Paljasta sinun salaiset työnhakuvinkkisi, joista ei kerrota oppaissa tai puhuta ääneen!
Oletko sinä käyttänyt työnhaussa (hakemusvaiheessa, haastattelussa) sellaisia keinoja, joista ei yleisesti tiedetä tai jotka saattavat olla jopa "hyvän tavan" harmaalla puolella? Uskotko, että sillä on ollut vaikutusta työnsaantiisi?
Jaetaan täällä!
Kerrotko esim. valkoisia valheita tai kaunisteltua totuutta? Piilotatko tutkintoja tai työkokemuksia? Yritätkö näyttää nuoremmalta tai kokeneemmalta? Käytätkö tekoälyä? Kerrotko oma-aloitteisesti sellaisia asioita, joita ei tarvitsisi kertoa?
Tuumailee kolmekymppinen tekniikan korkeakoulutettu nainen, joka ei ole saanut puolen vuoden työnhaun aikana yhtään haastattelukutsua.
Kommentit (423)
Soitin suoraan toimitusjohtajalle.
Kirkkaan punainen jakkupuku / housupuku tai vähintään punainen bleiseri päälle, sillä saa työpaikan.
siis bisnesasu, ei mikään hutsurääsy.
Vierailija kirjoitti:
Kirkkaan punainen jakkupuku / housupuku tai vähintään punainen bleiseri päälle, sillä saa työpaikan.
siis bisnesasu, ei mikään hutsurääsy.
1. Valkoinen ylioppilasasu ja ylioppilaslakki, sillä kun menee työhaastatteluun niin töitä on varmasti!
2. Vaaleankeltainen rippiasu. Sillä varmasti saa töitä!
3. Keltainen klownin asu, varma valinta työhaastatteluun!
Vierailija kirjoitti:
Ihan vinkkkinä vaan: Mitä serkumpi, sitä herkumpi. Pätee myös työnhakuun!
Serkuille ei tarvitse maksaa koko palkkaa eikä minkäänlaisia lisiä. Varma valinta!
Vierailija kirjoitti:
Kirkkaan punainen jakkupuku / housupuku tai vähintään punainen bleiseri päälle, sillä saa työpaikan.
siis bisnesasu, ei mikään hutsurääsy.
Totta! Tuon pukeutumisohjeen antoi kollega ja on toiminut aina työpaikkaa vaihtaessa. Punaiseen pukeutuva on rohkea ja jää mieleen. Tai on töissä Ferrarilla.
Omat tärpit asiantuntija ja manageriroolien hakuun:
- LinkedIn. Bongailen sieltä mielenkiintoisia työnantajia ja oman alan yrityksiä seurattavaksi silloinkin kun en hae töitä. Tehtävien ja firmojen löytäminen on sitten helpompaa kun on työnhaun aika. Työnhaussa ja muutoinkin katselen mielenkiintoisia paikkoja ja lisään niissä haettuja taitoja profiiliini, jos katson että voisivat sopia osaamiseen. Jotkut ovat yleisiä taitoja osa spesifejä (esim ohjelmistot, laitteet).
-Suhteiden ylläpito. En ole vielä saanut töitä "kaverisuhteilla" mutta vanhoille työnantajille olen toistamiseen työllistynyt uudelleen kun olen tehnyt pätkätöitä. Pidän kuitenkin hyviä suhteita yllä eli en polta siltoja. Suosittelen itsekin mielelläni päteviä kavereita ja työnantajia toisilleen.
-CV valmiina Suomeksi ja Englanniksi. Tee molemmat ajoissa valmiiksi ja tee hakemukset ja dokumentit sillä kielellä mikä ilmoituksessa on. Omassa CV:ssä on lyhyt kuvailu omasta osaamisesta ja taidoista, koulutus, yhteystiedot, kokemus. Kuvailu ei liene välttämätön mutta avoimissa hakemuksissa voi olla kiva. Kokemuksessa ja varsinkin hakemuskirjeen puolella selkeä kuvaus asioista, joista on vastannut ja joita on kehittänyt ja mitä saanut aikaan.
