Onko itsekästä hylätä elämästään ihmiset, jotka ärsyttää?

Joo ja ei. Jos kaikki hylkää kaikki vähänkin tahattomastikin ärsyttävät tyypit ja hengailee vain sosiaalisesti taitavien kanssa, niin syrjäytyminen lieveilmiöineen kiihtyy. Tähän ollaan toki menossakin joten et ole varmasti ainoa joka asiaa pohtii. Onko elämä sitten helpompaa ja parempaa niin riippuu siitä mitä niille ärsyttäville tehdään. Lukitaanko turvallisuussyistä laitokseen, annetaanko sekoilla ja riehua vapaana vai pistetäänkö piikille. Itse sen kannalla, että yritettäisiin kaikki pitää kaikki mukana, taakkaa jakaen. Väkivaltaiset ja vahingoittamiseen pyrkivät ihmiset on toki lupa jättää taakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi välität meidän muiden mielipiteistä? Kenellä meistä on oikeus sanoa sinulle, että sinun on pakko olla yhteydessä ihmiseen kenestä et pidä. On ihan yleinen ilmiö, että ihmisten resilienssi sietää muita ihmisiä on laskenut valtavasti somen myötä ja jossain määrin se on varmasti positiivinenkin asia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sinäkin olet varmasti monelle sinulle merkityksellisellekin ihmiselle ärsyttävä ja olet vain onnekas, kun he eivät ole katkoneet sinuun välejä pienten oikkujesi takia. Eli kyllä, voit hyvällä omatunnolla katkaista välit kaikkiin ihmisiin ympärilläsi ketkä eivät ole pelkästään "good vibes only", mutta kannattaa muistaa, että mikäli he tekisivät samalla tavalla, jäisit lopulta yksin.

Vaikka tekisin näin, niin elämääni jäisi silti useita ihmisiä, joiden kanssa ei ole koskaan vaikeaa tai ärsyttävää. Vaikea kuvitella, että heid

Mistä tiedät? Tunnen itsekin näitä yhtäkkiä isoon osaan muihin välejään katkovia ihmisiä ja ovat kaikki lähes poikkeuksetta vaikeita ihmisiä. Muut ystävänsä ovat samanlaisia miellyttäjä-ihmisiä ketkä eivät yksinkertaisesti uskalla sanoa ääneen toiselle mikäli joku asia ärsyttäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan kannattaa miettiä hetki, että voisiko vikaa olla itsessäkin ja omassa ajatusmaailmassa.

Oma isäni on kaikkien kanssa pannut välit poikki samasta syystä. Nyt ei ole enää yhtään tuttua ja kaveria. Muistisairauskin vaivaa häntä, mutta eihän vika voi olla siinä?

Mikä "vika"? Hän laittoi välit poikki koska ITSE sitä HALUSI. Ei kyse ole siitä, että jostakusta pitäisi etsiä jotakin "vikaa", vaan kyse on omista tarpeista. Ei niissä tarpeissa ole koskaan mitään vikaa. Jos joku ärsyttää, niin sitten se ärsyttää ja silloin oikea ratkaisu on ottaa etäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan kannattaa miettiä hetki, että voisiko vikaa olla itsessäkin ja omassa ajatusmaailmassa.

Oma isäni on kaikkien kanssa pannut välit poikki samasta syystä. Nyt ei ole enää yhtään tuttua ja kaveria. Muistisairauskin vaivaa häntä, mutta eihän vika voi olla siinä?

Mikä "vika"? Hän laittoi välit poikki koska ITSE sitä HALUSI. Ei kyse ole siitä, että jostakusta pitäisi etsiä jotakin "vikaa", vaan kyse on omista tarpeista. Ei niissä tarpeissa ole koskaan mitään vikaa. Jos joku ärsyttää, niin sitten se ärsyttää ja silloin oikea ratkaisu on ottaa etäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa liemessä kanssasi ap. Jotkut ilmeisesti tulkitsevat kohteliaisuuden jonain suurena ystävyytenä. Itselläni on nyt elämässäni raskas ja ilkeä tyyppi,  joka pommittaa viesteillä ja luulee ilmeiseti, että olemme ystäviä vain siksi että olen muutamissa juhlissa ollut hänelle normaalin ystävällinen. 

