Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmisen kommentoimaan ikävästi siistiä pukeutumista?
09.12.2023 |
Olen keski-ikäinen nainen, ja tässä viimeisen vuoden aikana alkanut enemmän panostaa pukeutumiseeni niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Siinä missä ennen menin töihin farkuissa/legginsseissä ja collegessa, olen nykyään ryhtynyt käyttämään siistimpiä housuja, bleisereitä, huiveja, jne.
Ja saan ihmeellisiä kitkerän kuuloisia kommentteja "... No ollaanpas sitä nyt hienona..." ja "juhliinko oot menossa"
Mielestäni käytökseni ei ole muuttunut mitenkään, enkä leveile vaatteillani, päinvastoin olen kertonut että metsästän vaatteeni kirpputoreilta.
Olisi kiva jos pukeutumiseni jätettäisiin jo rauhaan. Mistä tällainen kommentointi johtuu..?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Italiassa siisti pukeutuminen on normi eikä poikkeus.
Normi eli sosiaalinen normi on sosiologian peruskäsitteitä ja tarkoittaa käyttäytymistä koskevaa virallista tai epävirallista sääntöä, jonka rikkomista seuraa virallinen tai epävirallinen rangaistus eli sanktio. Wikipedia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bleiseri koetaan virkaintoiseksi, ehkä jotenkin besserwissemäiseksi. Eivät kaikki koe. Ehkä ohut housu vaikuttaa kylmältä talvisäässä. Huivi on hyvä idea koska suojaa kaulaa sisälläkin. Riippuu väreistäkin ja mallista mitä siitä tulee mieleen.
Suomiakat ei voi sietää SUOMALAISTA miestä, joka pukeutuu arjessa pikkutakkiin/bleiseriin slim fit -farkkuihin ja Chuckeihin. Aina saa kuulla kommentteja, että oletko menossa juhliin, suomiakoilta. Japanilaiset naiset kehuu. M28
Vierailija kirjoitti:
Suomiakat ei voi sietää SUOMALAISTA miestä, joka pukeutuu arjessa pikkutakkiin/bleiseriin slim fit -farkkuihin ja Chuckeihin. Aina saa kuulla kommentteja, että oletko menossa juhliin, suomiakoilta. Japanilaiset naiset kehuu. M28
Vaikka en pidä sinusta erityisesti niin kommentoin nyt kuitenkin. Pidän siitä kun mies on löytänyt tyylinsä ja pitää siitä kiinni. Jokainen pukeutumisen osaava mies on katukuvassa komistus. Koska sitä on niin harvassa niin nämä pistää silmään kuin sireenivalot, mutta hyvällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, ainakin meillä: Tyylikäs siisti housupuku tai bleiseri ja hame, pukeutumispaita tai paitapusero. Huivikateuden tunnustan, en osaa käyttää huivia - se liehuu omia aikojaan väärässä paikassa. Korvaan sen asuun sopivilla koruilla. Suihkunraikkaus riittää kaikille sukupuolille.
Vierailija kirjoitti:
Suomiakat ei voi sietää SUOMALAISTA miestä, joka pukeutuu arjessa pikkutakkiin/bleiseriin slim fit -farkkuihin ja Chuckeihin. Aina saa kuulla kommentteja, että oletko menossa juhliin, suomiakoilta. Japanilaiset naiset kehuu. M28
No farkut ja irtotakki ei yleensä ole kovin onnistunut yhdistelmä... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä vähän väärä ihminen kommentoimaan tätä asiaa, kun olen kovin hyvin pukeutuvasta taustasta ja olen omaksunut sen teini-iän sekoilukokeiluvaihetta lukuunottamatta ilman tuskia itsellenikin.
Haluaisin kuitenkin painottaa tässäkin asiassa lapsista huolehtimisen merkitystä. Sen käsityksen, että eri tilanteissa pukeudutaan eri lailla pitäisi mielestäni kuulua kaikkien lasten elämään - kyse ei ole välttämättä rahasta, vaan vanhempien antamasta mallista ja ohjauksesta. Ei ole niin, että on vain huonompi ja parempi collegehuppari, vaan että huppari ei ole juhlavaate, vaikka maksaisi satoja euroja jne. Ikävä kyllä, välillä näyttää siltä, että vanhemmat eivät näitä asioita pidä arvossa tai edes erota. Toisaalta enemmistön paineen vaikutuksen voi myös arvata, jos vahvoja perheen omia arvoja ei ole.
Mitä ihmeen kateutta tuo voisi olla? Ennen olit farkkuihminen, nyt pukeudut toisella tavalla kuin ennen. Ihmiset näkevät muutoksen ja kommentoivat sitä.
