Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen? Ero tulossa ja olen lapseton 39 v, ja perhe on ollut suurin haaveeni
14.12.2023 |
Mies tuossa nukkuu vieressä. Rakastan häntä ja halusin enemmän kuin mitään muuta perheen. Mutta nyt miehestä tuli esiin, että hänellä ei ole riittävästi emptiaa. Kerroin hänelle jopa, että tunnen suhteessa henkistä väkivaltaa, en saa vastauksia kysymyksiini. Minä Itkin ja puhuin sydämestäni ja mies sanoi, ettei hänen tarvitse kuunnella minua ja käski minun olemaan keikuttamatta venettä.
Voiko tästä tulla mitään? Kerroin nyt tilanteesta tässä vain lyhyesti, mutta minulla on siis jo yksi aiempi väkivaltainen suhde taustalla. Ja nyt minulle tuli se sama lytätty, maahan poljettu olo ja vaikka kuinka vilpittömästi, haavoittuvaisesti puhun miehelle, niin en saa häneltä vastauksia.
Olen nyt 39-vuotias ja jos eroan, en koskaan tule saamaan omia biologisia lapsia, koska aika loppuu kesken. En pysty itselliseen äitiyteen, koska minusta tuntuisi niin väärältä se, että minun valintani takia lapsella ei ole isää.
Mitä teen? Selviänkö tästä surusta koskaan? Minulla ei ole ketään, kenen kanssa puhua niin kirjoitan tänne.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Luonnolla on oma tapansa kontrolloida ettei kuka tahansa saa niitä lapsia. Äitiys vaatiin niin paksun nahan ettei kaikista ole siihen.
Nyky-yhteiskunta on niin luonnoton, että luonnonvalinta ei enää asiaan liity mitenkään muuten kuin jos on jokin oikea sairaus tai komplikaatio, joka estää fyysisesti lasten saamisen. Ihan kuka tahansa, joka pystyy tekemään lapsia, voi tehdä täällä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen että suomalainen yhteiskunta, etenkin sen koulujärjestelmä, pettää naisensa, kun ei tarpeeksi vahvasti korosta sitä, ettei nainen voi ikuisesti hankkia lapsia. Tytöille pitäisi jo nuorena iskostaa, että jos haluavat perheen, eivät odottele liikaa. Muita asioita, esimerkiksi kouluttautumista ja työntekoa, voi tehdä myös lasten hankkimisen jälkeen. Mutta ikkuna hedelmällisyydelle on paljon ohimenevämpi.
Vika on paljolti suomalaisissa gynekologeissa, jotka eivät valista ihmisiä hedelmällisyydestä. Kaikki naiset käyttävät joskus ehkäisyä tai käyvät gynekologilla. Tässä yhteydessä pitäisi kertoa myös lapsettomuudesta ja hedelmällisyydestä. Suomessa on synnytysten jälkeen neuvoloissa ehkäisyneuvontaa, sitä ihan tuputetaan, mutta ei tärkeämpää hedelmällisyysinfoa.
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä AP:lta miksei hankkinut lapsia aiemmin? Eikö vain tehnyt mieli ja biologinen kello ei tikittänyt aiemmin? Nimittäin melkein 25 vuotta aikaahan tuossa oli niitä hankkia, ja tietenkin samalla löytää edes ok kumppani, jonka kanssa niitä tehdä. Tietenkin ehkä turha muistella menneitä, mutta olen vain utelias. Joka tapauksessa, aina voi yrittää, ei se mahdotonta tuonkaan ikäisenä ole, mutta tietenkin ei pidä yllättyä, jos ei lainkaan onnistu enää.
"Melkein 25 vuotta" = melkein 14-vuotiaana lastentekoon vaan, hyvä vinkki tästä kaikille nuorille :D
Vaikka tämä neuvo tulee myöhässä, niin tämän takia naisten kannattaisi katsella meitä kilttejä ja kunnon miehiä. Ehkä emme ole kaikkein komeimpia tai rikkaimpia, mutta sitäkin enemmän perhekeskeisiä.
Jos suhde on vaikea kahden aikuisen välillä, niin on ihan takuuvarmaa että vauvan synnyttyä, kun molemmat ovat väsyneitä, palautuminen lähtee kokoaan kuvioista, talous menee tiukalle, kotityöt lisääntyvät ja kodin ulkopuoliset ihmiskontaktit vähenevät, kaikesta tulee paljon, paljon vaikeampaa.
