Äidin kohtelu hoivokodissa

Tyttären ärsyyntyminen on ymmärrettävää, mutta hänellä on subjektiivinen, maallikkon näkemys. Tyttären olisi hyvä olla pari päivää hoivakodin arjessa mukana äitinsä seurana ja osallistua pukemaan äitiään ja laittamaan hänen hiuksiaan. Muutenkin tyttärelle olisi silmiä avaavaa nähdä mitä on vanhushoivan todellisuus, kun hoitajamitoitus on vedetty minimiin. Ja niistä palmikoista, hyvä että hiukset oli laitettu. Nykyään ei ole aikaa edes huolehtia vanhusten hiusten kampaamisesta. Voi myös viedä kätevät papiljotit ja pyytää, että seuraavan kerran äidin hiukset rullataan. Tai voi tilata äidille kampaajan käymään hoivakotiin tekemään kampauksen tai voisiko kampaaja tehdä helppohoitoisen permanentin. Hoitajat tuskin ilkeyttään niitä palmikoita ovat laittaneet. Pukeutumisen suhteen käteviä, helposti puettavia vaatteita on myös tyylikäinä versioina. On myös huomioitava eritepyykin vaarimukset, esim. noroaikana. Silkkiä ja villaa ei voi pestä 60 asteessa. 

 

On omaisia, jotka vaativat, että halvaantuneelle, täysin liikuntakyvyttömälle vanhukselle on puettava päivittäin kittana kauluspaita ja muuta mahdollisimman kiristävää ja hankalaa. Omaisille pääasia, että vanhus näyttäisi samalta kuin terveenä, aktiiviaikoinaan. Vähällä hoitajamäärällä nuo tuonkaltaiset vanhusten pukemiset ja riisumiset ovat enempi hoitajien työn jarruttamista. On kuitenkin tasa-arvoisesti hoidettava kaikki hoivakodin vanhukset. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla trolli, mutta vastataan silti.

Vaatteiden täytyy olla helposti puettavia ja riisuttavia. Olen viimeksi tänään kiskonut asukkaalta omaisen määräämää marimekkopaitaa ihan väkisin pois. Paita ei ollut päällä liian tiukan näköinen, mutta kun asukas pisti vastaan kaikin voimin ja on jäykkäkin niin arvaatte miten vaikea sellainen kapeahihainen paita on pukea ja riisua. Lisäksi näiden perään pitää kysellä pesulasta sinne jääneitä harva se viikko. Itse asukas ei välitä enää yhtään mitä hänelle puetaan.

Letit on hyvää tarkoittaen tehnyt hoitaja, joka ei äitiäsi tunne. Hieman rasvaiset hiukset on vähän siistimmän näköiset leteillä kuin auki.

Emme voi estää tavaroiden kulkeutumista ympäri osastoa, koska muistisairaat kulkevat ja kuljettavat tavaroita ympäriinsä. 

Joskus tuntuu, että vanhustenhuollon resursseista menee liikaa näiden kuusikymppisten omaisten hoitoon. "Äidillä ei ollut

Sinä päivänä kun itse olen tuossa tilassa minulle saa ja pitää laittaa hygieniahaalari ynnä muut. 

Nyt kaikki, mutta ennenkaikkea hoitajat: Allekirjoittakaa se eutanasia lakialoite. Ei tarvitse enää sitten pukea ja riisua, pestä ja kammata, syöttää eikä vaipottaa niitä vihaamianne ravunsyöttejä. Ainakaan inhimillisyydellä ja empatialla tai elämän arvostamisella ei enää kannata näitä sadistisia säilytyspaikkoja ja niiden työntekijöitä puolustella. Takaatte samalla myös itsellenne armeliaamman lopun, vaikka ette sitä ansaitsekaan. Ei mene enää läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hoitajia ja ymmärrän myös Ap:ta.



Hoitajat eivät voi tietää millainen äiti on ollut aiemmin etenkin, jos lähiomaiset käyvät vain harvakseltaan katsomassa, eikä heillä kerrota äidistä. Ymmärrän, että letit ja "Maikittelu" voivat tuntua pahalta, mutta sitten jos ajattelet asiaa isommassa mittakaavassa, kyse on todennäköisesti ihan inhimillisestä hoidosta ja välilttämisestä. Letityksen aikana äitisi voi tuntea toisen ihmisen läheisyyden. Tuttavallinen nimitys taas kertoo läheisistä väleistä hoitajaan. Äitisi on osa porukkaa.



