Miten laskut maksettiin ennen internetin ja nettipankkien aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Mentiin tosiaan laskujen kanssa pankkiin, jossa pankkivirkailija maksoi laskut omalta tililtä. Mukana piti olla toki oma tilikirja, johon nämä maksut kirjattiin. Oli myös olemassa maksupalvelu, eli pystyit laittamaan laskut maksupalvelukuoressa pankin näille tarkoitetusta postiluukusta sisään, ja virkailijat sitten maksoivat laskut ilman, että tarvitsi jonottaa tiskille. Mulla ei ole tästä ole omakohtaista kokemusta, rahaa olen kyllä käynyt omalta tililtä nostamassa pankissa tai tallettamassa rahaa tilille.

Myöhemmin (sitten kun oli jo pankkiautomaattikortteja olemassa) alkoi tulla maksuautomaatteja, jotka tosiaan yleensä sijoitettiin alkuun pankkien tuulikaappiin ja myöhemmin myös vaikka kauppakeskuksiin. Näille sitten itse näppäiltiin ne laskujen tiedot, ja se automattikortti toki piti syöttää laitteeseen, jotta maksu veloittui omalta tililtä.

Ainakin yksi tuttu käyttää maksupalvelua edelleen.

Äidilläni oli joskus neljäkin lompakkoa kaupassa mukana kun kotiavustajana kävi ruokakaupassa avustettaville. Oli vain käteistä. 

Pankkiautomaatit, puhelinkopit, lankapuhelimet. 💕💖 Kun kaikkea ei saanut heti silmänräpäyksessä, vaan piti odottaa ja nähdä vaivaa.

Paperikirjeiden kirjoittaminen 💗 Kirjeiden odottaminen. 💓

En muista ollenkaan että miten vanhempani maksoivat laskut kun olin lapsi, netti ja tietokone saatiin vasta vuonna 1998. Varmaan ne kävi pankissa?!

Ja joskus vieläkin kauemmin sitten voi laskut käydä maksamassa myös niin ,että vesilasku maksettiin kyseisen paikan konttorissa,ja sähkölasku myös kun olivat samalla paikkakunnalla nuo  konttorit. Ensin tosin piti nostaa se raha pankissa.

Sähkölaskun pystyi maksamaan sähkölaitoksen konttorilla, samoin monet muut laskut pystyi maksamaan yrityksen toimipaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut allekirjoitettiin ja niihin lisättiin tilinumero ja eräpäivä, jos se ei siinä vielä ollut valmiina. Sen jälkeen ne laitettiin sellaiseen kapeaan, pitkään kirjekuoreen, jota kutsuttiin pankkisiirtokuoreksi. Tämä kuori vietiin sitten pankin tiskille tai jätettiin pankin seinässä tai ovessa olleeseen postiluukkuun pankin ollessa suljettuna.

Toinen vaihtoehto oli käydä pankissa tiskillä maksamassa laskut. Kuukauden vaihteessa pankeissa oli melkoiset jonot.

Okei eli ei sentään ollut pakko jonottaa aina.

Eli tuo oli se maksupalvelukuori, edellytti sitä, että tehtiin sopimus pankin kanssa maksupalvelusta.  Luulisin, että tuo on mahdollista vieläkin.

Oli myös suoramaksupalvelu, jolloin ei tarvinnut tehdä mitään.  Kotiin tuli lasku, mutta siinä oli merkintä suoramaksusta.&nbs

Juu mä muistan kun olin 16 vuotiaana(!) töissä kaupan kassalla, niin käteisellä silloin suurin osa maksoi. Ja ne jotka maksoivat pankkikortilla, se pankkikortti laitettiin sellaiseen höylättävään juttuun, mikä jäljensi sen kortin tiedot paperille.

Niitä oli sitten päivän päätteeksi nippu ja ne piti kaupan suljettua viedä pankkin seinässä olevaan lokeroon, samoin kuin rahakirstu. Muistan kuinka mua pelotti kävellä iltapimeässä sen kaiken kanssa, vaikkei pankkiin ollutkaan matkaa kuin muutama sata metriä. Tosin ei silloin kaupat ollut auki niin myöhään kuin nykyään. Mutta talvisin oli pimeää silti.

80-luvulla pikkukaupoissakin saattoi olla 10 ihmistä töissä, kun nykyään on 1-2.  Ei tuotteissa ollut silloin vielä niitä viivakoodeja, päivät kuluivat lätkien hintalappuja joka ikiseen kaupassa olevaan tuotteeseen. Varsinkin aamuisin oli kiire, kun tuli tuoreita leipiä. Muistan kun ne viivakoodien lukija laitteet tulivat. Eikä ne alussa edes toimineet hyvin. 