En ole käyttänyt hakemuksissa ja cv:ssä tekoälyä mutta voisin kyllä vastaisuudessa käyttää. Vähän samanlaista logiikkaa olen itse tehnyt. Googlaan tyyliin "application *insert interesting position*" tai "characteristics for..." ja katson mitkä täsmäävät siihen mitä ajattelen osaamisestani ja ominaisuuksistani.
Tallennan myös vanhat hakemukseni ja cv-versioni. Voin koostaa ja muokata niistä nopeasti uuden hakemuksen. Joskus tallennan myös työpaikkailmoituksen. Ne poistuvat joskus ennen haastatteluita ja haluan joskus palata niihin jos soitan paikan perään tai pääsen haastatteluun.
-Larppaaminen. Sekä puhelimessa että haastatteluissa pyrin olemaan kuten edustaisin yritystä asiakaskontaktissa. En siis hae myyntitöitä mutta kun edustan itseäni tilanteessa niin pyrin mukautumaan siihen millainen työnantaja ja ala on.
-Hae matalalla kynnyksellä. Jos ilmoituksessa jokin kiinnostaa mutta ei kaikki niin hae. Oman kokemuksen mukaan asiantuntijahommat ovat usein räätälöitävissä. Ja kiinnostus korvaa kokemuksen usein. Asioihin voi perehtyä töissä, tiimissä tehtäviä voi liikutella eli ehkä ei tarvitse osata kaikkea. Ja jos ilmoituksessa on megavaatimukset niin megapätevät eivät ehkä halua tehtävää tai ovat liian kalliita palkata.
-Hae paikkaa kauempaa. Jos se vain on mahdollista niin kiinnostavia paikkoja kannattaa hakea pieniltä paikkakunnilta myös. Joskus niissä ei ole niin paljon kilpailua hakijoissa.
Tsemppiä työnhakuun!
Pörssiyhtiöön omistaja- kortilla.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on näyttää kauniilta, sekä itsevarmalta JA auliilta palvelemaan jo palkatun, hyvässä asemassa olevan yksilöllisiä toiveita. Ulkonäkö on tärkeintä.
Hain yhteen vaatekauppaan joka lopettaa olen hoikka, niin sinne otettiin ylipainoinen että silleen, ei ollut edustava. Ja alueella jossa asun 90% kassoista ylipainoisia. Riittää jos on jonkun tuttu/kokemusta, eivät todellakaan palkkaa ulkonäön/hoikkuuden takia Suomessa. Ja te-toimisto suositteli vain kuntouttavaa työpajaa. Ei ole mt häiriöitä ja minusta olisi muuhunkin. Oma kokemus naiset ei palkkaa jos on nuori ja ei ole ruma. Pitäisi alkaa kai yrittää hakea muuta. En ole päässyt edes osa-aikaisiin, niihin otetaan minua ennen kaikki ylipainoiset ja myös ne jotka puhuu kehnosti suomea. Alue pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Innokkuudella pääsee työhön mihin vain haluaa. Flegmaatikot eivät pääse, mutta minä kunnon suihihiotolla heti haastattelussa pomon sihteeriksi.
t. Rivo-Riitta
Näin epäsosiaalisen autisminkirjolaisen ratkaisu työnhakuun:
Hae sinne minne muut ei viitsi. Heti vähenee kilpailu, kun hakee jonnekin minne pääsee vain autolla vähän ikävän ajomatkan päähän. Tällä taktiikalla olen saanut vältettyä työttömyyden viimeiset 15 vuotta, vaikka työt on olleet määräaikaisia. Tietty joudun ajamaan sen ikävän matkan joka päivä, mutta tykkään ajaa.