Tämä! Ei mulla ainakaan ole ollut pokkaa sanoa kenellekään päin naamaa, että en todellakaan halua vaihtaa puhelinnumeroja ja olla ystäväsi. Mutta näille ihmisille ei mene perille mikään vihjailukaan, vaikka et koskaan vastaisi mihinkään niin jatkavat silti pommitusta.

Ap

Mun puhelinnumero on vain hyvin harvoilla. Vastaan aina puhelinnumeron pyytämisiin, etten välitä puhelimessa puhumisesta, mutta voin hyväksyä Facebookissa k

En anna lyhyen tuttavuuden perusteella puhelinnumeroani yhtään kenelläkään. Vasta sitten, kun ollaan jo ystäviä tai ainakin hyviä kavereita, voin antaa numeroni. Miksi ihmeessä jakaisin numeroani puolitutuille? 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Varmasti on itsekästä ainakin niiden mielestä, jotka tuottavat sulle pahaa mieltä. Kenelle he sitten tuottaisivat pahaa mieltä, jos sinä et enää suostu olemaan se henkilö? Mun mielestä se ei ole itsekästä, koska jokaisen pitää kuitenkin huolehtia omasta jaksamisestaan. Jos joku kuormittaa liikaa - ihan millä tavalla tahansa - vähintäänkin etäisyyden ottaminen on ihan paikallaan. 

Yhden jo hylkäsin ja hän loukkaantui verisesti. Siksi aloinkin miettiä, että olenko todella ihan kauhea ja kylmä ihminen..

Ap

Et ole. Oikeasti kauheat ja kylmät ihmiset eivät mieti, että olenkohan kauhean kylmä ja kamala ihminen. Ainoastaan empaattiset ja kiltit ovat huolissaan siitä, miten heidän käytöksensä vaikuttaa toisiin ja pyrkivät olemaan mieliksi, jotta rauha säilyy.

Suosittelen sinulle luettavaksi Anita Moorjanin kirjaa Herkkyys on voimaa.

Kokenut ihan saman kuin sinä ap. Opiskeluaikana hengailin muutaman tosi ilkeän kanssa kun en osannut hakeutua parempien ystävien seuraan. Opiskelujen päätyttyä päätin hankkiutua heistä eroon ja se tuntui tosi vaikealta, ihan kauhea syyllisyys " kun ollaan kuitenkin kavereita". Mutta se oli paras ratkaisu ikinä, ei tosiaan ole ikävä ollut heitä.  Kaikilla jää ihmisiä matkan varrelle.

Mitä on ystävyys? Sitä että yleisesti ottaen viihtyy toisen seurassa ja haluaa olla yhteydessä.Ystävä ei tunnu rasittavalta. Rasittava käytös on merkki että ei osaa ottaa toista huomioon vaan esim.puhuu koko ajan itsestään.

Haluaisinko itse että joku olisi muka ystäväni vaikka hänestä tuntuisi pahalta tulla tapaamiseen eikä hän edes pitäisi minusta? Itse en haluaisi että joku roikkuisi kanssani säälistä tai tottumuksesta.

Sittemmin olen yrittänyt ympäröidä itseni hyväntahtoisilla ja hyväkäytöksisillä ihmisillä. Aina ei ole onnistunut ja joku on paljastanut todellisen karvansa vasta myöhemmin. Sukulaiset on aika hankala juttu mutta rasittavimpiin olen yhteydessä vain somessa kevyesti.

Hyvä Ap. Oikeastaan ainut ratkaisu tähän on se, ettet anna puhelinnumeroasi kenellekään. Mikä pakko sinun sitä muka olisi kenellekään antaa? Sano jo heti alussa suoraan ettet halua että sinulle soitellaan vapaa-ajalla. Se on täysin oma asiasi. Siinä kohtaa teit sen virheen, ja siksi olet nyt kyseisessä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos nyt ollaan puhelinnumeroiden pyytämisessä menossa, niin ei ole kovinkaan pitkäön ajan tuttu muutenkaan. Todennäköisesti vasta muutama kerta ylipäätään hiukkasen juteltu. Silläkö teette päätöksen, kenestä edes saattaa tulla parempi tuttu?

