Te, joilla korkeakouluopinnot tökkii, uskotteko osaamiseenne enää?
Opiskelen tekniikan alaa ja välillä haasteita riittää ja kursseja menee 1 tai 2 arvosanalla läpi, niin ajattelen että miksi edes opiskelen jossen osaa mitään kunnolla enkä saa hyviä arvosanoja, etteihön kukaan minua halua töihinkään näillä "taidoilla".
Kommentit (23)
Valitset harkkapaikan hyvin, saat sieltä kokemusta ja kukaan ei koskaan katsokaan todistustasi, kunhan hoidat työsi.
Vierailija kirjoitti:
Valitset harkkapaikan hyvin, saat sieltä kokemusta ja kukaan ei koskaan katsokaan todistustasi, kunhan hoidat työsi.
Opiskelen siis työn ohella ja tarkoitus oli kehittää osaamista mutta tuntuu ettei se nyt kehity sen verran mitä olin ajatellut.
Mulla tökki niin kauan kun opiskelin väärää alaa. Vaihdoin pääainetta ja johan alkoi sujumaan kun motivaatio kasvoi.
sillä lopputodistuksella on väliä että olet suorittanut x-tutkinnon, eipä niitä yksittäisiä arvosanoja ole tuijoteltu, ellei koko koulu ole vedetty 1-2 läpi. Ihan normaalia, että osuu joitakin vaikempia kursseja kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tökki niin kauan kun opiskelin väärää alaa. Vaihdoin pääainetta ja johan alkoi sujumaan kun motivaatio kasvoi.
Minulla olisi motivaatiota kyllä, asiat on mielenkiintoisia mutta ajanpuute ihan hirveä. Käyn normaalisti töissä, 5 kurssia meneillään, pelkästään matikan laskuihin menee se 6-7h viikossa, sitten 5 muuta kurssia siihen lisäksi niin en meinaa ehtiä edes perus kotihommia. Ap
Älä ota liian suurta kakkua jos olet myös täypäiväisesti töissä. Mitä sitten jos aikaa menee vähän enemmän. Välillä tulee kursseja jotka tökkii, sitä se vaan on.
Ei. Mulla tökkiminen johtuu mielenterveysongelmista. Silloin kun kykenen ylipäänsä opiskelemaan, saan helposti arvosanoja 4-5. En ole koskaan reputtanut yhtään kurssia.
Mutta mulla ei ole luottamusta siihen, että pää pysyy kasassa saati että kestäisi työelämää.
Vierailija kirjoitti:
sillä lopputodistuksella on väliä että olet suorittanut x-tutkinnon, eipä niitä yksittäisiä arvosanoja ole tuijoteltu, ellei koko koulu ole vedetty 1-2 läpi. Ihan normaalia, että osuu joitakin vaikempia kursseja kohdalle.
No enpä tiedä tuostakaan. Ainakaan näin naisena ei olisi kannattanut opiskella maisteriksi miesten alalle. En koskaan saanut sitä ekaa harkkapaikkaa ja vielä vähemmän oman alan työpaikkaa kun vanhemmilla ei ollut suhteita. Mut usko sä vaan koulutukseen. Luuletko, että kaikille korkeakoulutetuille riittää töitä Suomessa muutenkaan?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tökki niin kauan kun opiskelin väärää alaa. Vaihdoin pääainetta ja johan alkoi sujumaan kun motivaatio kasvoi.
Minulla olisi motivaatiota kyllä, asiat on mielenkiintoisia mutta ajanpuute ihan hirveä. Käyn normaalisti töissä, 5 kurssia meneillään, pelkästään matikan laskuihin menee se 6-7h viikossa, sitten 5 muuta kurssia siihen lisäksi niin en meinaa ehtiä edes perus kotihommia. Ap
Eiköhän sun huonot opiskelutulokset johdu vain ajanpuutteesta. Sama oli mulla kun olin töissä kokoaikaisesti ja yritin puristaa monta kurssia samaan aikaan. Ei tullut mitään. Kun en ollut töissä niin heti tuli nelosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tökki niin kauan kun opiskelin väärää alaa. Vaihdoin pääainetta ja johan alkoi sujumaan kun motivaatio kasvoi.
Minulla olisi motivaatiota kyllä, asiat on mielenkiintoisia mutta ajanpuute ihan hirveä. Käyn normaalisti töissä, 5 kurssia meneillään, pelkästään matikan laskuihin menee se 6-7h viikossa, sitten 5 muuta kurssia siihen lisäksi niin en meinaa ehtiä edes perus kotihommia. Ap
No tuossahan on jo vastaus itsellesi. Tuskin kyse osaamisen puutteesta, vaan ajanpuuttesta. Jos opiskelisit kokopäiväisesti, arvosanatkin olisi varmasti parempia. Ihan pätevä voit olla, vaikka kursseista tulisi huonompia numeroita.
Itseä kirpaisi aika kovasti, ku aikanaan sain AMK:ssa opintolinjani ainoasta psykologian kurssista 2. Olin kuitenkin pari vuotta aiemmin kirjoittanut psykologiasta E:n ja sain siitä vielä stipendin. Koen, että (perus)psykologian ymmärtäminen on mulla ihan hyvällä tasolla, mutta niihin pariin tentissä olleeseen kysymykseen en osannut sitten tarpeeksi hyvin vastata.
