Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on yläkoululaisia tai lukiolaisia
09.12.2023 |
Mitä mieltä vanhempina olette koulujen tukitoimien vaikuttavuudesta? Tarkoitan erityisopettajaa, kuraattoria, mielenterveyshoitajaa, koulupsykologia ja opoa.
Kouluihin huudetaan tukiväkeä jatkuvasti lisää, mutta opettajana en ole huomannut, että lisääminen parantaisi ainakaan opiskelua. Mielenterveyttä ja viihtymistä se voi auttaa, vaikka epäilen sitäkin.
Työssäni olen huomannut, että eniten opiskelijaa (puhun nyt lukiolaisista) auttaa, kun hän joutuu itse näkemään vaivaa ja selvittämään asioitaan. Siitä hän saa itseluottamusta, kun huomaa, että näinhän näitä asioita edistetään, minä pystyn ja osaan.
Parhaiten eteenpäin ovat päässet ne opiskelijat, joita en ole epähuomiossa huomannut hyysätä, vaan jotka olen jättänyt oman onnensa nojaan. Kun aikaa kuluu, opiskelija itse havahtuu siihen, että jotain tarttis tehdä. Ja on yhteydessä opettajaan. Ne, joiden perään olen kysellyt ja joille olen antanut vaihtoehtoisia suoritustapoja ja joiden takia olen taipunut tuhannelle mutkalle, eivät koskaan saa sitäkään vähää tehtyä, mitä heille on tarjottu tehtäväksi.
Mutta mikä on vanhempien tai opiskelijoiden itsensä näkemys asiasta? Tai opettajien? Lisäisikö tuen vähentäminen vastuun ottamista omasta opiskelusta?
Kommentit (10)
Ootko nyt ihan varma syy-seuraussuhteita tekemistäsi päätelmistä? Ettei vain olisi niin että ne joita olet unohtanut hyysätä ovat jääneet hyysäämättä siksi että pärjäävät, eikä toisin päin?
Siinä ole kyllä samaa mieltä, että loputon riman laskeminen (ilman hoitokontaktin tekemää arviota sen tarpeesta) on karhunpalvelus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuen vähentäminen lisää omatoimisuutta. Lisäväkeä huudetaan siksi, ettei kaikille ahdistuneille ja koulun masentamille löydy aikoja käyttää noita palveluita. On paljolti luonnekysymys, kuka herää kyselemään ja kuka ei saa aikaiseksi mitään, vaikka kuinka herättelisi.
Oma lukiolaiseni on ollut koko kouluaikansa erityisoppilas. Tukea on ollut milloin enemmän, milloin vähemmän. Lukihäiriöisenä hän kuuluu joidenkin opettajien inhoamaan "lisäaikalaisten" joukkoon kokeita suorittaessa.Hän on hidas tuon lukihäiriönsä takia, käyttää läksyihin aikaa paljon enemmän kuin muut perheen lapsista. Erästä äidinkielenopettajaa voi kehua, hän on noita vaihtoehtoisia tapoja tarjonnut, vaikkakin lapseni on päätynyt lähinnä perinteisiin tapoihin. Hän antanut suosituksia luettavista kirjoista, joiden analysointia yms kursseihin kuuluu.
Opon rooli tukijana on mielestäni suuri kaikille, hän toimii takavarmistajana, että kaikki tarvittavat kurssit on valittuna ja auttaa niiden saamisessa mukaan, jos jotain muutoksia tulee suunnitelmiin. Kuraattori toimii niin henkisenä apuna kuin opastajana, mitä taloudellista apua on saatavana, kuinka saa matkatuet yms. Erityisopettaja antaa tukea erilaisen oppimisen kanssa, tosin häntä taitaa työllistää paljon nuo "lisäaika" papereiden testaamiset ja tekemiset lukiossa, joilla saa kirjoituksiinkin sen parin tunnin lisäajan.
Reaaliaineiden opettajana kokemukseni on ettei ohjaajista ole kauheasti hyötyä, erityisopettajasta puolestaan on.
Ohjaajat ovat luokassa joskus mukana, mutta eivät osaa oikein auttaa oppilaita tehtävissä koska eivät ole aineen osaajia.