Aivan perstuntumalta? Toimitteko samoin kaikessa muussakin?"

 

Kyllä sen tietää heti. Itse en edes tällä hetkellä kaipaa elämääni yhtään uutta ihmistä ja esim. työkavereiden kanssa en halua olla tekemisissä kuin työpaikalla työasioissa.

Ap

Ei voi. Ensivaikutelma on usein oikea, mutta usein se on myös väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos nyt ollaan puhelinnumeroiden pyytämisessä menossa, niin ei ole kovinkaan pitkäön ajan tuttu muutenkaan. Todennäköisesti vasta muutama kerta ylipäätään hiukkasen juteltu. Silläkö teette päätöksen, kenestä edes saattaa tulla parempi tuttu?

Aivan perstuntumalta? Toimitteko samoin kaikessa muussakin?"

 

Kyllä sen tietää heti. Itse en edes tällä hetkellä kaipaa elämääni yhtään uutta ihmistä ja esim. työkavereiden kanssa en halua olla tekemisissä kuin työpaikalla työasioissa.

Ap

Ei voi. Ensivaikutelma on usein oikea, mutta usein se on myös väärä.

Minulla se ei ole mennyt koskaan pieleen.

Ap

Kyllä mä yritän nähdä yhtä ärsyttävää vanhaa kaveria kerran pari vuoteen kun tiedän ettei sillä ole oikein muita joille puhua ja on masentunut. Koen että niin pitää tehdä koska se on oikein ja tuleehan siitä itsellekin hyvä mieli kun on auttanut toista, vaikka itse tapaaminen onkin aina vähän velvollisuus. Jos se nyt sen vuoksi jaksaa taas hetken paremmin niin sehän on yhteiskunnankin kannalta tosi hyvä. Tiedän että nykyään pitäisi ajatella vain omaa välitöntä etua ja fiilistä, mutta on meitäkin jotka ajattelee isompaa kuvaa. 

Nykyään kun terapiaakin saa vain rahalla niin aika kolkoksi menee niiden perheettömien köyhien elämä jotka sairastuu vaik masennukseen ja sen takia menettää kaikki ystävänsä. Vai onkohan se aina ollut niin ja siks itsemurhat niin yleisiä?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun terapiaakin saa vain rahalla niin aika kolkoksi menee niiden perheettömien köyhien elämä jotka sairastuu vaik masennukseen ja sen takia menettää kaikki ystävänsä. Vai onkohan se aina ollut niin ja siks itsemurhat niin yleisiä?

Jotku tarvii terapeutilta lähinnä kuuntelevaa korvaa. Ennen sitä teki läheiset, mutta se homma on ulkoistettu ammattilaisille. Kolkko on maailma ja ihmistenvälinen todellinen yhteys on kyllä monesti hukassa

Mene sinäkin töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun terapiaakin saa vain rahalla niin aika kolkoksi menee niiden perheettömien köyhien elämä jotka sairastuu vaik masennukseen ja sen takia menettää kaikki ystävänsä. Vai onkohan se aina ollut niin ja siks itsemurhat niin yleisiä?

Jotku tarvii terapeutilta lähinnä kuuntelevaa korvaa. Ennen sitä teki läheiset, mutta se homma on ulkoistettu ammattilaisille. Kolkko on maailma ja ihmistenvälinen todellinen yhteys on kyllä monesti hukassa

Joo se on kyl.. itsekin huomaan, etten halua ystäville liikaa avautua, etten vain pilaa fiilistä. Pitää jotenkin olla viihdyttävä ja tarpeeksi kevyttä seuraa, että ystävälle jäisi hyvä maku tapaamisesta ja tulisi seuraavakin tapaaminen. Eli ei voi oikein olla aito, jos on huono olla, koska siinä riskeeraa sen ihmissuhteen menettämisen. Onko se sitten aitoa ystävyyttä edes, en tiedä, mutta mielummin näin kuin täysin yksin.

