EX-HAAHUT tammikuu
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!!
Vuosi vaihtui rauhallisesti, muutama raketti ammuttiin ja syötiin ne perinteiset nakit ja ranskikset. Joulukin meni kivasti edes Teemu ei pukkia pelännyt. Lapsetkin sai onneksi vaan kohtuudella lahjoja, joku vuos kun tuntui, että lahjoja tulee aivan liikaa ja ei kotona tiedä mihinkä tuon leluvuoren kanssa joutuu.
Teemu seisoi tänään ilman tukea, ei itse sitä vaan huomannut, kun sai napattua pöydältä kaukosäätimen ja niin innoissaan tutki sitä kummallakin kädellä, että unohti ottaa tukea mistään:) Tosi tukevasti seisoo jo ilman tukeakin. Teemulla on nyt jokin äippään takertumisikä, on päiviä jolloin ei millään olis lattialla leikkimässä, jos ei itse istu vieressä. Toinen vaihtoehto on äipän sylissä, alkaa vaan poitsu painamaan jo niin paljon, ettei kauan jaksa kanniskella.
Meidän perheeseen on tulossa täydennystä maaliskuun alussa. Käytiin katsomassa kissanpentuja ja ihastuttiin tietenkin yhteen tyttöön. Muutama kuukausi pitää jaksaa odotella kissan kasvamista.
Teemu heräili päikkäreiltä, joten välipalan syöttöön.
Raapustelkaahan muutama rivi omia kuulumisianne.
T:Nette ja Teemu 10kk
Kommentit (21)
eli onnea Nette uuden tulevan perheenjäsenen johdosta :) Kissat ovat kyllä ihania!!! Teille tuleekin sitten " vauva" taloon samaan aikaan kuin meidänkin uusi vauva ;)
Meilläkin on siis tuollainen 7v kollikissa ja on superihana, paitsi taas tänä aamuna kun miukui minut ja tytön hereille ennen aikojaan... Silloin taas harmitti... Nyt kisusta ja Millasta on tullut jo ihan kaverit keskenään ja niitä on hienoa katsella yhdessä. Alun vaikeuksien jälkeen en olisi kuvitellut tätä päivää näkeväni...
napoltti
Nostanpa tämän viestin, ettei ihan kokonaan huku. Olisi kiva kuulla miten teillä kaikilla on vuosi lähtenyt käyntiin!
Kipinkapin linjoille...
napoltti
napoltti; teillä säilyykin sit jännitys raskauden loppuun saakka siitä, että onko tulokas tyttö vai poika. Onkos raskaus ollut samanlainen, kun Millaa odottaessa? En tiedä onko sattumaa vai mitä, mutta mulla ainakin tyttö raskaus oli aivan erilainen, mitä oli silloin kun odotin poikia.
Tohon tempperamenttiin voin sanoa sen verran, että meillä esikoistyttö oli tosi kova mellastaja vatsassa ja sitä hän oli syntyessäänkin. Yhtään ei tykännyt olla paikallaan, koko ajan piti hytkyttää sylissä, sitterissä tai kävellä, että tyttö oli tyytyväinen. Nyt hän on tosi reipas ja menevä eskarilainen. Keskimmäinen poika taas oli aivan päinvastainen tapaus, liikkeitä piti oikein ruveta " kuuntelemaan" , kun tuntui, että onko vauva enää vatsassa hengissäkään, kun hän liikkui niin vähän. No, hän olikin sit myös tosi tyytyväinen vauva, liikkumista sai odotella, kun poitsu katseli tyytyväisenä sitterissä tai lattialla, kun muut touhuili. Nyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita on kyllä tullut..
Teemu oli jo vatsassa esikoisen ja keskimmäisen " välimuoto" ja sitä hän on ollut myös tähän saakka. Viihtyy hyvin lattialla ja sylissä, mutta osaa myös ilmaista oman mielipiteensä:)
Että teille taitaa olla tulossa varsinainen vauhti-Mimmi tai vauhti-Veikko:))
Nauti täysillä loppuraskaudesta vaikka se välillä aika tuskallista onkin, välillä itselläkin on ikävä raskausaikaa.