Että sellainen nostalgia pläjäytys. Enkä ole vielä edes 50v. Paljon on maailma muuttunut jo minun aikana. Eniten on jäänyt mieleen se, että sain 16-vuotiaana kakarana kassalla myydä alkoholia ja tupakkaa. En ollut edes itse koskaan kumpaankaan kokeillut. Mutta silloin ikäraja oli tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Mä maksoin maksuautomaateilla 90-luvulla kun olin nuori aikuinen, sitä ennen ne maksettiin ihan pankissa käymällä.

Näitä on ollut vielä 2000- luvulla pitkään.

Enpä ollut kova panomies pankkikirja aikaankaan.  Sivulla luki aina pano, otto, otto, otto, otto, otto, otto, pano.  Tuo toistui sivulta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo 5-kymppinen, mutta ajattelen että luojan kiitos ettei tartte jonottaa pankissa - en oikeasti edes muista milloin olisi pitänyt sellasessa asioida. Mutta silti aina kun kävelee jonkun konttorin ohi avaamisaikaan, on siellä jono ihmisiä ja en voi olla miettimättä, että MITÄ asioita siellä nykyään hoidetaan? Ja se väki on kauniisti sanottuna vähän vähemmän varakkaan näköistä.

 

Ne ihmiset joilla ei ole nettipankkitunnuksia, ja joilla ei ole älykännykkää tai tietokonetta, eikä kykyä käyttää niitä, joutuvat edelleen käymään pankissa hoitamassa asiansa, Ja kuten tiedät, kallista lystiä maksaa laskunsa pankissa, ainakin 7€ per lasku, että ei ihme että näyttävät köyhiltä. Pankit näyttää edelleen rikkailta. Esim. jo 70-vuotiaiden joukossa on yllättävän paljon ihmisiä jotka eivät ole pysyneet digikehityksessä mukana, kun olivat töissä sella

Näin aika vasta jonkun seniorin maksavan laskuja R-kioskin tiskillä. Antoi laskut myyjälle ja korttinsa ja myyjä maksoi ne jonkun systeemin kautta. Eli näköjään Posti ja pankkipalvelutkin ovat menneet kioskiin. Ärrä hoitaa varmaan kohta sotepalvelutkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut käytiin maksamassa pankissa eli pankin työntekijä maksoi ne asiakkaan tililtä toki. 

 

Ja ennen oli myös pankkikirja ja rahan sai nostaa käteisenä eli jonotettiin pankin työntekijän luo ja hän antoi rahat käteisenä. Pankkikirjassa oli summa mitä tilillä on rahaa. 

 

 

 

Ennen oli enemmän työpaikkoja. Nykyään asiakkaat itse maksavat laskut ja nostavat rahat automaatista. 

Ja pankki velottaa "kulut" asiakkaan tililtä.

18v pikkutyttöjen perseellä naapurin heimopäällikölle. 

Pankkisiirtolomake oli kova sana. Siihen merkittiin tili jolta maksu lähtee ja tili mille maksu menee. Viestikenttään kirjoitettiin maksun aihe. Kirjekuoreen ja pankin pankkisiirtoluukkuun. Näin maksettiin kaikki laskut.

En kyllä jaksa ymmärtää, miksi joku kaipaisi takaisin maksuautomaatteja. Jonotella nyt jossakin kauppakeskuksen meluisassa aulassa, muut maksajat huokailee kärsimättöminä takanasi, toppatakki päällä hikisenä sähläät niiden paperilaskujesi kanssa, ehkä paimennat vielä samalla lapsia. 

Onhan nykyinen tapa niin paljon helpompi ja nopeampi. Vakiolaskut lähtee tililtä automaattisesti E-laskuina ja ne harvat muut laskut maksellaan sitten itse ja vie aikaa noin 5-10 minuuttia.

Mielestäni nykyisin pysyy paremmin perillä taloustilanteestaan, koska nettipankkiin voi kirjautua kännykällä missä vain ja milloin vain, muutamalla klikkauksella näkee ajantasaisen saldon. Tarvittaessa on myös vaivatonta siirtää rahaa luottotililtä käyttötilille tai tehdä osakekauppoja. 

Toisekseen, pankkiasiointi muutenkin on nopeaa ja vaivatonta. Avasin juuri itse uuden pankkitilin, tämä operaatio vei aikaa ehkä noin minuutin sisäänkirjautumisineen ja tili aukesi samana päivänä.

Jos jatkuvat palveluhäiriöt haittaavat, niin vaihtakaa pankkia! Tiedän että niitä esiintyy ainakin yhdellä isolla pohjoismaisella pankilla varsin usein, sen sijaan omassa myös pohjoismaisessa pankissani ei ole koskaan ilmennyt ongelmia, vaihtoehtoja on. 

Vierailija kirjoitti:

Olen jo 5-kymppinen, mutta ajattelen että luojan kiitos ettei tartte jonottaa pankissa - en oikeasti edes muista milloin olisi pitänyt sellasessa asioida. Mutta silti aina kun kävelee jonkun konttorin ohi avaamisaikaan, on siellä jono ihmisiä ja en voi olla miettimättä, että MITÄ asioita siellä nykyään hoidetaan? Ja se väki on kauniisti sanottuna vähän vähemmän varakkaan näköistä.