Tässäkin, kuten niin monessa asiassa, on harmaan sävyjä. Itseään pitää suojella eikä saa asettua muiden kaltoinkohdeltavaksi. Sen sijaan olen nähnyt muutamankin tapauksen, jossa ystävä on hylätty, kun hänestä on tullut epäkätevä tai huonoja viboja. Masennus, vaikea elämänvaihe, jne. Toisin sanoen hylätään, kun toisella on vaikeaa. Tässäkin on sävyeroja, mutta lähtökohtaisesti en pidä kunnioitettavana, jos välit katkaistaan hyvin kevyesti kun joku ei olekaan enää koko ajan kivaa seuraa. Kuitenkin ihminen usein itselleen sitten odottaa tukea vaikeina aikoina.

Onhan se vähän itsekästä, jos tyyppi on kaveri, ja tunne on ärsytys eikä jotain vakavampaa kuten ilkeyttä, väkivaltaa, alistamista. Etenkin jos toisella vaikeaa. Mutta sinä sitten itse punnitset, onko itsekkyys tarpeellista sinulle. Jos tosiaan on, teet mitä on tehtävä. 

 

Sinänsä en kyllä tajua tätä energiasyöppöretoriikkaa. Ystävyysessä on monia vaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän itsekästä, jos tyyppi on kaveri, ja tunne on ärsytys eikä jotain vakavampaa kuten ilkeyttä, väkivaltaa, alistamista. Etenkin jos toisella vaikeaa. Mutta sinä sitten itse punnitset, onko itsekkyys tarpeellista sinulle. Jos tosiaan on, teet mitä on tehtävä. 

 

Sinänsä en kyllä tajua tätä energiasyöppöretoriikkaa. Ystävyysessä on monia vaiheita.

Taidat olla itse se energiasyöppö, jos et ole huomannut tällaista piirrettä muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän itsekästä, jos tyyppi on kaveri, ja tunne on ärsytys eikä jotain vakavampaa kuten ilkeyttä, väkivaltaa, alistamista. Etenkin jos toisella vaikeaa. Mutta sinä sitten itse punnitset, onko itsekkyys tarpeellista sinulle. Jos tosiaan on, teet mitä on tehtävä. 

 

Sinänsä en kyllä tajua tätä energiasyöppöretoriikkaa. Ystävyysessä on monia vaiheita.

Taidat olla itse se energiasyöppö, jos et ole huomannut tällaista piirrettä muissa.

Tai sitten hänelle ei oo vaan osunu selkeästi sellaista kohdalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän itsekästä, jos tyyppi on kaveri, ja tunne on ärsytys eikä jotain vakavampaa kuten ilkeyttä, väkivaltaa, alistamista. Etenkin jos toisella vaikeaa. Mutta sinä sitten itse punnitset, onko itsekkyys tarpeellista sinulle. Jos tosiaan on, teet mitä on tehtävä. 

 

Sinänsä en kyllä tajua tätä energiasyöppöretoriikkaa. Ystävyysessä on monia vaiheita.

Taidat olla itse se energiasyöppö, jos et ole huomannut tällaista piirrettä muissa.

En usko, oon aika mellow ja mulla ei ole ollut erityisen vaikeita elämänvaiheita, jotka olisivat vaatineet ystäviltä vähän enempi. Kai senkin aika joskus tulee. Mut kyllä näyttää, et nää jotka heivaavat raskaassa elämäntaitoksessa olevia ystäviä energiasyöppöretoriikalla, ovat aika yksin sitten jossain vaiheessa, kun itselle tulee raskas hetki.

 

Ehkä sanoisinkin, ettei ihmisistä kevyesti eroon hankkiutuminen ole varsinaisesti itsekästä vaan lyhytnäköistä. Tämä siis, kun kyseessä on läheinen ihminen, josta on tullut tietyssä tilanteessa vähän raskas. Tietenkään itselleen syvästi epämiellyttäviin ihmisten kanssa ei kannata viettää aikaa.