Äitisi tyyli ei ehkä ole nyt hänen omintaan, mutta ainakin hänestä pidetään huolta eikä hän ilmeisesti joudu makaamaan märissä vaipoissa tai muuta kaameaa laiminlyöntiin viittaavaa. En sinuna urputtaisi asiasta hoitajille enempää. Kertomasi perusteella he yrittävät parhaansa pitääkseen äidistäsi huolta.

Kuka pitää ja kuka ei. Hoitokodissa työskennellessäni näin osaa karmeaa kohtelua asukkaita kohtaan,etten edes pysty kertomaan.

" Viimeinen niitti oli kun yksi hoitaja kutsui äitiä jollain lempinimellä. Jos nyt olisi vaikka Marja-Leena ja häntä kutsuttaisiin Maikiksi. Ihan naurettavaa, ei äitiä ikinä olla puhuteltu noin."

Tällainen tapaus sai minutkin hiiltymään. Puhuttelua perusteltiin sillä, että "täällä on toinenkin Marja , jota puhutellaan Maikiksi." Että se siitä yksilöllisestä hoidosta! Ei tulisi yhtään kalliimmaksi  eikä menisi enemmän aikaa puhutella Marjaa Marjaksi kuin Maikiksi. Marja-Leena vie vähän enemmän aikaa ...

Selvähän se, että kaikki käsin kudotut angoravaatteet menevät samaan pyykkiin kuin puuvillapaidat. Ei sillä mitään väliä, vaikka omaiset kävisivät 3 kertaa viikossa ja lupaavat pestä ne itse.

Kynsiä ei saatu leikatuksi, vaan ne leikkasi hänen samanikäinen siskonsa. Tekohampaat olivat tallessa, että eivät vaan joudu hukkaan. Lopputuloksen kannalta oli ihan sama, oliko vanhus itse hukannut vai olivatko tallessa kansliassa. Ei niitä kukaan ottanut enää käyttöön, kun vanhuksen kuoleman jälkeen palautettiin.

Eikös ikääntyminen ja lopulta kuolema ole hiljalleen luopumista. Oikein iäkkääksi, kun elät luovut hiljalleen naapureista, tuttavista, ystävistä ja joskus myös omista lapsista kuoleman kautta. Terveys, liikkuminen, muisti jne. kuuluvat luopumisen piiriin. Valitettavasti myös pukeutuminen, hiustyyli, vuorokausirytmi, ravinto jne. kuuluvat luopumiseen, jos tarvitset palvelua ja varsinkin, jos olet vuodepotilas. 

Omaisten ilmeisesti vaikea sivusta seurata luopumisprosessia, mutta jokaisella se on edessä ennemmin tai myöhemmin. Ellei sitten kuulu niihin onnekkaisiin, jotka kuolevat hyvissä ajoin saappaat jalassa.

T. sivustaseuraaja

Näkisin tässä myös yhteiskunnallisen ongelman. Lähihoitajat ja hoiva-avustajat, jotka vanhuksia pääasiassa melkoisen itseohjautuvasti hoitavat, edustavat työväenluokkaa tai korkeintaan alempaa keskiluokkaa. Ap:n äiti puolestaan edustaa jo menneen maailman ylempää keskiluokkaa, joka ei koskaan pukeutunut housuihin ja tukka aina siististi kammalla takana, ja jota ei koskaan nimitelty lempinimillä. 

Olen sitä mieltä, että jos vaatii muuta, mitä tavallinen lähihoitaja ja hoiva-avustaja pystyvät kunnallisessa tai kunnan ostopalveluna ostamassa yksityisessä vanhainkodissa tarjoamaan, pitäisi hakeutua johonkin vähän "paremman väen" hoivakotiin, joita Suomessakin on muutamia. En mainitse nimiä, mutta onhan meidän edesmenneet presidentitkin hoidettu niissä. Pienellä googlauksella jokainen kiinnostunut voi etsiä, mistä paikoista on kyse. Tai voi tehdä kuten maailmalla rikkaat yleensä tekevät, ja hommata hoitajan itselleen kotiin. Kun itse maksaa, saa ihan mitä haluaa. Kunnan tai  hyvinvointialueen tarjoama palvelu sopii suurimalle osalle, tavallisille ihmisille, jotka ainakin ymmärtävät lähihoitajan arkea ja ehkä jopa suurin osa itsekin edustaa samaa luokkaa. 

