Lue keskustelun säännöt.
Onko se oikeasti totta että Suomessa ei saa TÖITÄ??
07.12.2023 |
Niin siis sitä mietin että onko se pelkkää liiottelua kun kuulee toisinaan että:
"ei sua oteta töihin kun ei ole aikaisempaa työhistoriaa"
"30vuotias on liian vanha hakemaan duunia, kyllä ne nuoremmat hakijat vie ne työpaikat"
Kuinka yleensä suhtaudutaan ihmiseen joka yrittää tosissaan saada töitä, vaikkakin vasta kolmekymppisenä, jos ei ole aikaisemmin ollut vakituisessa työpaikassa missään. niin ja kannattaako CV:ssä mainita kesätyöt joissa on ollut useampana vuonna kesätöissä kun oli vielä alaikäinen (koska nuo kesätyöt olivat ainoat työt jotka kuuluvat työhistoriaani)
Tällä hetkellä käyn koulua ja kovasti unelmoin pääseväni töihin, koska olen elämäni parhaassa kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mutta silti tuntuu että joka paikassa kuulee tuota että miksi käyt edes koulua kun ei sua kummiskaan oteta töihin kun oot pitkäaikastyötön jne...onko heillä vain tarkoitus masentaa minua sanomalla noin, vai onko asia oikeasti niin että suomessa on jokin tietty suhtautuminen ihmisiin jotka eivät ole vielä ehtineet aloittaa työuraa heti 18vuotiaana?
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Ei se kolmekymppisenä minusta vielä niin mahdotonta ollut. Tosin siitä on kymmenisen vuotta, joten kokemukseni ei välttämättä päde enää yhtään. Mutta en halua masentaa, ja ihan oikeasti uskon, että kolmekymppisenä pääsee vielä jotenkuten töihin ilman kokemustakin, jos osaa kirjoittaa niin mahtavia hakemuksia että pääsee jotenkin pujahtamaan esikarsinnan ohi.
Mutta nyt nelikymppisenä se tuntuu tosiaan olevan niin mahdotonta, että ei voi muuta kuin nauraa epäuskoisena. Jos pääsee hyvillä hakemuksilla pujahtamaan haastatteluun - kunhan muistaa olla mainitsematta ikäänsä - ikää kysytään kuitenkin haastattelussa, ja siinä vaiheessa näkee, että haastattelijan naama valahtaa ja se oli siinä.
Joskus mietin, mitäköhän tapahtuisi, jos vain valehtelisin ikäni. Selvästi minua kuitenkin luullaan edes vähän nuoremmaksi, koska se numero on aina niin iso pettymys.
Juuri tuon takia kerron aina ikäni hakemuksen ensimmäisessä lauseessa. Jos se on ongelma, niin parempi tuoda se heti esille kuin haaskata aikaa turhissa haastatteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kolmekymppisenä minusta vielä niin mahdotonta ollut. Tosin siitä on kymmenisen vuotta, joten kokemukseni ei välttämättä päde enää yhtään. Mutta en halua masentaa, ja ihan oikeasti uskon, että kolmekymppisenä pääsee vielä jotenkuten töihin ilman kokemustakin, jos osaa kirjoittaa niin mahtavia hakemuksia että pääsee jotenkin pujahtamaan esikarsinnan ohi.
Mutta nyt nelikymppisenä se tuntuu tosiaan olevan niin mahdotonta, että ei voi muuta kuin nauraa epäuskoisena. Jos pääsee hyvillä hakemuksilla pujahtamaan haastatteluun - kunhan muistaa olla mainitsematta ikäänsä - ikää kysytään kuitenkin haastattelussa, ja siinä vaiheessa näkee, että haastattelijan naama valahtaa ja se oli siinä.
Joskus mietin, mitäköhän tapahtuisi, jos vain valehtelisin ikäni. Selvästi minua kuitenkin luullaan edes vähän nuoremmaksi, koska se numero on aina niin iso pettymys.
Jotenkin toivon edelleen tekeväni joskus haastattelussa niin suuren vaikutuksen, ettei iällä ole mitään väliä.
Toivossa kait on hyvä elää. En tiedä.
Pääsin kauppaan töihin ja olen 55 vee
Vertaa itseäsi muihin hakijoihin. Heillä todennäköisesti on ollut jo yksi tai kaksi kunnon työpaikkaa 30-vuotiaana. Sieltä he ovat saaneet referenssit ja työelämäosaamista, jolloin he ovat kokematonta vaihtoehtoa parempia yleensä sen mielestä, joka rekryä tekee. Ihan inhimillistä mielestäni. Itseasiassa kokemusta kartuttanut kolmekymppinen on todella vahva hakija moniin hommiin. Parhaassa työiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se niin. Pitää olla jokin erityis taito että saa töitä ja ääöö 160. Nykyään ei pääse raksatöihin edes tai ei edes postia jakamaan.
