Masentuneen negatiiviset tunteet muita kohtaan

Mä ainakin halveksin ihmisiä, jotka sepittävät muille ihmisille tunteita ja ajatuksia, joita heillä ei ole, omien kulloistenkin agendojensa takia.

en tosin ole masentunut enkä "häpeä itseäni", mutta vihaan patologisia sepittäjiä piiloagendoineen. 

Negatiivisetkin tunteet ovat normaaleja. Itse koen kateutta ja katkeruutta, toisinaan jopa vihaa ja pahan toivomista "normaaleita ihmisiä" kohtaan. En tekisi koskaan mitään pahaa, mutta välillä vain huomaan toivovani mielessäni, että kunpa muillekin tapahtuisi jotain. 

En kai varsinaisesti ole masentunut, mutta olen elänyt kriisiä elämässäni hyvin pitkän osan ja kokenut vahvaa epäoikeudenmukaisuutta, johon en itse ole voinut vaikuttaa. Olen kohdannut tilastollisesti monta hurjan epätodennäköistä käänteistä lottovoittoa minulle tärkeissä asioissa. Tämä herättää välillä vahvojakin vihan tunteita muita ihmisiä kohtaan. Sallin nämä tunteet itselleni. Minun ei tarvitse yrittää leikkiä pyhimystä tai sitä, että vastoinkäymiset jalostaisivat ihmisenä. 

Mitä jos googletat masennuksesta? Sulla on outoja ajatuksia masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin halveksin ihmisiä, jotka sepittävät muille ihmisille tunteita ja ajatuksia, joita heillä ei ole, omien kulloistenkin agendojensa takia.

en tosin ole masentunut enkä "häpeä itseäni", mutta vihaan patologisia sepittäjiä piiloagendoineen. 

 

Lähiomaiseni sepittää ihmisille ajatuksia ja tunteita, joita heillä ei ole eikä mitään läheisyyttä myöskään ole, että tuollaisia keskusteluja olisi ikinä käyty. Hän siis vain päättää, mitä joku hänelle suhteellisen vieraaksi jäänyt ihminen tuntee tai ajattelee, ja esittää sen hoveilleen "totuutena". 

Vain kaksi valhetta, sepitelmien sisältö ja se, että leikisti tuntisi ihmisen niin läheisesti, että "tieto" olisi häneltä itseltään peräisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin halveksin ihmisiä, jotka sepittävät muille ihmisille tunteita ja ajatuksia, joita heillä ei ole, omien kulloistenkin agendojensa takia.

en tosin ole masentunut enkä "häpeä itseäni", mutta vihaan patologisia sepittäjiä piiloagendoineen. 

 

Lähiomaiseni sepittää ihmisille ajatuksia ja tunteita, joita heillä ei ole eikä mitään läheisyyttä myöskään ole, että tuollaisia keskusteluja olisi ikinä käyty. Hän siis vain päättää, mitä joku hänelle suhteellisen vieraaksi jäänyt ihminen tuntee tai ajattelee, ja esittää sen hoveilleen "totuutena". 

Vain kaksi valhetta, sepitelmien sisältö ja se, että leikisti tuntisi ihmisen niin läheisesti, että "tieto" olisi häneltä itseltään peräisin. 

 

P.S. Eräs entinen seurustelukumppani teki tuota samaa. Vaatii aika ylimielisen luonteen, että on otsaa sivuuttaa toinen ihminen ihan kokonaisuudessaan. 

Ei mulla sitten muuta, jatkakaa muut ketjua. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos googletat masennuksesta? Sulla on outoja ajatuksia masennuksesta.

Et sitten jaksa itse avata asiaa? Muistaakseni masennuskyselyssä ei ole kuin pettymyksestä itseä kohtaan ja vihasta itseä kohtaan, elämää kohtaan, ei muita ihmisiä kohtaan.