No aika pihalla saa sitten olla ellet yhtään osaa kuvitella mitä siellä tekevät.

No niin, kuukkeli auttaa kun haluaa tietoa. Olin 80-luvulla SYPin asiakas enkä tiennyt puhelinpankista mitään. Johtuen varmaan siitä että vuosikymmenen lopulla vasta hommasin lankapuhelinliittymän. Koska oli vuorotyössä liukuvilla vapailla niin pankkiin pääsi jouhevasti koska vapaita oli myös arkipäivisin.

Oli se kyllä ylellisyytä tuo puhelinliittymä, sitä ennen jos oli jonnekin asiaa mentiin puhelinkoppiin soittamaan. Meillä niitä oli lähellä monta, että ei siitäkään syntynyt mitään ongelmaa.

Telesyp, KotiSYP, MikroSYP ja Solo

1980-luvun alussa SYP:n suuryritysasiakkaat saivat omat ATK-käyttöliittymät, jotka muodostivat nk. Telesyp-järjestelmän. Pk-yrityksiä varten kehitettiin Mikrotelesyp. Järjestelmillä yritysasiakkaat hoitivat kotimaista maksuliikennettään ja muitakin pankkiasioita. Telesypin ja Mikrotelesypin käyttäjäkunta lisääntyi nopeasti, kun ATK-laitteiden asentaminen yrityksissä eteni.

Henkilöasiakkaille SYP lanseerasi puhelinpankkipalvelun vuonna 1982 nimellä KotiSYP. Palvelu toimi näppäinpuhelimella. Puhelinpalvelussa asiakas pystyi hoitamaan peruspankkipalveluitaan kuten tiedustella saldoa ja tapahtumia ja maksaa laskuja. Asiakkaan tunnistamiseen käytettiin asiakasnumeroa ja vaihtuvaa salasanaa. Palvelu oli kilpailijoihiin verrattuna edistyksellinen, vaikkakin käyttäjämäärä oli marginaalinen.

Mikropalvelu lanseerattiin vuonna 1984 tai 1985. Palvelu oli merkkipohjainen ja tarkoitettu ASCII-päätteille. Tietoliikenneyhteys kotikoneilta pankkiin hoidettiin Kermit-ohjelmalla. Mikropalvelusta sai peruspankkipalvelut ja siellä voi tehdä myös arvopaperitoimeksiantoja. Kokonaispalvelun nimeksi tuli MikroSYP, ja sitä tarjottiin myös pienyrittäjille. KotiSYP oli MikroSYP:in suppea muoto. Vuonna 1985 palvelulla oli noin 3 000 käyttäjää. Pörssikurssit tulivat palveluun vuonna 1988 sen jälkeen, kun Helsingin Pörssi oli siirtynyt elektroniseen kaupankäyntijärjestelmään.

SYP:n itsepalvelumuotojen lisääntyessä niille kehitettiin yhteinen Solo-tuotemerkki vuonna 1991. Solo-palveluita olivat Solo-maksuautomaatit, Solo-puhelinpankki ja Solo-mikropalvelu. SYP:n ja KOP:n yhdistyttyä Solo-palvelut siirtyivät Merita Pankin palveluiksi.

Vierailija kirjoitti:

Laskut käytiin maksamassa pankissa eli pankin työntekijä maksoi ne asiakkaan tililtä toki. 

Ei kannattanut tiskille jonottaa. Täytettiin paperinen tilisiirtolomake, jollaisia vieläkin on paljon laskujen alareunoissa. Sitten vietiin se kirjekuoressa laatikkoon pankkiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja joskus vieläkin kauemmin sitten voi laskut käydä maksamassa myös niin ,että vesilasku maksettiin kyseisen paikan konttorissa,ja sähkölasku myös kun olivat samalla paikkakunnalla nuo  konttorit. Ensin tosin piti nostaa se raha pankissa.

 

 

Tuo taitaa olla 1950-lukua? 

Vierailija kirjoitti:

Oli laskunmaksuautomaatteja esim. kauppakeskusten käytävällä. Sellainen pyykkikoneen kokoinen möhkäle, jossa monitori mihin näppäiltiin tiedot ja kuitti tuli pienestä luukusta.

taisipa vielä vähän aikaa sitten olla kauppakeskuksessa, pitääkin vilkisa onko se vieläkin. Olin lukevinani jstain että ne viimeisetkin poistuu.

Vierailija kirjoitti:

En muista ollenkaan että miten vanhempani maksoivat laskut kun olin lapsi, netti ja tietokone saatiin vasta vuonna 1998. Varmaan ne kävi pankissa?!

suoraveloitus oli ennen varsinaista nettipankkia, piti sopia esim. sanomalehden kanssa että pankki voi maksaa tililtä