Minulla on liuta erityistaitoja (esimerkiksi osaan kuutta eri kieltä), yliopistotutkinto ja ÄO yli 150, mutta en pääse mihinkään töihin :D Enkä ole ollut mitenkään nirso hakemieni työpaikkojen suhteen, vaan en kelpaa edes Citymarketin verkkokaupan keräilijäksi.
Perustaisin vaikka oman yrityksen, mutta sekin on tehty aika mahdottomaksi, kun aloittaa ihan tyhjän päältä keski-ikäisenä.
Lähinnä alkaa tulla sellainen tunne, että pitäkää tunkkinne.
Galaxy trans avoin yhtiö on hakenut jo 2 vuotta kielitaitoista myyntisihteeriä. Liekö hupi-ilmoittelija vai yritys todellisessa osaajapulassa.
Auki te-palvelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on tapahtunut et olette olleet ilman töitä 30-40 vuotiaaksi? Pk-seudun ulkopuolella?
Ite pk-seudulta ja ollut töissä 16 v alkaen eli 30 vuotta. Sitä tässä siis mietin et kyllähän työnantaja siis helpommin ottaa töihin vaikka 45 v jolla 30 vuotta työhistoriaa, kuin 30 v jolla ei mitään kokemusta. Se on oikeastaan ihan selvä homma.
On, ylioppilastutkinto, ammattikoulututkinto ja AMK tutkinto ja cv 2 sivua ja saa pelkkiä sijaisuuksia.
Ja olen tehnyt kesätöitä nuoresta asti, ei auttanut mitään.
Nyhän kaupunki on siirtänyt siivoojia ja keittäjiä joilla terveysvaivaa sihteereiksi, mutta onneksi nuo saa kohta irtisanoa helposti, kun irtisanomissuoja heikkenee myös kaupungin työntekijöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkossa kun on terveysvaivaa, vaikka syöpä niin saa irtisanoa helposti
Saikkua kun tulee katos.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kolmekymppisenä minusta vielä niin mahdotonta ollut. Tosin siitä on kymmenisen vuotta, joten kokemukseni ei välttämättä päde enää yhtään. Mutta en halua masentaa, ja ihan oikeasti uskon, että kolmekymppisenä pääsee vielä jotenkuten töihin ilman kokemustakin, jos osaa kirjoittaa niin mahtavia hakemuksia että pääsee jotenkin pujahtamaan esikarsinnan ohi.
Mutta nyt nelikymppisenä se tuntuu tosiaan olevan niin mahdotonta, että ei voi muuta kuin nauraa epäuskoisena. Jos pääsee hyvillä hakemuksilla pujahtamaan haastatteluun - kunhan muistaa olla mainitsematta ikäänsä - ikää kysytään kuitenkin haastattelussa, ja siinä vaiheessa näkee, että haastattelijan naama valahtaa ja se oli siinä.
Joskus mietin, mitäköhän tapahtuisi, jos vain valehtelisin ikäni. Selvästi minua kuitenkin luullaan edes vähän nuoremmaksi, koska se numero on aina niin iso pettymys.
Kolmekymppiselle naiselle työllistyminen on vielä vaikeampaa kuin sen ikäiselle miehelle. Poikkeus on naisvaltaiset alat, joilla on sitten 3 päivän pätkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on todellakin vaikeaa! Lisäksi nykyään tutkinnolla eikä kokemuksellakaan ole niin paljon väliä kun pelkkä pärstä ratkaisee. Työnhausta on tullut outoa sirkusta. Olenkin pääasiassa työllistynyt pidempiin työsuhteisiin rekryfirman kautta ja saanut vältellä jonkin verran työnhakusirkusta. Nykyään kun mikään ei kelpaa. Aina työnhakija on joko liian vanha tai liian nuori tai aina on ylipäänsä joku vika! Nuorempana sain jonkin verran helpommin töitä koska työnantajat tietää että nuoria on hieman helpompi pompotella.
N26
Osa yli 50-vuotiaista on sairaslomilla.
Laitetaan tahdistinta sun muuta, jatkossa nuo saa helposti irtisanoa.
Omistusasuntoon ei saa asumistukea enää vuoden päästä.
Lainat ei ole asumismenoja toimeentulotuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole totta. Muutama ylipainoinen palstamamma selittelee omaa laiskuuttaan.
Mä valehtelin CV:ssä ihan reilusti eikä työtodistuksia tai koulupapereita kysytty. Mulla on vain peruskoulupohja, mutta laitoin että olisin valmistunut ammattiin jota opiskelin, joka ei liittynyt haettaviin töihin mitenkään. Sekä lisäsin "osatutkintoja" vaikka nekin on kesken jääneitä kouluja. Niiden firmojen kohdalle joita ei enää ollut olemassa tai työsuhteesta jo pidempi aika laitoin pidemmän työjakson kuin olin oikeasti ollut. Näin sain täytettyä työttymyysjaksoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta. Muutama ylipainoinen palstamamma selittelee omaa laiskuuttaan.
