Miksi jotkut eivät osaa suudella?? Puoliso ei osaa ja itse tykkään pussailusta kauheasti.
Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja edelleen toisinaan huomaan unelmoivani niistä täydellisistä suudelmista, joita sain puolisoani edeltävän kumppanin kanssa. Tiedättekö tunteen? Pussailu exän kanssa oli niin huumaavaa, että sen jälkeen tuntui usein kuin olisi ollut pilvessä. Luin jostain, että kun suutelemista on tutkittu, niin sen perusteella on esimerkiksi naisen mahdollista tunnistaa itselleen geneettisesti sopiva partneri. Suuteleminen on ylipäätään tärkeä yhdistävä tekijä kaiken kaikkiaan ja sitä esiintyy useimmissa kulttuureissa.
Ex osasi tehdä sen niin hyvin, että toivoisin voivani "ottaa lomaa" omasta parisuhteesta vain suudellakseni häntä. Tiedän, ettei se on mahdollista/järkevää, enkä sellaista tietenkään tekisi, mutta riudun huonon pussailijani kanssa niin, että sattuu välillä fyysisesti. Muuten läheisyys on tyydyttävää ja kaikki toimii siltä osin, mutta itselleni henkilökohtaisesti suuteleminen on niin tärkeä osa läheisyyttä, että sitä on vaikea sulkea pois ja unohtaa.
Puolisoni huulissa ei ole mitään vikaa, eikä missään muussakaan, mutta jostain syystä hän ei vaan sitä osaa?! Olen yrittänyt "opettaa" ja kertoa mistä pidän, mutta ei niin ei. Harjoiteltu on. Olen ajatellut, että hän suutelee jotenkin liian varovaisesti tai kevyesti, eikä ymmärrä pussailun tekniikkaa ja rytmiä - milloin kevyistä ja houkuttelevista pusuista muodostuu intohimoisia suudelmia ja kuinka koko huulien volyymiä käytetään, välillä kevyemmin ja sitten intensiivisemmin.
Muita, joilla samoja kokemuksia?
Kommentit (189)
Joo täysin samoja kokemuksia.
Mutta myös jo tutustuessa toiseen mietin et haluaisinko suudella tuota miestä, jos ei tule fiilistä että haluaisin niin silloin tiedän et tutustymista on turha jatkaa.
Sitten on ne miehet jotka kyllä antaa puhuja mutta joko ei tykkää tai potää outona/ vaivaannuttavana pidempiä suutelusessioita. Se on harmi. Oma "elämäni suurin rakkaus" nuoruusvuosien exäni oli juuri tällainen. Jos hän ei halunnut seksiä tai siis ei jaksanut tai paikka oli sellainen (esim kylässä ) ettei voinut muutakun nukkua vierekkäin, hän antoi vaan hyvin nopeasti hyvänyön suukon, ei pidempiä suutelusessioita koska se olisi johtanut fyysiseen haluun.
Ymmärrän tuon hänen näkökulmasta, mutta itselle pitkät hellät rakkaudentäyteiset suudelmat on miltei tärkeämpää yhteenkuuluvuuden ja rakkaudentunteen säilymisen kannalta kuin seksi (eteenkin jos se ei ole omalta kannalta tyydyttävää).
Ja minyn nuoruudessa pojat/miehenalut ei tajunnu vuodesta toiseenkaan yhdessäolon jälkeen että se hellä intensiivinen suuteleminen taitaa olla se millä naisen saa myös haluamaan seksiä ja valmistautumaan fyysisesti siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten suudellaan hyvin? Opettakaa!!
Peilaamalla kumppania. Posket, huulet ja kieli aktiivisena. Mutta pelkäänpä ettei sitä pysty opettamaan. Se on luontaista tai sitten ei ole.
Jos sen voisi opettaa, tätä ketjua ei edes olisi, koska ksikki me olisi opetettu se kumppanillemme.
Valitettavasti koskee kaikkea seksiä. Jotkut osaa luonnostaan koskettaa oikein ja hyvin, osa ei opi koskaan.
Ehkä kyse on empatiakyvystä. Vaikea kuvailla muuten. Se on kuin telepatiaa.
Olen kyllä pitänyt tällaista alkeiskurssia useamman kerran, ja tulokset ovat ovat olleet hyviä ihan viidessä minuutissa. Eli selvästi tätä voi opetella. En ota kantaa, mikä on absoluuttisen hyvä suudelma, mutta tässä kyse siitä mikä on minulle hyvä. Oletan, että toinen osapuoli olisi kertonut, jos se olisi ollut hänelle vastenmielistä. Sillä alkuperäisellä metodilla se oli sitä minulle. Tiivistettynä olen huuli-, en kielityyppi.
Minulle hyvä suudelma on sellainen, missä tunnustellaan huulilla toisen huulia, poskia, kaulaa... Tämä on oikeastaan jo seksiä, jota ei voi ehkä tehdä kovin julkisella paikalla. Pienet pusut sopivat sinne sitten paremmin.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään omaan aviomieheeni suudelmien takia rakastunut. Hän vaan tuntui muuten sopivalta. Meillä on vakaa suhde, hyvää seksiä riittävän usein ja kaikki pelaa. Ei ole intohimoisia suudelmia, mutta ollaan oltu yhdessä jo 23 vuotta.
Mä kyllä melkein siiheen suuteluun rakastuin. Se on varmaan joku synnynäinen ominaisuus, sillä mieheni oli täysin kokematon, kun tutustuimme. Olimme hyvin nuoria, mutta itselläni oli ollut joitakin kokemuksia. Pussattu on jo yli 50 v.😘
Ihmettelen elokuvissa nähtyjä suuteluita, imetään kiihkeästi ylähuulta. Itselle tuo olisi kauhistus. Ihme lutkutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen elokuvissa nähtyjä suuteluita, imetään kiihkeästi ylähuulta. Itselle tuo olisi kauhistus. Ihme lutkutusta.
Jaa, ei se kuulosta pahalta.
"Nainen tietää suutelemista, onko puoliso geneettisesti oikea" Mitenkä? Kun ennen elettiin vaan laumoissa. Kaikki oli sukua toisilleen, vai tarkoitatko, että tunnistaa velipuolensa?
Itse ratkaisin sen niin suutelen muita naisia.
M50
Olen usein miettinyt samaa. Se vaatii aistillisuutta ja ennen kaikkea jotain mystistä vuorovaikutteisuutta, jotta koreografia toimii ja molemmat "kuuntelee" toista tuntoaistillaan. Hyvä suudelma on ihmeellinen ja järisyttävä kokemus. Se on aivan eri asia kuin "nuoleminen". Joidenkin kanssa yhteinen rytmi ja kuulostelu vain toimivat. Puhun kuuntelemisesta kun en keksi mitään sanaa sille mitä siinä oikeasti tapahtuu. Elämäni parhaat suudelmat ovat jääneet ikuisesti mieleen. Toiset eivät vain lainkaan ymmärrä mistä siinä on kyse, tällaisia ihmisiä ei ole tullut montaa vastaan mutta nekin jääneet mieleen. Suuteleminen vaatii sopivassa suhteessa aktiivisuutta ja passiivisuutta, vuorottelua sen välillä että vastaanotanko vai annanko, täydellistä heittäytymistä aistien varaan, hetkessä elämistä. Tykkään suutelemisesta ihan hirveästi niinkuin tästä varmaan kuuluu ja nykyisen kumppanin kanssa olen 70% siksi että hän on hyvä suutelija :D
Mieti mitä on toisessa päässä. Seksi ei ole bakteerikammoisten touhua.