Paljasta sinun salaiset työnhakuvinkkisi, joista ei kerrota oppaissa tai puhuta ääneen!

Tutki alkuun juuri sen sun oman alan työmarkkinatilanne. Onko liikaa työvoimaa tai auringonlaskun ala? Oletko kenties alanvaihtaja ennen kuin edes olet päässyt oman alan töihin? Vai onko työvoimapula, mutta et silti työllisty? Onko sukupuoli "väärä"?

Miten saisit omasta kokemuksesta nostettua esille se osaaminen, mitä kuhunkin tehtävään tarvitaan? Entä sun menneet harjoittelupaikat, eikö niiden kautta löytyisi töitä? Soitto, että olet valmistunut jne.

Mua on pyydetty töihin verkostojen kautta ja sitten olen hakenut hyvin erikoistuneita työtehtäviä, joihin liittyen minulla on ollut sopivia opintoja/työtehtäviä.

En tiedä, mistä tulee tässä pitkin matkaa elänyt oletus pikku-AP:sta, joka on vasta valmistunut ja etsii ensimmäistä jalkaansa oven väliin. Mutta onhan näistä varmaan apua jollekin muulle, ja ainahan voin soveltaa :) Eipä sillä, nyt keväällä aion olla mukana skabaamassa myös kesätyöpaikoista.

Kolmikymppisellä korkeakoulutetulla naisella voi kuitenkin olla jo työkokemusta.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua, joten voi olla, että tämä on jo mainittu. Kuitenkin siis paras vinkkini on työhistorian ja vastuun liioittelu aivan överisti. 

esim.

Myyjä --> selitä toimineesi vuorovastaavana (kukaan ei koskaan tule tietämään)

Rakennusapumies --> kerrosvastaava/tms.

Kokki --> vuoropäällikkö

Tähän tyyliin itse keplottelin ja sain haettua vastuullisempaa ja paremmin palkattua hommaa, eli etenin urallani. 

Toimii jos kukaan ei satu pyytämään työtodistuksiasi nähtäväksi.

Kokemukseni perusteella ei koskaan pyydetä. Ja esim nykyisestä tehtävästäsihän sinulla ei kuitenkaan ole todistusta. Ehdottomasti kannattaa kusettaa varsinkin jos haluaa vastuuta itselleen. 

sitäpaitsi vaikka nimikkeesi olisi ollut myyjä, voit ihan hyv

Täällä pienyrittäjä halutusta työpaikasta hei. 

Jos haastateltava kertoo minulle "tuuranneensa vuorovastaavana pitkiä aikoja", kysyn häneltä saman tien konkreettisia esimerkkejä vuorovastaavana toimimisesta ja hänen siinä hommassa kohtaamistaan haastavista tilanteista (ja jatkokysymyksiä, joita en kerro tässä). Näen melko nopeasti kuka haastateltavista höpöttää mitä sattuu ja kenellä on selkärankaa puhua totta. 

Jonnekin hälläväliä-tason paikkaan varmaan pääsee valehtelemalla osaamisensa, mutta meiltä saa saman tien potkut jos haastattelussa kuvattua osaamista ei löydykään. Työ on intensiivistä eikä "fake it 'till you make it" -settiin ole minuuttiakaan aikaa. Vaadin ainoastaan sellaisia tietoja ja taitoja, joita todella tarvitaan työpaikalla.

Tissit ja perse anteliaasti esille. Aina onnistuu. Ja kun sen duunipaikan äijät on kynitty, menen seuraavaan. JNE...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmikymppinen työtön nainen hakemassa tekniikan alan hyväpalkkaisia töitä.

Lähtökohdat eivät ainakaan ole puolellasi.

 

 

Tekniikan ala on vaikea naisille. Parikymppiset opiskelee ja hoitaa lapsia. 30-vuotiaana pitäisi sitten mennä töihin, mutta on väärän ikäinen. 40-vuotiaat on jo liian vanhoja. 

Ensisynnyttäjien keski-ikä on nykyisin jo yli 30-vuotta, joten vähemmistössä ovat parikymppiset opiskelijat vauvoineen. 

Hesarissa tänään juttu otsikolla "Teksti deitti-ilmoituksessa parantaa miehen viehättävyyttä, naisilla vetovoima jopa heikentyy".