Kannattaa tosiaan, jos vaatii erityisiä "temppuja" vanhuksen hoitoon, niin maksaa palvelusta. Eli sijoittaa rikkaiden hoitolaitokseen tai maksaa omahoitaja vanhukselle, jolla riittää aikaa villashaalien pesuun. 

Jokaiselle vanhukselle on kai laadittu hoitosuunnitelma, jossa näkyvät myös toiveet, tavat, mielivärit, kampaustyyli, ruoka-allergiat jne., kuten kohdassa 39 suositeltiin laittamaan näkyville päivittäiseen käyttöön.

Tottakai on omaiselle yllätys se muutos, mikä vanhuksessa ajan oloon ja joskus nopeastikin tapahtuu, varsinkin useiden kuukausien tauon aikana, eihän sitä voi tietää. Siksi onkin todella outoa tällaiset asiattomat henkilöstön laatimat vihan- ja kiukunpurkaukset, joita täälläkin näkyy, täysin ammattitaidotonta. Koulutuksessa varmaan olisi kerrottu edes peruskäytöstavat, jos ne eivät ole ennestään hallussa.

Omainenhan vain ihmetteli sitä tuntemattomaksi muuttumista, kun mikään ei enää muistuttanut tutusta läheisestä, siitä mikä oli hänelle ominaista. Jos hoitolaitos toimii ammattitaitoisesti, se huolehtii edes siitä, että esitteitä ja kirjallista materiaalia vanhenemisesta on aina omaisille saatavana, aulassa, odotustilassa ja omaisen huoneessa. Lukemalla moni asia selviää ja monisteet voi tietenkin ottaa mukaan kotiin luettaviksi.- Samoin vaatteiden valinnasta, pesuista, ruokailusta, yölevosta, dementian oireista jne. voi kertoa aivan yksinkertaisesti, vaatii vain viitseliäisyyttä ja paneutumista. Säästytään jatkuvalta puhelin- ja keskustelurumbalta ja yhä uudelleen samojen asioiden selvittelyiltä.

Eihän kiireeseen ja resurssipulaan vetoaminen poista sitä mahdollisuutta, että ammattitaitoa tai koulutusta ei ole. Ammattitaito juuri tekee kiireettömäksi, kun tietää, mikä on todella tärkeää ja mikä ei ihan samalla tavalla tärkeää.

Jos hoitopaikassa on leppoisa, rauhallinen ja lämmin tunnelma ja vanhusten kohtelu asiallista, kaikki on pääasiassa hyvin.

Minulla on pitkä karkea tukka, ja fakta on, että kun sen harjaa ja letittää, se ei takkuunnu niin helposti. Yritä nyt ymmärtää hoitohenkilökunnan työtä ja sitä, millaista on dementoituneen vanhuksen kanssa.

Meillä on ollut vuosien varrella kolme suvussa (2 mummia ja isotäti) ja nyt neljäs tulossa, oma äitini, jonka muisti on alkanut pätkiä, ja minun pitäisi saada hänet lääkäriin...Kukaan heistä ei ole ollut enää se sama ihminen. Se sairaus on kova persoonallisuuden syöjä. Muistot katoavat, luonne voi muuttua ja ennenkaikkea sen sairaan käsittely saattaa olla hyvin hankalaa, kun se ei muista. Ja pohjalta voi ponnistaa vanhoja väkivaltaisia muistoja, kuten  mummini kohdalla...oli tilanteita, joissa hän tappeli kovasti vastaan, koska luuli että hänet raiskataan. 

Äidilläsi oli puhtaat ja kuivat vaatteet, lämmintä ja ruokaa, hänestä huolehdittiin, eikö se ole tärkeitä? 