Kyttää Facebookissa oman alan ryhmiä. Opehommissa on yleensä paljon hakijoita ainakin tällä alueella, mutta kun koulu on riittävän epätoivoinen että laittaa Facebookkiin epätoivoilmoituksen että heti tarvitaan opettaja, kilpailua ei välttämättä ole ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävä todeta, mutta kyllä ihmisen ulkonäkö usein vaikuttaa rekrytoinneissa silloinkin, kun sillä ei ole työtehtävän osalta merkitystä. Vähintäänkin muutoin tasavahvojen hakijoiden välillä ulkonäkö helposti näyttää vaikuttavan lopulliseen valintaan. Sinänsä ymmärrän, että ainakin alitajuisesti hakijan kauneus tai komeus voi luoda voimakkaamman mielikuvan henkilön yleisestä siisteydestä tai jopa jonkinlaisesta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista suhteessa ulkonäöllisesti vaatimattomaan hakijaan. Oman kokemuksen perusteella ulkonäöstä on etua tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa ihan kaikenlaisilla työmarkkinoilla. Tämä on valitettavasti tullut havaittua lukuisia rekrytointeja seuranneena.
Jees, mun yhteen sivuun ahdetussa CV:ssäni tulee vuoden alusta olemaan vähemmän tekstiä ja entistä isompi ja hymyilevämpi kuva. Puolen vuoden ajan k
Hyvä idea. Hakemuksen tarkoitushan on myydä sinut eteenpäin haastatteluun ja niitähän tulee varmaan sadoilta ihmisiltä, eivät rekrytoijat siinä vaiheessa todellakaan ala googlata mitään linkkejä. Kuva luo heti pienen yhteyden lukijaan ja mahdollisuuden siihen, ettei hakemuksesi joudu 10 sekunnin lukemisen jälkeen jo mappiin ö.
Hyvä suosittelija, mikäli mahdollista. Kannattaa valita suosittelijaksi henkilö, jonka haastattelijat todennäköisesti tuntevat tai vähintään tietävät. Ei ehkä sitä pienen yksikön lähiesihenkilöä, vaan vaikka isompi päällikkö tai jopa toimitusjohtaja.olen itse toiminut niin, että viimeisenä työpäivänä kävin kiittämässä isompaa johtajaa tästä mahdollisuudesta olla osana hienoa tiimiä ja kertonut, että olen viihtynyt, mutta haluan kehittää osaamistani uusissa haasteissa. Sanoin vielä senkin, että mielelläni palaan vielä joskus takaisin, kun on sellainen työpaikka auki, missä saan uusia haasteita. Kysyin lopuksi, voinko lisätä hänet suosittelijalistaan ja vastaus oli, että tietenkin. Ja nyt kun puhutaan listasta, niin todellakin on parempi, jos suosittelijana on 1-2 tunnettua nimeä alalla kuin jos siellä on vaikka 5 kollegaa tai tiiminvetäjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkkaan punainen jakkupuku / housupuku tai vähintään punainen bleiseri päälle, sillä saa työpaikan.
siis bisnesasu, ei mikään hutsurääsy.
Totta! Tuon pukeutumisohjeen antoi kollega ja on toiminut aina työpaikkaa vaihtaessa. Punaiseen pukeutuva on rohkea ja jää mieleen. Tai on töissä Ferrarilla.
Riippuu haastattelijan kulttuuritaustasta. Jos haastattelija on natiivi suomalainen, toimii varmaankin. Monissa kulttuureissa kuitenkin pidetään punaista liian hyökkäävänä. Japanissa sitä voidaan pitää hulluna, ei kovin hyväksyttävänä liike-elämässä. Kiinassa AE yhdistyy sosialismin aatteeseen. Joissain maissa punainen väri symboloi sotaa. Monissa kulttuureissa punainen yhdistetään intuitiivisesti vihaan ja aggressioon. Meillä länsimaisissa kulttuureissa punainen on myös energian ja uudistuksen väri, eikä siihen yleensä liity niin negatiivisia mielleyhtymiä. Tosin joissain länsimaissa suositaan konservatiivisempaa pukeutumista. Olen itse ollut amerikkalaisen yhtiön palveluksessa, jossa näkyi sellaisia värejä kuten harmaa, musta, beige, ruskea, tummansininen. Naisilla usein valkoinen paitapusero jakun alla, ja voi olla huivi kaulassa väriä tuomassa. Sanotaanko näin, että jossain kokouksessa tai työhaastattelussa punainen olisi ollut ihan ehdottomasti ylilyönti.