Ja joo, on diagnosoitu masennus. On vaan ihan vieraita itselle nämä ajatukset muita kohtaan, joita on nyt herännyt. No, se voi toki olla syy sille masennukselle, ettei ole tuulettanut riittävästi tunteitasn ja ajatuksiaan ajoissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisetkin tunteet ovat normaaleja. Itse koen kateutta ja katkeruutta, toisinaan jopa vihaa ja pahan toivomista "normaaleita ihmisiä" kohtaan. En tekisi koskaan mitään pahaa, mutta välillä vain huomaan toivovani mielessäni, että kunpa muillekin tapahtuisi jotain. 

En kai varsinaisesti ole masentunut, mutta olen elänyt kriisiä elämässäni hyvin pitkän osan ja kokenut vahvaa epäoikeudenmukaisuutta, johon en itse ole voinut vaikuttaa. Olen kohdannut tilastollisesti monta hurjan epätodennäköistä käänteistä lottovoittoa minulle tärkeissä asioissa. Tämä herättää välillä vahvojakin vihan tunteita muita ihmisiä kohtaan. Sallin nämä tunteet itselleni. Minun ei tarvitse yrittää leikkiä pyhimystä tai sitä, että vastoinkäymiset jalostaisivat ihmisenä. 

Toivotko sinä koskaan, että muille tapahtuisi hyvää? Eli onko samassa ihmisessä molemmat puolet, jotka vaihtelevat?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisetkin tunteet ovat normaaleja. Itse koen kateutta ja katkeruutta, toisinaan jopa vihaa ja pahan toivomista "normaaleita ihmisiä" kohtaan. En tekisi koskaan mitään pahaa, mutta välillä vain huomaan toivovani mielessäni, että kunpa muillekin tapahtuisi jotain. 

En kai varsinaisesti ole masentunut, mutta olen elänyt kriisiä elämässäni hyvin pitkän osan ja kokenut vahvaa epäoikeudenmukaisuutta, johon en itse ole voinut vaikuttaa. Olen kohdannut tilastollisesti monta hurjan epätodennäköistä käänteistä lottovoittoa minulle tärkeissä asioissa. Tämä herättää välillä vahvojakin vihan tunteita muita ihmisiä kohtaan. Sallin nämä tunteet itselleni. Minun ei tarvitse yrittää leikkiä pyhimystä tai sitä, että vastoinkäymiset jalostaisivat ihmisenä. 

Toivotko sinä koskaan, että muille tapahtuisi hyvää? Eli onko samassa ihmisessä molemmat puolet, jo

Toivon hyvää perheenjäsenille ja sellaisille, jotka ovat joutuneet kokemaan paljon ja pitkäaikaisesti vastoinkäymisiä, vaikka ovat itse yrittäneet kaikkensa.

"Toivon hyvää perheenjäsenille ja sellaisille, jotka ovat joutuneet kokemaan paljon ja pitkäaikaisesti vastoinkäymisiä, vaikka ovat itse yrittäneet kaikkensa."

Lisäyksenä tähän. Toivoisin, että muut ihmiset ymmärtäisivät ihan käytännön kokemusten kautta, miltä tuntuu vuosia ja vuosia yrittää ja tehdä kaikkensa ilman mitään hyötyä samalla, kun toisilla asiat etenevät kuin itsestään. Tavallaan mielessäni toivoisin, että muutkin joutuisivat kokemaan saman tuskan, mitä olen itse joutunut käymään läpi. Mutta tosiaan en ikinä tee mitään pahaa kellekään, en ole pahantekijä, vaikka olenkin katkera. 

Tommi. Kinuski näki mitä yritit tehdä mulle Turussa. Mä en aio perääntyä. En kumarra rahalle enkä vallalle. Hyypiö on hyypiö oli tämä rikas taikka köyhä. Oon pitkään ollut ilman lääkitystä ja aion pysyäki lääkettömänä. Saan elää oman näköistäni elämää johon kuuluu mies-/lapsivapaa arki. Jatkakaapa käteen laskemista.

Toivon hyvää perheenjäsenille ja sellaisille, jotka ovat joutuneet kokemaan paljon ja pitkäaikaisesti vastoinkäymisiä, vaikka ovat itse yrittäneet kaikkensa.

