"Yksi äiti oli miettinyt, pitäisikö hänen ottaa virkavapaata, jotta lapsi läpäisee peruskoulun"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa matematiikan osalta tuo on aivan totta, matematiikan kirjojen tehtävät ovat muuttuneet huomattavasti ja tämä ei liity opetussuunnitelmien sisältöön suoranaisesti vaan ihan kirja tekijöiden luoma ongelma.

Ennen oli 10 perustehtävää ja 5 soveltavaa. Nykyään tilanne on toisinpäin. Ne lahjakkaatkin saattavat tippua, kun eivät tee perustason tehtäviä riittävää määrää, jotta jokin lasku ikään kuin automatisoituisi.

Kyse ei ole opettajista vaan ihan oppikirjoista. Olisikin hyvä, että joku taho ottaisi oppikirjat tutkittavaksi. Nythän periaatteessa kuka tahansa voi tuottaa oppikirjan ja koulu päättää sitten itse ottaako käyttöön (ja yleensä hinta ratkaisee).

Eli ei ollenkaan vanhemman syytä tuollainen välttämättä. Mutta ei kyllä opettajankaan automaattisesti. Oppikirjan tekijöiden vastuulla, mutta myös

Ai että onko asiaa lukioon alle 9 keskiarvolla? Korkeasti koulutetun luulisi osaavan selvittää tämän ihan itse. Tiedon löytymiseen menee alle 10 sekuntia.

Se, että koulussa ylipäätään on tarjolla vaikeampia ja helpompia kokeita, joista oppilaat saavat itse valita, kertoo että luokan sisällä on erilaisia tavoitteita, ja näin tasokurssit ovat jossakin muodossa jälleen olemassa.

Tosin vanhempia ei näihin päätöksiin sotketa, mikä onkin erittäin hyvä asia, sillä vanhemmat nykyään ovat varsin kovia vaatimaan palveluja ja valvomaan etujaan, mutta varsin huonoja oikeasti patistamaan lapsiaan, paitsi sitten nuo erityisen kovat preppaajat, jotka taas ajavat lapsensa burn outiin.

Vierailija kirjoitti:

Nuo päättelytehtävät ovat ylöspäin eriyttäviä ja suunnattu niille, joille matematiikka on todella helppoa. Ei tarkoitus olekaan, että kaikki luokan oppilaat niitä tekevät. Karkeasti ajateltuna perusaukeaman kun saa tehtyä, osaaminen on kasin tasoa, lisätehtäviä niin ysi ja päättelytehtävät päälle niin kymppi. Kiitettävän eli ysin voi saada, vaikka ei juurikaan saisi tehtyä päättelytehtäviä. Toki jos on pakko saada se kymppi, niin sitten varmaan vanhemmat käyttävät aikaansa jälkikasvun avustukseen.

t. 5. luokan ope

Vitosluokkalaisen vanhempana olen ollut jonkin verran matikan läksyissä tukena tai lähinnä on teoria-asioita kerrattu ennen kuin lapsi tekee läksyjä tai on koe tulossa. Ei meillä mitään kymppejä ole pakko saada vaan totta kai lapsen kanssa asioita käydään läpi, jos lapsi kyselee apua ja sanoo, ettei tunnilla ope aina ehdi neuvoa kaikkia ja saattaa jokin asia jäädä epäselväksi. Matikassa näyttää olevan melkoisesti asiaa, ja yhteen juttuun keskitytään vain pari tuntia ja sitten taas mennään uuteen asiaan. Vitosluokka kyllä näyttäytyy vanhemman silmiin melkoisen haastavana, kun katsoo matikan lisäksi vaikkapa ympin, uskonnon ja historian asioita. 

En tunnista ollenkaan tuollaista, että lapsia pitäisi auttaa läksyissä. Onko tuo joku pääkaupunkiseudun ilmiö tai onko kyse tietyistä kouluista? 

Kyllä se ongelma on ihan siellä koulussa. Ennen koronaakin kaikki oli vähän sinnepäin, koronan aikana ei sitäkään ja koronan jälkeen kaikki enemmän tai vähemmän kaaosta.

Minun kuopukseni koulusta käytännössä kaikki viranhaltijat haki virkavapaata koronan jälkeisenä lukuvuonna, opetus oli täysin epäpätevien ja sijaisten tai videoelokuvien varassa. Opetimme kaiken kotona käytännössä itse, koulussa ei tpaahtunut mitään. Äidinkielessäkin opetus junnasi kokonaan paikallan elokuusta joulun alle. Mitään ei tpaahtunut.

