskovainen. Ei liity millään lailla raamattuun. Minun mieheni ei niin välitä, mutta elää mukana. Meillä 4 lasta ja jokainen on erilainen.