Onko läheisriippuvuus sama asia kuin läheisyyden ja sylin kaipuu? T. Eronnut ja hyvin yksinäinen

Halailkaa naiset keskenänne. Ei siihen miehiä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Halailkaa naiset keskenänne. Ei siihen miehiä tarvita.

Niinhän mä tuolla aiemmin sanoin, vois olla kiva! 😊 Hassua, että äkkiä ajateltuna mieluummin käpertyisi vaikka kahden samassa jamassa olevan tuntemattoman naisen kanssa katteleen telkkua, kuin että tekisi sen omien ystävien kanssa 😮 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voishan sitä koittaa mitä tapahtuu jos laittais tinderiin että etsitään luotettavaa satunnaista paijailu-ukkelia! 🤓 Kai nyt on joku mieskin olemassa jolla olisi samanlaisia tarpeita🙂 Oma projektinsa varmaan onnistua muotoilemaan asia niin, että tuota ei ymmärretä nimenomaan päinvastoin. Hmm.

Ap

MIehen hormonitoiminta on sellainen, että eipä niitä ole, ellet löydä aseksuaalia miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halailkaa naiset keskenänne. Ei siihen miehiä tarvita.

Niinhän mä tuolla aiemmin sanoin, vois olla kiva! 😊 Hassua, että äkkiä ajateltuna mieluummin käpertyisi vaikka kahden samassa jamassa olevan tuntemattoman naisen kanssa katteleen telkkua, kuin että tekisi sen omien ystävien kanssa 😮 

Ap

Koska ystävien kanssa on tietyt rajat, että se ystävyys pysyy raiteillaan. Keskivertoystävyydessä tuollainen syliin käpertyminen leffaa katsomaan olisi rajattomuutta. Sen sijaan, jos jonkun toisen kanssa sovit, että teidän suhteeseen kuuluu tuollainen niin se on alusta asti selvää. 

Heteromiehet istumassa sohvalla käsi kädessä ja katsomassa illan elokuvaa. Popcornitkin syödään samasta purkista. En usko että toimii Suomessa.

Ei ole sama asia. Voit olla itsenäinen ja toista aidosti tukeva ihminen. Silti yksin ollessa jo pelkän kunnon  halauksen tarve voi olla suurta. 

Kuulostaa hyvin tutulta, AP.

Olen viimeisen parin kuukauden aikana kerran halannut äitiäni, ja kerran kummilastani. Siinä kaikki fyysinen kosketus mitä minulla on ollut tänä aikana läheiseen ihmiseen.

Tämä "koskemattomana" oleminen on henkisesti rankkaa. Minua ei ole luotu elämään tällä tavalla yksin. Sattuu, ja jotenkin hävettää tämä tarpeeni sille että toinen ihminen koskettaisi minua. 

N42

Oletko AP kuullut vartalo-/raskaus-/halityynyistä? Joku ehdotti nallea, mutta itse kaksi tyynyä omaavana voin sanoa että ovat mukavampia kuin pienehkö pehmolelu kun saat koko vartalon mukaan niitä halatessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta, AP.

Olen viimeisen parin kuukauden aikana kerran halannut äitiäni, ja kerran kummilastani. Siinä kaikki fyysinen kosketus mitä minulla on ollut tänä aikana läheiseen ihmiseen.

Tämä "koskemattomana" oleminen on henkisesti rankkaa. Minua ei ole luotu elämään tällä tavalla yksin. Sattuu, ja jotenkin hävettää tämä tarpeeni sille että toinen ihminen koskettaisi minua. 

N42

Mä en oo halannut ketään noin kymmeneen vuoteen. Oon samanikäinen. 

Ei. Läheisyys toisen ihmisen kanssa on ihan luonnollinen tarve. 

Läheisriippuvaiset vähän kuin narsistitkin ei pärjää ilman toista ihmistä. Motiivit vain toiminnalle on eri. Läheisriippuvan elämällä ei ole merkitystä jos ei sytytä itseään tuleen lämmittääkseen muita ja narsistin elämällä ei ole merkitystä jos ei muut lämmitä häntä. Ne on siis ilmiön kaksi eri puolta. Läheisriippuvainen ei välttämättä tarvitse minkäänlaista läheisyyttä ja välittämistä itse vaan haluaa vain antaa itsestään ja kohde voi olla kuka tahansa. Kun läheisriippuvuus on rajatonta itsestään antamista niin narsismi on rajatonta muilta ottamista. 

Ei oo. Läheisriippuvuus on sitä kun esimerkiksi nainen ei eroa miehestään, joka on sarjapettäjä, koska ei koe kestävänsä eroa, vakkka mies on ihan hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaiset vähän kuin narsistitkin ei pärjää ilman toista ihmistä. Motiivit vain toiminnalle on eri. Läheisriippuvan elämällä ei ole merkitystä jos ei sytytä itseään tuleen lämmittääkseen muita ja narsistin elämällä ei ole merkitystä jos ei muut lämmitä häntä. Ne on siis ilmiön kaksi eri puolta. Läheisriippuvainen ei välttämättä tarvitse minkäänlaista läheisyyttä ja välittämistä itse vaan haluaa vain antaa itsestään ja kohde voi olla kuka tahansa. Kun läheisriippuvuus on rajatonta itsestään antamista niin narsismi on rajatonta muilta ottamista. 

