Olen aikalailla tavallinen mies, minulle kelpaisi nainen joka on vähän pullukka eikä niin kaunis.
Mutta ongelmana on se etten kelpaa edes heille vaikka käyn töissä ja olen aika komistus.. Onko naiset miksi niin nirsoja?
Kommentit (86)
Makuja on moinia miehillä kuin naisilla.Its olen normaalipainoinen nainen,liikunnalinen ja lyhyt,pullukka mies ei kelpaa,oltava mies liikunallinen.
Tuolta pohjalta maa on täynnä sopivia naisia, onko muunlaisia edes.
Käsittämättömiä nämä keskustelut. Missä ihmisen luonteen merkitys, missä keskinäinen yhteensopivuus?
Vierailija kirjoitti:
"Vaikka olet pullukka etkä niin kaunis, kelpaat silti minulle. Ja minä sentään käyn töissä."
Ihanaa.
Hauska!
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä nämä keskustelut. Missä ihmisen luonteen merkitys, missä keskinäinen yhteensopivuus?
Tämä. Tuntuu, että ihmisille kelpaa kuka tahansa!
Vierailija kirjoitti:
Täällä nousi kuusi kättä heti.
Oih, intialainen jumalatar vielä. Aloittaja taisi laittaa ilmoituksensa oikeana päivänä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä nämä keskustelut. Missä ihmisen luonteen merkitys, missä keskinäinen yhteensopivuus?
Tämä. Tuntuu, että ihmisille kelpaa kuka tahansa!
Miehille ilmeisesti kelpaisikin. Ainakin sen perusteella että tykkäävät kaikista tinderissä. Naisille taas ei, ja sekös näitä kelpuuttajia harmittaa.
Olen nelikymppinen, taviskroppainen ja kasvoiltani kaunis nainen ja etsin vähän säpinää -ei sen enempää- joulupyhien ratoksi, mutta en välitä tindereistä sun muista. Ehkäpä AP olisi mulle se oikea ratkaisu, jos ei mitään sen kummempaa suhdetta vaadi? Mulle kelpaisi ihan perusmies, mieluiten pitkä. Joku vähän erilainen/mielenkiintoinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Tämänkin olen kerennyt kokemaan. Olen pitkälti laittautumaton, meikki hyvin kevyttä jos käytän, hiukset värjäämättömät ja vaatteet mahdollisimman mukavat. Eka tämä oli tosi kiva juttu, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen ruvettiin kertoilemaan miten hyvin minulle sopisi räväkän punaiset hiukset. Minulle, joka olen hillitty, enkä pidä huomiosta. Silleen selvä, en lähde kenenkään muokkausprojektiksi.
Minä menin parikymppisenä tähän lankaan! Miehen julkkisihastus leikkasi otsiksen ja mies alkoi jankuttaa, että sellainen näyttäisi minulla tosi hyvältä. Koetin sanoa, että minulla on nuorempana ollut enkä silloin oikein tykännyt. No, lopulta annoin periksi. Kun menin näyttämään uutta tukkaa miehelle, hän katsoi vaikean näköisenä ja tokaisi, että leikkaa se pois! :D Jatkossa kuuntelinkin sitten miehen puheita, että hän tykkää naisista joilla on luonnolliset hiukset. 
Itsekin nuorempana menin tuohon lankaan, kunnes ymmärsin että toisen kanssa ollaan koska pidetään siitä juuri sellaisena kuin hän on. Ei siksi, että hänet voisi muokata itselleen sopivaksi.
Suurin pahe taitaa olla juurikin olla luonnollinen. Kun se ei tarkoitakaan niitä stailistien valmistelemia valokuvamalleja, joiden kuvia sitten ammattilaiset vielä siloitelleet kosmetiikka-yms mainoksiin sopiviksi.
Minulle ehdotettu hiusten räikeiksi värjäämistä, tatuoinnit sopisivat kuulema hyvin, voisin pukeutua tiukempiin vaatteisiin ja hepeniin jne.
