Lue keskustelun säännöt.
Köyhyyden myötä ilo katoaa elämästä
09.12.2023 |
Kyllä se vaan helpottaa elämää paljon, jos rahaa on riittävästi. Kun on vuosia joutunut laskemaan jokaisen euron ja sentin, millä maksetaan laskut ja ostetaan ruokaa, se todella vetää mielen matalaksi. Mistään virkistävästä toiminnasta kuten harrastukset ja matkat ei ole voinut haaveillakaan. Vihdoin tiedän, että tulotasoni on nousemassa ensi vuoden alussa ja olen siitä niin innoissani. Tulee edes vähän pelivaraa eikä joudu enää keräämään pulloja syödäkseen.
Tukia en ole saanut näiden vuosien aikana kuin lapsilisän.
Kommentit (127)
Kun olin menossa Pitkänsillan yli, niin tuli köyhyys vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Eli olet mätkyjen pelossa laskenut prosentin yläkanttiin. Kuten yllä jo sanottiin palataan siihen veroista uhriutumiseen kun tämän vuoden verotus valmistuu. "
Ei vaan hain sentilleen oikeat tiedot tulorekisteristä ja syötin sentilleen oikein tulevat bruttopalkat.
En tiedä, oletko trolli vai oikeasti näin pihalla verotuksesta. Melko pelottavaa, jos noin hyväpalkkainen ihminen ei ymmärrä verotuksesta tuon taivaallista.
Väännetään rautalangasta. Tienaat 5000 euroa/kk. Veroprosenttisi on verottajan sivuilla laskettuna tällöin 27 %. Oletusarvona, että et kuulu kirkkoon, asut Akaassa ja olet syntynyt vuonna 1980. Veroprosentin lisäksi sinulta peritään muita kuluja 8,65 % eli palkasta jää käteen 3217 euroa. Palkkasi noisee 300 euroa eli tienaat 5300 euroa/kk. Veroprosentti nousee tällöin 1 %-yksikön. Palkasta jää käteen 3357 euroa. 300 euron bruttokorotus nostaa nettotuloa siis noin 140 euroa.
Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että palkankorotus pienentäisi nettopalkkaa. Ei ole, vaikka kuinka väittäisit ja polkisit jalkaa. Toki alkuvuosi on saattanut mennä pienemmällä veroprosentilla ja joudut loppuvuodeksi nostamaan veroprosenttia, mutta todellisuudessa palkankorotus nostaa AINA nettotuloa.
Jos kuitenkin on katto pään päällä ja ruokaa lapsille ja itselle (mikä on poikkeuksellista maailman perheillä) niin täytyy oppia etsimään iloa muista asioista. Luonnosta, kirjaston kirjoista, lasten kansa leikkimisestä....
Kekseliäisyydellä ja mielikuvituksella voi saada ihan kivoja kokemuksia. Aina ei tartte kalliilla ostella. Kirjastoista voi lainata kirjoja ja vaikka jonkun soittimen, opetusta kirjaston nettivideolta. Kesällä uinti järvessä/meressä, talvella hiihto (samat sukset pitkään), marjastus, samoilu, kävely ym. Iloa löytyy ilmaiseksi tai halvalla, kun vähän miettii. Ei aina vedota siihen rahaan.
Monet seurakunnat tarjoaa tekemistä ja piirejä ihan ilmaiseksi. Iloa voi löytää myös vapaaehtoistyöstä, toisten auttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nautin kun porvarit tapetaan sisällissodassa
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä tutkinto riittää mainiosti, kun hankkii nuoresta työkokemusta. Ihan selvä että kun vastakkain on 25 v vastavalmistunut ja 50 v vastavalmistunut, valitaan se nuorempi.
Ja mitä tarkoittaa, ettei muka sovi hoitotyöhön? Hoitotyössä on hirveästi eri vaihtoehtoja, ihan toimistotyöstä verikokeita ottamassa siihen mummon nosteluun. Jos katsoo itsensä noihin tärkeisiin töihin liian hyvänä, niin on sitten työtön vaan, eikä valita.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta en minä ainakaan pidä itseäni hoitotyöhön "liian hyvänä", vaan nimenomaan huonona.
Ei se nyt mitenkään uusi oivallus ole, ettei kukaan meistä sovellu ihan jokaiselle alalle. En haluaisi ikinä matkustaa liikenteessä säheltävän naapurini kuljettamassa bussissa, enkä haluaisi hajamielistä tuttavaani käsittelemään reseptilääkkeitäni apteekissa. En myöskään haluaisi hoitajaksi ihmistä, joka suhtautuu hoitoalaan yhtä suurella ahdistuksella kuin minä.
