Maailman pahuus tuntuu musertavalta. Auttaako tähän mikään, rukoilu tuntuu epätoivoiselta.

No, auttaako se tyhjälle puhuminen sitten?

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen muu auta kuin hyväksyä se, että aina on ollut ja aina on oleva pahoja ihmisiä.

Ei ole. Maailmassa käydään sotia, joista toinen lähellä. Myös köyhyys ja epätoivo ovat muuttaneet ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä saatanan lässytys maailman kauheasta tilanteesta on? 50 vuotta olen kohta tällä pallolla ollut ja mikä täällä juuri nyt on niin kauheaa? Samaa paskaa tämä on vuosikymmenestä toiseen ollut.

Tilastojen mukaan maailman tilanne on parempi kuin koskaan. Media vain tuo nopeasti kaikki huonot ilmiöt silmille salamannopeasti. Hyvät asiat jäävät uutisoimatta kun ne eivät myy. Ärsyttää ihmisten hyväuskoisuus ja tyhmyys. Ja kirkko  ja lahkot luulevaisineen sekä kaikki sekopäät käyttävät tilannetta häpeämättä hyväkseen saadakseen seuraajia.

Ei siinä oikein muuta voi kuin vaikuttaa siellä, missä siihen mahdollisuudet on, ja muuten suojata itseään esim. uutisten ja somen seuraamista rajoittamalla. Kannattaa myös huomata kaikki se hyvä, jota ihmiset maailmassa kuitenkin tekevät. Ainakin omalla kohdalla olen huomannut, että kun on tottunut huonoon kohteluun ja ihmisten pahuuteen, usein tuppaa rekisteröimäänkin lähinnä sellaiset tapahtumat, jotka vahvistavat tätä ennakko-odotusta ja -oletusta. Kuitenkin, kun jotain pahaa tapahtuu, aika moni ihminen myös rientää auttamaan uhreja ja korjaamaan tuhoja.

Vierailija kirjoitti:

Ap ja muut asiaa pohdiskelevat:

Maailmassa on kaikenlaisia organismeja. On kukkia ja perhosia, on kakkaa ja kakkakärpäsiä. On vihreitä kasveja ja lahottajasieniä. Samoin ihmisyhteisöissä on kaikenlaista porukkaa.

Oletko sinä sopeutunut siihen asemaan, johon synnyit? Jos kyllä, voit olettaa, että kaikki muutkin ovat sopeutuneet omaansa. Vanha viisaus kertoo, että munkit säälivät luostarien porteilla eläviä vartijoita ja vartijat munkkeja.

Älkää siis yrittäkö asettua minnekään muualle kuin omien silmienne taakse. Noudattakaa kymmentä käskyä ja olkaa moraalisia. Huolehtikaa "omasta pikku solustanne". 

 Luottakaa siihen, että jumala hoitaa oman työnsä. Antakaa itsellenne lupa nauttia siitä hyvästä, mikä teille on annettu.

Mitäpä jos heivaa sen mielikuvitusolennon pois ja luottaa siihen, että käy hyvin? Jos ei tiedä miten käy, niin parempi luottaa positiiviseen lopputulokseen. Siitä jumalasta ei ole mitään todisteita. Voi käyttäytyä ihmisiksi ilman niitä käskyjä, joista tärkeimmät tuntuvat olevan olemattoman palvomiseen kehottavat.