Omaisen kuolemaa ei ehdi paljon suremaan

Onneksi omistusasuntoa ei tarvitse tyhjentää parissa päivässä. Hautajaisjärjestelyt voi jättää hautaustoimistolle ja pankkiasiat jne.voi käytännössä hoitaa vasta kun on saatu virkatodistukset ja valtakirjat. Sitä ehtii hyvin suremaan ennen ja jälkeen hautajaisten, meillä meni 8 kk ennen kuin saatiin velattoman kuolinpesän asiat pankin kanssa hoidettua.

Riippuu. Jotkut laittavat vähemmän surevat sukulaiset tekemään asioita tai pyytävät apua siihen. Ehkä antavat osan pois tai kaatopaikalle. Ehkei jaksa mitään ylimääräistä tai on liian sekaisin. Perunkirjoittajan aika pitää olla kai ajoissa, että voi hoitaa mitään asioita, jos ei ole rahaa edes hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omistusasuntoa ei tarvitse tyhjentää parissa päivässä. Hautajaisjärjestelyt voi jättää hautaustoimistolle ja pankkiasiat jne.voi käytännössä hoitaa vasta kun on saatu virkatodistukset ja valtakirjat. Sitä ehtii hyvin suremaan ennen ja jälkeen hautajaisten, meillä meni 8 kk ennen kuin saatiin velattoman kuolinpesän asiat pankin kanssa hoidettua.

Mihin teillä meni aikaa noin paljon? Hoidin reilu vuosi sitten kuolleen omaiseni asioita. Kuolemasta meni alle kolme kuukautta siihen, että vainajan varat oli siirretty perillisten tileille. Tosin pankkitili jätettiin vielä odottamaan veronpalautuksia, jotka tulivat vasta myöhemmin.

Jos kuolleella omaisella on vain yksi läheinen joka hoitaa hänen asioitaan, ei siinä paljon suremaan ehdi.

Totta, meillä vielä edessä, vanha äiti sairastui, elinikää ei tiedetä., mutta onneksi on oma asunto, ei tarvi kiireellä tyhjentää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omistusasuntoa ei tarvitse tyhjentää parissa päivässä. Hautajaisjärjestelyt voi jättää hautaustoimistolle ja pankkiasiat jne.voi käytännössä hoitaa vasta kun on saatu virkatodistukset ja valtakirjat. Sitä ehtii hyvin suremaan ennen ja jälkeen hautajaisten, meillä meni 8 kk ennen kuin saatiin velattoman kuolinpesän asiat pankin kanssa hoidettua.

Mihin teillä meni aikaa noin paljon? Hoidin reilu vuosi sitten kuolleen omaiseni asioita. Kuolemasta meni alle kolme kuukautta siihen, että vainajan varat oli siirretty perillisten tileille. Tosin pankkitili jätettiin vielä odottamaan veronpalautuksia, jotka tulivat vasta myöhemmin.

Koska pankin lakimiehen mielestä heillä ei ollut mitään velvollisuutta antaa omaisuutta perillisille. Perijät olivat sopuisia, virkatodistuksissa ei ollut mitään epäselvää, omaisuutta oli alle 400 000 euron arvosta, mutta pankin lakimies pyysi kaikenlaisia selvityksiä alkaen perinkuntaan kuuluvien mahdollisista omista testatamenteista ja avioehdoista päätyen yhden perillisen avopuolison virkatodistukseen. Aina kun kannettiin papereita pankkiin, tuli taas uusi vaatimus. Toisessa pankissa olleet varat olisi pitänyt siirtää tähän Säästöpankkiin ennen kuin suostuivat rahoja jakamaan eikä pankille sopinut, että perintö oli jaettu sovussa muulla tavalla kuin tasan. Niin ei saa tehdä ja tästä sitten intettiin pitkään.

Muistan kun omainen kuoli, olisin halunnut hoitaa kaikki pois äkkiä mutta sitä hitsin virkatodistusta sai odottaa silloin yli viisi kuukautta! Eikä ennen sitä päässyt oikein mitään tekemään, sai jokapaikkaan soitella lisää maksuaikaa laskuihin ja perunkirjoitusten jälkeenkin tuli vielä jotain ylläri karhukirjeitä soppaa sotkemaan.

Ette te ymmärrä mitä sureminen merkitsee. Te luulette että surun voi kytkeä päälle ja pois kuin katkaisemisesta. Ei voi. Suru on ihmisessä koko ajan, menetyksestä lähtien, usein jo ennen menetystä (puhutaan ennakoivasta surusta silloin kun tiedetään että kuolema on odotettavissa), vaikka sitä ei tiedostaisikaan suruksi. Ette te voi erottaa surua muusta elämisestä irrallliseksi ilmiöksi tai olotilaksi. Suru on teissä myös silloin kun järjestätte hautajaisia ja tyhjennätte kuolinpesää.

Sikäli voitte surra ihan rauhassa. Suru kyllä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun omainen kuoli, olisin halunnut hoitaa kaikki pois äkkiä mutta sitä hitsin virkatodistusta sai odottaa silloin yli viisi kuukautta! Eikä ennen sitä päässyt oikein mitään tekemään, sai jokapaikkaan soitella lisää maksuaikaa laskuihin ja perunkirjoitusten jälkeenkin tuli vielä jotain ylläri karhukirjeitä soppaa sotkemaan.

Tässä oli tosiaan joskus 3-4 vuotta sitten järjestelmän muuttuessa pahoja odotusaikoja, mutta onneksi sen jälkeen asiat on saatu toimimaan, ja vainajan sukuselvityksen (virkatodistuksen) saamiseen menee nykyisin yleensä korkeintaan pari viikkoa. Minä sain sen kahdessa päivässä, kun hoidin reilu vuosi sitten kuolleen omaiseni asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omistusasuntoa ei tarvitse tyhjentää parissa päivässä. Hautajaisjärjestelyt voi jättää hautaustoimistolle ja pankkiasiat jne.voi käytännössä hoitaa vasta kun on saatu virkatodistukset ja valtakirjat. Sitä ehtii hyvin suremaan ennen ja jälkeen hautajaisten, meillä meni 8 kk ennen kuin saatiin velattoman kuolinpesän asiat pankin kanssa hoidettua.

Mihin teillä meni aikaa noin paljon? Hoidin reilu vuosi sitten kuolleen omaiseni asioita. Kuolemasta meni alle kolme kuukautta siihen, että vainajan varat oli siirretty perillisten tileille. Tosin pankkitili jätettiin vielä odottamaan veronpalautuksia, jotka tulivat vasta myöhemmin.

Hautausasiat hoiti hautaustoimisto ja muut asiat saatiin hoidettua parissa kuukaudessa, kun vainajalla ei ollut muuta omaisuutta kuin muutamia tonneja pankkitileillä. Perunkirjan laadin minä itse eikä se ollut järin vaikea tehtävä tässä tapauksessa, joten sen laatimisesta oli turha kenellekään ns. asiantuntijalle maksaa.