Työnhaussa olen kyllä laskenut rimani muuten niin alas kuin voi olla, ellei sitten tiskaajan ja hyllyttäjän paikatkin ole jotain glamouria nykyään. Mutta viettäessäni vuosikausia vaikeasti vammaisen läheiseni omaishoitajana päätin, että mieluummin kuolisin kuin alkaisin lähihoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se raha aivan oikeasti onnea tuo. Kun ei tarvitse siitä murehtia eikä jatkuvasti valvoa mihin rahaa käyttää.
Ihana viikonloppu jonka jälkeen tunsin oloni erityisen onnellisen raukeaksi:
Vuokrasimme mökin syksyllä Rukalta. Ostimme kaupasta ainekset lempiruokiimme ja laadukkaan viinipullon, kävimme sienimetsässä ja pyöräilemässä vuokrapyörillä, toisena päivänä söimme ravintolassa, laskimme kesäkelkkamäkeä, lämmitimme ihanaa puusaunaa ja viilentelimme iho höyryten järven rannassa, ja pelailimme illalla reissua varten ostamaamme lautapeliä takkatulen lämmössä. Kylmässä vedessäkin pulahdimme.
Koin oloni onnelliseksi, ja se tunne jatkui pitkälle syksyyn. Nyt taas hieman työstressiä päällä mutta onneksi olen varannut tiistaille hieronnan ja rentouttavan kasvohoidon.
Aivan ihana irtiotto joka rahattomana olisi ollut mahdoton, ja jos tuosta rahankäytöstä olisi jäänyt morkkis niin se tunne ei olisi kantanut niin pitkälle syksyyn.
Joka välittää että raha ei tuo onnea, valehtelee tai uskoo muiden valheisiin. Vastoinkäymisiltä se tietysti ei pelasta, mutta niidenkin kanssa pärjää paremmin jos voi vaikkapa palkata kotiin apua.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta matkustelu eikä kalliit harrastukset. Asun yksin ja minulle riittäisi hyvin 1500 euroa kuukaudessa nettona, saisin kaikki laskut maksettua ja jäisi rahaa säästöön. Tietysti mitä enemmän voisi säästää, sitä turvallisempi olo olisi.
Minun perusturvallisuuden tunnettani ei tuhonnut varsinaisesti pelkkä köyhyys vaan se, että kaksi läheistäni kuoli lyhyen ajan sisällä, ja ainakin toisen sairaus olisi ollut hoidettavissa jos hoitoa olisi ylipäätään saanut ajoissa. Minulta on mennyt kokonaan luottamus siihen, että apua saisi jos sitä tarvitsisi. Syyllisyyttä ei tietysti kannata tuntea asiasta jolle ei mitään voi, mutta en silti voi olla ajattelematta, että olisin voinut läheiseni pelastaa jos minulla olisi ollut rahaa.
Tämä. Ystäväni sisko menehtyi, koska ei ollut varaa mennä yksityiselle gynelle. Terveyskeskuslääkäri määräsi hormoneja vuotohäiriöhin, jotka johtuivat lopulta syövästä. Syöpä ehti levitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse köyhästä perheestä ja tehnyt matalapalkkaista työtä aina. Perustettiin perhe ja erottiin 10v kuluttua, mukaani lähti 4 lasta. Mies piti kaiken omaisuuden itsellään ja myi niitä salaa pois, tyhjensi tilit jne. Asuin kaksiossa lasten kanssa, laskin jokaisen sentin ja ostin vain ale-tuotteita.
Se oli todella raskasta aikaa, mitään ei ollut varaa ostaa ja lapsilta piti kieltää kaikki riennot, mutta ulkoiltiin ja retkeiltiin sen sijasta.
Vuoden päästä oikeudessa minulle määrättiin puolet omaisuudesta, ja kun rahaa vihdoin sain, en tiennyt mitä sillä teen. Ostan edelleen vain edullisia asioita, ensimmäisenä mielessä että "liian kallista".
En osaa nauttia rahan käytöstä, aina huono omatunto soimaa. Ihme juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli olet mätkyjen pelossa laskenut prosentin yläkanttiin. Kuten yllä jo sanottiin palataan siihen veroista uhriutumiseen kun tämän vuoden verotus valmistuu. "
Ei vaan hain sentilleen oikeat tiedot tulorekisteristä ja syötin sentilleen oikein tulevat bruttopalkat.
En tiedä, oletko trolli vai oikeasti näin pihalla verotuksesta. Melko pelottavaa, jos noin hyväpalkkainen ihminen ei ymmärrä verotuksesta tuon taivaallista.