Saattaapa harmittaa, jos sille itse neulotulle vaatteelle tai hienolle mekolle joka ei kestä 60 asteen pesua, lurahtaa kus et tai p*sk*t. 

Nämä omaiset, jotka eivät ole koskaan hoitaneet vanhusta. Siis en tarkoita niitä suklaarasiakäyntejä vaan sitä että oikeasti hoidat ja veivaat vessaan yms. Ei näillä omaisilla ole mitään käsitystä siitä mitä se käytännössä on. Jos mummolla pitää olla hame niin eikö pidä olla sitten sukkahousutkin? Ne ei kyllä kauaa kestä pesuissa. 

Ja yleisenä kommenttina tämä, että siinä vaiheessa kun vanhus ei enää itse välitä, niin eikö niistä huiveista yms voi jo luopua? Niin paljon tehdään vain omaisten vuoksi. Miettikää omalle kohdalle, jos olisitte vanha ja väsynyt, ettekö haluaisi vain lämpimät ja mukavat vaatteet? Niin minä kotona haluan jo nyt. 

Siinä tilanteessa jos joku asukas minulta pyytää jotain, esim papiljotteja tai mekkoa, niin toteutan kyllä toiveen, jos mahdollista. Mukavaa itsellekin, ettei kaikki ole niin laitosmaista. Mutta yleensä muistisairauden edettyä siihen pisteeseen, että on palvelukotiin päässyt, ei enää vanhus osaa toivoa ulkonäköön liittyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en usko että on mikään trolli.

Näitä omaisia valitettavasti on, kerran olen nähnyt tyttären, joka aina halusi tietyt vaatteen isälle päälle joka viikonpäivänä. Aina kun tuli käymään ja isä ei ollut sängystä ylhäällä, parta ajettuna, tietty kauluspaita päällä, voi sitä huudon määrää.

Yksi omainen kävi aina äitinsä vaatekaapin läpi joka käynnillän, tarkasti kaikki vaatteet. Jos jossai oli tahraa tai joku nappi revennyt, vaati talolta korvauksia.

Kerran yksi omainen kävi melkein meidän pomon päälle, kun äidin korvassa ollut perintökalleus koru oli hukkunut. Minkä v*tun takia vanhainkotiin pitää tuoda jotain arvokkaita koruja tai oman lempilampaan villasta itse kudottuja neuletakkeja, kaikki hukkuu tai rikkuu kuitenkin.

Miksi ihmeessä hukkuu ja rikkuu? 😳 Ei tuo nyt mikään päiväkoti kuitenkaan ole!

Sinä järjen jättiläinen  :D  Katsos kun muistisairaat vanhukset hukkaa niitä tavaroita tai ihan itse rikkoo. Myös muut dementikkoasukit saattavat vaeltaa huoneesta toiseen ja viedä tavaroita.

Muistisairaat vievät toistensa vaatteita ja tavaroita, laittavat roskikseen tai nenäliinakääreeseen tekohampaat, kännykät, silmälasit ym. Pyykinpesijöitä on monia ja kaikki eivät ymmärrä, että villavaatteet pestään villaohjelmalla/30*. Olen löytänyt päällä olevan vaipan sisältä aterimia, silmälaseja, puhelimen, hampaat, kuulokojeen ym. Aika paljon on varmaan myös potilaat laittaneet roskikseen. Pakkaavat, purkavat, piilottavat, varastavat vahingossa toisilta jne. Tervetuloa muistisairaiden elämään.

Ihan kauniita vaatteita on sellaisiakin, jotka ovat 60asteen pesun kestäviä, joustavia ja siten helposti puettavia.

Mekot ja hameet kyllä jäävät käytöstä siinä vaiheessa kun helmat menevät vessan pyttyyn, vanhuksen itse käydessä vessassa, toinen on hankalasti puettavat sukkahousut, niitä on todella vaikea pukea toiselle ihmiselle, housut ovat myös mukavammat esim kun kellahdetaan päivätorkuille, ei ole helmat korvissa. 

Hiukset tulee usein laitettua hoitajan oman maun mukaan, jos vanhus tai omainen ei ilmaise tahtoaan, asiasta voi kauniisti sanoa.