Jos olisi ohjaajille omat tilat niin hyödyllisintä olisi laittaa tarpeen mukaan yksi tai kaksi oppilasta ohjaajalle tukea saamaan omaan tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma lukiolaiseni ei käy koulupsykologilla sen vuoksi ettei hoitaisi asioitaan tai opiskelu ei sujuisi. Taustalla koulukiusaamista. Peruskoulun psykologi jutteli hänen kanssaan mukavia 4 vuotta, lukion psykologi huomasi 2 viikossa että taustalla vois olla autismikirjoa ja alkoi selvittää asiaa. Me vanhemmat toivomme sekä tukitoimilta että teiltä opettajilta ammattitaitoa, aitoa mielenkiintoa oppilaisiin sekä ammattiylpeyttä ettette mene sieltä missä aita matalin ja armovitosilla lapset läpi.
Itse en anna armovitosia lukiossakaan, tietyt työt pitää olla tehtynä että voi saada numeron. Opettajan ammattitaito on pääosin omassa oppiaineessa, aineenopettajien pedagogisessa koulutuksessa on hyvin vähän asiaa oppimisvaikeuksista, autismin kirjosta tai muista erityisyyksistä - valitettavasti.
Olen aidosti kiinnostunut opiskelijoistani, mutta väkisin en kiinnostu, jos henkilö ei tule oppitunnille eikä ole tavoitettavissa. Oppivelvollisuuden pidentäminen on tuonut oppilaitoksiin oleilijoita, jotka eivät aio suorittaa mitään, mutta joiden on oltava jossain koulussa kirjoilla, kunnes täyttävät 18 vuotta.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Ootko nyt ihan varma syy-seuraussuhteita tekemistäsi päätelmistä? Ettei vain olisi niin että ne joita olet unohtanut hyysätä ovat jääneet hyysäämättä siksi että pärjäävät, eikä toisin päin?
Siinä ole kyllä samaa mieltä, että loputon riman laskeminen (ilman hoitokontaktin tekemää arviota sen tarpeesta) on karhunpalvelus.
Olen melko varma, sillä tiedän henkilöiden taustat nyt, ja niiden perusteella olisi voinut olettaa toisin. Ehkä oli onni, että jätin epähuomiossa asian sillensä, sillä jälkikäteen olen saanut tietää, miten suuria ongelmat siinä kohtaa henkilöllä olivat. Niistä huolimatta kun aika oli sopiva ja henkilö valmis, hän otti itse yhteyttä.
Mielestäni kyse saattaa olla juuri siitä, että ihmisen pitää saada rauha siinä kohtaa kuin hän tarvitsee, ja tehdään hommia sitten taas kun ollaan siihen valmiita. Ei välttämättä ole heitteille jättämistä antaa yhden kerran kysymisen jälkeen asian olla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa oppilaista on niitä keskiverto oppilaita, jotka vaan käy sen koulun, kun se kerran on velvollisuus tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa.
Miksi aloittaja rajaa pois ammattiin opiskelevat? Eikö amislaisille kuulu mielenterveyspalvelut tai tuki opinnoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja rajaa pois ammattiin opiskelevat? Eikö amislaisille kuulu mielenterveyspalvelut tai tuki opinnoissa?
Ap ei alennus missään amiksessa opettamaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja rajaa pois ammattiin opiskelevat? Eikö amislaisille kuulu mielenterveyspalvelut tai tuki opinnoissa?
Ei ollut tarkoitus mitenkään erikseen rajata heitä pois, heistäkin voi keskustella. En vain tunne sitä maailmaa ollenkaan, joten siksi kysyin kokemuksia ja ajatuksia vain yläkoulusta ja lukiosta. Kyllähän alakoulussakin noita palveluita tarvitaan, mutta en kysynyt alakoulustakaan, kun ei itsellä ole siitä kokemusta..
AP
Oma lukiolaiseni ei käy koulupsykologilla sen vuoksi ettei hoitaisi asioitaan tai opiskelu ei sujuisi. Taustalla koulukiusaamista. Peruskoulun psykologi jutteli hänen kanssaan mukavia 4 vuotta, lukion psykologi huomasi 2 viikossa että taustalla vois olla autismikirjoa ja alkoi selvittää asiaa. Me vanhemmat toivomme sekä tukitoimilta että teiltä opettajilta ammattitaitoa, aitoa mielenkiintoa oppilaisiin sekä ammattiylpeyttä ettette mene sieltä missä aita matalin ja armovitosilla lapset läpi.