Olipa osuva kuvaus tuosta kummallisesta tanssista, mikä näiden kahden välille muodostuu. 

Normaali ihminenkin voi olla reaktiivisesti läheisriippuvainen hetken elämässään, jotkut pysyvästi koko ikänsä. 

Ei.

Täällä on kyllä kummallisia käsityksiä läheisriippuvuudesta. Termi ei tarkoita riippuvuutta läheisyydestä eikä toisesta ihmisestä. Läheisriippuvuus on huono käännös ja siksi harhaanjohtava. Se on "mukana oirehtimista", läheisriippuvaisen läheinen on esimerkiksi alkoholisti ja läheinen menee toisen riippuvuuteen henkisesti mukaan niin totaalisesti, että rupeaa itsekin oireilemaan. Suomessa on tuhansia alkoholistien puolisoita, jotka oman kumppanin ryyppääminen on sairastuttanut. Tämä on varmaan Suomessa yleisintä, toki muitakin riippuvuuksia on.

Ap:n kohdalla ei tästä voi olla kyse, koska hänellä ei ole läheistä. Läheisyyden kaipuu taas on ihan normaalia ja inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä kummallisia käsityksiä läheisriippuvuudesta. Termi ei tarkoita riippuvuutta läheisyydestä eikä toisesta ihmisestä. Läheisriippuvuus on huono käännös ja siksi harhaanjohtava. Se on "mukana oirehtimista", läheisriippuvaisen läheinen on esimerkiksi alkoholisti ja läheinen menee toisen riippuvuuteen henkisesti mukaan niin totaalisesti, että rupeaa itsekin oireilemaan. Suomessa on tuhansia alkoholistien puolisoita, jotka oman kumppanin ryyppääminen on sairastuttanut. Tämä on varmaan Suomessa yleisintä, toki muitakin riippuvuuksia on.

Ap:n kohdalla ei tästä voi olla kyse, koska hänellä ei ole läheistä. Läheisyyden kaipuu taas on ihan normaalia ja inhimillistä.

Tuo on kyllä päihdepiirien omaisten yleistys läheisriippuvuudesta. Se on kyllä olemassa muuallakin ja läheisriippuvaisella on itsellään oma ongelmansa, jota hän lähtee hoitamaan hoitamalla muita. 

https://www.naistenkartano.com/laheisriippuvuus/

Se ei siis mitenkään "synny" siitä, että riippuva ryhtyy oirehtimaan päihdeihmisen kanssa. Hän voi alkaa huolehtia kenestä tahansa ylenpalttisesti, lapsesta, puolisosta (ei päihderiippuvasta) jne. Oleellista on se, että hän yrittää olla olemassa sitä kautta, että hän palvelee muita. Ja parhaassa tapauksessa toivoo saavansa kierrätettyä sitä kautta välittämistä ja huolehtimista itseään kohtaan (mitä harvoin tapahtuu ja sitten läheisriippuvainen alkaa olla yliväsynyt, täysin kadoksissa ja saatta heittäytyä marttyyriksi). 

Hyi kamala, ahdistaa todella paljon jo ajatuskin olla koko ajan kiinni toisessa, hively ja sively on kauheinta mitä tiedän.  Hetken halaus on ok, samoin toisinaan ohimennen tapahtuva pikainen kosketus, mutta vähän väliä koskettelu ei todellakaan. Kaikkein ihaninta läheisyyttä minulle on henkinen läheisyys, tieto ja tunne, että ollaan yhdessä, ollaan "me". Se, että katseet löytävät toisensa isossakin porukassa. En voisi olla miehen kanssa jolla olisi jatkuva läheisyyden kaipuu.

N. 68v.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala, ahdistaa todella paljon jo ajatuskin olla koko ajan kiinni toisessa, hively ja sively on kauheinta mitä tiedän.  Hetken halaus on ok, samoin toisinaan ohimennen tapahtuva pikainen kosketus, mutta vähän väliä koskettelu ei todellakaan. Kaikkein ihaninta läheisyyttä minulle on henkinen läheisyys, tieto ja tunne, että ollaan yhdessä, ollaan "me". Se, että katseet löytävät toisensa isossakin porukassa. En voisi olla miehen kanssa jolla olisi jatkuva läheisyyden kaipuu.

N. 68v.

Tätä mieltä on myös eksäni. Hienointa jos kaksi samanlaista löytää toisensa 🥰

Täsmälleen näin. Läheisriippuvuudessa on kyse ulkoaohjautuvuudesta, ei tarpeesta olla toisen ihmisen lähellä. Mikä tahansa ilmiö, johon yksilö sopeutuu oman itsensä kustannuksella voi johtaa tähän. Kuten alkoholismi, väkivaltainen suhde, ahdas uskonnollisuus jne. Tällöin ihminen ohittaa jatkuvasti omat tarpeensa ja tunteensa, siis hylkää itsensä.

Miten tulkitsette sen että nykyinen naisystävä haluaa olla koko ajan lähellä, kaipaa suutelua sekä kosketuksia. Joskus jopa niin paljon että se hieman häiritsee. Onko se sitä läheisyyden kaipuuta, hyväksyntää, vai mitä? Tausta: hänen isä kuoli kun hän oli pieni ja äiti on ollut melko etäinen lapsiinsa.