Toivottovasti tämä kuukausi ei mene aivan kaksinpuheluksi, vaan muitakin ex-haahuja ilmaantuisi..
Yritetään ainakin me nostella välillä pinoa, ettei vajota kovin kauaksi..
eli ei ne menkat alkaneetkaan. Tiistaina tuli vain ihan vähän ja sen jälkeen ei mitään, koko ajan vaan sellainen olo, että just alkaa. Mulla on kyllä mennyt kierrot ihan omituisiksi, eli kai tääkin nyt sitten vaan venyy. Lauantaina testaan, jos ei ennen ole alkanut, kp nyt kai 33.
molli ihmeissään
Tuo kuulostaa täysin samanlaiselta kuin mulla silloin kun Millaa odotin... Testin tein jotakin kp 28, samalla tulikin sitten verta ja ajattelin, että harvinaisen selvä peli. Sen jälkeen ei vuotoa tullutkaan ja kp 35 tein +testin eli nyt vaan kovasti toivotaan, että sulle käy samalla tavalla! Tule sitten heti paikalla kertomaan kuinka kävi jos lauantaina pääset testailemaan! Minä pääsen koneelle vasta illalla, mutta tulen heti kurkkimaan kuulumiset!
Nyt nukkumaan...
napoltti
Minä täällä vielä kukun tähän aikaan... :)
Taitaapa Nette tosiaan meillä mennä ihan kahdenkeskeiseksi jutusteluksi tämä homma :) Mutta katsotaan nyt löytääkö kukaan muu tätä tämän kuun pinoa.
Tämä raskaus on tosiaan " perusoireiltaan" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan :)) ihan samanlainen kuin tuo esikoisen odotus eli alussa oli lievää iltapahoinvointia, väsy oli kova, mutta muuta suurempaa ei sitten ollutkaan. Nämä liitoskivut on varmaankin pääsääntöisesti näin hankalat juuri siksi, kun tuosta edellisestä raskaudesta ei niin kauhean kauaa kuitenkaan ole. Mutta katsotaan nyt kumpi sieltä putkahtaa :) Tosiaan jos poika tulee, täytyypi tästä sitten lähteä vaateostoksille, on nimittäin nuo vaatteet kovin vaaleanpunaisia ja muutenkin niin tyttömäisiä...
Kyllä on ihana vaihe menossa taas tuon Millan kanssa. Tänäänkin tuli mulle vartin yli kahdeksan illalla ilmoittamaan, että nukkumaan pitäisi päästä. Tuli sanomaan uninallensa nimeä ja sitä sitten lähdettiin hakemaan, käveli sen jälkeen suoraan veskin ovelle, että nyt pestään hampaat ja sitten pullo hakemaan ja nukkumaan. Sitten sanottiin hyvät yöt, halittiin ja sinne omaan sänkyynsä kuukahti ja nukkuu taas aamuun asti. Mutta tiedän, kyllä tämä tästä taas pian muuttuu :) Todennäköisesti viimeistään uuden vauvan tullessa taloon, ei tämä nimittäin näin helposti mene kuukausi tolkulla.......
Minulla on kovin pinkeä olo; masu on hirmuisen suuri ja kova pallo koko ajan ja liikkuminen on melkoista ankkakävelyä. Tulisipa pian maaliskuu........
Taidanpa koittaa mennä tuonne miehen kainaloon puhisemaan :) Palataan!
no nyt löytyi pino!
Uusivuosi ja joulu menivät hyvin. Luka sai paljon lahjoja, leluja ja vaatteita. Uutenavuotena ammuttiin paljon raketteja, aloitettiin jo kuudelta. Veljeni perhe oli myös meillä ja heidän 2kk ikäinen ihana tuhisija poika :) Luka katteli sylistä raketteja, vähän pelotti, mutta ei niin paljoo että ois pitänyt itkee.