Juu ei. Etsikää sellainen, joka on tuota on valmiiksi. Itse pysyn mieluummin jatkossa yksin, kun en omana itsenäni ole kelpaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä nämä keskustelut. Missä ihmisen luonteen merkitys, missä keskinäinen yhteensopivuus?
Tämä. Tuntuu, että ihmisille kelpaa kuka tahansa!
Miehille ilmeisesti kelpaisikin. Ainakin sen perusteella että tykkäävät kaikista tinderissä. Naisille taas ei, ja sekös näitä kelpuuttajia harmittaa.
Hämmentävää on se miesten aito ihmetys, että miten on mahdollista että minä (tai joku muu nainen) ei halua suhdetta hänen kanssaan, vaikka nainen on sinkku ja mies itse on kunnollinen, käy töissä ja vielä X, Y ja Z.
Joillakuilla ei ole mitään käsitystä vetovoimasta ja yhteensopivuudesta, että sellainenkin elementti voi kahden ihmisen välillä olla. Miehille pariutuminen näkyy toimivan ihanan yksinkertaisesti niin, että kaikki vapaat yksilöt sopivat automaattisesti yhteen. Kuin ne telkkarissa nytkin mainostettavat työkalut, joihin käy kaikkiin sama akku.
Aloittajan ajattelussa on parisuhteen kannalta kaikki pielessä, niin kuin on monta kertaa selitetty ja monessa keskustelussa. Silti hän aloittaa aina nollapisteestä jankkaamaan uudestaan, mikään ymmärrys ei tartu.
Onko kyseessä autistinen hlö vai persoonallisuushäiriöinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä nämä keskustelut. Missä ihmisen luonteen merkitys, missä keskinäinen yhteensopivuus?
Tämä. Tuntuu, että ihmisille kelpaa kuka tahansa!
Moni on niin tiukasti sisäistänyt sen ajatuksen, että normaali aikuinen on parisuhteessa eikä kumppanin valinnassa saa nirsoilla. Tosiasiassa parisuhde jos mikä on sellainen asia, jossa sitä "nirsoilua" todellakin tarvitaan. Muuten syntyy näitä kelpuuttamissuhteita, joissa ei ole mitään kemiaa: ei henkistä eikä fyysistä. Seksi kumppanin kanssa ällöttää puolin ja toisin, puolison olemus ei miellytä silmää, molemmat pitävät toisiaan tosikkoina koska huumorintajut eivät kohtaa ja mitään kauppalistaa syvällisempää on turha yrittää keskustella, koska kummatkaan eivät ymmärrä toisiaan. Osa näistä pareista yrittää korjata suhdetta avioitumalla, ostamalla yhteisen asunnon tai hankkimalla lapsen tajuamatta sitä, missä vika oikeasti on. Toisaalta moni varmaan sisimmässään tietää sen mutta sen myöntäminen tekisi liian kipeää.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen, taviskroppainen ja kasvoiltani kaunis nainen ja etsin vähän säpinää -ei sen enempää- joulupyhien ratoksi, mutta en välitä tindereistä sun muista. Ehkäpä AP olisi mulle se oikea ratkaisu, jos ei mitään sen kummempaa suhdetta vaadi? Mulle kelpaisi ihan perusmies, mieluiten pitkä. Joku vähän erilainen/mielenkiintoinen tyyppi.
Erilainen tosiaankin. ÄO taitaa olla pienempi kuin kengännumero, on käyttäytynyt väkivaltaisesti naisia kohtaan baareissa, kun nämä eivät ole lämmenneet, pelivelkainen, jankkaa vuosikausia eri palstoilla, kuinka naiset ovat nirsoja.
Mutta onhan hän pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömiä nämä keskustelut. Missä ihmisen luonteen merkitys, missä keskinäinen yhteensopivuus?
