Voidaanko elvytyskielto tosiaan tehdä yksittäisen lääkärin lausunnon toimesta, omaisia kuulematta?

Kyllä voi ja kuten edellisissä viesteissä on hyvin kuvailtu, er-päätös on erittäin järkevä päätös.

Jos on perussairauksia, elvytetty potilas ei enää palaudu tilaan ennen elvytystä, vaan jää todennäköisesti hapenpuutteen vuoksi aivovammaiseksi. Plus vielä murtuneet kylkiluut.

Itse sairaanhoitajana ehdotan usein lääkäreille, että olisi potilaalle aiheellista tehdä er-päätös. Sehän ei ole sama asia kuin hoitamatta jättäminen. Maallikonkin olisi hyvä ymmärtää, että sydän pysähtyy ihan hyvästä syystä ja elimistö siinä jo kertoo jotain. Jos tarkemmin ajattelee, niin elvytyksessä käynnistetään jo pysähtynyt sydän. Eli aika luonnotontakin hommaa toisaalta.

Täälä on jo hyvin selitettykin missä tapauksissa tuo kielto on jo potilaankin kannalta parempi ratkaisu vaikka omaiset eivät haluaisi sitä ymmätää ja kieltäytyvät näkemästä totuutta lähimmäisensä tilanteessa. 

Tervetuloa viikoksi seuraamaan vanhustyön arkea eikä vain piipahtamaan nopeasti suklaalevyn kanssa että saa näennäisen hyvänmielen kun tuli taas käytyä.

Vierailija kirjoitti:

Miltä mahtaisi tuntua jos on oma lapsi kyseessä ja lääkäriksi sattuisi joku puupää joka on mielestään vaan tehokas ja käytännöllinen elvytyskieltolausuntoineen.

Kaikille meillä tämä ei ole mielikuvitusta. Minä olen joutunut tekemään sen päätöksen, että lapseni saa nyt mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi ja kuten edellisissä viesteissä on hyvin kuvailtu, er-päätös on erittäin järkevä päätös.

Jos on perussairauksia, elvytetty potilas ei enää palaudu tilaan ennen elvytystä, vaan jää todennäköisesti hapenpuutteen vuoksi aivovammaiseksi. Plus vielä murtuneet kylkiluut.

Itse sairaanhoitajana ehdotan usein lääkäreille, että olisi potilaalle aiheellista tehdä er-päätös. Sehän ei ole sama asia kuin hoitamatta jättäminen. Maallikonkin olisi hyvä ymmärtää, että sydän pysähtyy ihan hyvästä syystä ja elimistö siinä jo kertoo jotain. Jos tarkemmin ajattelee, niin elvytyksessä käynnistetään jo pysähtynyt sydän. Eli aika luonnotontakin hommaa toisaalta.

 

Siinä vaiheessa, kun ulkopuolinen saa päättää elämästä ja kuolemasta niin peli on menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä että eikö ihminen voi siitäkään päättää että elvytetäänkö vai ei mikäli paha tsägä käy ja sellaiseen tilanteeseen joutuu. Ei voi ihminen päättää omasta elämästään mikä on aika absurdia, joku muu päättää että on pakko elää ja lähtö on korkeintaan mahdollisimman tuskaisesti kitumalla.

Tietenkin voi päättää. Tahto ilmaistaan kirjallisesti mieluiten Omakantaan ja sen nimi on hoitotahto.

Vain ja ainostaan on niin, että se hoitava lääkäri tietää ja tuntee potilaan sairaudet ja kunnin, kaikkein parhaiten.

Tällöin  tämä lääkäri myös voi myös määrätä potilaskertomukset ns, pitemmän eutanasian.

Joks käytännössä tarkoittaa sitö, ettei potilasta enää hoideta aktiivisesti.

Potilas joutuu ns, saattihoitoon.

Potilasn nesteteys lopetetaan. Hänelle annettaan vain suoneen kipulääkkeitä, kuten esim. morfiinia.