Mulla tuli liityttyä joulukuun alussa painonvartijoihin ja hyvin on alkanut paino laskeen, 5kg nyt lähtenyt. Kesään mennessä bikinikuntoon ;)
Luka eräs näköjään, laitampa vaikka huomenna kuulumisia lisää kun on meidän 1v neuvola.
niin tänään luka täyttää vuoden!!! :)))
Mamma ja Luka 1v
mutta nyt vain kohti uutta kiertoa!
Nyt on kiire nukkuun, muuten en pääse aamulla aikaisin ylös.
napoltti
meillä meni joulu laitoksella ja uus vuos kotona. Jouluna sain lomailla kotona, mutta sairaalaan piti rientää pojan luo takas, tapaninpäivänä sit kotiuduttiin.
Uus vuos meni kavereiden kans tässä kotona ssaunoessa. Esikon kans kävivät raketteja ampumassa iltasella, hieman pelkäs niitä. Mutta onneksi kummankaan uniin ne raketit ei vaikuttaneet.
Meillä arki menee vielä totutellessa tähän nelihenkisen perheen elämään, ja tietenkin itesni lopullisesti kunoon saamisella.
Ilmatkin on välillä mitä sattuu niin ei aina uloskaan pääse, on kovaa tuulta, välillä jopa pakkasta tai sit sataa vettä tms, koskaan eioo sellasta järkevää ilmaa.
nippula
Heissan!
Kiva kuulla teidan kuulumisianne!
Onnittelut nippulalle, ilmeisesti teille on tullut pieni tuhisija taloon? En pysy perassa, kun niin vahan ehdin tuon touhukkaan neidin vuoksi palstailemaan. :)
Tuosta temperamentista, etta kylla meidan tytto oli ainakin tosi vauhdikas tapaus jo kohdussa ja on sita edelleenkin! Kavele ei vielakaan, vaikka ikaa 1v1kk, mutta ei siis pysy yhtaan paikoillaan. On aina ollut sellainen rauhaton sielu. :) Kovatahtoinen on myos, kylla ollaan oltu helisemassa tassa viime aikoina. Yhtaan ei saisi kieltaa ja pettymysitkut kestavat tunnista useampaan. Niin ja joku ihmeen lahkeessaroikkumiskausi on menossa. Ma en saa tehda siis yhtaan mitaan paivisin, ei tule mitaan tiskaamisesta, ei siivoamisesta. Koko ajan taytyy pitaa sylissa. Itku alkaa valittomasti, jos laskee lattialle. Ja sita itkuahan sitten piisaa kylla! Valilla on tosi rasittavaa, mutta kaipa tamakin on ohimeneva vaihe. Oikeastaan tama alkoi jouluna, kun olimme mummolassa ja siellahan tytto sai olla koko ajan sylissa. Samoin mummo syotti kaikenlaisia herkkuja, sitten ei nukkumisestakaan tullut mitaan, vatsanpuruja taisi saada niin kovasti. No, tuo sylin kaipuu jai vahan niin kuin paalle, vaikka ainahan tuo on ollut kova sylikissa. Nette: Sara-Ellen kuulostaa ihan samanlaiselta kuin teidan esikoistytar pienena. :)
Joulu ja uusivuosi meni muuten ihan kivasti, vaikka nukkumisongelmia siis oli (no, ei meilla kylla normaalistikaan nukuta taysia oita, mutta nukahtaminen on ollut yleensa ongelmatonta). Paketteja tytto sai ihan kamalasti, onneksi ei paljon leluja. Olemme jo nyt pulassa tuon lelumaaran kanssa. Taytyy jo laittaa lapsellisimpia leluja pois jo siksikin, etta ollaan muuttamassa kevaalla Hyvinkaalle.
