Lue keskustelun säännöt.
Kohtuus ja kohtuuttomuus vauvaperheen parisuhteessa?
05.01.2007 |
Katja on äitiyslomalla kotona vähän yli nelikuisen esikoistyttärensä kanssa. Lapsi on ns. keskivertohelppo: joskus on hankalampia päiviä, joskus kaikki sujuu helposti. Katjan ja vauvan lisäksi kotona asustaa kissa ja kaksi pientä koiraa, jotka pitää ulkoiluttaa aamulla, päivällä ja illalla.
Katjan mies Jussi on töissä. Kulunut vuosi on ollut töissä todella raskas ja nyt Jussi suunnittelee lähtevänsä hiihtolomalla poikien kanssa Lappiin 4 päiväksi. Jussi on ollut todella väsynyt ja hermo kireällä töistänsä. Sikäli oma loma tekisi hyvää.
Katja jäisi kotiin vauvan ja eläinten kanssa. Hoitoapua on aika vähän tarjolla ja raha on sen verran tiukassa, ettei maksullista hoitajaakaan oikein tee mieli ottaa. Katjaa myös vaivaa tunne, että Jussi haluaa vaan vapaata perheestään ja ettei Jussi ole henkisesti kovinkaan sitoutunut vauvaan. Jussi sanookin olevansa järkyttynyt siitä, kuinka paljon vauva vaatii ja sitoo. Mies kyllä kotona ollessaan osallistuu tytön hoitamiseen vaihtamalla vaippaa, kylvettämällä, leikkimällä ja nukuttamalla.
Katja kaipaisi enemmän romantiikkaa, yhteistä iloa lapsesta ja mieheltään huomiota. Kauniit sanat ovat olleet niukassa. Katjalla itsellään ei vapaahetkiä juuri ole ollut ja häntä närästääkin Jussin lomasuunnitelma. Myös rahanmeno harmittaa.
Jos aiheesta tulee kinaa, kuka mielestänne on kohtuuton? Saako Jussi lähteä Lappiin? Onko Katja kamala akka vai Jussi itsekäs possu? Vai onko tämä vain normaalia lapsiperheen arkea?
Kommentit (29)
Aika kypsymätöntä valmistautumista vauvantuloon, jos ei ole tajunnut että miten se sitoo ja muuttaa elämää! Varmaan syy siinä, kun lehdistä saa lukea julkkishaastatteluja " vauva ei muuttanut elämäämme mitenkään" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan tulo on mullistanut perheen arjen. Minun mielestä äidin jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää. Etenkin, kun vauva on näin pieni ja kaikki on vielä aika uutta.
Ymmärrän kyllä miestäkin, että haluaisi rentoutua työkiireiltään....
Mielestäni perheen tulisi lomailla ja rentoutua yhdessä. Jos tämä ei onnistu, niin sitten soisin Katjalle lepohetken (esim. hemmottelupäivä). Kolmantena vasta soisin Jusille rillutteluloman.
Nyt " vauva" on jo melkein 2-vuotias ja suhde voi ihan hyvin. Miestä kummasti saattaa ahdistaa se, miten vauva kutistaa perheen elinpiirin sinne neljän seinän sisälle. Ja isä ei osaa samalla tavalla nauttia vauvasta kuin äiti, vaikka hyvä isä olisikin.
Kyllä mies kannattaa päästää reissuun. Kunhan äidillekin suodaan ja järjestetään mahdollisuus hengähtää. Ja joskus myös vauva hoitoon ja sitä kahdenkeskeistä aikaa.
Kyllä nämä lomareissut tehdään koko perheen voimin tai kaksistaan, minä ja mies!
Ja ottaisin " miehettömästä" ajasta kaiken mahdollisen irti, eihän siitä paljoa revitä mutta pienet ne on nekin ilot kun saa ihan rauhassa olla illat, syödä mitä huvittaa muista välittämättä jne. Mutta vastavuoroisesti tietenkin minä saisin suunnitella jotakin vain itselleni miehen loman vastineeksi ja rahaa käyttöön sama summa.
