Kun toinen näyttää sinulle puhelimestaan kuvan lapsestaan/kumppanistaan, mitä siinä tilanteessa kuuluu sanoa?

No en mä tiedä. Mitä pitäisi sanoa kun toinen näyttää innoissaan kuvan mistä tahansa? "Käytiin Forssassa, katso!" Tai toinen mainitsee vaikka ostaneensa/harrastavansa/tehneensä jotain, mikä ei nyt itseä satu niin kiinnostamaan. Jatkuvastihan näitä tilanteita on. Ei mua ainakaan haittaa tietää uusia asioita kuitenkaan, vaikka sitä, miltä jonkun joku läheinen näyttää, siinähän sitä sivistyy. Ei ole pakko kehua planeetan suloisimmaksi tai kuumimmaksi tähtisimmuksi, jonka häikäisevä hymy on selvästi presidenttiainesta, sillä suomalaisilla on loistavia neutraaleja kaikkeen päteviä ilmaisuja kyllä olemassa.

Minun ei ole vaikeaa keksiä jotain kivaa sanottavaa toiselle tärkeistä kuvista, vaikka ehkä puolison kuvan näyttämistä vähän vierastankin, jos ei olla jo aika hyviä tuttuja. Eikö jo vuosikymmeniä ole ollut noita tarravalokuvia koulukuvista äitien, isien, mummojen ja pappojen lompakoiden sivut täynnä? - tämä on vain modernimpi versio samasta asiasta. Valokuva-albumien katselu on kuulunut kyläilyohjelmaan sadan vuoden ajan, hyvinkin.

Serkkuni jakaa kuviaan somessa ja itseään joka paikassa mihin kelpaa. Kun näytin kuvan omasta lapsestani, hän sanoi: "Tavallinen lapsi. Aha." Tiedän, että hänellä on ongelmia, mutta tällainen käytös on tosi huonoa. Oikeastaan ihanaa, että muistan tämän tapahtuman, niin pysyn jatkossa hyvin kaukana hänestä. Ymmärrän, että hän on katkera minulle mm. lapsistani ja siitä varallisuudesta, mitä hän kuvittelee minulla olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, kun joku tuo koko ajan esille koiransa kuvaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa teidän ekokatastrofit.

 

ekokatastrofi?? :DDDDDDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Minun ei ole vaikeaa keksiä jotain kivaa sanottavaa toiselle tärkeistä kuvista, vaikka ehkä puolison kuvan näyttämistä vähän vierastankin, jos ei olla jo aika hyviä tuttuja. Eikö jo vuosikymmeniä ole ollut noita tarravalokuvia koulukuvista äitien, isien, mummojen ja pappojen lompakoiden sivut täynnä? - tämä on vain modernimpi versio samasta asiasta. Valokuva-albumien katselu on kuulunut kyläilyohjelmaan sadan vuoden ajan, hyvinkin.

Onneksi enää ei ole valokuva-albumeita! 😂 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, kun joku tuo koko ajan esille koiransa kuvaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa teidän ekokatastrofit.

 

Joo sit kun nykyään on näitä "toimistokoiria" joita kaikkien on pakko rakastaa. Olisipa taas 80-luku!

Allergiset varsinkin rakastaa. 

Autistien on vaikea tajuta niitä kaikkia juttuja, joilla neuronormaalit vahvistaa yhteyden tunteita toisiinsa. 

'Panisin'

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni jakaa kuviaan somessa ja itseään joka paikassa mihin kelpaa. Kun näytin kuvan omasta lapsestani, hän sanoi: "Tavallinen lapsi. Aha." Tiedän, että hänellä on ongelmia, mutta tällainen käytös on tosi huonoa. Oikeastaan ihanaa, että muistan tämän tapahtuman, niin pysyn jatkossa hyvin kaukana hänestä. Ymmärrän, että hän on katkera minulle mm. lapsistani ja siitä varallisuudesta, mitä hän kuvittelee minulla olevan. 

Aika törkeetä käytöstä sultakin, jos kerran ymmärrät, että toinen on katkera, niin meet sitten sen nenän alle jotain kuvia hieromaan. Eli huonoa käytöstä sultakin. 

Sitten taas toisaalta tyyppi voi olla autismipiirteinen, jolloin ei osaa reagoida "normaalisti". Siinäkin tapauksessa, tarviiko itseensä ottaa, että ihmiset on erilaisia? 