Masussa on kait elamaa, 10. raskausviikko jo menossa (hui!). Olen ollut tasaisen pahoinvoiva tassa raskaudessa sitten, kun se pahoinvointi viimein alkoi. Eli paivittain kuvottavaa oloa, mutta ei mitaan niin rajua kuin esikosta, silloin lensi okse useammankin kerran. Vasymys on aika julma kaveri iltaisin, ei meinaisi mitaan jaksaa. Toki tama tylsa saakin vaikuttaa varmaan jaksamiseen. Ensi viikolla on eka neuvolakaynti ja 29.1. olisi sitten np-ultra. Sita odotamme innokkaina.
Imetys vain taytyisi jattaa pois. Toistaiseksi olen jaksanut imettaa, vaikka valilla on kylla tullut aika kurja olo. Helpommin sanottu kuin tehty, tuo meidan elohopea kun ei iltaisin rauhoitu muuten kuin rinnalle. Oisinkin kaipailee rintaa viela. Ihan selvasti on kylla maidon maara vahentynyt. Pienta protestointia on sentaan tullut rinnalla, niin ja puremista! Likka ei kylla saa ollenkaan paahansa, etta aiti ei tykkaa puremisesta. Nauraa ratkattaa vain paalle, huh! Unikouluja ollaan mietitty, mutta se huudattaminen ei kiinnosta kumpaakaan, ei varsinkaan kerrostalossa (tassa talossa on muuten yksi jo saanut vihaiset naapurit oven taakse unikoulun vuoksi, hienoa..), tama meidan neitihan huutaa oikein kovaa niin etta varmaan heraisi koko talo. No, olen ajatellut, etta viimeistaan ultran jalkeen pitaisi tehda jotakin talle asialle. Mieskin on vain niin huono ottamaan paavastuuta siita unikoulun pitamisesta. Helppoahan hanella on ollut, kun ei oo oisin muuta tarvinnut muuta tehda kuin kaantaa kylkea.
No niin, eipa tassa enempia. Kirjoittelemisiin! Voikaa hyvin!
-Pilkku rv 9+3 & Sara-Ellen 1v1kk-
Kiva uusia viestejä on tullut..
Lukalle Onnittelut 1-vuotis synttäreiden johdosta. Jokos juhlat on juhlittu ja olikos isot kekkerit? Rouvalle tsempitykset painonpudotukseen. Voi kun itsekkin sais jostakin fiilikset laihduttaa.
Nippulalle vauvaOnnittelut. Saitte maailman parhaan joululahjan! Oliko tulokas tyttö vai poika ja kuinka synnytys meni? Ihanaa vauva-arkea teidän perheelle ja käy meille kertoilemassa kuinka se arki alkaa sujumaan.
Pilkukas; Kiva kuulla, että raskaus on jatkunut ongelmitta. Jännittää jo sun puolesta tuo eka ultra. Peukkuja pitelen jo nyt pystyssä, että kaikki ois ok. Yritä puhua mies ympäri ton unikoulun suhteen, oishan se sen paljon helpompi luultavasti toteuttaa kun sun, jolta tyttö on tottunut aina tissiä saamaan. Tai sit yks vaihtoehto ois, että oisko teillä ketään tuttua, joka vois ottaa tytön muutamaks yöksi hoitoon? Meillä esikoistyttö oli sairaalassa unikoulussa, kun meidän yöt oli yhtä hullunmyllyä. Tyttö oli siellä kolme yötä ja henkilökunnan mielestä ei herännyt yöllä kertaakaan, kotia tullessa siirrettiin tyttö omaan huoneeseen nukkumaan ja ihme ja kyllä siitä alkoi meillä tuo yötouhu rauhoittua.
Meillä elämä jatkuu tasaisesti. Teemukin tais heräillä päikkäreiltä, joten eikun välipalan tekoon..
Pitkästä aikaa eksyin tänne kurkkimaan, ja oli mukava törmätä haahupinoon.
Surullisiakin uutisia oli tässä välissä tullut, Mollille pahoittelut ja halaukset :(
Pikku-ukko on jo vuoden ja 4 kuukautta, ei enää mikään vauva ;) Hieman hitaammasta liikkeelle lähdöstä ei ole enää mitään tietoa, poju lähti ennen joulua kävelemään ja nyt juostaankin jo kovaa vauhtia.