Vieläkin pelottaa, mitä aukkoja hänelle jäi lukiossa paikattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä lehtijutussa oli ihan hyvä pointti, jota kannattaa nostaa esiin nyt kun Pisa-tuloksien myötä näyttää olevan muotia dissata nykylasten ja -nuorten matematiikan taitoja. En itse ole prepannut lapsiani, he tekevät itsenäisesti läksynsä (keskimmäinen jättää aika usein tekemättäkin) ja he saavat matematiikassa ysiä ja kymppiä. 

Mutta esimerkiksi kuutosluokkalaisen kokeessa oli taannoin päättelytehtävä, jota ainakaan minä en saanut kymmenessä minsassa ratkaistua, vaikka minulla oli pitkä matikka lukiossa. Miehen kanssa sitten lopulta ratkaistiin se yhdessä sellaisella yhtälöllä, jota alakoululaisille ei ole todellakaan opetettu. Toinen vaihtoehto olisi ollut syöttää summamutikassa lukuja niin kauan että olisi mennyt kohdalleen, mutta päättelytehtävässä oli useampi muuttuja ja isoja lukuja, joten aika olisi todennäköisesti loppunut.

Lapsi tunsi itsensä pikkuisen pettyneeksi, kun ei osannut tehtävää. Kerroin sitten

Juuri näitä Mähkön mainitsemia päättely-ja eritoten arvuuttelutehtäviä itsekin ihmettelen alakoululaisen matikan kirjassa. Jos normijärkinen aikuinen ei hoksaa kaikkien tehtävien ideaa, niin jotain on pahasti pielessä alakoulun matikassa. Voisiko keskittyä siihen, että lapset osaisivat matikan perusasiat kunnolla, niin ehkä pisa-tuloksetkin paranisivat? 

Koulussa ei enää saa opetusta kun aika menee ilmiöiden tutkimiseen ja muuhun hömppään.

Tämä palsta on varmaan niitä harvoja paikkoja, joissa edelleen huudetaan kuinka lahjakkaita lapsia ei tueta, vaan he vain pitkästyvät haasteiden puutteessa.

Tosiasiassa koululaitos on kuunnellut varsin tarkasti elinkeinoelämän vaatimuksia nimenomaan matemaattisten lahjakkuuksien tulemisesta, ja niinpä ne matematiikan kirjat ovat täynnä kaikenlaisia soveltavia tehtäviä ja pähkinöitä - jopa perustehtävien kustannuksella. Näin ollen laskurutiini ei muodostu niin vahvaksi kuin ennen, ja tästä kärsii tietysti eniten suuri massa.

Mutta hieman ilkeästi sanoen: tällä palstalla ei kukaan tunnusta lapsensa kuuluvan siihen suureen massaan, vaan kaikki nimenomaan ovat suuria lahjakkuuksia, ja jos se ei näy numeroissa, on syynä korkeintaan pitkästyminen. Joten mennään sitten tällä tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ei enää saa opetusta kun aika menee ilmiöiden tutkimiseen ja muuhun hömppään.

Mitä väärää on tutkimuslähtöisessä oppimisessa ja mitä tämä "oikea opetuksen saaminen" mielestäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten ihmiset uskovat yksittäistä some-julkkista. En tiedä ketään, joka käyttäisi juuri aikaa lasten läksyihin. Meillä on kaksi koululaista, ja asumme korkean tulotason alueella. Vanhemmat eivät elä lastensa kautta.

 

Mikäli lapsellasi olisi haasteita ja hän tarvitsisi aikaa läksyille myös kotona niin kieltäytyisittekö antamasta apua vedoten siihen, ettette elä lastenne kautta? Nimittäin nämä kommentit kertoo todellakin sen, ettei ns. helppojen lasten vanhemmat edes tajua millaisia haasteita voi olla. Tulee ihan mieleen entinen naapuri, joka oli kyllä hyvätuloinen, mutta muuten ihan pihalla elämästä. 

Jos lapsella on haasteita kuten oppimisvaikeuksia tai keskittymishäiriö, miksi siitä syytetään koulua? 

