Siskoni mies kuoli eilen
Heillä oli kaksi yhteistä lasta ja kolmas tulossa.
Miten tuollaisesti helvetistä voi selvitä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ojentaist auttavan käden hänelle ja lopettaisit suru aika, tällä jonnin joutavan kirjoittamisen.Kuin 100% muun somen käytön. Silloin olisit aikaa olla oikeasti läsnä hänelle ja hänen lapsilleen.Kaikesta huolimatta lapsille kun on joulu rakenettava.
Miksi saisi olla somessa lähridrn kuoleman jälkeen?
Varsinkin kun kyseessä on vielä siskon läheinen eikä niinkään oma. Ihme hurskastelijoita täällä. Ap kaipaa varmaan vertaistukea ja vinkkejä miten auttaisi parhaiten, ja somestahan niitä voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Sisarus vai onnettomuus?
Äh. Piti kirjoittaa sairaus vai onnettomuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä selviää kun ei oikeasti ole vaihtoehtoja.
Mun mies kuoli 5 vuotta sitten kun lapset olivat 2- ja 4-vuotiaita. Kyllähän siinä oli vaan pakko painaa menemään. Kaikki ystävät ja tuttavat kaikkosivat ja jäin yksin.
Eipä ihme. Niin usein tälläkin palstalla luetellaan noin 15 000 asiaa, joita ei pidä sanoa tai tehdä, kun jonkun läheinen on kuollut. On siis viisainta pysyä kaukana, ettei vaan tule aiheutettua sanomisillaan tai tekemisillään pahaa mieltä.
Älä viitsi olla lapsellinen.
Esikoiseni oli juuri syntynyt, siksi aivan järkytyin kun mieheni serkku ja hyvä ystävä kuoli 30 v sydänkohtaukseen, hänen vaimonsa odotteli heidän esikoisensa kanssa synnäriltä noutajaa. Ja tämä siis sattui kymmeniä vuosia sitten.
Taisi olle joskus paikallisessa lehdessäkin juttu isästä jonka vaimo kuoli synnytykseen. Raskausaikana vaimolla todettiin maksasyöpä, eikö enää aborttia voitu tehdä vai eikö halunnut, kuolema synnytyksen jälkeen oli heidän tiedossaan. Ensimmäinen lapsi. Surullisia tapahtuu maailmassa.
Osanotot apn siskolle, tilanne on paha, mutta kuka oikeesti kirjoittaa vauvalle tuoreessa surussa?
Vierailija kirjoitti:
Aamun huonoin provo 🤮
Häpeäisit kun kirjoitat Tälläistä.
Ahaa. Oliko Persu, Iikori vai rokotettu? Siis niinku mielestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ojentaist auttavan käden hänelle ja lopettaisit suru aika, tällä jonnin joutavan kirjoittamisen.Kuin 100% muun somen käytön. Silloin olisit aikaa olla oikeasti läsnä hänelle ja hänen lapsilleen.Kaikesta huolimatta lapsille kun on joulu rakenettava.
Miksi saisi olla somessa lähridrn kuoleman jälkeen?
Jos eilen saa kuolinviestin, luulisin suvun kokoontuvan läheisensä surukotiin lasten kanssa auttamaan jne eikä ryntäävän höpöpalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Puolison voi helposti korvata. Onneksi ei lapsi kuollut.
Minulla ainakin on sellainen puoliso, jota on vaikea korvata. Ovat todella suuret saappaat täyttää ja luulenkin ettei enää löytyisi edes lähellekään yhtä hyvää puolisoa. Ihan yhtä suuri kolaus olisi kuin jos oma lapsi kuolisi.
En kyllä usko sanaakaan aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Esikoiseni oli juuri syntynyt, siksi aivan järkytyin kun mieheni serkku ja hyvä ystävä kuoli 30 v sydänkohtaukseen, hänen vaimonsa odotteli heidän esikoisensa kanssa synnäriltä noutajaa. Ja tämä siis sattui kymmeniä vuosia sitten.
Taisi olle joskus paikallisessa lehdessäkin juttu isästä jonka vaimo kuoli synnytykseen. Raskausaikana vaimolla todettiin maksasyöpä, eikö enää aborttia voitu tehdä vai eikö halunnut, kuolema synnytyksen jälkeen oli heidän tiedossaan. Ensimmäinen lapsi. Surullisia tapahtuu maailmassa.
Osanotot apn siskolle, tilanne on paha, mutta kuka oikeesti kirjoittaa vauvalle tuoreessa surussa?
Esimerkiksi minä kirjoitin, kun siskoni aikoinaan kuoli. Ei läheisen kuolema ole sellainen asia että kaikki muu elämä pysähtyy ja sitä vaan itkee yksin tekemättä mitään. Toki joku voi niin tehdä eikä siinä ole mitään väärää.
Ja kirjoitat vauva palstalle!!!
Tämä on kyllä niin huono trolli pitkään aikaan. Älä kirjoittele enää Tälläistä roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakosta selviää. Tutun miehen vaimo kuoli heti synnytyksen jälkeen ja hyvin mies pärjäsi vastasyntyneen kanssa ja pari vuotta vanhemman lapsen kanssa.
