"Yksi äiti oli miettinyt, pitäisikö hänen ottaa virkavapaata, jotta lapsi läpäisee peruskoulun"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinpäs olikin. Mutta en kyllä silti jaksaa uskoa että kukaan maksaa yli 60 euroa tunnilta siitä että eläkeläismummu keksii haasteita koulussa hyvin menestyvälle lapselle.

Kyllä ne oikeasti menestyvät lapset viedään harrastuksiin, vaikka koodauskouluun tai musiikkitunneille. Yksityisopetusta sitten ostetaan niillle, jotka eivät pärjää oman ryhmänsä mukana.

 

2-3 tuntia yksityisopetusta viikossa tarkoittaa sinulle sitä, että lapsi ei harrasta mitään?

Kyllä se yksityisopetus vähän viittaa siihen, että lapsella on oppimisvaikeuksia. Sillä parillakin sadalla eurolla viikossa saa normaalille lapselle monenlaisia virikkeitä ja ryhmätunteja, jotka ovat ehkä lapsellekin mielekkäämpiä kuin kahdestaan istuminen eläkeläisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olin ala-asteella vuosituhannen vaihteessa. Kyllä meidänkin kirjassa oli päättely- ja pohdintatehtäviä, mutta vähän, eikä niitä koskaan annettu läksyksi, vaan ne olivat selkeitä lisätehtäviä. Kokeissa sellaisia ei tietenkään ollut. Onko tässä tapauksessa opettaja siis ymmärtänyt päättelytehtävien idean väärin, vai onko idea muuttunut?

Muistaakseni en näistä päättelytehtävistä koskaan oikein tykännyt, koska niissä ei ollut mitään pitempää laskettavaa, vaan ne joko tajusi tai sitten ei tajunnut.

Nykypäivänä on paljon arviointitehtäviä, myös kokeissa. Eli pitää kolmesta vaihtoehdosta arvioida suuruusluokaltaan oikea. Mielestäni muiden joukossa ihan tarpeellinen tehtävätyyppi sukupolvelle, jolla todennäköisesti aina arjen tilanteissa on mukanaan kännykkä.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapseni alakoulussa matikkaa opetettiin kolmessa tasoryhmässä ja kokeenkin sai valita kolmesta eri tasoisesta vaihtoehdosta.

Lapseni suorastaan rakasti näitä vaikeita pulmatehtäviä ja sai niistä intoa keksiä itse erilaisia matemaattisia ongelmia ja niihin ratkaisuja. Ei muistaakseni koskaan pahottanut mieltänsä, jos ei osannut eikä mekään osattu niissä auttaa. Pyysin pyytämään, että opettaja sitten selittää. 

Nyt hän siirtyi  eri kouluun yläasteelle ja on todella turhautunut matematiikan tunneilla, kuulemma kaikki on vain todella helppoa ja tylsää. Kokeista tulee kymppejä, kotitehtävät ehtii tehdä tunneilla. Ja kokeetkin on todella helppoja alakoulun kokeisiin verrattuna.

Kouluissa siis todellakin on eroja. 

Kouluissa tosiaan on eroja.

Nuoremman lapseni koulussa sai matematiikan tunnilla valita osallistuu jo oman luokan tunneille vai alemman vai ylemmän luokan tunneille. Lapsi selitti iloisena, että matematiikan tunneilla saa ajatella.

Edellisessä koulussa ei saanut ajatella, sillä kaikki oli liian helppoa. Silti hän sai siinä koulussa sellaisen tunteen että ei opi mitään eikä osaa mitään. Tämä vain siksi että koulussa ei saanut kokea oppivansa mitään uutta. Onneksi koulun vaihtaminen antoi mahdollisuuden oppimiseen.

Mikähän matematiikan kirjasarja on tämän äidin lapsen luokassa käytössä? Ainakaan Tuhattaiturin 5-6 lk kirjoissa ei ole ylitsepääsemättömän vaikeita tehtäviä, edes soveltavissa tehtävissä. Taitavimmat oppilaat osaavat ne kyllä laskea joko itsenäisesti tai ihan pienellä neuvomisella. 