Viikon päästä aloitan työt ja meidän pieni menee hoitoon. Haikein mielin olen, millään en haluaisi vielä lopettaa kotihoitoa, arjen sujuminen raskaan työn, pitkien päivien ja kaiken muun kanssa mietityttää. Ja missä kunnossa lie äidin aivot tämän lähes kahden vuoden kotona olon jälkeen ;D Onneksi aluksi onkin vain määräaikainen työsopimus, jään takaisin kotiin jos kovin pahalta tuntuu eikä ala sujumaan.
Suurin ja oikeastaan ainoa syy töihin paluuseen on pieni ihmisenalku. Jos kaikki sujuu hyvin, meille tulee toinen syyskuun lapsi.
Tuntuu paremmalta käydä tässä välissä vähän muistelemassa ja verestämässä taitojaan töissä, kuin yrittää palata kylmiltään 4-5 vuoden kotona olon jälkeen.
Pilkukas oli myös näemmä plussannut, onnea!
Mukavaa loppukuuta kaikille!
-Kiana rv 6+3
Kianalle suuren suuret onnittelut raskaudesta ja kovasti onnea työn alkuun! Tiedän tosiaankin miltä tuntuu, kun joutuu lähtemään töihin tuon pienen luota, mutta onneksi saat sitten kuitenkin jo kesän jälkeen jäädä uudelleen äitiyslomalle. Kovasti jaksamista ja voimia sulle!
Molli, olipa kiva kuulla, että teillä onkin Antille pikkusisarus toiveissa! Nyt täällä on sormet ja varpaat pystyssä, että ne pahuksen menkat pysyisi poissa seuraavat... ööö... ainakin 1,5 vuotta :) Tulehan heti ilmoittelemaan miten käy!
Pilkukas, sulle myös vielä toivottelen ihanaa odotusta ja tule välillä kertoilemaan miten raskaus sujuu.
Minä täällä taas kukun, kun ei uni oikein tule ja mahassa melskataan ihan hirmuisesti! On kuulemma jo raivotarjonnassa ja ilmeisestikin sitten kauhea on kaveri nyrkkeilemään, koska iskut tulee pääsääntöisesti tuonne ihan alas. Ihan niin kuin ekassakin raskaudessa, itse asiassa. Millakaan ei potkinut mua yhtään tuonne ylös ja kylkiluihin, eikä tee tämä toinen ipanakaan :) Kyllä odotan sitä hetkeä, että se uusi tulokas sieltä putkahtaa ja päästään tutustumaan!!! Ja tiettekö, ihan tosi odotan oikein, että pääsis synnyttämään! Ei jäänyt yhtään kammoa tuosta ekasta kerrasta. Toivottavasti tämä menee ihan yhtä hyvin.
Nyt on pakko mennä edes koittamaan unta, muuten voi olla ankea aamu edessä...
Pidetäänhän pinoa pystyssä!!!
napoltti ja Milla 1v 4kk ja rv 32+3
Teitä uudestaan odottavia ex-haahuja alkaa olla jo aika mukavasti, tosi kiva juttu, tulee sisaruksia pienellä ikäerolla. Ja tsempit Kianalle työelämään:)
Ja netellekin tulee tosi pikkuinen vauveli:) Meilläkin on 7-vuotias kissa kuten Napoltillakin, mutta tosin tyttö. Tosi kivasti noillakin keskenään menee, välillä kissa antaa jo vähän kurinpalautusta Antille, jos meno ylyy mahdottomaksi, mutta hyviä kavereita ovat.
Mä olen hakenut hoitovapaata tämän vuoden ajaksi ja sitten katselen mitä teen. Ensin meinasi vähän ahdístaa ajatus kotona olosta, mutta nyt kun tuo vuosi on lähtenyt käyntiin, niin olen ihan tyytyväinen ratkaisuun, äkkiä se sitten menee ja ties vaikka vielä haluaisin olla sen loppupätkän kotona kunnes Antti on 3.