Missä on syytetty koulua? Lain mukaan koululla on kuitenkin velvollisuus tarjota tukitoimia. Kiersit muuten kysymykseni. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti liioittelee ja uhriutuu tai sitten lapsi on heikkolahjainen. Ei siinä, kyllähän koulujärjestelmä on pilattu, mutta että oikein tuntikausia päivässä vaatii alakoulun läksyjen tekeminen? Vaatimustasokin on nykyään niin onneton, että tuskinpa vain.

En sanoisi, että liioittelee. Olen todennut saman, että koulupäivän jälkeen on toinen koulupäivä kotona kun opetan lapselleni uusiksi osan oppiaineista. Olen sanonut täällä ennnenkin, että kouluissa ei enää opita kuten ennen. Muutaman vuoden vanhempaa isoveljeä ei tarvinnut opettaa kotona, eri koulu silloin. 

En usko, että kaikkien Euroopan maiden koulumenestyksen tippuminen voi johtua suomalaisen koulun systeemeistä.  Mutta jos halutaan jossain asiassa ottaa mallia tämänhetkisestä maailman parhaasta niin voi kertoa miten koulupäivät menee täällä Singaporessa.

Singaporessa koulu alkaa yleensä aamulla klo 7.30, kymmenen maissa on välipalatauko ja puolen päivän aikaan on puolen tunnin ruokatauko. Koulupäivä päättyy klo puoli kaksi. Siinä vaiheessa osa lähtee kotiin ja osa jää iltapäiväohjelmaan.

Iltapäiväohjelmaan jäävillä on ensin välipalatauko ja sitten ohjelmaa klo16 asti. Iltapäiväohjelmaan kuuluu mm. läksyjen tekeminen, mutta on myös liikuntaa ja taidetta. 

Niillä, jotka lähtevät koulusta suoraan kotiin klo 1.30, on yleensä äiti tai (filippiiniläinen tai indonesialainen) kotiapulainen kotona huolehtimassa välipalasta ja läksyjen tekemisestä. Osa käy lisäksi 1-3 päivänä viikossa jossain kerhossa tai harrastuksessa. 

Läksyt on tärkeitä, kokeita on paljon ja niissä pitää menestyä tai tipahtaa. Kokeita one enemmän kuin Suomessa, ei se välttämättä ole hyvä asia, koska monet opiskelee vain kokeita varten ja oppiminen on usein pinnallista pänttäämistä. Asiat voi unohtaa kokeen jälkeen. Omaan ajatteluun tai luovuuteen ei kannusteta eikä se ole kovin arvostettua vaan vähän outoa, jos joku on luova ja erilainen. 

Kaikki opiskelevat 6 ensimmäistä luokkaa, yleensä suurimmalla osalla se vielä menee vuosi ja luokka. Mutta yläkoulun puolella jää tosi helposti luokalle, yläkoulu kestää vaihtelevasti 4-6 vuotta, eikä ole harvinaista että siihen menee 6 vuotta - joillakin siksi, että on vaan niin tyhmä, ettei opi, mutta usein myös varsinkin jos haluaa hyvät numerot ja yrittää päästä hyvään lukioon. Mutta tällaista niin kuin Suomessa, että kaikki pääsee 3-4 vuodessa läpi yläkoulun, ja vaikka ei osaa niin armosta saa jonkin vitosen, ei ole. Sen jälkeen on lukio 3 vuotta tai jokin ammattikurssi, joka voi olla lyhyempi. 

Sori jos mun suomen kirjoittaminen ei ole kovin hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti liioittelee ja uhriutuu tai sitten lapsi on heikkolahjainen. Ei siinä, kyllähän koulujärjestelmä on pilattu, mutta että oikein tuntikausia päivässä vaatii alakoulun läksyjen tekeminen? Vaatimustasokin on nykyään niin onneton, että tuskinpa vain.

En sanoisi, että liioittelee. Olen todennut saman, että koulupäivän jälkeen on toinen koulupäivä kotona kun opetan lapselleni uusiksi osan oppiaineista. Olen sanonut täällä ennnenkin, että kouluissa ei enää opita kuten ennen. Muutaman vuoden vanhempaa isoveljeä ei tarvinnut opettaa kotona, eri koulu silloin. 

Keksin aika monta syytä, miksi yksi lapsi oppii itsenäisesti ja hänen pikkusisaruksensa ei.

