Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen? Ero tulossa ja olen lapseton 39 v, ja perhe on ollut suurin haaveeni
14.12.2023 |
Mies tuossa nukkuu vieressä. Rakastan häntä ja halusin enemmän kuin mitään muuta perheen. Mutta nyt miehestä tuli esiin, että hänellä ei ole riittävästi emptiaa. Kerroin hänelle jopa, että tunnen suhteessa henkistä väkivaltaa, en saa vastauksia kysymyksiini. Minä Itkin ja puhuin sydämestäni ja mies sanoi, ettei hänen tarvitse kuunnella minua ja käski minun olemaan keikuttamatta venettä.
Voiko tästä tulla mitään? Kerroin nyt tilanteesta tässä vain lyhyesti, mutta minulla on siis jo yksi aiempi väkivaltainen suhde taustalla. Ja nyt minulle tuli se sama lytätty, maahan poljettu olo ja vaikka kuinka vilpittömästi, haavoittuvaisesti puhun miehelle, niin en saa häneltä vastauksia.
Olen nyt 39-vuotias ja jos eroan, en koskaan tule saamaan omia biologisia lapsia, koska aika loppuu kesken. En pysty itselliseen äitiyteen, koska minusta tuntuisi niin väärältä se, että minun valintani takia lapsella ei ole isää.
Mitä teen? Selviänkö tästä surusta koskaan? Minulla ei ole ketään, kenen kanssa puhua niin kirjoitan tänne.
Kommentit (81)
Ap siis nalkuttaa ja itkee manipuloidakseen. Ja kun mies sanoo ettei juuri nyt jaksaisi tätä kuunnella, niin ap on eroamassa? Vaikka haluaa perheen enemmän kuin mitään muuta? Mitäpä jos joku päivä vaikka yllättäisit miehesi iloisesti kun hän tulee kotiin. Ota vaikka jo eteisessä suihin, saattele sitten sohvalle ja tuo olutpullo kouraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiireellinen lähete lapsettomuushoitoihin kunnalliselle itsellisenä naisena. Sanot, että erosta on yli vuosi.
Sinulla on ilmeisesti kaava, jossa päädyt yhteen henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisten miesten kanssa. Älä kehtaa edes harkita, että tekisit lapsen tuollaisen isän alaisuuteen.
Vielä ei ole myöhäistä, mutta jokainen päivä jonka vietät tuossa myrkyllisessä suhteessa on kellosta pois ja mahdollisuuksien ikkuna kapenee ja kapenee.
Ehkä terapia olisi parempi vaihtoehto kuin äitiys.
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistähän tuo alkaa olla muutenkin, luovu toiveistasi ja elä erilainen loppuelämä.
Ei ole. Jos haluat lapsen, niin hanki se yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap siis nalkuttaa ja itkee manipuloidakseen. Ja kun mies sanoo ettei juuri nyt jaksaisi tätä kuunnella, niin ap on eroamassa? Vaikka haluaa perheen enemmän kuin mitään muuta? Mitäpä jos joku päivä vaikka yllättäisit miehesi iloisesti kun hän tulee kotiin. Ota vaikka jo eteisessä suihin, saattele sitten sohvalle ja tuo olutpullo kouraan.
Hikinen muna on kuvottava suussa, jos nyt pesun kautta kuitenkin
Kohteleeko ap:n mies oikeesti huonosti, vai onko ap vain yliherkkä kaiken ylianalysoija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroat ja alat etsimään uutta miestä.
Ap kuulostaa helvetin rasittavalta. On päättänyt että toinen ei ole riittävän empaattinen ja nalkuttaa nyt siitä. Ihan kuin toisen tehtävä olisi muuttua empaattisemmaksi, eli toiseksi ihmiseksi, koska hän ei ole tyytyväinen siihen kenet on valinnut. Ja se on henkistä väkivaltaa, kun ei muutu juuri sellaiseksi mistä ap on haaveillut. Tästä hetkestä ikuisuuteen kertoo tarinaa henkisesti väkivaltaisesta miehestä, jonka henkinen väkivalta oli sitä ettei hän muuttunut toiseksi ihmiseksi käskystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan miestyypin. Hän on lapsuuden turvattoman kiintymyssuhteen tuotos, jolloin kaikki tunteet, etenkin hankalat, torjutaan. Liika läheisyys hirvittää, mutta toisaalta hänellä on ihan tavalliset halut liittyä yhteen toisten kanssa. Googlaa välttelevä ja ristiriitainen kiintymyssuhde, miehessäsi on varmasti piirteitä molemmista. Mies kuulostaa myös muutoin persoonallisuushäiriöiseltä tai vähintään hankalalta: harva kykenisi suhtautumaan puolisoonsa noin empatiakyvyttömästi.