Meillä nyt kolme lasta ja mies 2-4 vrk/kk ulkomailla työmatkoilla ja vaikka mulla onkin tietenkin silloin kaikki vastuu kaikesta kotona, niin tykkään! Käyn kaupassa ennen reissua tai sen aikana, ostan herkkuja itselleni, käyn lasten kanssa jossakin kivassa paikassa ja teen kaikkea muutakin mukavaa ja vähän tavallisuudesta poikkeavaa, roikun netissä niin paljon kuin huvittaa ja menen saunaan lasten mentyä nukkumaan ihan rauhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämässä on tapahtunut monesti niin, että jos estän miestä(puhun kolmesta eri miehestä) menemästä niin se on lopun alku. Siis miestä joka todella haluaa mennä, syystä tai toisesta. Jos taas saa mennä, ja haluaa tulla takaisin, elämä jatkuu.
Se, onko reilua jättää vaimoa vauvan kanssa yksin onkin toinen juttu.
Itsekin olen sitä mieltä, ett kivointa olisi lomailla yhdessä, mutta toisaalta ymmärrän miestäkin, kun sen kaverit suunnittelevat kivaa matkaa, että mieli tekee mukaan. Ja toisen kautta ottaa päähän, kun mies " unohtaa" minun tarpeeni ja tilanteen täällä kotona.
Siksi tuntuukin vaikealta nähdä, missä menee kohtuus molemmin puolin. Mieshän ei tietenkään näe tilanteessa mitään ongelmaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tekee ensin täyden työpäivän työpaikalla ja sitten melkeinpä toisen samanlaisen vielä kotona hoitaessaan lasta, että äitikin saa hetken hengähtää. Lapsenhoito kun tosiaan käy täydestä työstä.
Ihan Oma Loma poikien kesken Lapissa on silti aika paljon vaadittu... eikö yhtään " kevyempi" rentoutuminen isälle riitä?
Toivottavasti kompromissi löytyy.
mies oli vauva-aikana aika paljon töiden takia poissa öitä. Ja teki jätkäporukalla varpajaisreissun Tallinnaan pojan ollessa 3vk.
Ongelmaksi koin tavallaan sitten se, että kun mies viikon poissaolon jälkeen tuli kotiin sotkemaan mun ja vauvan hyvin toimivat rutiinit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ainakin voisi tehdä niin, että tekee myös yhteisen matkan, laittaa eläimet hoitolaan siksi aikaa. Ja mies hoitamaan lasta, että äiti saa myös omaa aikaa vaikka kirjastossa tai kaupassa käymiseen. Ja kait mies normaalisti ulkoiluttaa koirat edes illalla?
ollenkaan mistä kenkä puristaa. Sä pärjäät loistavasti lapsen kanssa pari päivää, mies piristyy ja on taas on avuksi.
Itse olen yksinhuoltaja, ja jos mä olen pärjännyt 4-vuotta ihan itse, sä pärjäät päivän pari. Levännyt hyvinvoiva ukko on parasta mitä voit toivoa. Ei se ole kuuhun lähtemässä, eikä sua hylkäämässä.
Anna sen mennä, tekee hyvää molemmille. Ei sillä sun ukollasikaan helppoa ole!
En usko, että teidän talous kaatuu siihen, että jos et pärjää itse, tilaat molemmiksi päiviksi 2 h lapsen hoitajan, yhteensä 30 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ja Jussin pitäisi myös Katjan tunteet hyväksyä.
Katjan olisi myös hyvä yrittää nähdä tilanne Jussin kannalta.
Tuollaisissa tilanteissa varmaan yleensä kylvetään ne ensimmäiset eroon johtavat siemenet - vaimo/nainen/äiti kokee, että miehelle ainoa rentoutuminen on olla kaukana kotoa.
