Miten laskut maksettiin ennen internetin ja nettipankkien aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut käytiin maksamassa pankissa eli pankin työntekijä maksoi ne asiakkaan tililtä toki. 

 

Ja ennen oli myös pankkikirja ja rahan sai nostaa käteisenä eli jonotettiin pankin työntekijän luo ja hän antoi rahat käteisenä. Pankkikirjassa oli summa mitä tilillä on rahaa. 

Ei aina ollut jonoa. Yleensä kävelin sille luukulle, joka oli vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja joskus vieläkin kauemmin sitten voi laskut käydä maksamassa myös niin ,että vesilasku maksettiin kyseisen paikan konttorissa,ja sähkölasku myös kun olivat samalla paikkakunnalla nuo  konttorit. Ensin tosin piti nostaa se raha pankissa.

 

 

Miten kauemmin? Vielä ysärillä pystyi maksamaan laskuja konttorissa. Kävin useamman kerran maksamassa lankapuhelinlaskun paikan päällä, kun siitä ei mennyt mitään palvelumaksuja toisin kuin pankissa.

Tilipäivänä ruokiksella mentiin pankkiin jonottamaan. Ei ollut edes jonotusnumeroita, seisoit siinä jonossa minkä valitsit ja ainahan se oli juuri se hitain, kun jollakin edessäsi olevalla oli paljon asiaa. Tämä vielä ainakin 70-luvulla. Pitkät jonot oli tilipäivinä. Annettiin laskut pankkivirkailijalle, joka maksoi ne tililtä. Samalla nostettiin käteistä.  Tämä ennen pankki- ja maksuautomaatteja ja luottokortteja. Sitten tuli  edistystä vähitellen;  ne maksukuoret, shekkivihkot, pankki- ja luottokortit, maksuautomaatit ja lopulta nettipankki. Matkoille kun lähdettiin, oli vaihtoehtona käteisvaluutta ja ns. matkashekit, jotka oli turvallisempia kuin käteinen.   

Kato vittuvaikka googlesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut käytiin maksamassa pankissa eli pankin työntekijä maksoi ne asiakkaan tililtä toki. 

 

Ja ennen oli myös pankkikirja ja rahan sai nostaa käteisenä eli jonotettiin pankin työntekijän luo ja hän antoi rahat käteisenä. Pankkikirjassa oli summa mitä tilillä on rahaa. 

Ei aina ollut jonoa. Yleensä kävelin sille luukulle, joka oli vapaa.

Mäkään en muista pitkiä jonoja. Pankeissa oli virkailija joka tiskillä ja homma toimi. Esim. perjantaina piti tietää paljonko aikoo viikonloppuna käyttää rahaa, koska seuraava mahdollisuus nostoon oli maanantaina. Tuota ei ole ikävä, mutta laskujen maksua automaatilla on joskus. Varsinkin, kun oli jo viivakoodinlukijat. Oli helppoa, kun kaikki laskut tuli kotiin kirjeinä. Sen nipun kanssa vaan automaatille maksamaan. Nyt on laskut verkkopankissa, sähköpostissa, viesteissä, sovelluksissa, paperisia, yms. ihan levällään.

Vierailija kirjoitti:

Oravannahoilla. Niitä ladottiin pöytään niin monta kappaletta, kuin laskun summa oli, silleen maksettiin.

Oli pakko keksiä muita maksutapoja kun ne oravannahat eivät mahtuneet pajatsoon!

Niin ja taksimatkoja maksettiin luonnossa, sienissä ja puolukoissa, mutta nyt ei voi kun kuskit ottaa miten ottaa...

Itsepalveluvyhdessä jos toisessakin asiassa vie työpaikkoja. Mitä "palvelua" se sellainen om että hoida itse netissä...

T: 28-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Miten tyhmiin kysymyksiin saatiin vastauksia ennen internetin aikaa? Googlestahan senkin voisi katsoa, jos ei olisi yhtä vajaaälyinen kuin aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Miten tyhmiin kysymyksiin saatiin vastauksia ennen internetin aikaa? Googlestahan senkin voisi katsoa, jos ei olisi yhtä vajaaälyinen kuin aloittaja.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut käytiin maksamassa pankissa eli pankin työntekijä maksoi ne asiakkaan tililtä toki. 

 

Ja ennen oli myös pankkikirja ja rahan sai nostaa käteisenä eli jonotettiin pankin työntekijän luo ja hän antoi rahat käteisenä. Pankkikirjassa oli summa mitä tilillä on rahaa. 

Ennen oli enemmän työpaikkoja. Nykyään asiakkaat itse maksavat laskut ja nostavat rahat automaatista. 

Höpö höpö mitään enemmän työpaikkoja ollut, oli vain erilaisia työpaikkoja.

 

 

 

Oli enemmän työpaikkoja. Pankkeja ja posteja oli myös joka maalaispitäjäs

Eikä pankeissa ole enää rahaa jota halutessaan voisi käydä tililtään nostamassa.

Yliopistossa 80- ja 90-lukujen vaihteessa maksuja käytiin maksamassa käteisellä kassaan. Kassanhoitaja kirjoitti kuittiin, mitä maksu koski ja sitä kuittia vastaan esim. luentomonisteet sitten sai laitokselta.

Tilipäivänä vein laskut pankin tiskille ja virkailija näpytteli ne. Laskuja oli vähemmän kun ei ollut nettiä ja nettiostoksia. Kaupungilla käytiin shoppailemassa ja syömässä.

"Vanhuspa" vastaa. Pankkikirja mukana pankkiin jonottamaan vuoroa, mitään jonotusnumeroita ei ollut, mutta kyllä tiesi paikkansa. Nyt on Väinön, Ellin, Hiljan jne vuoro, kuului jonossa olevien ääni. Sitten tiskille pankkikirjan ja laskunipun kanssa. Pankkivirkailija merkitsi kirjaan käsin, myöhemmin tekniikan lisääntyessä koneella, ottojen määrän ja siirrot. Samalla voi pyytää käteistä rahaa, jonka virkailija merkitsi ottona pankkikirjaan. Maksetut laskut merkattiin leimasimella maksetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Oli laskunmaksuautomaatteja esim. kauppakeskusten käytävällä. Sellainen pyykkikoneen kokoinen möhkäle, jossa monitori mihin näppäiltiin tiedot ja kuitti tuli pienestä luukusta.

Nämä oli käteviä vehkeitä. Tuollaisia saisi olla vieläkin siltä varalta, jos ei oma netti toimikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut käytiin maksamassa pankissa eli pankin työntekijä maksoi ne asiakkaan tililtä toki. 

 

Ja ennen oli myös pankkikirja ja rahan sai nostaa käteisenä eli jonotettiin pankin työntekijän luo ja hän antoi rahat käteisenä. Pankkikirjassa oli summa mitä tilillä on rahaa. 

Saahan rahaa nostaa käteisenä vieläkin.

Enää ei ole pankkivirkailijoita kuin kourallinen. Suurin osa konttoreista lakkautettu ja jäljelle jääneet ovat auki rajoitetusti. Melkein kaikki palvelut voi hoitaa nettipankin kautta. 

90-luvulla tuli tilailtua leffoja ulkomailta. Se tapahtui helposti faksilla. Tulostettiin vaan tilaus, jossa yhteystiedot ja luottokortin numero. Se sitten "työnnettiin" faksiin, joka hoiti lopun. 

taksvärkillä