Pointtina se, että älä ole itsellesi turhan ankara. Jos kokoaikainen opiskelu ei ole sulle mahdollista, teet parhaasi käytettävissä olevalla ajalla ja se riittää. Kaikilla aloilla ammattitaito kehittyy sitten itse työtä tehdessä.
Vierailija kirjoitti:
sillä lopputodistuksella on väliä että olet suorittanut x-tutkinnon, eipä niitä yksittäisiä arvosanoja ole tuijoteltu, ellei koko koulu ole vedetty 1-2 läpi. Ihan normaalia, että osuu joitakin vaikempia kursseja kohdalle.
Tai joitakin, jotka ei vaan kiinnosta niin paljoa. Itse priorisoin ajankäyttöäni siten, että panostin kiinnostaviin kursseihin ja niihin, jotka koin kaikista tärkeimmiksi ja muut sitten "kunhan pääsee läpi"-periaatteella.
Vähän tekee heikkoa välillä, töidenkin kanssa on vähän niin ja näin. Viime kesänä olin työharjoittelussa mutta olin niin paska siinä hommassa että sain potkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sillä lopputodistuksella on väliä että olet suorittanut x-tutkinnon, eipä niitä yksittäisiä arvosanoja ole tuijoteltu, ellei koko koulu ole vedetty 1-2 läpi. Ihan normaalia, että osuu joitakin vaikempia kursseja kohdalle.
No enpä tiedä tuostakaan. Ainakaan näin naisena ei olisi kannattanut opiskella maisteriksi miesten alalle. En koskaan saanut sitä ekaa harkkapaikkaa ja vielä vähemmän oman alan työpaikkaa kun vanhemmilla ei ollut suhteita. Mut usko sä vaan koulutukseen. Luuletko, että kaikille korkeakoulutetuille riittää töitä Suomessa muutenkaan?!
Mä olen ainakin saanut harjoittelu/kesätyöpaikat ihan ilman vanhempien suhteita, vanhemmat ei edes ole samalla alalla. Eka kesätyö oli ihan tehdasduunarina tokan opiskeluvuoden kesällä ja siitä sitten vuosi vuodelta enemmän oman alan töitä eri firmoissa eri puolilla Suomea. Moni teki monta vuotta peräkkäin kesätöitä samassa firmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tökki niin kauan kun opiskelin väärää alaa. Vaihdoin pääainetta ja johan alkoi sujumaan kun motivaatio kasvoi.
Minulla olisi motivaatiota kyllä, asiat on mielenkiintoisia mutta ajanpuute ihan hirveä. Käyn normaalisti töissä, 5 kurssia meneillään, pelkästään matikan laskuihin menee se 6-7h viikossa, sitten 5 muuta kurssia siihen lisäksi niin en meinaa ehtiä edes perus kotihommia. Ap
Et mitenkään ehdi opiskelemaan ja tekemään töitä täysipäiväisesti samaan aikaan, jos haluat että sinulla on jotain muutakin elämää. Jotkut joo ehkä pystyvät, mutta suurin osa ihmisistä ei. Laskennallisesti yhden opintopisteen suorittamiseen vaaditaan 27 tuntia töitä, joten jos ajatellaan että töittesi lisäksi käyttäisit 10 tuntia viikossa opiskeluun (mikä on jo aika paljon) niin voisit suorittaa yhden opintopisteen kolmessa viikossa. Perus viiden opintopisteen kurssiin tarvitsisit jo siis 15 viikkoa eli yli kolme kuukautta. Väittäisin, että vuodessa semmoinen 15-20 opintopistettä on jo oikein hyvä määrä töiden päälle, kun täysipäiväisen opiskelun tavoite on 60 opintopistettä. Paljonko nyt yrität suorittaa?
Olen toisen vuoden insinööriopiskelija ja kahden lapsen vuoroviikkovanhempi. Ensimmäisen opiskeluvuoden tein täyttä työviikkoa vuorotöissä eli eihän koulusta mitään tullut, kun lopetin syksyllä työt (työpaikassani ei ollut mahdollisuutta tehdä osa-aikaista), alkoi opiskelukin sujumaan.
Matikat, kemiat ja fysiikat tuntuvat paljon ymmärrettävämmiltä nyt, kun pystyn antamaan koululleni enemmän aikaa. Älä ap luovuta!
Tsemppiä, ap. Hyvältä kuulostaa. Sinnikkäästi vaan ja vaikka vähän hitaamminkin.
Aikuiskoulutustukea kannattaa käyttää, kun vielä voi.
Miksi ylipäätään lähteä opiskelemaan vaativaa tutkintoa työn ohessa? Kun se nyt kuitenkin vaatii sitä aikaa, jota työssäkäyvällä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään lähteä opiskelemaan vaativaa tutkintoa työn ohessa? Kun se nyt kuitenkin vaatii sitä aikaa, jota työssäkäyvällä ei ole.
Osaamisen päivittäminen, uranvaihto. Onhan noita syitä.
Vähän on kyllä koetuksella.