Tuntuu, että kaikki eroavat nykyään?
Oma 13-vuotta kestänyt avioliittoni päättyi eroon noin kolme vuotta sitten. Puoliso petti, hänellä oli pidempi salasuhde ja jäi siitä kiinni. Tuo tapahtunut ja ero oli itselleni iso sokki, enkä ole siitä edelleenkään kunnolla toipunut.
Jo ennen sitä useampi tuttujen liitto oli päättynyt eroon ja myös oman eroni jälkeen tosi monta tuttua on eronnut... Tosi moni on iältään siinä neljänkympin kieppeillä.
Moni on sanonut, ettei avioliitossa ollut vikaa, se vaan ei enää tuntunut miltään ja siksi ero.
Minusta avioerot ovat surullisia, koska usein siihen liittyy myös lapset... Etenkin silloin, kun liitossa ei sinänsä ollut mitään vikaa. Lähdetään vaan hakemaan jotain muuta. Eikö ihmiset enää osaa sitoutua avioliittoon ja ydinperhe-ajatukseen, vai mikä tässä on vialla?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Se on se alkuhuuma mikä joillain pitäisi olla ihan koko ajan.
Totta! Sen takia mekin erottiin heti 16 vuoden jälkeen! Pelkkää huumanhakua koko elämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on lapsuudesta käsittelemättömiä traumoja niin erot silloin todennäköisiä.
Kuka on niiin tyhmä ja pahansuopainen että menee parisuhteisiin ja perustelee jopa perheitä ennen kuin on hoitanut nuo lapsuudet traumat kuntoon?
Kuka tahansa sen reilut parikymmentä vuotta sitten. Ei silloin tiedetty mistään traumoista ja kiintymyssuhteista, riittävän hyvä puoliso oli semmoinen, joka ei lyönyt eikä juonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se alkuhuuma mikä joillain pitäisi olla ihan koko ajan.
Totta! Sen takia mekin erottiin heti 16 vuoden jälkeen! Pelkkää huumanhakua koko elämä!
Ihmiset eroavat nykyään niin helposti. Ei olla valmiita tekemään itse mitään työtä parisuhteen ja ydinperheen vuoksi. Koska huumanhaku ja riippuvuus siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on lapsuudesta käsittelemättömiä traumoja niin erot silloin todennäköisiä.
Kuka on niiin tyhmä ja pahansuopainen että menee parisuhteisiin ja perustelee jopa perheitä ennen kuin on hoitanut nuo lapsuudet traumat kuntoon?
Kuka tahansa sen reilut parikymmentä vuotta sitten. Ei silloin tiedetty mistään traumoista ja kiintymyssuhteista, riittävän hyvä puoliso oli semmoinen, joka ei lyönyt eikä juonut.
Kiintymyssuhdemallit ovat olleet peruskauraa jo 1960-/70-luvulta lähtien jos on ollut vähänkään sivistynyt. Noista puhuttiin jo kouluissa 1990-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on lapsuudesta käsittelemättömiä traumoja niin erot silloin todennäköisiä.
Kuka on niiin tyhmä ja pahansuopainen että menee parisuhteisiin ja perustelee jopa perheitä ennen kuin on hoitanut nuo lapsuudet traumat kuntoon?
Kuka tahansa sen reilut parikymmentä vuotta sitten. Ei silloin tiedetty mistään traumoista ja kiintymyssuhteista, riittävän hyvä puoliso oli semmoinen, joka ei lyönyt eikä juonut.
Kiintymyssuhdemallit ovat olleet peruskauraa jo 1960-/70-luvulta lähtien jos on ollut vähänkään sivistynyt. Noista puhuttiin jo kouluissa 1990-luvulla.
Ei kyllä puhuttu. Ysärillä pääsi aivan helposti koulutusputkesta läpi ilman minkäänlaista psykologian opetusta, jos ei juuri se sattunut kiinnostamaan. Terapiakieli ei ollut valtavirtaa silloin.
Nykyajan haihattelijat vaan eroavat. Jos on yritystoimintaa ja lapsia, niin kyllä molemmat pyrkivät viimeiseen asti pitämään liiton toimivana. Ja silloin se myös kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on lapsuudesta käsittelemättömiä traumoja niin erot silloin todennäköisiä.
