Lue keskustelun säännöt.
Kohtuus ja kohtuuttomuus vauvaperheen parisuhteessa?
05.01.2007 |
Katja on äitiyslomalla kotona vähän yli nelikuisen esikoistyttärensä kanssa. Lapsi on ns. keskivertohelppo: joskus on hankalampia päiviä, joskus kaikki sujuu helposti. Katjan ja vauvan lisäksi kotona asustaa kissa ja kaksi pientä koiraa, jotka pitää ulkoiluttaa aamulla, päivällä ja illalla.
Katjan mies Jussi on töissä. Kulunut vuosi on ollut töissä todella raskas ja nyt Jussi suunnittelee lähtevänsä hiihtolomalla poikien kanssa Lappiin 4 päiväksi. Jussi on ollut todella väsynyt ja hermo kireällä töistänsä. Sikäli oma loma tekisi hyvää.
Katja jäisi kotiin vauvan ja eläinten kanssa. Hoitoapua on aika vähän tarjolla ja raha on sen verran tiukassa, ettei maksullista hoitajaakaan oikein tee mieli ottaa. Katjaa myös vaivaa tunne, että Jussi haluaa vaan vapaata perheestään ja ettei Jussi ole henkisesti kovinkaan sitoutunut vauvaan. Jussi sanookin olevansa järkyttynyt siitä, kuinka paljon vauva vaatii ja sitoo. Mies kyllä kotona ollessaan osallistuu tytön hoitamiseen vaihtamalla vaippaa, kylvettämällä, leikkimällä ja nukuttamalla.
Katja kaipaisi enemmän romantiikkaa, yhteistä iloa lapsesta ja mieheltään huomiota. Kauniit sanat ovat olleet niukassa. Katjalla itsellään ei vapaahetkiä juuri ole ollut ja häntä närästääkin Jussin lomasuunnitelma. Myös rahanmeno harmittaa.
Jos aiheesta tulee kinaa, kuka mielestänne on kohtuuton? Saako Jussi lähteä Lappiin? Onko Katja kamala akka vai Jussi itsekäs possu? Vai onko tämä vain normaalia lapsiperheen arkea?
Kommentit (29)
Ja kovin moni äiti ei halua valita niin, että jättää miehen ja lapsensa, mutta kovin moni mies valitsee sen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan ehkä oltu liian kunnianhimoisia (kaupunkilomailua ulkomailla yms), mutta pienessä hotellihuoneessa yöt läpensä herättelevän ja syövän vauvan kanssa eivät ole oikein ladanneet meidän kummankaan akkuja. Toki on ollut kiva, että ollaan menty yhdessä ja saatu vaihtelua arkeen, mut silti. Siinä mielessä ihan oma loma voi olla paikallaan, mutta auta armias, kun ukko tulee kotiin omilta reissuiltaan ja ilmoittaa olevansa VÄSYNYT. Siinä vaiheessa mun huumorintaju loppuu.
Kivointa tietenkin olisi lomailla koko perhe yhdessä mutta jos miehesi välttämättä haluaa mennä kavereiden kanssa ja rentoutua, niin minä antaisin mennä. Varsinkin kun sain sen käsityksen, että sinä et ole väsynyt teidän elämäntilanteeseen ja vauvanhoitoon, joten sinä pärjäät muutaman päivän yksinkin mainiosti. Joskus sitten sinä voit huvitella omien kavereiden kanssa, kun tunnet siihen olevan tarvetta. Minä en edes lähtis sellaiseen, että aletaan mittaamaan tarkasti ajat ja rahamäärät paljonko kummankin loma vie, vaan kummallekin tarpeen mukaan. Kyllähän se levännyt mies on paljon kivempi katella kuin umpiväsynyt ja jos on reilu mies, suo kyllä sullekin lepohetkiä, kun niitä tarvit. Tärkeintähän on, että koko perhe voi hyvin. Olettaisin, että mieskin vielä sopeutuu vauvan sitovuuteen, jos todella haluaa. Se vaan vaatii oman aikansa. Ja niistä hellyyden osoituksista tai tässä lähinnä niiden niukkuudesta jne. kannattaa keskustella.
Ehän kaiken tarvitse tapahtua heti.
että mies ei oikein tunnu innostuneelta uudesta elämäntilanteesta? Meillä se näkyi jo raskausaikana: oisin toivonut miehen olevan enemmän mukana odotuksessa. Henkisesti.
Kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulen, että monet miehet eivät ymmärrä olevansa tärkeitä ihmisiä lapsilleen ja vaimoilleen. He eivät ymmärrä isän arvoa. Siksi he jäävät jotenkin kauemmas lapsesta.
Eli ihan kannattaa sanoa, miten tärkeä isä on vauvallekin!
Ja kannattaa kertoa omista tunteistaankin. Voi sanoa, että minulle tulee sinua ikävä. Voi sanoa, että haluaisin olla sinun kanssasi, nukkua sinun vieressäsi. Mutta ehkä kaikki miehet eivät ymmärräs sittenkään...
vauvan kanssa pärjää hyvin muutaman päivän yksin.
En tosiaan ihmettele näitä vauvaperheen eroja.
Ensin harjoitellaan elukoilla ja niitä on sitten tupa täynnä. Sitten thdään vauva ja tapellaan niistä elukoitten hoitovuoroista, vaikka olis muutakin tekemistä.
Sitten ahdistutaan ja erotaan ja tapellaan niistä elukoista, kuka joutuu ne ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo raskausaikana kyllä huomasin, että mies ei oikein osannu niin konkreettisesti vielä ajatella tulevaa. Eikä sillai ollu älyttömän innostunutkaan mutta on kyllä ollu pojalle hyvä isä syntymän jälkeen. Heti sairaalassa, kun tuli meitä katsomaan, niin piti sylissä ja taputteli pientä pyllyä. Ja alussa sano aina kun tuli töistä, että oli ollu vauvaa niin ikävä.
Jos muutaman päivän irtiotto tuottaa noin suuria vaikeuksia, niin huhhuh.
Anna miehen mennä, eihän kyseessä ole kuin muutama päivä, nyt ei sentään puhuta 2 viikon etelänmatkasta. Menet sitten itse vuoroltasi joskus jos haluat. Kummankin pää kestää paremmin, kun elämässä säilyy vielä jotain ihan omaakin, ettei kaikki pyöri vain perheen ja vauvan ympärillä.