On totta.
Irtisanomissuojaa heikennetään ja pääsee kilpailemaan työpaikoista. Pelkästään Helsingissä on 34000 työtöntä, että sinne vaan hakemuksia kaupan kassalle.
Työttömiä on palkkatuella tarhoissa lapsia hoitamassa, kouluissa koulunkäyntiavustajina, uimahalleissa uimavalvojina, kaupungin puutarhatoimessa leikkaamassa ruohikoita ja haravoimassa jne.
Työttömiä on työmarkkinatuella 595 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa /työpäivä hyllyttämässä tavaroita kaupoissa, laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn, auttamassa osastonsihteeriä sairaaloissa jne.
Työttömiä on työmarkkinatuella kuntouttavassa työtoiminnassa sairaalan arkistossa toimistotöissä. Ja työttömiä on palkkatuella sairaalan infossa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tapahtunut et olette olleet ilman töitä 30-40 vuotiaaksi? Pk-seudun ulkopuolella?
Ite pk-seudulta ja ollut töissä 16 v alkaen eli 30 vuotta. Sitä tässä siis mietin et kyllähän työnantaja siis helpommin ottaa töihin vaikka 45 v jolla 30 vuotta työhistoriaa, kuin 30 v jolla ei mitään kokemusta. Se on oikeastaan ihan selvä homma.
Minä en ole ollut 30 vuotta töissä, vaikka valmistuin ensimmäiseen ammattiin Helsingissä, koska silloin oli pahin lama 1992. Ei ollut töitä. Ei mitään. Minä olin luokkani paras ja halusin kauppaan tai johonkin töihin, olin 17-vuotias. Ei mitään. Sitten joskus alkoi tulla puhelinmyyntipaikkoja 1996 tienoilla, mutta eipä siellä juuri mitään tienannut. Jotain siivouskeikkoja tein ysärillä, konsulentin keikkoja kaupoissa, firmoissa kävin myymässä tavaraa, ovelta ovelle kävelin ja raahasin näytetavaraa mukana jne. Ei mitään kunnon työpaikkaa saanut millään konstilla 8 vuoteen. Muistan silloin nuorena kun olin työpaikkahaastattelussa paikassa jossa tehdään täytettyjä sämpylöitä, niitä joita myydään vaikka junissa muoviin käärittynä, eli olisi pitänyt voidella sämpylä ja laittaa kinkut ja tomaatit väliin jne. En edes siihen työhön päässyt.
Nyt olen viisikymppinen ja opiskelen viidettä ammattia, tällä kertaa amk, jospa sitten pääsisi töihin. Olen tehnyt monia töitä ja ollut yrittäjäkin muutaman vuoden 20 vuotta sitten kun en töihin päässyt. Ja neljä kertaa ainakin olen ollut pitkäaikaistyötön. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, ne jotka laman aikaan ei pääse töihin, jäävät useimmiten ilman töitä, kun työnantajat ei halua palkata työttömiä, palkkaavat nousukauden alussa sitten niitä jotka silloin valmistuu.
Kun lopetin oman liikkeeni ja hain taas töitä, en päässyt edes lähisaleen töihin, vaikka voisin koska vaan pyörittää koko puljua, kun oli kaupallinen koulutus ja omasta firmasta vuosien kokemus. En jumalauta edes sinne päässyt kassalle, jonka homman voi päivässä opettaa apinallekin. Haastatteluun pääsin, ja kovasti yritin kyllä vakuutella että osaan käyttää kassakonetta jne. sen olin opetellut jo toista kymmentä vuotta sitten.
Ehkä työtilanne helpottuu, kun tuo irtisanomissuojan heikennys tulee voimaan.
Alle 50 hengen yrityksillä ja yhteisöllä ei ole enää takaisinottovelvoitetta eli voi ottaa uuden työntekijän jo heti pian kun taloustilanne paranee niin
Minä olin nelikymppiseksi asti enemmän ja vähemmän työttömänä. Pöytälaatikossa oli kuitenkin toiminimi ja niinpä esitin että olin toiminut kokopäiväisenä yrittäjänä viimeisimmästä opinahjosta päästyäni.
No, ekassa työpaikassa ei palkalla juhlittu, mutta sai sillä elettyä ja lainaa maksettua. Toisessa työpaikassani on parempi palkka, mutta ikää on jo 50 v. Toisen asteen koulutuksella ei taida suurta urakehitysloikkaa pystyä enää tekemään. Silti tulee katseltua työpaikkoja, jos johonkin hyvään firmaan saisi jalkansa oven väliin.