Totta kai jokainen tuntee itse lapsensa. Mutta jonkinlaisena ohjenuorana voisi ajatella, että jos lapsella on vaikeita toiminnanohjauksen haasteita tai lukivaikeuksia, täytyy asioita käydä hänen kanssaan kotona tai ammattilaisen ohjauksella. Jos taas kyseessä ovat poikkeuksellisen heikot kognitiiviset kyvyt, on lasta kohtaan reiluinta olla vaatimatta häneltä täyttä oppimäärää. Mikäli taas kyseessä on tavislapsi, on viisainta antaa Siperian opettaa, eli pakottaa hänet itsensä hoitamaan omat kouluasiansa, porkkanalla ja tarvittaessa kuvaannollisella kepillä. Koska kaikkialla se vanhempi ei voi elämässä apuna olla.

Ne viimeiset päättelytehtävät eivät ole tarkoitettu tavisoppilaille eivätkä heidän tavis vanhemmilleen. Ne vaikeimmat tehtävät on suunnattu oppilaille, joille matematiikka on äärimmäisen helppoa ja joille tavalliset tehtävät ovat tylsiä. Niiden ratkaisu vaatii poikkeuksellista älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ne viimeiset päättelytehtävät eivät ole tarkoitettu tavisoppilaille eivätkä heidän tavis vanhemmilleen. Ne vaikeimmat tehtävät on suunnattu oppilaille, joille matematiikka on äärimmäisen helppoa ja joille tavalliset tehtävät ovat tylsiä. Niiden ratkaisu vaatii poikkeuksellista älykkyyttä.

No ei vaadi poikkeuksellista älykkyyttä mikään päättelytehtävä alakoulussa, korkeintaan kahden tai kolmen muuttujan yhtälön, jota ei vielä ole opetettu.

Mutta oma lukunsa on, parantavatko tuollaiset tehtävät tosiasiallista matematiikan osaamista, etenkään jos ne ovat pois peruslaskuihin käytetystä ajasta. Varsinkin tytöt arvioivat usein itse matematiikan osaamisensa huonommaksi kuin pojat, silloinkin kun osaavat tosiasiassa paremmin. 

Sama suuntaus on nähtävissä muissakin aineissa, esimerkiksi taannoisessa historian kokeessa kysyttiin asioita, joita ei koealueessa ollut, perusteluna juurikin se, että kymppiin pitää vähän harrastaakin historiaa.

Minulle tämä olisi kouluaikoinani sopinut, ja lapsellenikin sopii, sillä hän on aina pitänyt lukemisesta. Mutta kyllähän tämä suuntaus jakaa entistä enemmän oppilaat eri kasteihin sen mukaan, keillä on kotona keskusteltu asioista ja viety kirjastoon.

Nykypäivänä, kun peruslukutaitokin puuttuu monilta, on tie sinne kymppiin kohtuuttoman pitkä, jos edes koealueen täydellinen osaaminen ei riitä. Herääkö takamatkalta lähteneellä lapsella jossakin vaiheessa ajatus, ettei kannata edes kilvoitella parhaista numeroista?

Vierailija kirjoitti:

Se, että koulussa ylipäätään on tarjolla vaikeampia ja helpompia kokeita, joista oppilaat saavat itse valita, kertoo että luokan sisällä on erilaisia tavoitteita, ja näin tasokurssit ovat jossakin muodossa jälleen olemassa.

Tosin vanhempia ei näihin päätöksiin sotketa, mikä onkin erittäin hyvä asia, sillä vanhemmat nykyään ovat varsin kovia vaatimaan palveluja ja valvomaan etujaan, mutta varsin huonoja oikeasti patistamaan lapsiaan, paitsi sitten nuo erityisen kovat preppaajat, jotka taas ajavat lapsensa burn outiin.

On aika hirveää, jos vanhemmille ei kerrota, että tarjolla on lapsen oman valinnan mukaan helpompia ja vaikeampia matematiikan kokeita. Lapsi vetää iloisesti kymppejä matalan tason matematiikan kokeista ja vanhempi ei edes tiedä sitä. Iloisesti mennään sieltä mistä aita on matalin.