Kaikki eivät ole matematiikassa kympin oppilaita, eikä tarvitsekaan olla! Perustason osaamista varten ei varmasti tarvitse tuntikausia tehdä vanhemmilla töitä lapsensa kanssa tai jossakin on aika pahasti vikaa.

Vierailija kirjoitti:

No niinpäs olikin. Mutta en kyllä silti jaksaa uskoa että kukaan maksaa yli 60 euroa tunnilta siitä että eläkeläismummu keksii haasteita koulussa hyvin menestyvälle lapselle.

Kyllä ne oikeasti menestyvät lapset viedään harrastuksiin, vaikka koodauskouluun tai musiikkitunneille. Yksityisopetusta sitten ostetaan niillle, jotka eivät pärjää oman ryhmänsä mukana.

Googletapas mitä kotisiivous maksaa tunnilta ja ylläty. Että kyllä yksityisopetus ihan hyvin voi tuon verran maksaa. Tuskin alakoulukaisia opettaa kuitenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Sama suuntaus on nähtävissä muissakin aineissa, esimerkiksi taannoisessa historian kokeessa kysyttiin asioita, joita ei koealueessa ollut, perusteluna juurikin se, että kymppiin pitää vähän harrastaakin historiaa.

Minulle tämä olisi kouluaikoinani sopinut, ja lapsellenikin sopii, sillä hän on aina pitänyt lukemisesta. Mutta kyllähän tämä suuntaus jakaa entistä enemmän oppilaat eri kasteihin sen mukaan, keillä on kotona keskusteltu asioista ja viety kirjastoon.

Nykypäivänä, kun peruslukutaitokin puuttuu monilta, on tie sinne kymppiin kohtuuttoman pitkä, jos edes koealueen täydellinen osaaminen ei riitä. Herääkö takamatkalta lähteneellä lapsella jossakin vaiheessa ajatus, ettei kannata edes kilvoitella parhaista numeroista?

Mutta tämähän on ihan oikein, että 10 saaminen vaatii oikeasti jotain extraa eikä pelkkä koealueen ulkoa pänttääminen riitä. Ymmärtäkää jo, että 8 on HYVÄ ja 9 KIITETTÄVÄ ja näihin numeroihin pääsee ihan varmasti sillä, että kuuntelee tunnilla,on aktiivinen, tekee läksyt ja lukee kokeisiin. Monien vanhempien mielestä vaan se oma lapsi ANSAITSEE 10,vaikka on ihan normaali keskitason oppilas. 

Hölmöä tehdä lasten kanssa illat läksyjä. Lapsi tekee parhaansa ja sen pitäisi vanhemmillekin riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Sama suuntaus on nähtävissä muissakin aineissa, esimerkiksi taannoisessa historian kokeessa kysyttiin asioita, joita ei koealueessa ollut, perusteluna juurikin se, että kymppiin pitää vähän harrastaakin historiaa.

Minulle tämä olisi kouluaikoinani sopinut, ja lapsellenikin sopii, sillä hän on aina pitänyt lukemisesta. Mutta kyllähän tämä suuntaus jakaa entistä enemmän oppilaat eri kasteihin sen mukaan, keillä on kotona keskusteltu asioista ja viety kirjastoon.

Nykypäivänä, kun peruslukutaitokin puuttuu monilta, on tie sinne kymppiin kohtuuttoman pitkä, jos edes koealueen täydellinen osaaminen ei riitä. Herääkö takamatkalta lähteneellä lapsella jossakin vaiheessa ajatus, ettei kannata edes kilvoitella parhaista numeroista?

Kymppi on yläkoulun arvosanoissa useimmissa aineissa sellainen suoritus, ettei ope edes joka vuosi pääse sellaista antamaan. Viitosen saa jos hengittää ja käy koulussa kääntymässä.

Minulla ei ole tällä hetkellä 100 yläkoululaisen oppilaan joukossa yhtään sellaista oppilasta, jolle kympin saavuttaminen olisi mahdollista.

Meillä tehtiin ekaluokalla tehtäviä semmone 5-10 tuntia joka viikko.

Kaikki tehtävät mitä ei tunnilla saatu tehtyä, piti tehdä kotona + läksy. Monesti lapsella oli tekemättä kaikki, koska opettaja ei ehtinyt tai osannut kunnolla selittää asioita. Lisäksi tunnilla oli kovasti meteliä. Ja joe ei tehtävät olleet tehty, tuli Wilmassa jotain jupinaa.