Kuka on niiin tyhmä ja pahansuopainen että menee parisuhteisiin ja perustelee jopa perheitä ennen kuin on hoitanut nuo lapsuudet traumat kuntoon?
Kuka tahansa sen reilut parikymmentä vuotta sitten. Ei silloin tiedetty mistään traumoista ja kiintymyssuhteista, riittävän hyvä puoliso oli semmoinen, joka ei lyönyt eikä juonut.
Kiintymyssuhdemallit ovat olleet peruskauraa jo 1960-/70-luvulta lähtien jos on ollut vähänkään sivistynyt. Noista puhuttiin jo kouluissa 1990-luvulla.
Ei kyllä puhuttu. Ysärillä pääsi aivan helposti koulutusputkesta läpi ilman mink
Niin. Jos ei ole kiinnostunut ymmärtämään itseään ja käytöstään. Kaikista halveksuttavinta on mennä parisuhteisiin paikatakseen sillä jotain lapsuuden vaillejäämistään. Törkeää piilotettua toisen ihmisen hyväksikäyttöä sellainen on.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan haihattelijat vaan eroavat. Jos on yritystoimintaa ja lapsia, niin kyllä molemmat pyrkivät viimeiseen asti pitämään liiton toimivana. Ja silloin se myös kestää.
No sekin. Parisuhde vaatii ollakseen aidosti rakkaudellinen, leveä ja kestävä vaatii vakaat ihmiset. Epävakaiden ns rakkaus on pelkkää feikkiä ja valheellisuutta. Eräänlaista kulissielämää itsensä kanssa.
Ethän sinä AP itsekään pitänyt liittosi kasassa. Ei pettäminen sinänsä ole syy erota voi jatkaa liitossa senkin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä AP itsekään pitänyt liittosi kasassa. Ei pettäminen sinänsä ole syy erota voi jatkaa liitossa senkin jälkeen.
Pettäminen rikkoo parisuhteen.
Sam Vaknin on sanonut tämän hyvin seuraavasto: Cheating in relationships is the equivalent of first degree murder.
Henkisesti väkivaltaisen ihmisen, mitä pettäjä aina on, kanssa ei pidä jäädä parisuhteeseen. Se ei ole ehdottomutta tai jyrkkyyttä. Se on oman hyvinvoinnin varmistamista
Kaikki saa valita oman puolison ja naiset yleensä pääsee erosta yli nopeammin. Valintojen maailma, Itse en pettäisi.
Miksi kukaan voi olla niin heikon itsetunnon ja hauraan minäkuvan omaava että ottaa jonkun roolin parisuhteessa.
Roolin joka ei loppu viimein sovi itselle.
Normaalit ihmiset ovat rehellisesti parisuhteissa omia itsejään eikä jotain roolia vetäviä näyttelijöitä vuorosanoineen.
Luulen että vuoroviikko-sopimus on monelle äidille houkutteleva ajatus. Naiset uupuvat nykyään lapsiperheen arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Koska eroaminen on hyväksytympää kuin ennen. Miksi olla huonossa liitossa?
Mikä tekee yht äkkiä liitosta huonon? Onko niin attä nykyään ei parisuhteissa kunnioiteta toista? Sitten aletaan kostona käyttäytyä arvostelevaa puolisoa kohtaan paskamaisesti kun ei jakseta kuunnella sitä jatkuvaa narinaa ja kostetaan vielä pettämällä?
Vierailija kirjoitti:
Luulen että vuoroviikko-sopimus on monelle äidille houkutteleva ajatus. Naiset uupuvat nykyään lapsiperheen arkeen.
Miksi sitten ovat valinneet puolison joka ei osallistu arkeen lapsiperheessä? Täysin oma syy silloin. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eroaminen on hyväksytympää kuin ennen. Miksi olla huonossa liitossa?
Mikä tekee yht äkkiä liitosta huonon? Onko niin attä nykyään ei parisuhteissa kunnioiteta toista? Sitten aletaan kostona käyttäytyä arvostelevaa puolisoa kohtaan paskamaisesti kun ei jakseta kuunnella sitä jatkuvaa narinaa ja kostetaan vielä pettämällä?