Väännetään rautalangasta. Tienaat 5000 euroa/kk. Veroprosenttisi on verottajan sivuilla laskettuna tällöin 27 %. Oletusarvona, että et kuulu kirkkoon, asut Akaassa ja olet syntynyt vuonna 1980. Veroprosentin lisäksi sinulta peritään muita kuluja 8,65 % eli palkasta jää käteen 3217 euroa. Palkkasi noisee 300 euroa eli tienaat 5300 euroa/kk. Veroprosentti nousee tällöin 1 %-yksikön. Palkasta jää käteen 3357 euroa. 300 euron bruttokorotus nostaa nettotuloa siis
Kai minä nyt omasta palkkalaskelmastani näen tarkasti sen paljo sain helmikuussa ja paljo sain marraskuussa. Molemmissa veroprosenttina oli SILLÄ HETKELLÄ tiedossa olevien vuositulojen mukainen veroprosentti.
Alkuvuoden verokortissa vero% oli 26,5%, uusi verokortti 32 %. Tähän sitten vielä lisäksi se noin 9% veroluontoisia maksuja.
Eli palkkani oli alkuvuodesta noin 5900 € josta maksoin veroja ja veroluonteisia maksuja noin 2100 €, nyt palkankorotusten jälkeen palkkani on noin 6200 € ja maksan veroja veroluontoisia maksuja noin 2550 €. -> palkka nousi 300 €/kk, verot nousivat 450 €/kk.
näin siis KÄYTÄNNÖSSÄ ihan veroviranomaisen virallisten verokorttien mukaan ja palkkarekisterin tietojen mukaan mentynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa piilee totuuus. Vain se joka on ollut vuosia köyhä ymmärtää tämän. Koko elämä pyörii silloin enemmän rahan ympärillä kuin rikkailla ihmisillä. Ajattelumalli iskostuu syvälle takaraivoon asti ja silloin jää se "kaikesta pitää säästää" -malli päälle.Vaikka myöhemmin elinolot kohentuisivat, siitä on todella vaikea päästä eroon. Lisäksi se toimii myös itse itseään ruokkivana kehänä, kun identifioituu köyhäksi, sieltä on vaikea lähteä nousemaan ylöspäin.
Man delar den åsikten, trots att man inte har varit fattig. Det kändes verkligen annorlunda och obehagligt då vareviga cent i matbutiken måste räknas. Kan vi köpa mjölk idag, var väl bottenkänningen?
Det är inte samma sak att vara fattig som utan kontanter. Då tiderna är bistra och allt är fast i egendom, har man ingen fyrk. Det blir bara förlust om man säljer något, Visa korten är maxade och allt går nätt och jämnt genom, utan för illa förfallna fakturor, för att inte tala om kronofogden.
Då botten är nådd och inget syns utåt, börjar repande. En vacker dag är allt igen bra, men det som förslår är det, att inget syns utåt. Erfarenheten är ryslig, då man inte vet vad är på kommande. Det är mycket lärorikt och ger insyn i hurudant det är att leva utan pengar. Med egendom som säkerhet är det dock inte samma sak. För alla som vill kritisera detta inlägg, föreslår jag att pröva själv. Jag kan garantera att ni aldrig glömmer det. Dagen då inget fyrk fanns, året med.
Se vasta on surullista katsottavaa kun näkee eläkkeelle päässeen vanhan naisen joka nuorena oli päättänyt ettei hanki lapsia. Nyt sitten ei ole mitään jätettävää tähän maailmaan saatikka iloa tuovia lapsia tai lapsenlapsia. Pahimmilaan vain pahoinvointia yksin tai passiivista vihaa puolisoaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli olet mätkyjen pelossa laskenut prosentin yläkanttiin. Kuten yllä jo sanottiin palataan siihen veroista uhriutumiseen kun tämän vuoden verotus valmistuu. "
Ei vaan hain sentilleen oikeat tiedot tulorekisteristä ja syötin sentilleen oikein tulevat bruttopalkat.
En tiedä, oletko trolli vai oikeasti näin pihalla verotuksesta. Melko pelottavaa, jos noin hyväpalkkainen ihminen ei ymmärrä verotuksesta tuon taivaallista.
Väännetään rautalangasta. Tienaat 5000 euroa/kk. Veroprosenttisi on verottajan sivuilla laskettuna tällöin 27 %. Oletusarvona, että et kuulu kirkkoon, asut Akaassa ja olet syntynyt vuonna 1980. Veroprosentin lisäksi sinulta peritään muita kuluja 8,65 % eli palkasta jää käteen 3217 euroa. Palkkasi noisee 300 euroa eli tienaat 5300 euroa/kk. Veroprosentti nousee tällöin 1 %-yksikön. Palkasta jää käteen 3357 e
Joko olet maksanut alkuvuodesta liian vähän tai nyt liikaa. Saat sitten mätkyjä tai palautuksia ja ne sitten korjaavat tilanteen. Nettopalkkasi nyt kuitenkaan ei ole pienentynyt, paitsi ehkä väliaikaisesti...ja se korjaantuu sitten mätkyinä tai palautuksina. Jos asia kovasti häiritsee sinua niin selitä verottajalle tilanne ja pyydä selvitystä. Eikö Suomessa enää opeteta verotusasioita?!