Lapsista on helppo sanoa, että söpö tai voi miten pieni/iso jo, tai onpa äitinsä/isänsä näköä. Samoin lemmikeistä että söpö on. Puolison kuvaa ei ole tainnut kukaan esitellä kuin ehkä vahingossa muitten kuvien seassa, tai toki pyydettäessä jos joku kauempana asuva kaveri alkaa seurustella,  mutta varmaan "ai tuon näköinen tyyppi", "kiva", "hauska nähdä kuva", "lapsissa samaa näköä" tai jotain vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

'Panisin'

Toivottavasti tuo kommentti on siitä puolison kuvasta, ei lapsen

Ei hirveästi tarvitse sanoa mitään, kunhan on innostunut äänenpaino, esim. Oiiiii! No mutta! Jopas on! Joo-O!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni jakaa kuviaan somessa ja itseään joka paikassa mihin kelpaa. Kun näytin kuvan omasta lapsestani, hän sanoi: "Tavallinen lapsi. Aha." Tiedän, että hänellä on ongelmia, mutta tällainen käytös on tosi huonoa. Oikeastaan ihanaa, että muistan tämän tapahtuman, niin pysyn jatkossa hyvin kaukana hänestä. Ymmärrän, että hän on katkera minulle mm. lapsistani ja siitä varallisuudesta, mitä hän kuvittelee minulla olevan. 

Aika törkeetä käytöstä sultakin, jos kerran ymmärrät, että toinen on katkera, niin meet sitten sen nenän alle jotain kuvia hieromaan. Eli huonoa käytöstä sultakin. 

Sitten taas toisaalta tyyppi voi olla autismipiirteinen, jolloin ei osaa reagoida "normaalisti". Siinäkin tapauksessa, tarviiko itseensä ottaa, että ihmiset on erilaisia? 

Hänen katkeruutensa tuli esille tuon kommentin myötä. Ei ole mikään autisti. Odotan normaaleja, hyviä käytöstapoja ongelmista huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsesta tai lemmikistä -- ooo ku toine o ihana

Siitä kumppanista -- oo ku kiva näköne kaveri

Tilanteesta omassa mielessä -- oo ku pääsisjov*****n tästä pois

Jos toinen näyttää kuvan kumppanistaan, niin: "Panisin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Panisin'

Toivottavasti tuo kommentti on siitä puolison kuvasta, ei lapsen

Toimii molemmissa tapauksissa: ei tarvitse katsella enää ensi kerralla kuvia. Myös maine voi kasvaa.

Nuo ovat vaikeita tilanteita. Lapseen kommentoin yleensä varmaan, että onpas hän nuori, tai että siinäpäs tomeran näköinen henkilö! :D Puolisoon on vaikeaa sanoa mitään. Entä jos olisikin hirvittävän kuuma puoliso ja töräyttäisi sen ääneen? Jäisikö työkaveri hautomaan mielessään, että olen joku ukkomiesten metsästäjä? Ehkäpä riittää, että sanon merkitsevällä äänensävyllä jahas ja poistun paikalta, näyttipä kumppani miltä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Panisin'

Toivottavasti tuo kommentti on siitä puolison kuvasta, ei lapsen

Tottakai kaikista kuvista. Tikapuista ankkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo kuuluu tämän päivän somekulttuuriin. Pitää alleviivata sitä mistä omassa elämässä on niin ylpeä ja voi esitellä kaikille että kattokaa nyt, tällaista mä olen saavuttanut. Oman egon pönkitystä. Itse en ymmärrä yhtään. On mullakin ollut parisuhteita ja vieläpä ihan yleisellä tasolla komeina pidettyjen miesten kanssa, mutta ei mulle ole koskaan tullut tarvetta hieroa asiaa muiden naamaan.

Varmaan monen korvaan tällainen kuulostaa jotenkin katkeralta, kun hei sehän nyt on täysin NORMAALIA hehkuttaa omaa kumppania/lasta ja että kaikki joille hehkutan yhtyvät tähän hehkutukseen.

Oi aikoja, oi tapoja.

Mä voisin lyödä vetoa et sä et ymmärrä miks itsetunto on muka niin tärkeää.

Sun kaikista sanomisista paistaa loputon suru, kateus ja vieraantuminen omasta lajistas ja silti asetat ittes muiden yläpuolelle paremmaks, eli sä tulit nyt tänne hieroon meiän naamaan moraalista ylivertaisuttas mikä on mun mielestä aika paljon kusisempaa kun se et on ylpeä jostain konkreettisesta.

Minä raahaan joka paikkaan diaprojektoria, koska haluan näyttää kaikille meidän Rhodoksen reissun kuvat! Ei siinä mene kuin pieni hetki, kun katsotaan ne läpi, sehän on vaan kohteliasta olla kiinnostunut. Katso, tässä kuvassa on ne Jukan uudet aurinkolasit! Tuo palmu oli aika hassu ja tuossa on Sirpa tulossa juuri uimasta.

On se niin kiva nähdä pitkästä aikaa, niin sait nähdä nämä lomakuvat. Mukava oli rupatella minun asioistani, taas.

En tiedä. Minäkin yleensä vain nyökyttelen. Jos on oikeasti söpö lapsi/lemmikki kyseessä niin kehaisen että onpa hän suloinen. Toisen puolison kuvaan en osaisi kommentoida mitään..