Peruskoulun matematiikka oli älyttömän helppoa. Lukiossa pitkässä matematiikassa ilmeni, että paljon oli jäänyt opettamatta, eikä siihen enää palattu kun tehän hei osaatte tämän jo. Peruskoulun luokasta yli puolet meni ammattikouluun ja lopuista iso osa lukion lyhyelle matematiikalle. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on varmaan niitä harvoja paikkoja, joissa edelleen huudetaan kuinka lahjakkaita lapsia ei tueta, vaan he vain pitkästyvät haasteiden puutteessa.

Tosiasiassa koululaitos on kuunnellut varsin tarkasti elinkeinoelämän vaatimuksia nimenomaan matemaattisten lahjakkuuksien tulemisesta, ja niinpä ne matematiikan kirjat ovat täynnä kaikenlaisia soveltavia tehtäviä ja pähkinöitä - jopa perustehtävien kustannuksella. Näin ollen laskurutiini ei muodostu niin vahvaksi kuin ennen, ja tästä kärsii tietysti eniten suuri massa.

Mutta hieman ilkeästi sanoen: tällä palstalla ei kukaan tunnusta lapsensa kuuluvan siihen suureen massaan, vaan kaikki nimenomaan ovat suuria lahjakkuuksia, ja jos se ei näy numeroissa, on syynä korkeintaan pitkästyminen. Joten mennään sitten tällä tiellä.

Opettajan aika menee niiden kanssa, jotka eivät ymmärrä edes sitä helppoa sisältöä. Lahjakkaat oppilaat jätetään yksin opettelemaan uusia vaikeampia sisältöjä ilman apua, harvan teinin motivaatio sitä kestää. Peruskoulu opettaa alisuorittamaan ja se kostautuu lukiossa.

-ohis

Oman lapseni alakoulussa matikkaa opetettiin kolmessa tasoryhmässä ja kokeenkin sai valita kolmesta eri tasoisesta vaihtoehdosta.

Lapseni suorastaan rakasti näitä vaikeita pulmatehtäviä ja sai niistä intoa keksiä itse erilaisia matemaattisia ongelmia ja niihin ratkaisuja. Ei muistaakseni koskaan pahottanut mieltänsä, jos ei osannut eikä mekään osattu niissä auttaa. Pyysin pyytämään, että opettaja sitten selittää. 

Nyt hän siirtyi  eri kouluun yläasteelle ja on todella turhautunut matematiikan tunneilla, kuulemma kaikki on vain todella helppoa ja tylsää. Kokeista tulee kymppejä, kotitehtävät ehtii tehdä tunneilla. Ja kokeetkin on todella helppoja alakoulun kokeisiin verrattuna.

Kouluissa siis todellakin on eroja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että koulussa ylipäätään on tarjolla vaikeampia ja helpompia kokeita, joista oppilaat saavat itse valita, kertoo että luokan sisällä on erilaisia tavoitteita, ja näin tasokurssit ovat jossakin muodossa jälleen olemassa.

Tosin vanhempia ei näihin päätöksiin sotketa, mikä onkin erittäin hyvä asia, sillä vanhemmat nykyään ovat varsin kovia vaatimaan palveluja ja valvomaan etujaan, mutta varsin huonoja oikeasti patistamaan lapsiaan, paitsi sitten nuo erityisen kovat preppaajat, jotka taas ajavat lapsensa burn outiin.

On aika hirveää, jos vanhemmille ei kerrota, että tarjolla on lapsen oman valinnan mukaan helpompia ja vaikeampia matematiikan kokeita. Lapsi vetää iloisesti kymppejä matalan tason matematiikan kokeista ja vanhempi ei edes tiedä sitä. Iloisesti mennään sieltä mistä aita on matalin.

Peruskoulun matematiikka oli älyttömän helppoa. Lukiossa pi

Nimenomaan on järkevää, että vanhempi ei asiaan sekaannu. Jos vanhemmilta kysytään, jokainen piltti on fiksumpi kuin 90 prosenttia ikäluokastaan. Jos lapsi häiriköi, on se merkki siitä että hän on liian fiksu tai jos ei kuuntele opetusta, on opetus liian tylsää. Jos vanhemmat saisivat vielä määritellä tavoitteetkin, menisi homma aivan sekopäiseksi.

Nykypäivänä lasten tasoero on valtava, vanhempien taholta vaaditaan yksilöllistä huomiota joka lapselle ja kaiken pitää olla vielä kivaa lasten itsensä mielestä. Joten tuo on oikeastaan ainoa tapa, jolla hommaa voi vetää: lasten oman motivaation pohjalta.