Mieti, miltä tuntuisi olla tuon lytätyn ja mitätöidyn olon kanssa siinä miehen vieressä, kun sängyn vieressä nukkuisi myös pieni lapsi, jonka takia et voi edes halutessasi lähteä siitä asunnosta mihinkään tuosta vain. Kun kuukausitulot olisi vanhemmuuden takia negatiivisen puolella, ei varaa omaan asuntoon, ja pahimmillaan vielä raskauden ja synnytyksen aiheuttamat fyysiset vammat ja puutostilat päällä. Haluaisitko, että lapsesi kasvaisi näkemään sellaisen parisuhteen mallin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kummastuttaa, miksi lähes 40-vuotias ei ole jo hankkinut niitä lapsia, jos lapset on suuri haave. Eri asia on, jos on yrittänyt, mutta ei onnistu.
Ei ap välttämättä saa enää lapsia tuossa iässä. Osa ei saa yli 30-vuotiaana millään hoidollakaan. Tai haluaako tuokaan mies hänen kanssaan lapsia, jos ette ole aikaisemmin jo aloittaneet?
Ikä 39 indikoi jo lapsettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä AP:lta miksei hankkinut lapsia aiemmin? Eikö vain tehnyt mieli ja biologinen kello ei tikittänyt aiemmin? Nimittäin melkein 25 vuotta aikaahan tuossa oli niitä hankkia, ja tietenkin samalla löytää edes ok kumppani, jonka kanssa niitä tehdä. Tietenkin ehkä turha muistella menneitä, mutta olen vain utelias. Joka tapauksessa, aina voi yrittää, ei se mahdotonta tuonkaan ikäisenä ole, mutta tietenkin ei pidä yllättyä, jos ei lainkaan onnistu enää.
"Melkein 25 vuotta" = melkein 14-vuotiaana lastentekoon vaan, hyvä vinkki tästä kaikille nuorille :D
Lastentekoaika on koulutetulla naisella lyhyt, noin kymmenen vuotta ja siinä ajassa on lapset tehtävä. Ihan kaikilla lapsentekoaika on vain 15-20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ap välttämättä saa enää lapsia tuossa iässä. Osa ei saa yli 30-vuotiaana millään hoidollakaan. Tai haluaako tuokaan mies hänen kanssaan lapsia, jos ette ole aikaisemmin jo aloittaneet?
Ikä 39 indikoi jo lapsettomuutta.
Kyllä mies haluaa lapsia. Menimme naimisiin aika nopean tuntemisen jälkeen, koska suunta elämässä oli meillä niin sama ja jaoimme perhetoiveen. Naimisissa olemme olleet vasta puoli vuotta ja tässä ajassa minulla ollut kaksi varhaista keskenmenoa. Eli hedelmöittyminen kyllä tapahtuu ja hedelmällisyyttä tutkimustenkin mukaan mulla vielä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastaa voi olla todella vaikea lähteä suhteesta missä toinen on itsekäs ja alistava. Pitää vaan priorisoida elämänsä asiat. Itse rakastin parikymppisenä yhtä miestä enemmän kuin ketään, mutta hän oli minua kohtaan epäkunnioittava ja välinpitämätön. Lisäksi hän sanoi suoraan että sitoutuminen ahdistaa. Itse halusin klassisen parisuhteen perheineen päivineen.
Kipeää se teki (vaikka ulkopuolisten silmiin helppo ja järkevä ratkaisu) ottaa ero mutta en kadu. Uusia miehiä etsin vain tositarkoituksella ja nykyisen tultua vastaan kysyin 3kk seurustelun jälkeen että kiinnostaisiko häntä perustaa joskus perhettä kanssani. Nyt on yksi lapsi tehty, vauvavuodesta selvitty (mies on ollut oikein hyvä isä), toinen tekeillä.
Sillä itsekkäällä miehellä on ollut useampi parisuhde, joista vain yksi ollut yli vuoden kestävä. Kysyin 5v sitten häneltä onko mieli muuttunut avioliiton ja lasten suhteen. Sanoi että on edelleen nihkeä asian suhteen. Luojan kiitos en jäänyt kituuttamaan vuosikausiksi, ero olisi ollut kipeämpi enkä olisi saanut suhteelta haluamaani, en rakkautta, tasapuolisuutta tai lapsia.