Välttelevä kiintymyssuhdetyyli johtaa pidemmän päälle narsististen piirteiden ilmentymiseen pettämällä. Tuollainen ihminen on oikeasta menettämisen ja hylkäämisen pelkoinen. Ei pysty rehelliseen kommunikointiin vaan piiloutuu esimerkiksi ylimiellyttämisen taakse. Se ylimiellyttäminen käy vaan ajan mittaan henkisesti raskaaksi ja sitten petetään.
Ihmettelen sitä, että avioliittoon mennään maailman ihanimman puolison kanssa. Perustetaan perhe ja ollaan onnellisia. Sitten yhtäkkiä toinen onkin ihan paska puoliso ja viimeistään sitten kun on erottu.
Eksät on lähes poikkeuksetta aina paskoja. Minne se ihana ihminen katosi?
Oma vaimoni kirjoitti kolmantena avioliittovuotenamme minulle kortin syntymäpäivänä, jossa kertoi minun olevan paras puoliso ja ihana isä lapsellemme, eikä hän ikinä voisi muuta halutakaan.
Hoidin paljon lapsiamme (sittemmin 2 lasta), tein kotitöitä, tein ruokaa, remontoin taloa, vaimo sai käydä omissa harrastuksissa jne. Olin normaali isä ja puoliso. Seksiäkin oli ihan sinne liittomme loppumetreille saakka joka viikko vähintään 2-3 kertaa.
Mutta, kuinkas kävikään? Kymmenen vuotta tuli avioliittoa täyteen, niin vaimon salasuhde työpaikalta paljastui. Vaimo otti eron, koska tietysti riideltiin asiasta. Liitollamme ei kuulemma ollut enää tulevaisuutta, kun luottamus oli mennyt 😅 Ja nämä olivat hänen sanojaan. Ex vaimo muutti yhteen tämän toisen ukon kanssa, jätti minut ja lapset.
Minkäs siinä teet, ei toista voi väkisinkään pitää. Ihmettelen kyllä. Ja sittemmin olen kuulemma ollut syyllinen koko hommaan ja nyt koko ex vaimon suku vihaa minua 😂
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että avioliittoon mennään maailman ihanimman puolison kanssa. Perustetaan perhe ja ollaan onnellisia. Sitten yhtäkkiä toinen onkin ihan paska puoliso ja viimeistään sitten kun on erottu.
Eksät on lähes poikkeuksetta aina paskoja. Minne se ihana ihminen katosi?
Oma vaimoni kirjoitti kolmantena avioliittovuotenamme minulle kortin syntymäpäivänä, jossa kertoi minun olevan paras puoliso ja ihana isä lapsellemme, eikä hän ikinä voisi muuta halutakaan.
Hoidin paljon lapsiamme (sittemmin 2 lasta), tein kotitöitä, tein ruokaa, remontoin taloa, vaimo sai käydä omissa harrastuksissa jne. Olin normaali isä ja puoliso. Seksiäkin oli ihan sinne liittomme loppumetreille saakka joka viikko vähintään 2-3 kertaa.
Mutta, kuinkas kävikään? Kymmenen vuotta tuli avioliittoa täyteen, niin vaimon salasuhde työpaikalta paljastui. Vaimo otti eron, koska tietysti riideltiin asiasta. Liitollamme ei kuule
Pettävä ja salasuhteilieva vanhempi on turvaton vanhempi lapsilleen.
Tuktimusten mukaan eroaminen ja uudelleen avioituminen ei lisää onnellisuutta. Toisessa ja sitä seuraavissa aviolittoissa olevien tyytyväisyys elämääänsä on heikompaa kuin ensimmäisessä liitossa olevien. Tämä on tieteellinen fakta jota ei jollain höpöhöpö-tarinonnoilla toiseksi voi muuttaa.
Kuka on niiin tyhmä ja pahansuopainen että menee parisuhteisiin ja perustelee jopa perheitä ennen kuin on hoitanut nuo lapsuudet traumat kuntoon?