Nippulalle tosiaan onnea vauvelin syntymästä!
Ja rouvankin vauva on sitten virallisesti taapero, eikä enää mikään vauva.
Olikos muut tässä kuussa ilmoittautunee, en muista enää.
Omaa napaa... Täällä vähän piinaillaan, vaikka eihän mun enää pitänyt sortua piinailuun, vaan ottaa rennosti, mutta kyllä se vähän alkaa hermostuttamaan, kun ei niitä menkkoja näy ei kuulu. Testata en kuitenkaan vielä meinaa, siihen rumbaan en enää ala, testejä kului syksyn aikana semmoinen pino, että ei ole tosikaan. Mä olin tosiaan niin fiksu, että olin jo tilannut sen kierukan laiton ja sitten mies alkoi epäröimään, luki sitä vihkosta selitti kaikista sivuvaikutuksista. No mä sitten tuumasin, että antaa olla. Ny ukko on taas ihan innoissaan ajatuksesta, että jos tuleekin toinen vauveli. Ja mä kun niin luulin, että se on mielissään kun hoidetaan ehkäisy kuntoon, eikä uusia lapsia tule. Niin huonosti mä sen näköjään taas tunsin. Tai sitten se ajattelee, että mä olin niin murheissani siitä toisesta keskenmenosta, että haluaa antaa mulle vielä tilaisuuden. JOtenkin siitä ei ihan aina ota selvää.... No eihän miehet ja naiset tunnetusti aina ymmärrä toisiaan.
Nyt häippäsen tästä koneelta, joten iloista vatsankasvattelua teille muutamille ja ai niin, joillakinhan oli meininki pienentää sitä vatsaa, joten onnea siihenkin:) Oma napa on vähän pienentynyt viime aikoina, on ilo seurata vaakan lukemia, kun ne menee alaspäin, mutta mulla nyt onkin niin paljon, että saa mennäkin lukemat reippaasti alas.
Molli
Itse olen huomannut, että miten piristävää on käydä raskauksien välillä töissä. Varsinkin kun tiesi, että pian pääsee taas äippälomalle ja kotia. Varmasti teilläkin arki rupeaa sujumaan hyvin, kunhan pääsee kiinni tuohon työ/hoitopaikka rutiineihin.
mollihan pitää meitä jännityksessä. Pitelen peukkuja, että menkat pysyisivätkin poissa ja saisit sen kestävän plussan. Pidähän meidät ajantasalla:)
menkat alkoi, mutta ei se mitään.
Ensinnäkin SUUREN SUURET ONNITTELUT PILKUKAS ja KIANA!!!! Paljon tarrasukkia pienokaisille, että pysyvät mukana masussa!
Lukan 1 vee neuvolassa nyt ei sen kummempaa ollut. Normaalisti kehitytty ja kasvettu. pituus 78 ja painoa 9600g, isäänsä tullut: hoikka ja pitkä :)
Pikku-ukkelin synttärit meni mainiosti. Kakkua poju vähän maistoi, mut ei sit alkanut enempää syämään, ei oikeen tykännyt :/ Muiden mielestä oli onneksi hyvää, ettei emäntää voi syyttää pahanmakuisesta kakusta ;)
Me käytiin eilen 1vee kuvassa. Eipä voi kun kehua sitä kuvaaja-setää! aiwan mahtava meininki, sai meidän ujon pojan kaverikseen 5minuutissa ja kuvista tuli syötävän söpöjä. kyllä äiti on nyt ylpee ja onnellinen. Tästä paikasta kuultiin ihan puskaradiosta eli tuttavan tuttavalta. Kannattaa kyllä kysellä, millasia paikkoja omilla seuduilla on, on meinaan palvelussa huimia eroja!
Tänään olis taas mulla painonvartijat ja punnitus. Kotivaa' an mukaan ois lähtenyt semmosen kilon verran, jee! totuus tulee sitten illalla...