Jutussa mainitaan, että "Miehiin tekstillä on päinvastainen vaikutus: profiilin yhteydessä näkyvä teksti vähentää vastapuolen viehätysvoimaa."

Olen sitä mieltä, että kuormasta ei syödä, mutta aivan varmasti monelle muulle jokainen tsäänssi eläinpiirissä on mahdollisuus.

Miksipä ei siis tietoisesti soveltaisi deittimaailman lakeja? Jos on naishakija, ja haastattelija on esiMies, niin kannattaisi siis laittaa iso kuva ja maltillisesti tekstiä.

Kyllä nyt hävettää. Miehet on varmaan ollu silleen "blaah blaah blaah, kuvakin puuttuu" lukiessaan mun hakemuksia.

-AP

Ap, tässä täsmävinkkini suoraan sinulle tähän keskusteluun kirjoittamiesi viestien pohjalta. Olen tuo edellä kommentoinut pienyrittäjä. Firma ei toimi suoraan tekniikan alalla, mutta meillä edellytetään vaativaa teknistä osaamista, käytännönläheisyyttä (korkeakoulututkinnon lisäksi), ongelmanratkaisukykyä ja yrittäjähenkistä asennetta (= tekijää kiinnostaa miten firmalla menee ja miten menestystä voi parantaa).

Sanot haluavasi tehdä kaikkesi firman tuloksen eteen. Samalla kuitenkin kerrot, että sinulla ei ole tapana kysyä puhelimitse lisätietoja, koska "ei ole muuta asiaa kuin 'kelpaanko teille' tai 'mitä kriteerejä aiotte painottaa'. " Minun silmääni tämä ei näytä siltä että oikeasti pohdit hakemaasi paikkaa ja työnantajaa siitä näkökulmasta, miten sinä henkilönä voit auttaa yritystä menestymään. En sano että kaikkien tulisi näin tehdäkään - joissakin työpaikoissa on ihan ok olla suorittavalla mentaliteetilla ns. laput silmillä palkkaa nostamassa, kunhan tekee annetut työt asiallisesti. Mutta kun nyt kerran kysyit mielipiteitä, niin tämä on yksi sellainen asia joka asettaa tietyt hakijat muiden edelle. Jos hakemuksesta näkee että hakija on aidosti innostunut ko. työstä, niin sellainen henkilö saa kutsun haastatteluun varmasti, kunhan peruskriteerit täyttyvät edes suurin piirtein.

Sanoit myös olevasi jääräpäinen hakemustekstin pituuden suhteen ja pohdit, eikö työnantajilla riitä keskittymiskyky lukea hakemustasi loppuun. Tulitko ajatelleeksi, että niitä hakemuksia voi olla luettavana esim. 300 kpl? Kuinka monta "Olen positiivinen, motivoitunut ja yhteistyökykyinen insinööri Espoosta" -lippulappua jaksaisit itse lukea keskittyneesti?

Hakemus on ensimmäinen tilaisuutesi auttaa työnantajaa selviytymään työstään sujuvammin. Käytä tilaisuus hyväksesi sen sijaan että jumiudut "erittäin sujuvasti jäsennellyllä tekstillä" briljeeraamiseen. Paitsi tietenkin jos olet hakemassa kustannustoimittajan työtä. Mieti miksi olet muita todennäköisesti paikkaa hakevia parempi siihen tehtävään ja ilmaise asia ytimekkäästi mutta ymmärrettävästi. Jos et keksi mitään niin et tiedä työpaikasta vielä tarpeeksi.

"Lyhyempi hakemus on uusi tavoitteeni, vaikka laatu ja sisältö tuleekin kärsimään."

Sisällön ei tule kärsiä tiiviimmästä ilmaisusta. Mitä selkeämmin hakemukseesi liittyvät asiat ovat jäsentyneinä omassa mielessäsi, sitä lyhyemmin pystyt ne ilmaisemaan hakemuksessa niin, että mitään olennaista ei jää pois. Siispä käytä aikaa rekryn analysoimiseen työnantajan näkökulmasta ja mieti mikä ominaisuus tai osaamisalue juuri sinussa on ko. työnantajalle kaikkein arvokkainta. Sitten mieti mitä - ja miten - hakemuksessa kannattaa sanoa jotta tuntematon ihminen tajuaa siitä juuri sen tärkeimmän asian, vaikka on juuri lukenut 287 diibadaabahakemusta ja aivot lyövät tyhjää.