Vierailija kirjoitti:
Sain isältäni 120 000 euroa. Äidiltä jäi perintöä 60 000 euroa. Ennen elin työmarkkinatuella eikä oikein iloja ollut elämässä.
No ei niillä kelan rahoilla elä. Pitää olla vähintään työpaikka ja mieluummin päästä välillä perinnönjaolle tai sitten voittaa jostain mukava summa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä tutkinto riittää mainiosti, kun hankkii nuoresta työkokemusta. Ihan selvä että kun vastakkain on 25 v vastavalmistunut ja 50 v vastavalmistunut, valitaan se nuorempi.
Ja mitä tarkoittaa, ettei muka sovi hoitotyöhön? Hoitotyössä on hirveästi eri vaihtoehtoja, ihan toimistotyöstä verikokeita ottamassa siihen mummon nosteluun. Jos katsoo itsensä noihin tärkeisiin töihin liian hyvänä, niin on sitten työtön vaan, eikä valita.
Täällä hoitajille on vain sitä hoitotyötä. Ei ole mitään toimistohommia. Ja kaikista ei ole siihen hoitotyöhön.
Sitten pitää vaan kuolla, ellei esim. hoitotyö kelpaa. Kun kerran itse valitsee työttömyyden, niin miksi valittaa?
Kun se työnteko ei muillakaan ole mitään nautintoa.
Tyypillinen köyhä, saisi siis töitä, mutta ei halua, kun arvelee ansaitsevansa parempaa. No ei ansaitse, kun niitä toivottuja töitä ei kerran löydy.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta matkustelu eikä kalliit harrastukset. Asun yksin ja minulle riittäisi hyvin 1500 euroa kuukaudessa nettona, saisin kaikki laskut maksettua ja jäisi rahaa säästöön. Tietysti mitä enemmän voisi säästää, sitä turvallisempi olo olisi.
Minun perusturvallisuuden tunnettani ei tuhonnut varsinaisesti pelkkä köyhyys vaan se, että kaksi läheistäni kuoli lyhyen ajan sisällä, ja ainakin toisen sairaus olisi ollut hoidettavissa jos hoitoa olisi ylipäätään saanut ajoissa. Minulta on mennyt kokonaan luottamus siihen, että apua saisi jos sitä tarvitsisi. Syyllisyyttä ei tietysti kannata tuntea asiasta jolle ei mitään voi, mutta en silti voi olla ajattelematta, että olisin voinut läheiseni pelastaa jos minulla olisi ollut rahaa.
Oletpa jalo. Oikein 1500 euroa nettona riittäisi. Sehän on iso raha!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä tutkinto riittää mainiosti, kun hankkii nuoresta työkokemusta. Ihan selvä että kun vastakkain on 25 v vastavalmistunut ja 50 v vastavalmistunut, valitaan se nuorempi.
Ja mitä tarkoittaa, ettei muka sovi hoitotyöhön? Hoitotyössä on hirveästi eri vaihtoehtoja, ihan toimistotyöstä verikokeita ottamassa siihen mummon nosteluun. Jos katsoo itsensä noihin tärkeisiin töihin liian hyvänä, niin on sitten työtön vaan, eikä valita.
Täällä hoitajille on vain sitä hoitotyötä. Ei ole mitään toimistohommia. Ja kaikista ei ole siihen hoitotyöhön.
Eli asut jossakin maalla, missä asuminen on halpaa, ja silti olet köyhä. Ja muuttaminen ei ole vaihtoehto. Sitten pitää vaan olla köyhä.
Elin vuosia niin, että tulot olivat lähes samat, kuin menot. Tein extrajuttuja, jolla sain puskuria.
Kun puskuria oli yli 10 000, jotain isoa tapahtui. Tässä meni vuosia, summan saamisessa kasaan.
Yli 10 v puljasin kirppisjuttuja ja vaihtokaupoissa sain mm kultakoruja. Kun korot lähtivät nousuun, muutin korut rahaksi ja tein extralyhennyksen. Tänä päivänä teen joka kk lisälyhennyksen lainaan, koska voin ja haluan. Minulla ei ole ns takaporttia, joka pelastaisi, jos asiat kävisi huonosti.
Puolisollani on toisenlainen suhtautuminen rahaan.
Me ollaan erilaisia ihmisiä