Jos olisit ennen olllut bleiseri-silkkihuivi-ihminen ja nyt olisit monta kuukautta tullut töihin verkkahousuissa, ihmiset saattaisivat kommentoida, vaikkakin varovaisesti. Olisiko sekin kateutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos homssuisesta tai tavistyylistä parempaan tyyliin kannattaa tehdä hieman asteittain. Leggarit ja huppari -hommasta ei kannata vaihtaa yhdellä heitolla tyylilyyliksi. Vähitellen vaatekappale ja asuste kerrallaan, vähä vähältä. Vaikka työpaikalla viikon, parin kuluessa.
Muutoksiin suhtaudutaan kitkerästi ja vastahankaisesti, jos on jo luotu tietty mielikuva. Mielestäni pukeutuminen on yksi tapa huomioida kanssaihmisiä ja samalla ilmaista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti vaan kiinnittävät huomoita sinun muuttuneeseen pukeutumistyyliisi
Koulun lakkiaisjuhlassa nyt viikolla yhdellä opettajalla (mies) oli farkut ja huppari. Muilla kyllä oli paremmin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rumat vaatteilla koreilee, supisuomalainen sanonta.
Kertoo enemmän työväenluokan kateudesta varakkaampaa ihmisluokkaa kohtaan, joilla on mahdollisuus ostaa ja käyttää näyttäviä vaatteita kuin vaatteita pitävän ihmisen ulkonäöstä. Eikä kerro edelleenkään vaatteita käyttävän ulkonäöstä. Kannattaa muistaa ennen kaikkea puhtaus ja hygienisyys ennen kuin ottaa käyttöön sanonnat.
Vierailija kirjoitti:
Koulun lakkiaisjuhlassa nyt viikolla yhdellä opettajalla (mies) oli farkut ja huppari. Muilla kyllä oli paremmin asiat.
Hän kaiketi on sitä mieltä, että pitää olla rennosti eikä saa pönöttää.
Vierailija kirjoitti:
Muutos homssuisesta tai tavistyylistä parempaan tyyliin kannattaa tehdä hieman asteittain. Leggarit ja huppari -hommasta ei kannata vaihtaa yhdellä heitolla tyylilyyliksi. Vähitellen vaatekappale ja asuste kerrallaan, vähä vähältä. Vaikka työpaikalla viikon, parin kuluessa.
Minä olen tehnyt muutoksen (asteittain) kuluneen vuoden aikana, kuten jo aloituksessa sanoin. Sillä odottaisinkin että kommentointi loppuisi jo viimein. Ei näytä loppuvan..
Ap
Sama juttu, jos vaihdat profiimikuvan somessa...jos näytät rumalta, saat monta tykkäystä ja jos olet nättinä, alkaa v*ttuilu...
Yllätäpä iloisesti, luontevasti ja ei-yliyrittäen: "Kuule, piirretäänkö ja tehdäänkö kahvitunnilla sinulle jotain uutta ja kivaa suunnitelmaa?". "Miten laitetaan sinulle uusi tyyli, mistä pidät?", "Mitkä ovat mielivärisi?" Konkreettisia kysymyksiä ja suoria vastauksia hyvässä hengessä ja yhteistyössä.
Koska tätä hyvin monet ovat vailla, eivätkä osaa pukea sitä sanoiksi. Tästä kertoo jo se, että kommentointi jatkuu.
Lähesty heitä aidosti ystävällisesti ja innostuneesti, ajattele, että ole yksi heistä, et kilpailija etkä kilpailun herättäjä. Piirrä paperille kuvia, miten sinä ajattelet pukeutumisen linjoista ja mikä on tärkeää kokonaisuudessasi. Mistä väreistä pidät ja miten niitä yhdistelet. Mistä hankit vaatteesi edullisimmin jne.
Kaappaa heidät heti "kavereiksesi" eli lähde ihan uudella tyylillä liikkeelle, niin kaikilla on työpaikallakin mukavampaa. Mitä luonnollisen ja reilun, keskustelevamman innostuneempi olet, sitä nopeammin "asia etenee" eli löydetään yhteistä puhuttavaa. Tarjoa kahvit ja rupattele kaikkien kommentoijien kanssa, kyllä sieltä aina joku tai jotkut löytyy, jotka haluavat heti lähteä "leikkiin mukaan". Sehän on vain hauskaa ja virkistävää.
Ei kannata muistella eikä ajatella huomautuksia pelkästään arvosteluina, nehän ovat myös kontaktinottoa, tutustumista ja omanlaistaan, joskin "hieman jäykkää" small talkia, kun ei välttämättä mitään muutakaan nyt tule mieleen.
Lähde sinä tekemään muutosta avoimin kortein ja avoimin mielin ja ajattele, että olette "samalla puolella", ette toisianne vastaan tai klikkiytyneitä tai kaunan kantajia tai toistenne lyttääjiä vaan työkaveruksia, jotka tulevat jatkossakin tekemään töitä yhdessä. Parannat siis myös työpaikkailmapiiriä samalla.
Onhan se vanhana mukava katsella vuosien varrelta valokuvia, joissa esiintyy huolimattomasti ja epäsiististi ja tökerösti laittautunut minä itse...