Hyviä miehiä on, ole siis aktiivi äläkä passiivi!
Kyllä sun munasolut on niin vähissä jo nytkin ja kaikissa sitäpaitsi down-virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on alkaa valmistautua siihen ajatukseen, että oma perhe jää haaveeksi. Tuossa iässä siitä ei valitettavasti enää ole mitään takeita vaikka tuo nykyinen parisuhteesi ei olisikaan loppumassa.
Uskalla luopua tuollaisesta haaveesta ja hyväksy se, että tuo mies oli sun osalta se viimeinen extravuoro ja nyt on sekin juna mennyt.
Olet noin 10 vuotta myöhässä ja silloinkin olisi saattanut tulla melkoinen hoppu, koska olisi pitänyt vielä katsella se sopiva mieskin jostain lasten isäksi ja niille lapsillekin olisi kiva saada edes jotenkin järkevä ikäero.
Elämä ei odota eikä mennyttä saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi sun on lapsi hankkia yksin vaikka hoidoilla kun henkisesti pahoinpitelevän miehen kanssa. Tuostahan tulee todella vaikeaa, jos kuvioon tulee lapsi ja teidän suhde on valmiiksi väkivaltainen henkisesti ja sairaalla pohjalla. Lapsihan siinä traumatisoituu. Parempi hoitaa oma tupa ja lapsi itse kun voit henkisesti hyvin eikä kukaan ole päivittäin lyttäämässä sua maahan. Mieti, älä tunteile. Mieti jos haluat lapsen.
Oletko kokeillut puhua ihan tavallisesti, jämptisti, aikuinen aikuiselle tuon "haavoittuvaisen" tyylin sijaan? Moni voi pitää sitä ärsyttävänä. Omassa suhteessa alkoi kaikki sujua loistavasti kun aloin sanomaan erittäin jämäkästi mitä haluan. Nyyhkimisellä ja kitinällä ei tapahtunut yhtikäs mitään hyvää, seurasi vain riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan elät elämäsi ilman sen suurempia tarkoituksia tai merkityksiä.
Persoonani takia en pysty tähän. Merkityksellisyys kaikessa on minulle elämän tärkein asia. Olipa kyse sitten vaikka huonekaluvalinnoista, niin esineen tulee olla merkityksellinen. Sillä tulee olla sielu.
Jokainen pystyy elämään merkityksettömän elämän - olet vain vieläkin prinsessa,
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä AP:lta miksei hankkinut lapsia aiemmin? Eikö vain tehnyt mieli ja biologinen kello ei tikittänyt aiemmin? Nimittäin melkein 25 vuotta aikaahan tuossa oli niitä hankkia, ja tietenkin samalla löytää edes ok kumppani, jonka kanssa niitä tehdä. Tietenkin ehkä turha muistella menneitä, mutta olen vain utelias. Joka tapauksessa, aina voi yrittää, ei se mahdotonta tuonkaan ikäisenä ole, mutta tietenkin ei pidä yllättyä, jos ei lainkaan onnistu enää.
Itsekkäät mielihalut ja jännät miehet kiinnostivat enemmän kuin lapsen hankkiminen nuorempana siihen sopivamman miehen kanssa -ap
Olen ikäisesi ja minulla lapsen saaminen ei ole onnistunut enää hoidoilla. Reilu 30-vuotiaana onnistui hoidoilla, silloinkin tilanne oli jo huono. Yksi ihana lapsi löytyy, mutta tunnen edelleen sitä samaa lapsettomuuden ja osattomuuden tuskaa. Lisääntymisyritykset aloitimme jo noin 10 vuotta sitten.
Haluisitko, että toi äijä kohtelee noin sun lapsia? Koska eihän se osais empaattinen isänäkään olla.
Kaiken nähneen tädin vinkki: lähde nyt heti ja katsele, jos löytyisi tervepäisempi mies. Se edellyttää myös sitä, että alat itse arvostaa itseäsi.
Vaihdetaanko osia? Saat nuo mun lapset ja ukon. Mä haluan sinkkuuden ja vapaan elämän.
Yksi neuvo: Älä tee lapsia äläkä vakiinnu! Tämä on orjapesti, halveksuntaa ja haukkumista ja itsensä uhraamista perheelle. Olisin jättänyt tekemättä, jos olisin tiennyt eikä yhteiskunta kuin kirstää kaikessa.