Suosittelen hakemaan määrällisesti vähemmän työpaikkoja mutta panostamaan jokaiseen hakemukseen täysillä, jotta pääset ainakin silloin tällöin siihen joukkoon jotka työnantaja kokee suorastaan pakolliseksi kutsua haastatteluun. 

Edellinen jatkaa vielä:

Joku kirjoittaja väitti että yrittäjätausta olisi haitaksi palkkatöitä hakiessa. Meillä on aivan päin vastoin. On todella suuri etu jos työntekijä tietää perusasiat yrityksen pyörittämisestä ja on itse kokeillut millaista yrittäjänä toimiminen on. Yrittäjätaustaisilla on usein muita monipuolisempaa osaamista, mikä sekin on pienessä firmassa suuri etu. Ammattiosaaminenkin on usein korkeaa laatua. Tavoitteeni on, että minulle tekisi töitä ainoastaan itseäni osaavammat ja lahjakkaammat ihmiset enkä tosiaankaan jätä ketään palkkaamatta siksi että tämä olisi jotenkin liian taitava tai ansioitunut. Suurissa yrityksissä, joissa on paljon valtahierarkioita, tilanne voi olla toinen.

Ehdottaisin että alat saman tien freelanceriksi jos se on alallasi mahdollista. Tällä saat täytettyä aukon työhistoriassasi, pääset henkilökohtaisesti tekemisiin työnantajatahojen kanssa, ja jos teet hyvää työtä niin sinulle löytyy varmasti työpaikkakin sitä kautta ennemmin tai myöhemmin. Free-projekti on aina huomattavasti työhaastattelua parempi keino osoittaa osaamisesi työnantajalle.

Arvoisa pienyrittäjä.

Olet nähnyt ihailtavasti vaivaa eteeni, vai nautitko sittenkin vain pilkun viilaamisesta. Luin jo puolet ensimmäisestä viestistäsi ja minusta tuntuu, että haluat pitää minua täys epäjohdonmukaisena d0rkana, joka näkee vain oman napansa.

En edes aio alkaa tässä oikoa kaikkia tulkintojasi (tämä tiedoksi jo tässä kohtaa), mutta lupaan kuitenkin lukea ajatuksella aivan kaiken kirjoittamasi ja ottaa siitä opiksi niiltä osin kuin asia minuun kolahtaa.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa vielä:

Joku kirjoittaja väitti että yrittäjätausta olisi haitaksi palkkatöitä hakiessa. Meillä on aivan päin vastoin. On todella suuri etu jos työntekijä tietää perusasiat yrityksen pyörittämisestä ja on itse kokeillut millaista yrittäjänä toimiminen on. Yrittäjätaustaisilla on usein muita monipuolisempaa osaamista, mikä sekin on pienessä firmassa suuri etu. Ammattiosaaminenkin on usein korkeaa laatua. Tavoitteeni on, että minulle tekisi töitä ainoastaan itseäni osaavammat ja lahjakkaammat ihmiset enkä tosiaankaan jätä ketään palkkaamatta siksi että tämä olisi jotenkin liian taitava tai ansioitunut. Suurissa yrityksissä, joissa on paljon valtahierarkioita, tilanne voi olla toinen.

Ehdottaisin että alat saman tien freelanceriksi jos se on alallasi mahdollista. Tällä saat täytettyä aukon työhistoriassasi, pääset henkilökohtaisesti tekemisiin työnantajatahojen kanssa, ja jos teet hyvää työtä niin sin

"Tavoitteeni on, että minulle tekisi töitä ainoastaan itseäni osaavammat ja lahjakkaammat ihmiset "

Miksi? Koska olet lukenut tuon viime vuosien johtamisteksteistä/ -jeesusteluista? Oletko varma, että ne osaavammat ja lahjakkaammat haluavat tulla sinulle töihin? Etenkin jos ero on iso... :)

JOS on tilanne, jossa voi valita, että soitanko vai menenkö käymään, niin näyttäytyminen kannattaa. Ainakin se nopeuttaa asiaa, oli se sitten poissulkeva tai mahdollinen jatkoon pääsy.