Valitettavasti hoivakodissa oleva dementoitunutta ihminen menettää paljon omaa itseään myös pukeutumisen suhteen. 

Miksi et hoida itse äitiäsi? Kun olet noin arvosi tunteva ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en usko että on mikään trolli.

Näitä omaisia valitettavasti on, kerran olen nähnyt tyttären, joka aina halusi tietyt vaatteen isälle päälle joka viikonpäivänä. Aina kun tuli käymään ja isä ei ollut sängystä ylhäällä, parta ajettuna, tietty kauluspaita päällä, voi sitä huudon määrää.

Yksi omainen kävi aina äitinsä vaatekaapin läpi joka käynnillän, tarkasti kaikki vaatteet. Jos jossai oli tahraa tai joku nappi revennyt, vaati talolta korvauksia.

Kerran yksi omainen kävi melkein meidän pomon päälle, kun äidin korvassa ollut perintökalleus koru oli hukkunut. Minkä v*tun takia vanhainkotiin pitää tuoda jotain arvokkaita koruja tai oman lempilampaan villasta itse kudottuja neuletakkeja, kaikki hukkuu tai rikkuu kuitenkin.

Miksi ihmeessä hukkuu ja rikkuu? 😳 Ei tuo nyt mi

Lainaus on taas rikki, kommentoijalle 53: tuohan on yllättävänkin yleistä, että käsitys muistisairaudesta on jotain hassunhauskaa unohtelua tai pahimmillaan sitä, että eksyy kauppareissulla. Johtunee siitä, että niin pitkään pyritään hoitamaan kotona. Laitoshoidon arjen tietävät ne, jotka ovat siellä töissä, omaiset näkevät siitä vilauksia. Ja ehkä hyväkin niin, heidän osansa on riittävän raskas ilman yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä se ennen niin arvokas ja hillitty omainen nykyään touhuaa. Muistisairaus on pirullinen, se muuttaa persoonan, ja lopulta kadottaa sen.

Äitisi ei oo nyt enää se sama äiti johon olet tottunut, koska hänellä on muistisairaus. Ap:n pitäisi pikkuhiljaa päästää irti siitä ajatuksesta, niin vaikeaa kuin se onkin. 

Äitisi on vain numero muiden joukossa, ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset, luuletko, että meitä kohdellaan arvokkaasti ylipäätään missään vaikka ei dementikoita edes olla, jospa he katsovat, että muistisairaan hoitaminen on ajan haaskuuta, koska asiakas ei kuitenkaan "tajua" että nyt on hiukset letitettynä kun pitäisi olla kampaus. Paskapaikkoja nuo hoitolaitokset ja siellä töissä vähän samantasoista porukkaa, työnnetty sinne joko TE-toimiston pakottamina tai sitten ovat väärässä ammatissa, pelkkä sana HOITAJA ei kerro minulle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en usko että on mikään trolli.

Näitä omaisia valitettavasti on, kerran olen nähnyt tyttären, joka aina halusi tietyt vaatteen isälle päälle joka viikonpäivänä. Aina kun tuli käymään ja isä ei ollut sängystä ylhäällä, parta ajettuna, tietty kauluspaita päällä, voi sitä huudon määrää.

Yksi omainen kävi aina äitinsä vaatekaapin läpi joka käynnillän, tarkasti kaikki vaatteet. Jos jossai oli tahraa tai joku nappi revennyt, vaati talolta korvauksia.

Kerran yksi omainen kävi melkein meidän pomon päälle, kun äidin korvassa ollut perintökalleus koru oli hukkunut. Minkä v*tun takia vanhainkotiin pitää tuoda jotain arvokkaita koruja tai oman lempilampaan villasta itse kudottuja neuletakkeja, kaikki hukkuu tai rikkuu kuitenkin.

Huono käytös ei ole perusteltua, mutta ei hoivapotilas ole mikään persoonaton hahmo. Korut ja vaatte

Sitten pitää olla koruja, jotka eivät ole vaaraksi (tukehtuminen, repeytyminen tms)tai joku pitkäkynsi vie arvon takia. Niiden pitäisi olla myös lujatekoisia ja helposti riisuttavia. 

Järkevintä niitäkin olisi käyttää juhlan kunniaksi.