Sinun kiintymyssyhteesi on todennäköisesti ristiriitainen. Sinut on hylätty ja vuoroin huomioitu, joten et osaa olla ihmissuhteissa luonnollisesti, irrallisesti ja tasapuolisesti, vaan kiinnityt toiseen liian tiukkaan, ylitulkitset, näet uhkakuvia ja muutat itseäsi toisen pienestäkin merkistä, ettet vain tulisi jätetyksi. Ajattelet helposti, että suhde oli tässä ja vetäydyt. Toisaalta tarvitset ja janoat yhteyttä koko ajan.
Ette sovi yhteen: mitä lujemmin puristat, sitä kauemmas mies karkaa. Olet omine haurauksinesi miehelle sopiva "uhri", jota hän voi pyöritellä mielensä mukaan.
Onneksi asia selvisi ennen, kun saitte yhteisiä lapsia.
Missä kohtaa mies on alistava? Kun hän ei jaksa olla terapeuttisi..? Lopeta jankkaaminen, hoida pääsi kuntoon mutta älä oleta että mies on sun automaatio likakaivo. Ei miehet jaksa kauan kuunnella traumoja tai olla empaattisia, hanki kuuntelija terapeutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistähän tuo alkaa olla muutenkin, luovu toiveistasi ja elä erilainen loppuelämä.
En vaan pysty luopumaan perhehaaveesta. Se tuntuu täysin mahdottomalta hyväksyä, täysin mahdottomalta mennä eteenpäin ja löytää merkitystä elämälle.
Hanki lapsi yksin, jotkut tehneet niin, hoitoja saatavilla, ikää jo aika paljon
Vain harva saa kaiken minkä haluaa. Edes nykyaikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole vielä myöhäistä. Tuonne 45 paikkeille ainakin aikaa. Mutta lasten kasvatus vanhana sitten tietty rankempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen että suomalainen yhteiskunta, etenkin sen koulujärjestelmä, pettää naisensa, kun ei tarpeeksi vahvasti korosta sitä, ettei nainen voi ikuisesti hankkia lapsia. Tytöille pitäisi jo nuorena iskostaa, että jos haluavat perheen, eivät odottele liikaa. Muita asioita, esimerkiksi kouluttautumista ja työntekoa, voi tehdä myös lasten hankkimisen jälkeen. Mutta ikkuna hedelmällisyydelle on paljon ohimenevämpi.
Koen että suomalainen yhteiskunta, etenkin sen koulujärjestelmä, pettää miehensä, kun ei tarpeeksi vahvasti korosta sitä, ettei mies voi ikuisesti hankkia lapsia. Pojille pitäisi jo nuorena iskostaa, että jos haluavat perheen, eivät odottele liikaa. Muita asioita, esimerkiksi kouluttautumista ja työntekoa, voi tehdä myös lasten hankkimisen jälkeen. Mutta ikkuna hedelmällisyydelle on paljon ohimenevämpi.
Vaikka kuinka yrität puhua mustaa valkoiseksi, niin on se ikkuna miehelle todella paljon pidempi, kuin naiselle. Se on toki osa ongelmaa, kun moni mies lykkää perheen perustamista myös omalta kumppaniltaan.
Kuulostaa aka raskaalta raskaalta lapsille, että pitäisi tarjota merkitys äidin elämälle.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan elät elämäsi ilman sen suurempia tarkoituksia tai merkityksiä.
Persoonani takia en pysty tähän. Merkityksellisyys kaikessa on minulle elämän tärkein asia. Olipa kyse sitten vaikka huonekaluvalinnoista, niin esineen tulee olla merkityksellinen. Sillä tulee olla sielu.
Odota pari vuotta ja alkaa perimenopaussi. Sen jälkeet et enää ymmärrä mikä helkkarin henkistynyt hihhulit olet ollut ja asiat mistä pidit ennen lähinnä ärsyttää sinua. Ymmärrät että et ole täällä laittamassa merkityksiä sinne missä niitä ei ole, koska oikeasti millään ei ole mitään merkitystä. Ne merkitykset oli kaikki estrogeenia ja kun sen ylivalta lakkaa niin tajuaa miten paljon aikaa on tuhlannut näihin valve ajan haaveiluihin. Se ei tee muuta kuin tekee sinut onnettomaksi. Ota ero ja mene elämään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi muuttaa ihmistä. Tehkää lapsia ja miehestäkin voi kuoriutua ihan uusi ihminen, mieleisesi.
Yleensä huonosta kuoriutuu pahempi. Yhtään paremmaksi tullutta ei ihmiskunnan historia tunne.
Mitä ne sun kysymykset on miehelle, joihin et saa vastauksia? Voiko niihin edes kukaan muu vastata?
Lapsi muuttaa ihmistä. Tehkää lapsia ja miehestäkin voi kuoriutua ihan uusi ihminen, mieleisesi.