Vierailija kirjoitti:
Näin epäsosiaalisen autisminkirjolaisen ratkaisu työnhakuun:
Hae sinne minne muut ei viitsi. Heti vähenee kilpailu, kun hakee jonnekin minne pääsee vain autolla vähän ikävän ajomatkan päähän. Tällä taktiikalla olen saanut vältettyä työttömyyden viimeiset 15 vuotta, vaikka työt on olleet määräaikaisia. Tietty joudun ajamaan sen ikävän matkan joka päivä, mutta tykkään ajaa.
Tuo on totta. Minulla oli sama. Yritin epätoivoisesti saada vuoden töitä isosta kaupungista, kuten Helsinki/Vantaa-Espoo-akselilta. Tein joitakin hyvin lyhyitä sijaisuuksia. Kun jokin työpaikka tuli auki, oli vähintään 50 hakijaa. Aloin ajatella laajemmin ja hain töitä pieneltä paikkakunnalta. Oli vain 7 hakijaa, joista 3 pätevää. Ei ollutkaan enää niin vaikea erottua edukseen.
Olin siellä Keski-Somessa pienellä paikkakunnalla töissä yhteensä 3,5 vuotta ja muutin isompaan kaupunkiin vasta viime elokuussa. Olen lähtökohtaisesti enemmän kaupunki-ihminen. Harrastan kulttuuria, uimista, tykkään käydä kahvilassa tai ravintolassa syömässä viikonloppuna. Ei siellä pienellä paikkakunnalla ollut näitä mahdollisuuksia. Joka lauantai ei jaksanut Jyväskylään ajaa. Kesäteatteri oli kyllä joo, hiukan amatööritouhulla tehtyä. Ravintolavaihtoehdot oli joko pitopalvelu/lounasravintola tai sitten pari pizza/kebabravintolaa, eikä ne pitsat olleet hyviä, vaan rasvaisia ja ankeita, ja kebabia en edes syö.
Nyt on ollut paremmin asiat elämässä. Pääsee helpommin teatteriin, konserttiin, ravintolaan tai kahvilaan ja uimahalliin matkaa kotoa 3 km. Ei tuota 3,5 vuoden työkokemusta vaihtaisi pois, koska sillä kokemuksella juuri olen tämän nykyisen työpaikan saanut. Toki aina vaatii uhrauksia. Mieheni kanssa asuttiin eri paikkakunnilla pari vuotta, tavattiin viikonloppuisin ja lomilla. Pienissä paikkakunnissa on sekin ongelma, ettei pariskunnasta molemmille ole töitä. Paitsi tietysti jos siellä on valtava lääkäripula, niin lääkärin saadakseen ne järjestää vaikka mistä kiven alta töitä sille puolisollekin.
Aika monesti olen saanut työn jonka oikeasti haluan.
Tällä hetkellä en oikein tiedä mitä haluan. Ja 2 paikkaa en saanut, vaikka kävin haastattelussa mutta kehuivat ja halusivat pitää ns varalla.
Joten kai mun neuvo sitten on, että hae sillon kun kilpailu ei ole kovinta, sekä että tiedä oikeasti mitä haluat. xD
Kävelen reippain ja määrätietoisin askelin pääkonttorin ovesta sisään ja pyydän pääsyä johtajan juttusille. Napakka kädenpuristus ja katsekontakti kätellessä. Näillä vinkeillä ei ole yhtään työpaikkaa jäänyt saamatta. T. Oiva 75 v.
Vierailija kirjoitti:
Innokkuudella pääsee työhön mihin vain haluaa. Flegmaatikot eivät pääse.
Jos sinulla on käynyt tuuri elämän arpapelisdä, älä lyö sillä muita äläkä kuvittele sen olevan omaa ansiotasi.
Naura rekrytoijan vitseille, omille jutuille älä naura, silloin ne ei palkkaa.
Ihan vinkkkinä vaan: Mitä serkumpi, sitä herkumpi. Pätee myös työnhakuun!