Eli ikään kuin palkitset ja rankaiset ihmisiä? 

Tunteissa ei itsessään ole mitään pahaa, jos niiden kanssa pysähtyy ennen tekoja.

Harvoin koen kateutta, joten silloin hämmennyn itse miettimään, että miksi. Usein kyse on joistain tiedostamattomista odotuksista tai toiveista omassa elämässään, joka parhaimmillaan laittaa itsensä liikkeelle kohtia omia toiveita. Itselläni ei ainakaan ole kunnianhimoa tai pitkäjänteisyyttä, joten koen saavani jotain aikaiseksi kateuden tuoman tarmopuuskan vuoksi.

Kyynisyys on asia, jota vastaan koetan aikuisiällä taistella. En haluaisi nähdä itseäni kyynisenä, koska se vie itseltä pois mahdollisuuksia, jotka tulevat muutoksista. Pidän itsestäni uudesta innostuneena, koska luo itseeni positiivista energiaa, mikä vaikuttaa selvästi myös lähipiirini hyvinvointiin.

Tietenkään itsetunto, positiivisuus ja elämä myönteisyys ei ole mitenkään stabiileja ominaisuuksia vaan olen kokenut apaattisuutta, mainitsemaani kyynisyyttä sekä passiivisuutta. Myös unettomuutta, lievää ahdistusta ja masentuneisuutta Elämäni aikana. Me ihmiset vain olemme tällaisia elämämme aikana. Välillä menee paremmin, välillä huonommin ja välillä mielessämme on vain tyyni tyytyväisyys.

Masentuneet ja elämässä epäonnistuneet ihmiset nyt ovat pääsääntöisin negatiivisia. Esimerkiksi eräs entinen kaverini vain aina valitti miten paskasti asiat Suomessa ovat plääplää ja miten sekin ja sekin epäonnistui ja miten Nokia mokattiin. Tuolla asenteella pysyykin luuserina. Paras laittaa välit poikki tällaisiin ihmisiin ja antaa näiden märehtiä yksin.

Minulla on tuota itseni ja elämäni häpeämistä ja lisäksi sitten vähän ärsyttää ihmiset joilla katson että on parempi elämä ja kaikki kuin minulla. Onhan se typerää ja lapsellista mutta enpä ole nähtävästi tunteitani täysin hallitseva psyykikko.

Suomalaiset ovat maailman päävikaisin kansa.

Kannattaa tarkkaan katsoa kenen kanssa lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuota itseni ja elämäni häpeämistä ja lisäksi sitten vähän ärsyttää ihmiset joilla katson että on parempi elämä ja kaikki kuin minulla. Onhan se typerää ja lapsellista mutta enpä ole nähtävästi tunteitani täysin hallitseva psyykikko.

Minulla taas on sellainen olo, että muut elävät maailmassa elämäänsä ja minä olen syrjäytynyt. En ärsyynny, mutta olen pettynyt, etteikö kukaan välittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Toivon hyvää perheenjäsenille ja sellaisille, jotka ovat joutuneet kokemaan paljon ja pitkäaikaisesti vastoinkäymisiä, vaikka ovat itse yrittäneet kaikkensa.

Eli ikään kuin palkitset ja rankaiset ihmisiä? 

Miten kummassa muka palkitsen ja rankaisen ihmisiä? Kysehän oli negatiivisistä TUNTEISTA muita ihmisiä kohtaan. Kyse ei ollut toimimisesta, vaan tuntemisesta. 

Kukaan ei ole omista tunteistaan vastuussa kellekään toiselle. Tunteet ovat 100 prosenttisesti yksilön omia ja yksityisiä asioita, joista ei edes voi olla vastuussa. Muille ihmisille yksilö on vastuussa vain teoistaan ja tekemättä jättämisistään, ei tunteistaan. Ihmisellä on täysi oikeus omiin tunteisiinsa, myös negatiivisiin. 

En ole kuullut tuollaisesta vihasta toisia kohtaan masennusoireena. Mutulla heitän, että onko enemmän syy masennukselle kuin sen oire?