Lääkäri on virkahenkilö, ja oman alansa erikoisasiantuntija.

Hän voi ja saa tehdä päätökset potilasn hoidosta, mutta päätöksien perusteena on tieten oltava potilaan se hetkinen, sekä potilasn aiempi sairaskertomus.

Elvytyskieltio ykeensä annettaan vain potilaille, joille elvytys ei antaisi suht,koht. normaalia ja toimivaa elämää, edes kotihoidossa, elvytyksen jälkeen.

Musta tuntuu että ns. maallikot ei vaan ymmärrä mitä elvytyskielto tarkoittaa. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että sydämen pysähtyessä sitä ei pyritä enää käynnistämään. Edelleen kuitenkin hoidetaan potilasta ja pyritään aivan samalla tavalla siihen, että se sydän ei pysähtyisi.

Omaisia kuunnellaan lääketieteellisissä päätöksissä muutenkin aivan liikaa. Esim. itse kun olen työskennellyt vanhusten hoivassa niin pahimmillaan omaiset ovat päättäneet mikä on asukkaan lääkitys ja lääkäri kiltisti tekee niin kuin omaiset sanovat. Sitten lopputuloksena hoitajat saa nyrkeistä ja vanhuksella on paha olla. 

En ole lääkäri, mutta lääkärin vala menee kaiken edelle "

"Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa..."

Jos mitään toivoa ei ole, niin minusta lääkärin velvollisuus on lievittää potilaan kärsimyksiä eli juuri kieltää elvytys. Elvytys on rankka, kivulias kokemus, siinä helposti luut katkeilevat, eikä sitä nuoremmatkaan aina kestä. Miksi sairaan ja vanhan ihmisen kärsimyksiä pitäisi lisätä, jos elinaikaa saadaan muutama päivä tai viikko. 

Olen 65v, minulla ei ole ainuttakaan perussairautta tai mitään lääkitystä. Lääkäri laittoi elvytyskiellon, kun pyöräilijä ajoi päälleni ja ranne murtui. Totesi, että tuossa iässä elvyttäminen ei ole enää tarpeen.

Murhan uhreilla ei ole ihmisoikeuksia, mutta valtio suojelee jopa sarjamurhaajaa eikä pistä piikkiä pyllyyn, kuten pitäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 65v, minulla ei ole ainuttakaan perussairautta tai mitään lääkitystä. Lääkäri laittoi elvytyskiellon, kun pyöräilijä ajoi päälleni ja ranne murtui. Totesi, että tuossa iässä elvyttäminen ei ole enää tarpeen.

Kaikilla 75-vuotiailla aivokasvainpotilaillakaan ei ole elvytyskieltoa niin höpö höpö nyt. Tosi surullista ja säälittävää että pitää trollata tällaisella asialla.

Olen ensihoitaja ja joutunut tekemään välillä itsenäisesti päätöksiä ketä autetaan ja ketä ei . On vain tilanteita joissa mitään ei ole enää tehtävissä ja on järkevämpää siirtää resurssejaan kohteeseen jolla on mahdollisuus selviytyä hengissä.

Tilanne jossa tunteille ei yksinkertaisesti ole tilaa.

Miksi elvyttää ihmistä joka a) ei selviä. b) jonka kuolemaa voit todennäköisesti vain pitkittää  jonkinaikaa. 

Joskus on vain tehtävä valintoja.

Valitse. Bertta 89v / Juuso-petteri 9v

Päätä. Aikaa 1 minuutti.

Kasviksi en haluaisi jäädä sairaalaan makaamaan. Pitääkin tehdä hoitotestamentti (Kantaan?)

Vierailija kirjoitti:

Elvytyskielto on lääketieteellinen päätös ja sen tekee lääkäri lääketieteellisin perustein. Ei siinä omaisia kuunnella. 

Kyllä siihen pikkuisen vaikuttaa myös potilaan verotiedot.

