Kun toinen näyttää sinulle puhelimestaan kuvan lapsestaan/kumppanistaan, mitä siinä tilanteessa kuuluu sanoa?
Olen joutunut jokusen kerran tilanteisiin, joissa työkaveri/uusi tuttavuus/kuka nyt ikinä hyvänsä esittelee puhelimestaan kuvaa esim. lapsestaan tai kumppanistaan (nämä kohteet taitavat olla ne yleisimmät) niin mitä niissä tilanteissa tulisi sanoa? Kehua että onpa nätti lapsi/kaunis tai komea kumppani sinulla? Hakevatko nämä kuvien esittelijät siis toiselta juuri sitä ulkonäön hehkuttamista vai mikä siinä on se idea? Vai kuuluisiko siinä todeta, että "voi miten ihanaa että sinulla on lapsi/kumppani"?
En koskaan itse tee tuollaista, joten siksi olen niin pihalla, miten tuollaisessa tilanteessa tulisi toimia.
Aina kun olen tilanteissa ollut, olen vain kommentoinut "okei" ja nyökännyt "hyväksyvästi" 😄 Mietin että onko tuo heidän silmissään epäkohteliasta, jos hakivat kehuja enkä minä niitä sitten kehunutkaan.
Valaiskaa minua!
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kenties autisti?🙂 Mietitkö myös miten toimia jos joku näyttää kuvan vaikka lomareissultaan tai mökin maalatusta terassista?
Tarviiko näitä avauksia ottaa niin vakavasti? Ihan hyvää ajanvietettä, ja tässäkin pienessä ketjussa useampi hymyilyttävä vastaus. Suomeksi: viihdettä.
Hymyilen kauniisti ja nyökyttelen.
Lemmikeistä yleensä kyselen enemmänkin, koska eläimistä pidän itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa nyt on niin ihmeellistä, jos joku esittelee itselleen tärkeää ihmistä, lemmikkiä. Olen tehnyt niin itsekin joskus. Yleensä rakastuneena tai sitten vaan lemmikkikuumeessa. Kestää ehkä pari sekuntia vilkaista kuvaa, eli ei kai se nyt ihan koko teidän aikaanne vie.
Täällä kyllä oppii olevansa vääränlainen ihminen :D
Et ole vääränlainen ihminen! Minua vaan on mietityttänyt tämä. Ja haluan jatkossa osata kommentoida "oikein". En halua aiheuttaa kellekään pahaa mieltä tahallani.
Ap
Jos joku kaveri tjms tuttu, niin sanon vain "aha." Ne tietää että en välitä lapsista joka tapauksessa.
Jos taas olen baarissa (olen siis mies) ja joku nainen rupeaa näyttämään mukuloiden kuvia, niin kehun ja hieman liikuttuneena kerron miten niin paljon haluaisin jälkikasvua yms. niin pääsee muuten joka kerta mamman luokse lämpimiin pehkuihin :D
Vierailija kirjoitti:
Ihan äitinsä näköinen lapsi! Mutta muuten terve?
....näin...heh, heh....
Kumppanin esittely on kyllä kaikkein kauheinta.
Mitä siihen kuuluu sanoa? Panisin?
Tää oli hyvä kommetti! Mitä muuta tosiaan voisi sanoa, ruma, en panisi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa nyt on niin ihmeellistä, jos joku esittelee itselleen tärkeää ihmistä, lemmikkiä. Olen tehnyt niin itsekin joskus. Yleensä rakastuneena tai sitten vaan lemmikkikuumeessa. Kestää ehkä pari sekuntia vilkaista kuvaa, eli ei kai se nyt ihan koko teidän aikaanne vie.
Täällä kyllä oppii olevansa vääränlainen ihminen :D
Siitä nyt ei keskustella, vaan sitä miten niihin pyytämättä esitettyihin kuviin reagoidaan?
Aika harva onneksi tekee tuollaista. Omat työkaverit esittelee onneksi vain lemmikkien kuvia ja niihin on minusta helpompi reagoida sanomalla söpöksi tms. Noin yleisesti minusta on omituista esitellä lapsensa tai miehensä kuvaa. Miksi kukaan tekisi sellaista? Läheiset tietää miltä he näyttää ja muita tuskin edes kiinnostaa.
Aika harvassa ovat olleet ne tilanteet, että olisin näyttänyt lapseni kuvaa jollekin, ja silloinkin on ollut yleensä kyseessä tilanne, jossa a) tämä toinen kysyy onko kuvaa tai b) henkilö on hyvä ystäväni, joka ei ole syystä tai toisesta nähnyt vielä lasta, ja kyselee hänestä. Kuvaa en kuitenkaan näytä siksi, että ulkonäköä pitäisi kehua (mielestäni outo ajatus), vaan vain tyyliin, että tämmöinen kaveri. En odota siihen juuri mitään vastausta. Perus kohteliasta on toki sanoa vaikka "no niin", positiivisella äänensävyllä, ja tämän taitaa varmaan kuka tahansa, joka on tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Vähän väliähän sitä ihmiset puhuvat jotain (epäkiinnostavaakin) elämästään, mihin kuitenkin vastataan jotain neutraalia kohteliaasti.
