Siskoni mies kuoli eilen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni oli juuri syntynyt, siksi aivan järkytyin kun mieheni serkku ja hyvä ystävä kuoli 30 v  sydänkohtaukseen,  hänen vaimonsa odotteli heidän esikoisensa kanssa synnäriltä noutajaa.  Ja tämä siis sattui kymmeniä vuosia sitten. 

Taisi olle joskus  paikallisessa lehdessäkin juttu isästä jonka vaimo kuoli synnytykseen. Raskausaikana vaimolla todettiin maksasyöpä, eikö enää aborttia voitu tehdä vai eikö halunnut,  kuolema synnytyksen jälkeen oli heidän tiedossaan. Ensimmäinen lapsi.     Surullisia tapahtuu maailmassa.

Osanotot apn siskolle, tilanne on paha, mutta kuka oikeesti kirjoittaa vauvalle tuoreessa surussa?

Esimerkiksi minä kirjoitin, kun siskoni aikoinaan kuoli. Ei läheisen kuolema ole sellainen asia että kaikki muu elämä pysähtyy ja sitä vaan itkee

Kyllä elämä pysähtyy kun samassa kodissa asuva puoliso tai lapsi kuolee.  Ainakin minulle.

On kuollut sisaruksia, heidän puolisoitaan,  mutta se ei kosketa samalla lailla enää kun jokaisella ollut oma elämä ja koti.   En kuitenkaan ole kohkannut netissä niistäkään 

Minä en koe elämän pysähtyneen kun puolisoni ja lasteni isä kuoli. Odotin silloin nuorinta ja esikoinen oli alle 1v, joka tarvitsi kahdet päiväunet, säännölliset ruokailut, vaipanvaihdot, leikkiä ja seuraa jne. Lapsi jatkoi arkeaan, joten minunkin oli pakko. Vaikka minulla oli luonani paljon läheisiä auttamassa, tein silloin niinkin tavallisia asioita kuin kirjoitin tänne. Päivitin myös somea ja kekustelin kaverien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ojentaist auttavan käden hänelle ja lopettaisit suru aika, tällä jonnin joutavan kirjoittamisen.Kuin 100% muun somen käytön. Silloin olisit aikaa olla  oikeasti läsnä  hänelle ja hänen lapsilleen.Kaikesta huolimatta lapsille kun on joulu rakenettava.

Miksi saisi olla somessa lähridrn kuoleman jälkeen?

 

 

Jos eilen saa kuolinviestin,  luulisin suvun kokoontuvan läheisensä  surukotiin lasten kanssa auttamaan jne  eikä ryntäävän höpöpalstalle.

Ei missään tapauksessa mitään kansainvaellusta surukotiin. Yksi läheinen riittää. Ja sen läheisen pitää pitää huolta, että rutiinit toimivat ja kaikki saavat edes jotain syötävää. Itse menin puolison yllättävän kuoleman jälkeen viikkoja pelkällä  kahvilla ja pullalla. Paitsi silloin, kun ystävä tuli käymään ja sanoi, että nyt laitetaan ruokaa. 

Somen selaus ja höpöpalstalle kirjoittelu voi olla ihan vaan semmoista pakoa todellisuudesta surun hetkellä. Ihmiset on erilaisia. Todella törkeää tuomita joku suremisen tapa vääräksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ojentaist auttavan käden hänelle ja lopettaisit suru aika, tällä jonnin joutavan kirjoittamisen.Kuin 100% muun somen käytön. Silloin olisit aikaa olla  oikeasti läsnä  hänelle ja hänen lapsilleen.Kaikesta huolimatta lapsille kun on joulu rakenettava.

Miksi saisi olla somessa lähridrn kuoleman jälkeen?

 

 

Jos eilen saa kuolinviestin,  luulisin suvun kokoontuvan läheisensä  surukotiin lasten kanssa auttamaan jne  eikä ryntäävän höpöpalstalle.

Ei missään tapauksessa mitään kansainvaellusta surukotiin. Yksi läheinen riittää. Ja sen läheisen pitää pitää huolta, että rutiinit toimivat ja kaikki saavat edes jotain syötävää. Itse menin puolison yllättävän kuolem

Eiköhän pienten lasten kanssa ole hyvä jos joku on auttamassa lasten kanssa.   Mutta erilaisiahan me ihmiset olemme.   

Itse jäin yksin, aikuiset lapset, tyhjään kotiin, lapsilla oma elämä vaikka muutaman päivät, kuolemaa edeltävät ja jälkeiset, olivatkin.  ja hoitamaan asiat ja perukirjat.