Vierailija kirjoitti:

Olen ensihoitaja ja joutunut tekemään välillä itsenäisesti päätöksiä ketä autetaan ja ketä ei . On vain tilanteita joissa mitään ei ole enää tehtävissä ja on järkevämpää siirtää resurssejaan kohteeseen jolla on mahdollisuus selviytyä hengissä.

Tilanne jossa tunteille ei yksinkertaisesti ole tilaa.

Miksi elvyttää ihmistä joka a) ei selviä. b) jonka kuolemaa voit todennäköisesti vain pitkittää  jonkinaikaa. 

Joskus on vain tehtävä valintoja.

Valitse. Bertta 89v / Juuso-petteri 9v

Päätä. Aikaa 1 minuutti.

 

Heikkoon jamaan on tämä maa viety. Ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi ja kuten edellisissä viesteissä on hyvin kuvailtu, er-päätös on erittäin järkevä päätös.

Jos on perussairauksia, elvytetty potilas ei enää palaudu tilaan ennen elvytystä, vaan jää todennäköisesti hapenpuutteen vuoksi aivovammaiseksi. Plus vielä murtuneet kylkiluut.

Itse sairaanhoitajana ehdotan usein lääkäreille, että olisi potilaalle aiheellista tehdä er-päätös. Sehän ei ole sama asia kuin hoitamatta jättäminen. Maallikonkin olisi hyvä ymmärtää, että sydän pysähtyy ihan hyvästä syystä ja elimistö siinä jo kertoo jotain. Jos tarkemmin ajattelee, niin elvytyksessä käynnistetään jo pysähtynyt sydän. Eli aika luonnotontakin hommaa toisaalta.

 

Siinä vaiheessa, kun ulkopuolinen saa päättää elämästä ja kuolemasta niin peli on menetetty.

Kyllä se luonto tai korkeampi voima on jo päätöksen tehnyt, kun sydän pysähtyy. 

Minusta näin sairaanhoitajana olisi ihmisten kidutusta elvyttää heitä, kun se vanha ja sairas sydän on pysähtynyt. Ei lääketieteessä olisi mitään järkeä jos kaikki vanhat ja sairaat elvytettäisiin. Miten sitten tekisit, jos ihminen ei enää hengittäisi itse, laittaisit hengityskoneeseen? No milloin se hoito sitten lopetettaisiin? Entä jos potilas jäisi sätkimään kuin sähköiskun saaneena aivovaurion vuoksi? Ei voisi syödäkään, letkuruokintaanko se laitettaisiin? Helpompi hyväksyä että se sydänpysähdys on se piste, jolloin ihmisen annetaan siirtyä ajasta ikuisuuteen. 

Kaikilla mun yksikön potilailla on tuo päätös ja se on vanhuspuolella ihan normaalia. Enemmän inhimillinen päätös kuin taloudellinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 65v, minulla ei ole ainuttakaan perussairautta tai mitään lääkitystä. Lääkäri laittoi elvytyskiellon, kun pyöräilijä ajoi päälleni ja ranne murtui. Totesi, että tuossa iässä elvyttäminen ei ole enää tarpeen.

Osteoporoosi ja niin paljon diagnosoimattomia perussairauksia minkä vuoksi luulit olevasi elämäsi kunnossa. 

Elvytyskiellon tekee potilas itse siinä vaiheessa kun on vielä oikeustoimikelpoinen. Sen, että kuinka kauan elvytetään päättää lääkäri. Minun siskoni oli Teholla hoitajana. Lääkäri käski elvyttää koko työpäivän. Elvytysryhmä teki työtä käskettyä. Potilas kävi neljä kertaa järjissään ja kuoli lopulta ennen työvuoron loppua. Kyllä sisko oli väsynyt siitäkin työpäivästä, mutta 20 vuotta jaksoi tehdä sitä hommaa.

Elvytyskiertoa ei kuitenkaan voi laittaa ilman sen kohteen suostumusta, jos kohteella on järkeä päässä.