Mies/isä taas kokee, että nainen ja vaimo ovat kuin vaativia riippakiviä, joista irrottautuminen aiheuttaa vain kohtuutonta riitaa.
Tulee itselleni mieleen kuin mies haluaisi huolehtia etäältä niin hyvässä kuin pahassa, mutta ei kuitenkaan oikeasti ottaa vastuuta ja osallistua. Miten mies voisi ottaa roolinsa kotona joutumatta suunnattoman uupumuksen valtaan?
kunhan sitten myös nainen jossain vaiheessa lähtee omille huville ja yhtä pitkäksi aikaa.
Nro 13: jos mies ensin tekee oman matkan, sitten perhe lomailee yhdessä ja lopuksi nainen käy kirjastossa, onko se tasa-arvoista? Miksi aina pidetään itsestäänselvänä, että naisen pitäisi tyytyä vähempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai vastaavasti voisiko lomailla yhdessä nyt kun kaikki on väsyneitä ja siirtää omaa lomaa siihen et imety loppuu? Monet eroo just noiden paineiden alla jotka syntyy kun ensimmäinen lapsi syntyy ja parisuhteen dynamiikka muuttuu. Se ei ole helppoa tulla äidiksi/isäksi ja se et parisuhteelle ei ole enää aikaa/kiinnostusta.
Tiedän, ettei tämä tilanteeni ole ollenkaan maailman hankalin ja siksi kysynkin kohtuudesta ja kohtuuttomuudesta. Totta, että yksinhuoltajat esim. ovat ihan eri tilanteessa. Tämä on tällaista puntarointia vaan ja kaipasin vertaismielipidettä. Vastaukset ovatkin heti saaneet katsomaan asiaa monelta kantilta.
Ja kysymykseen koirien ulkoiluttamisesta: kyllä mies ne normaalisti käyttää ulkona aamuisin ennen töihin menoa ja useimmiten iltaisin. Tai sitten ulkoilemme koko perhe illalla.
Katja
Mies menee lomalle ja vaimo pärjää sen aikaa mainiosti lapsen ja koirien kanssa, ja voi hyvällä omallatunnolla suunnitella itselleen vastaavaa irtiottoa.
Muutama päivä sinne tänne ei maailmaa kaada.
Äiti voi sitten vuorollaan lähteä johonkin omien ystäviensä kanssa jos haluaa (esim. risteilyt tms.).
koska hän varsin todennäköisesti imettää vielä, eikä todellakaan muutenkaan voisi jättää vauvaansa 4 päiväksi. Ja minusta vauva on niin pieni, ettei isänkään ole hyvä vielä kavereiden kanssa matkustella.
Parasta olisi, jos mies järjestäisi perheelle yhteisen loman ja jättäisi ne humputtelumatkat siihen, kun vaimollakin olisi niihin mahdollisuus.
me oltiin sovittu, että kaikki menot päittäin, eli meno menosta. Ei toimi. Mies on mennyt vaikka kuinka paljon, milloin mitäkin, minä jään aina vauvan/lasten kanssa kotiin. Ja aina jos minä haluaisin mennä mies toteaa että kysehän on VALINNASTA, haluanko mennä ja jättää hänet/vauvan/lapset menoni ajaksi. Aivan kuin hänen menoissaan ei olisi siitä kysymys.
Vai pitääkö minun ymmärtää, että hän VALITSEE menemisen jäämisen sijaan??
Niin, että kumpikin keskittyy kuuntelemaan toista ja ymmärtämään toisen näkökannan. Molempien tarpeet ja toiveet ovat oikeutettuja, mutta puoliskot sattuvat elämään hyvin erilaisessa tilanteessa tällä hetkellä. Minä itse päästäisin miehen reissuun ja toivoisin hänen siellä virkistyvän, ja sen jälkeen keksittäisiin jotain vastaavaa kivaa minulle, ja sitä romantiikkaa ja muuta saattaisi irrota levänneestä ja rentoutuneesta iehestä enemmän kuin kireästä ja stressaantuneesta.