Matematiikassa tehtävät oli jopa aikuiselle vaikeaselkoisia. En usein ymmärtänyt mitä niissä oikeastaan pitäisi tehdä, kun luin ohjeen. Normaaleja laskuja oli hirveän vähän. Lisäksi piti kirjoittaa pitkiä kappaleita aapisesta vihkoon ja usein vielä lukea, esimerkiksi 15min ääneen.

Minusta opettaja oli huono. Onneksi kakkoselle tuli uusi ja nyt suurin osa tehtävistä tehdään koulussa. Silti koen raskaana, kun pitkän työpäivän jälkeen lapsi ilmoittaa, että pitäisi lukea mulle ääneen 30 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinpäs olikin. Mutta en kyllä silti jaksaa uskoa että kukaan maksaa yli 60 euroa tunnilta siitä että eläkeläismummu keksii haasteita koulussa hyvin menestyvälle lapselle.

Kyllä ne oikeasti menestyvät lapset viedään harrastuksiin, vaikka koodauskouluun tai musiikkitunneille. Yksityisopetusta sitten ostetaan niillle, jotka eivät pärjää oman ryhmänsä mukana.

 

2-3 tuntia yksityisopetusta viikossa tarkoittaa sinulle sitä, että lapsi ei harrasta mitään?

Kyllä se yksityisopetus vähän viittaa siihen, että lapsella on oppimisvaikeuksia. Sillä parillakin sadalla eurolla viikossa saa normaalille lapselle monenlaisia virikkeitä ja ryhmätunteja, jotka ovat ehkä lapsellekin mielekkäämpiä kuin kahdestaan istuminen eläkeläisen kanssa.

Onko sillä oikeastaan väliä, onko oppimisvaikeuksia vai ei, jos lapsi yksityisopetuksen ansiosta saa keskiarvon 9,8 ja pääsee melkein mihin tahansa haluamaansa lukioon? Eläkeläisen oppien kuuntelu ei välttämättä ole lapselle lainkaan hyväksi, mutta on vanhempia, jotka ovat valmiita uhraamaan lapsensa, jotta tämä saavuttaa tavoitteensa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin ekaluokalla tehtäviä semmone 5-10 tuntia joka viikko.

Kaikki tehtävät mitä ei tunnilla saatu tehtyä, piti tehdä kotona + läksy. Monesti lapsella oli tekemättä kaikki, koska opettaja ei ehtinyt tai osannut kunnolla selittää asioita. Lisäksi tunnilla oli kovasti meteliä. Ja joe ei tehtävät olleet tehty, tuli Wilmassa jotain jupinaa.

Matematiikassa tehtävät oli jopa aikuiselle vaikeaselkoisia. En usein ymmärtänyt mitä niissä oikeastaan pitäisi tehdä, kun luin ohjeen. Normaaleja laskuja oli hirveän vähän. Lisäksi piti kirjoittaa pitkiä kappaleita aapisesta vihkoon ja usein vielä lukea, esimerkiksi 15min ääneen.

Minusta opettaja oli huono. Onneksi kakkoselle tuli uusi ja nyt suurin osa tehtävistä tehdään koulussa. Silti koen raskaana, kun pitkän työpäivän jälkeen lapsi ilmoittaa, että pitäisi lukea mulle ääneen 30 minuuttia.

Kuulostaa tosiaan siltä, ettei lapsesi koulussa edelleenkään keritä opettaa tarpeeksi. Mulla myös kakkosella oleva poika ja läksyt on aina tehty max. Vartissa. Lukuläksyt on puolen sivun mittaisia ja ne täytyy lukea 3kertaa. Paljon lukeva lapsi pikalukee sen alle 5minuuttiin. Hän tekee muutenkin läksyt nopeaa ja joskus harvoin tarkistan ne. Hyvin harvoin siellä mitään on väärin. Valehtelematta menee alle puolituntia viikossa minun tai miehen aikaa lapsen läksyihin. Opettaja on sanonut, että luokka on rauhallinen ja välillä jakavat luokkaa pienempiin ryhmiin.