Tämä. Tuntuu, että ihmisille kelpaa kuka tahansa!
Moni on niin tiukasti sisäistänyt sen ajatuksen, että normaali aikuinen on parisuhteessa eikä kumppanin valinnassa saa nirsoilla. Tosiasiassa parisuhde jos mikä on sellainen asia, jossa sitä "nirsoilua" todellakin tarvitaan. Muuten syntyy näitä kelpuuttamissuhteita, joissa ei ole mitään kemiaa: ei henkistä eikä fyysistä. Seksi kumppanin kanssa ällöttää puolin ja toisin, puolison olemus ei miellytä silmää, molemmat pitävät toisiaan tosikkoina koska huumorintajut eivät kohtaa ja mitään kauppalistaa syvällisempää on turha yrittää keskustella, koska kummatkaan eivät ymmärrä toisiaan. Osa näistä pareista yrittää korjata suhdetta avioitumal
Itsestäni myös tuntuu, kuin näissä kelpuutussuhteissa nämä minut kelpuuttaneet miehet olisivat välillä unohtaneet meidän olevan parisuhteessa eikä vain kaverisuhteessa.
Kun niin suodattamatta saatettiin valitella, miten ikävää on kun ei saanut deittisovelluksesta hyviä mätsejä, kuinka joku nainen oli kesken työpäivän iskenyt ja oli niin kiva tunne kun kerrankin näin tapahtui, kuinka joku nainen oli tositosi kaunis, välillä lipsahduksia tulevaisuudesta johon en lauseen mukaan kuulunut.
Olin näistä tosi rikki ja pahalla mielellä, varsinkin ku nuorempana vielä yritti olla niin "cool" tyttöystävä, ettei tuollaiset muka haittaisi. Ja ettei muka haittaisi sekään, etten saanut ikinä lahjoja, ei ole koskaan viety treffeille jne.
Tällä pohjalla en vaan enää pysty ymmärtämään, miksi kukaan edes haluaa parisuhteeseen. Kun itse en ole koskaan kokenut suhdetta, jossa olisin ollut se ykkösvalinta. Joten nyt pysyn yksin, paljon parempi näin.
"kelpaat mulle
vähä pullukka
etkä kovin kaunis
ainaki vähä aikaa nyt
ku en
parempaakaa saa
kelpaat mulle
vähä pullukka
etkä kovin kaunis
vaikka itse aikamoine
komistus ja
töissäkin oon"
Monet miehet jotka luulevat haluavansa parisuhteen eivät oikeasti haluakaan seurustella. Eli haluaisivat kyllä jonkun (kyllä, lähes kenet tahansa) joka laittaa ruokaa, siivoaa ja jonka kanssa harrastaa säännöllisesti seksiä.
Se seurustelupuoli siitä parisuhteesta onkin sitten yleensä miehille liikaa, ei haluta keskustella mistään, suunnitella mitään yhdessä, laittaa ruokaa yhdessä, ei haluta harrastaa mitään yhdessä, ei haluta lähteä mihinkään yhdessä. Perheen perustamisestakin joutuu vääntämään niin kauan että se alkaa lopulta olla biologisesti naiselle mahdotonta. Sitten ihmetellään kun ero tuli puskista.
Hah haa, siis mitä älytöntä skeidaa, mut niin totta monilla miehillä.
Minä menin parikymppisenä tähän lankaan! Miehen julkkisihastus leikkasi otsiksen ja mies alkoi jankuttaa, että sellainen näyttäisi minulla tosi hyvältä. Koetin sanoa, että minulla on nuorempana ollut enkä silloin oikein tykännyt. No, lopulta annoin periksi. Kun menin näyttämään uutta tukkaa miehelle, hän katsoi vaikean näköisenä ja tokaisi, että leikkaa se pois! :D Jatkossa kuuntelinkin sitten miehen puheita, että hän tykkää naisista joilla on luonnolliset hiukset.