Vierailija kirjoitti:

JOS on tilanne, jossa voi valita, että soitanko vai menenkö käymään, niin näyttäytyminen kannattaa. Ainakin se nopeuttaa asiaa, oli se sitten poissulkeva tai mahdollinen jatkoon pääsy.

 

Hyvä pointti. Jos saa esim valita, onko puhelin- tai etähaastattelu vai paikan päällä, niin ehdottomasti menisin paikalle jos haluaisin sen työn. Mulla on sellainen taikausko, että sillä voi olla paljonkin merkitystä, että vaivautuu paikalle.

Ehkä siinä tapauksessa etä tai puhelu, jos paikka on tosi kaukana JA on vielä paljon kysymysmerkkejä ilmassa.

-AP

Antava kaula-aukko haastatteluun

Vierailija kirjoitti:

Antava kaula-aukko haastatteluun

Uskon, mutta näissä ois tietysti hyödyllisintä kuulla koko tarina. Oletko kokeillut ja miten kävi.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Ap, tässä täsmävinkkini suoraan sinulle tähän keskusteluun kirjoittamiesi viestien pohjalta. Olen tuo edellä kommentoinut pienyrittäjä. Firma ei toimi suoraan tekniikan alalla, mutta meillä edellytetään vaativaa teknistä osaamista, käytännönläheisyyttä (korkeakoulututkinnon lisäksi), ongelmanratkaisukykyä ja yrittäjähenkistä asennetta (= tekijää kiinnostaa miten firmalla menee ja miten menestystä voi parantaa).

Sanot haluavasi tehdä kaikkesi firman tuloksen eteen. Samalla kuitenkin kerrot, että sinulla ei ole tapana kysyä puhelimitse lisätietoja, koska "ei ole muuta asiaa kuin 'kelpaanko teille' tai 'mitä kriteerejä aiotte painottaa'. " Minun silmääni tämä ei näytä siltä että oikeasti pohdit hakemaasi paikkaa ja työnantajaa siitä näkökulmasta, miten sinä henkilönä voit auttaa yritystä menestymään. En sano että kaikkien tulisi näin tehdäkään - joissakin työpaikoissa on ihan ok olla suorittavalla mentaliteetilla ns. lap

Täyttä asiaa joka sana. Työhakemusten massapostaus on virhe, jonka todella moni tekee. Kuvitellaan, että kun tarpeeksi lähettää hakemuksia, niin kyllä ennemmin tai myöhemmin tärppää. No ei.  Mieluummin yksi ajatuksella tehty, kyseiseen työtehtävään räätälöity hakemus kuin kymmenen diibadaabaa, joita yksikään rekrytoija ei edes lue loppuun asti. Sama koskee cv:tä. Kaiken työtehtävän kannalta olennaisen saa mahtumaan yhdelle A4-arkille.

Valehtelu

Kyllä, pienyrittäjä puhuu täyttä asiaa yleisellä (tai stereotypisella) tasolla.

Minä en kuitenkaan ole se, joka sp4mm44 "Hei olen xx-vuotias yy Espoosta" hakemuksia ympäriinsä. Aloitan kaikki hakemukset aivan puhtaalta max A4-kokoiselta paperilta. "Sanallistan" ja myyn osaamistani niin maan prkleen räätälöidysti. Siksi minua ja varmaan montaa muutakin tällaiset "et vaan osaa perusasiaa" -neuvot lähinnä turhauttavat, vaikka ne ovat muuten aivan totta.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko soittanut yritykseen kysyäksesi avoinna olevasta paikasta?

En, onko sinulla joku hyvä kokemus tästä?