Siis kuoli synnytyksen takia vai? Kamalaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoiseni oli juuri syntynyt, siksi aivan järkytyin kun mieheni serkku ja hyvä ystävä kuoli 30 v sydänkohtaukseen, hänen vaimonsa odotteli heidän esikoisensa kanssa synnäriltä noutajaa. Ja tämä siis sattui kymmeniä vuosia sitten.
Taisi olle joskus paikallisessa lehdessäkin juttu isästä jonka vaimo kuoli synnytykseen. Raskausaikana vaimolla todettiin maksasyöpä, eikö enää aborttia voitu tehdä vai eikö halunnut, kuolema synnytyksen jälkeen oli heidän tiedossaan. Ensimmäinen lapsi. Surullisia tapahtuu maailmassa.
Osanotot apn siskolle, tilanne on paha, mutta kuka oikeesti kirjoittaa vauvalle tuoreessa surussa?
Esimerkiksi minä kirjoitin, kun siskoni aikoinaan kuoli. Ei läheisen kuolema ole sellainen asia että kaikki muu elämä pysähtyy ja sitä vaan itkee yksin tekemättä mitään. Toki joku voi niin tehd
Kyllä elämä pysähtyy kun samassa kodissa asuva puoliso tai lapsi kuolee. Ainakin minulle.
On kuollut sisaruksia, heidän puolisoitaan, mutta se ei kosketa samalla lailla enää kun jokaisella ollut oma elämä ja koti. En kuitenkaan ole kohkannut netissä niistäkään
Vierailija kirjoitti:
Puolison voi helposti korvata. Onneksi ei lapsi kuollut.
Tässä tuli mieleen, että pidä huolta, ettei siskosi sorru siihen "leskien 2 kk kiroukseen". Jos olette koskaan kuulleet, että joku jää leskeksi ja sitten hän löytää uuden rakkauden kaksi kuukautta puolison kuoleman jälkeen. Näitä tarinoita on julkisuudessakin vaikka kuinka paljon.
Mä itse tiesin tästä asiasta ennen leskeksi jäämistä, että monilla on uusi kumppani nopealla aikataululla ja rakkaus syttyi vainajan sukulaisiin ja ystäviin, eli niihin lohduttajiin. Joskus baarista oli bongattu myös joku "täydellinen elämänsä rakkaus" . Paheksuin asiaa ja ihmettelin kuinka joku saattaa tehdä niin. Noh, eipä mitään kun itsellä oli se 2 kuukautta leskeyttä täynnä, niin mulle tuli joku aivan sairas tarve saada läheisyyttä, huolenpitoa, rakkautta. Olisin ottanut siinä kohtaa kenet tahansa ja keinolla millä hyvänsä.
Yhtäkkiä muistin nämä kaikki kuulemani tarinat ja tajusin, että se on joku "kirous" joka vaivaa puolisonsa menettänyttä ihmistä. Tämän maagisen ajan kohdilla "rakastuminen" ei ole todellista, eikä silloin kannata ottaa ketään kumppania itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakosta selviää. Tutun miehen vaimo kuoli heti synnytyksen jälkeen ja hyvin mies pärjäsi vastasyntyneen kanssa ja pari vuotta vanhemman lapsen kanssa.
Siis kuoli synnytyksen takia vai? Kamalaa
Erittäin harvoja tilanteita Suomessa. Mies kyllä sai apua kunnalta, ja hoitaja kävi aluksi auttamassa vastasyntyneen kanssa ja myös läheiset auttoivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisarus vai onnettomuus?
Äh. Piti kirjoittaa sairaus vai onnettomuus?
Sairaskohtauksen sai
Minunn äiti elätti yksin 8 lasta ja hyvin toimi!Ei ollut mukavuuksia, päinvastoin. Vedet haettiiin vesipostista ja sauna oli ainut paikka missä pestä . Pilallepassatut nykyajan ihmiset.
Siltikin sääli lapsia, mutta selviää tekee jokainen terve ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä selviää kun ei oikeasti ole vaihtoehtoja.
Mun mies kuoli 5 vuotta sitten kun lapset olivat 2- ja 4-vuotiaita. Kyllähän siinä oli vaan pakko painaa menemään. Kaikki ystävät ja tuttavat kaikkosivat ja jäin yksin.
Kaikkosivat? Kun olisit tarvinnut tukea. Ikävää.
Toivottavasti olet hakenut ja saanut ammattiapua.- mikäli kokenut sellainen olevan tarpeen sinulle.Ne sururyhmät läheistensä menettäneille ovat varmaan hyviä.
Voimia sinne.
Kyllä vaan kaikkosivat. "soittele jos tarviit jotain!", eikä sen jälkeen kenestäkään kuulunut mitään. Voi olla vaikea uskoa, mutta kukaan ei vastannut hyvän joulun tai uuden vuoden tervehdyksiin edes. Mieheni kuoli kuukausi ennen joulua.
Vierailija kirjoitti:
Aamun huonoin provo 🤮
Häpeäisit kun kirjoitat Tälläistä.
Muutkin tajunneet että on tällä kertaa tälläinen provo. Lyhyt.
Sisarus vai onnettomuus?