Ehkäpä ihmiset, jotka luulevat jokaisen kuvan olevan ulkonäön kehumista varten, elävät jossain instakuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa nyt on niin ihmeellistä, jos joku esittelee itselleen tärkeää ihmistä, lemmikkiä. Olen tehnyt niin itsekin joskus. Yleensä rakastuneena tai sitten vaan lemmikkikuumeessa. Kestää ehkä pari sekuntia vilkaista kuvaa, eli ei kai se nyt ihan koko teidän aikaanne vie.
Täällä kyllä oppii olevansa vääränlainen ihminen :D
Tuskinpa kukaan tarkoittaa toisten olevan vääränlaisia, lähinnä erilaisia. Sehän on selvää, että useimmat tykkäisivät näyttää omia kuviaan, mutta kiinnostaisi tietää, tykkäävätkö myös katsella muiden vastaavia kuvia? Itseäni ei juurikaan kiinnosta ja siksi en myös esittele omiakaan kuvia. Jos kiinnostaa, niin silloin pyydän näyttämään. Eihän se sinällään aikaa vie, mutta jotenkin mieluummin tapailen ihmisiä ilman niitä älylaitteita. Niitä kuvia voivat sitten esitellä ennemmin vaikka somessa.
Lapsen kuvasta luuluu kysyä, että miksi se on tuon näköinen. Puolisosta sama. Kissasta kysytään kuseeko paljon nurkkiin.
Näillä on vähentynyt se kuvien näyttely. Jos menet kehumaan, niin niitä kuvia näytellään joka välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Laita pois se."
Olen etätöissä ja naurukohtauksen takia kissakin heräsi uniltaan :'D kiitos tästä!
Oo kun se on söpö. 🙃
Lapsia ja lemmikkejä kehun söpöksi tai ihanaksi tai muuta positiivista. Vie muutaman sekunnin mun aikaa. Oman kissan kuvaa esittelen vain pyydettäessä, mutta lämmittäähän se mieltä, kun niin käy.
Puolison tai aikuisen lapsen kuvaa kukaan ei ole muistaakseni koskaan mulle esitellyt.
Ei kai niissä tarvitse sanoa mitään. Hymyilee vaan lämpimästi. Itse olen ymmärtänyt tilanteessa, että henkilö on lemmikistään/vauvastaan/mökkirannastaan/puolisostaan ylpeä ja haluaa jakaa tuon tärkeän asian elämästään kanssani.
Mikäs siinä. Ei ole minulta pois, että työkaverilla on hyvä päivä vaan päinvastoin.
Jos joku esittelee komeasta miehestään kuvan niin mä totean että huhhuh mikä pakkaus, ton mä otan jos/kun teillä tulee ero.
Haluan vaan olla aidosti oma itseni. Noin mä kuitenkin todellisuudessa ajattelisinkin.
Mieti, mitä positiivista voisit sanoa kuvasta. Tietenkin riippuu myös siitä, mitä siinä kuvassa on. Jos et muuta keksi, niin sano vaikka, että lapsi näyttää aivan samalta kuin vanhempansa. Tai vaikka, että ihana vaate, kaunis kuva tms. Onko tämä niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on se, kun joku tuo koko ajan esille koiransa kuvaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa teidän ekokatastrofit.
Joo sit kun nykyään on näitä "toimistokoiria" joita kaikkien on pakko rakastaa. Olisipa taas 80-luku!
Ja vapaa tupakointi toimistoissa!
Kyllä minun mielestä itsekkyydestä ja ahdasmielisyydestä kertoo se, jos ei kykene sanomaan toiselle, tai vaikkapa toisen esittämälle kuvalle, missä hänelle tärkeitä asioita, mitään mukavaa. Missä yksinkertaiset, hyvät käytöstavat? Onko tämä nyt tätä lapsivihamielisyyttä, vai mikä taas on vikana?
Miksi muuten ihmiset ottaa niin kauheasti nykyisin kuvia. Ihan itsekö ne niitä sitten selaa, kun ulkopuolisista on kauhistus katsoa jonkun kuvia.
Mikä tuossa nyt on niin ihmeellistä, jos joku esittelee itselleen tärkeää ihmistä, lemmikkiä. Olen tehnyt niin itsekin joskus. Yleensä rakastuneena tai sitten vaan lemmikkikuumeessa. Kestää ehkä pari sekuntia vilkaista kuvaa, eli ei kai se nyt ihan koko teidän aikaanne vie.
Täällä kyllä oppii olevansa vääränlainen ihminen :D