Maailman pahuus tuntuu musertavalta. Auttaako tähän mikään, rukoilu tuntuu epätoivoiselta.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Minä lakkasin rukoilemasta ku en saanut rukouksiin vastauksia,haluan uskoa korkeampaan voimaan mutta tuntuu mahdottomalta. Koetan elää päivä kerrallaan.
Jotenkin masentaa entistä enemmän, että ainoa mihin voi tukeutua on joku korkeampi voima, jonka toiminta on todellakin tutkimatonta.
Jotenkin pahuus on tullut liian lähelle viime aikoina, alkaa tuntua henkilökohtaiselta.
Tuliko korkeampi voima auttamaan esim. juutalaisia keskitysleireillä? Ei tullut. Ihminen nämä kaikki tekee ihan itse.
Ei siihen muu auta kuin hyväksyä se, että aina on ollut ja aina on oleva pahoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen muu auta kuin hyväksyä se, että aina on ollut ja aina on oleva pahoja ihmisiä.
Mutta toisaalta pidän totena väitettä, että The one thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing (suom. Paha saa vallan, koska hyvät ihmiset eivät tee mitään). Tuntuu, että jotain pitäisi voida tehdä, mutta en tiedä mitä. Suomessakin taantumuksen voimat jyllää, ja maailmalla vielä pahemmin.
On parempi kovettaa itsensä sellaiseksi, että ei tule ajatelleeksi muuta kuin itseään.
Täytyy oppia sulkemaan sydämensä tiettyyn pisteeseen asti. Ei ihmisen ole tarkoitettu kantavaan koko maailman pahuutta harteillaan, liika tieto on nykyajan vitsaus.
Miten se pahuus konkreettisesti vaikuttaa elämääsi juuri nyt? Ellei vaikuta, niin miksi edes mietit sitä? Kaikki me kuollaan joskus.
Edelleen, Iltapäivälehtien lukemisen voi lopettaa.
Ei kenenkään elämä lopu siihen jos niitä valheita ei lue, vain tyhmä sanoo näin "miten sinä sitten keskustelet esim muiden ihmisten kanssa jos et tiedä mitään maailmanmenosta", sit siinä ei keskustella jos aihetta ei tule mistään muustakuin negatiivisista valheista. Sitten valitaan seura paremmin!!!!!!!!!
Ne jutut on propagandaa, valheellisia, harhaanjohtavia yms. Miksi ihminen edes haluaa lukea niitä? jokapäivä uusi sairaus tai uusi ydinkärki tulossa suomeen?
Tehkää palvelus itsellenne ja jättäkää se turhuus elämästänne.
Mä tein sen jo muutama vuosi sitten. Loppu stressi.
Tää aika oikein pyytää ihmistä kääntymään enemmän sisäänpäin, mikä on oikeasti hyvä asia. Ihminen ei ole luotu siihen että hän kantaa kaikkia maailman murheita omilla harteillaan.
Opetelkaa vetämään rajoja.
Unohda rukoileminen ja ala ajaa röyhkeästi omaa etuasi.
Maailmassa pärjää vain huijaamalla, häikäilemättömyydellä ja kovilla kyynärpäillä.
Ihminen on osa luontoa ja luonto toimii niin, että heikot sortuvat ja vain vahvat selviytyvät.
Varmaan olisi hyvä liittyä johonkin yhteisöön jolla arvojesi mukainen tavoite!
Sodat liekehtivät, talous sakkaa ja maailmanloppu on (jälleen) kulman takana.
Maailman suhteen siis ihan normipäivä.
Toivottavasti sinulla ei ole ikäviä henkilökohtaisia sattumuksia.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku saanut rukoukseen vastauksen?
Ei ole kukaan koskaan. Yhtään todistettua tapausta ei ole.
Tuntua epätoivoiselta on eri asia kuin on epätoivoista. Siinä on iso ero.
Juu voi rukoilla, tai hakata päätä seinään, molemmat keinot yhtä tehottomia tähän ongelmaan.
Tekemällä konkreettisia tekoja hyvien asioiden puolesta. Koko maailmaa ei voi pelastaa kerralla ja se kantsii hyväksyä mutta jokainen voi tehdä päivittäin hyviä tekoja, ihan vaan se että ole mukava muille auttaa jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen muu auta kuin hyväksyä se, että aina on ollut ja aina on oleva pahoja ihmisiä.
Mutta toisaalta pidän totena väitettä, että The one thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing (suom. Paha saa vallan, koska hyvät ihmiset eivät tee mitään). Tuntuu, että jotain pitäisi voida tehdä, mutta en tiedä mitä. Suomessakin taantumuksen voimat jyllää, ja maailmalla vielä pahemmin.
Voi tehdä pieniä asioita. Auttaa ihmisiä. Ilahduttaa ihmisiä. Tai lähteä ihan tekemään poliittista työtä Suomen asioiden parantamiseksi.
Minä lakkasin rukoilemasta ku en saanut rukouksiin vastauksia,haluan uskoa korkeampaan voimaan mutta tuntuu mahdottomalta. Koetan elää päivä kerrallaan.