Mutta ei olisi tullut mieleen tehdä asiasta, valvotuista paniikin täyteisistä öistä keskustelusivujen täytettä.    nyt 10 vuoden päästä ei asia enää niin kipeä.

Sisarus tai hänen puolisonsa, se suru ei ole niin kipeä, sillä voi "elvistellä",  kyllä nyt oon suruinen.

Ap ehdota sisarellesi yhteistä joulua ja uutta vuotta

Keskustelujen ohjaaminen mukavampiin aiheisiin

Ukkoja on maailma täynnä. Löytää uuden.

Miten siskosi voi?

Vierailija kirjoitti:

Puolison voi helposti korvata. Onneksi ei lapsi kuollut.

No minulta kuoli.

Meinaatko että lapsille heti uusi isä? Et voi olla tosissasi.

Leskeä tarjolla. Slurps.

Vierailija kirjoitti:

Ap ehdota sisarellesi yhteistä joulua ja uutta vuotta

Keskustelujen ohjaaminen mukavampiin aiheisiin

Yhteistä joulua ja uutta vuotta saat ehdottaa, mutta et jumalauta ohjaa keskusteluja mukavampiin aiheisiin. Se on pahinta mitä voit tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ukkoja on maailma täynnä. Löytää uuden.

Niin varmasti löytääkin mutta ehkä ei tänään.

Keksit mainion repliikin lohduttaa tuoretta leskeä surussa.

Vierailija kirjoitti:

Liian henkilökohtainen asia tälle palstalle.

Olen samaa mieltä. Ei kuulu tänne palstalle tällainen. Pientä hienotunteisuutta pitäisi olla.

Miten niin helvetistä?! He ehtivät rakastaa toisiaan ja siskollesi jää lapset. Minä en ole saanut kolmatta lasta enkä puolisoa vaikka olen kovasti toivonut. Toki alkuun on järkyttävää ja kestää aikaa tottua ajatukseen mutta moni saa niin paljon vähemmän elämänsä aikana. Helvettiä olisi ehkä jos myös lapset olisivat kuolleet ja siskolla keskenmeno. Sitten ei olisi mitään.

No miksei? Moni nainen hoitaa lapsensa täysin yksin alusta loppuun kun ei isä ole hoitamassa.

Vierailija kirjoitti:

Se on vain pakko.

Aina voi mennä junaraiteelle tai köysikauppaan.

Elämä on valintoja

Kaikesta selviää kun vaan on pakko. Itselläni ei ole ihan tuollaista tilannetta, mutta muutama läheinen kuollut, vakava sairastuminen ja avioero lyhyen ajan sisällä (näin jotain mainitakseni). Aina kun olen saamassa päätä veden ylle, jotain puu kamalaa taas tapahtuu. Se on vaan hyväksyttävä, että joidenkin elämä on joskus tällaista. Yritän taistella masennusta vastaan kaikin voimin, koska ei ole ketään, joka pitäisi minusta huolta. Ei ole koskaan ollutkaan. 

Kun mieheni kuoli ollessani raskaana, tärkeintä oli lapseni.

Ja minulle tapa selvitä oli tehdä arkisia asioita, sekä se, että läheiseni tulivat luokseni. Sanoivat, että en tiedä mitä sanoa sinulle, mutta tässä olen, sano vain mitä voin tehdä. Lisäksi kirjoitin päiväkirjaa, mikä helpotti oloani.

Nämä olivat minun keinot, jollekin ne eivät sopisi. Mutta mitä teetkin ap. pysy rinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ehdota sisarellesi yhteistä joulua ja uutta vuotta

Keskustelujen ohjaaminen mukavampiin aiheisiin

Yhteistä joulua ja uutta vuotta saat ehdottaa, mutta et jumalauta ohjaa keskusteluja mukavampiin aiheisiin. Se on pahinta mitä voit tehdä.

 

Parasta on että toimii kuuntelijana ja lohduttajana niin paljon kuin toinen tarvitsee. Ei mitään "mietitäänpä iloisempia aiheita". 

Lisääntyvät saman verran kuin afrikkalaiset. Toivottavasti siis afrikkalaiseen elintasoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian henkilökohtainen asia tälle palstalle.

 

Olen samaa mieltä. Ei kuulu tänne palstalle tällainen. Pientä hienotunteisuutta pitäisi olla.

Toisaalta täältä voi saada hyvää näkökulmaa siihen, miten lesken suruun kannattaa suhtautua ja miten olla tukena. Just jättää psykopaattijonnejen paskakommentit huomiotta.