Olen kerran elämässäni soittanut työpaikan perään (tiedustelin, onko hakemukseni tullut perille ja kyselin ihan aiheellisesti, minkälaista pohjaa tai kokemusta on ajateltu). En kysellyt tyhmiä, mutta tilanne oli superkiusallinen. Esihenkilö ei jotenkin ottanut sitä luontevasti, vaikka soittoaika oli tarjottu. En jäänyt mitenkään positiivisesti mieleen eli en saanut paikkaa. Enkä hevin soittele. -AP

Kyllä on. Ymmärrän, että koet tilanteen kiusallisena, mutta itse olen päässyt työhaastatteluun soittamalla ja lähettämällä hakemuksen 9/10 paikoista. Kaikki aktiivisuus ja sen osoitus on hyväksi. Olen myös käynyt paikan päällä juttelemassa johtajan kanssa. Jos ei muuta, niin ainakin puh

Juuri näin. Itse olen päässyt miltei joka ikiseen hakemaani työpaikkaan sillä, että olen soitolla jäänyt mieleen jo ennen hakemuksen lähettämistä. Minä siis soitan ennen kun lähetän hakemuksen. Esittelen itseni nopeasti, kysyn lisätietoja ilmoituksen pohjalta ja hymyilen puhelimeen. Se voi kuulostaa vähän skitsolta, mutta on toiminut miltei aina. Sitten lähetän hakemuksen saman tunnin sisällä siitä milloin olen lopettanut puhelun. Koska jos sun itse pitäisi valkata 50-100 täysin tuntemattoman ihmisen hakemuksen perusteella joku, mutta siellä on jo sellainen, jonka sä vähän jo tunnet, niin minkä hakemuksen lukisit itse ensiksi ja huolellisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko soittanut yritykseen kysyäksesi avoinna olevasta paikasta?

En, onko sinulla joku hyvä kokemus tästä?

Olen kerran elämässäni soittanut työpaikan perään (tiedustelin, onko hakemukseni tullut perille ja kyselin ihan aiheellisesti, minkälaista pohjaa tai kokemusta on ajateltu). En kysellyt tyhmiä, mutta tilanne oli superkiusallinen. Esihenkilö ei jotenkin ottanut sitä luontevasti, vaikka soittoaika oli tarjottu. En jäänyt mitenkään positiivisesti mieleen eli en saanut paikkaa. Enkä hevin soittele. -AP

Kyllä on. Ymmärrän, että koet tilanteen kiusallisena, mutta itse olen päässyt työhaastatteluun soittamalla ja lähettämällä hakemuksen 9/10 paikoista. Kaikki aktiivisuus ja sen osoitus on hyväksi. Olen myös käynyt paikan päällä juttelem

 

Tuli tossa yön pimeinä tunteina mieleen, että onkohan "meillä" sellainen näkemysero, että sinä soitat ja kysyt puhelimitse niitä asioita, joita minä päättelin ilmoituksesta / kaivoin nettisivulta / ajattelin selvittää haastattelussa.

Koska toisin kuin täällä aiemmin veikattiin, mulla on kyllä aina olemassa ne kiinnostusta osoittavat lisäkysymykset ja se "olisko jotain kysyttävää" -tilanteeseen varattu kysymyspatteri.

Mutta onkohan siis niin, että toiset soittelevat samoista asioista jo ennen kättelyä, ja minä odotan (turhaan) sitä haastattelun juttuhetkeä...

Tää oli mulle oikeesti uutta. Luulin, että soittelu on epäkohteliasta, jollei ole joku dealbreaker, josta on aivan pakko kysyä etukäteen.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pienyrittäjä puhuu täyttä asiaa yleisellä (tai stereotypisella) tasolla.

Minä en kuitenkaan ole se, joka sp4mm44 "Hei olen xx-vuotias yy Espoosta" hakemuksia ympäriinsä. Aloitan kaikki hakemukset aivan puhtaalta max A4-kokoiselta paperilta. "Sanallistan" ja myyn osaamistani niin maan prkleen räätälöidysti. Siksi minua ja varmaan montaa muutakin tällaiset "et vaan osaa perusasiaa" -neuvot lähinnä turhauttavat, vaikka ne ovat muuten aivan totta.

-AP

Ehkä kannattaa kuitenkin arvostaa hyvää tarkoittavia neuvoja. Emme tunne sinua, mutta itse ainakin laitoin mielestäni hyviä vinkkejä ihan ajatuksella. Nyt tuntuu vähän siltä, että ei kai vikana ole persoona? Se ratkaisee viime kädessä. Tosin jos et pääse edes haastatteluihin, niin ehkä se ei ole ongelma? Peace... -eri