Mukavaa masunkasvatusta kaikille raskaana oleville!
Rouva ja Luka
Molli, voihan harmi noita menkkoja!!! Nyt sitten jännätään mitä ensi kierrossa tapahtuu :)
Oliko se rouva80, joka käy painonvartijoissa... Kovasti tsemppiä laihdutukseen! Itse ajattelin, että kun olen tämän vauvan maailmaan pukannut, alkaa täysi remontti elämäntavoissa! Olen niiiiiin kyllästynyt olemaan ikuinen laihduttaja ja lopulta aina huomaan, että joka vuosi tulee kuitenkin aina vaan enemmän ja enemmän painoa. Nyt se on loppu, sanon minä :) Vuoden päästä tähän aikaan olen ihan eri kokoinen, sen lupaan itselleni!!! Mollikin taisi olla samoilla linjoilla eli vaa' an lukuja yritetään sielläkin alaspäin. Mielettömästi tsemppiä myös sulle!!!
Minä alan olla jo ihan tuskainen kipujeni ja mahani kanssa... Kuinkakohan hitaasti nämä viimiset viikot oikein kuluukaan.... Olin tänään taas vähän ostoksilla Lempäälän Ideaparkissa ja voi sitä kaakertamista. Mä jotenkin tykkään tuosta ostospaikasta ja koska meiltä ei sinne ole pitkäkään matka, olen kyllä aika useasti siellä käynyt shoppailemassa. Tänäänkin oli pitkä lista mukana ja aika hyvin jaksoin kaupoista tarvittavat etsiäkin... Vielä kun jostakin löytäisi ne kunnolliset imetysliivit!!!
Milla on ollut pari päivää nuhassa ja nyt tuntuu olevan kovasti yskäinen. Onneksi ei kuitenkaan ole kuumetta ollut. Kovin vähän on meillä sairastettu noin ylipäänsä, olisiko tämä kolmas nuha ja viime kesänä oli se vauvarokko. Muuten on ollut tyttö tosi terve. Nyt, kop kop, koputan puuta...
Taidan lähteä tästä hieman sohvalle köllöttelemään... Palaillaan!
napoltti
Kiva Nette kun aloitit pinon. Minulta se on aina jäänyt vain ajatuksen tasolle... On se vaan ihana miten noi lapset kehittyvät ja oppivat koko ajan jotakin uutta! Kohta se teidän Teemu lähteekin sitten kävelemään... Muistan kun Milla lähti käveleen, niin multahan pääsi tietysti itku. Tuntui jotenkin niin haikealta, että se meidän pikkuvauva tuossa sitten kävelee :)
Meillä vuosi vaihtui myös rauhallisesti. Milla pelkäsi jonkin verran raketteja, mutta sylissä oli kuitenkin kiva katsella. Yöllä oli nukkuminen vaan vähän huonoa, kun oli niin kovia pamauksia, että tyttö heräili koko ajan. Vasta kun mies otti Millan viereensä ja menivät vierashuoneen sängylle yhdessä nukkumaan, tuli tytölle uni...
Minä olen sitten näiden liitoskipujeni takia sairaslomalla tuonne äitiysloman alkuun eli kuun loppuun saakka. Ei siitä työnteosta vaan tule mitään, kun ei voi olla paria tuntia kauempaa jaloillaan eikä edes istuminen onnistu pitkiä aikoja. Onneksi tässä ei ole enää kuin tuo kaksi kuukautta ja sitten ainakin vähän helpottaa näiden kipujen kanssa.
Rakenneultrassahan lääkäri veikkasi varmaksi tytöksi tätä uutta tulokasta, mutta eilen neuvolalääkäri sanoi, että ei hän olisi nyt ihan varma kuitenkaan ja oli vähän niin kuin kivekset näkevinään. Eli jännitys taitaakin nyt sitten säilyä loppuun asti :) Mutta kyllä on eläväinen vauveli, ihan erilainen kuin Milla. Tämä jytyyttää menemään ihan koko ajan ja tuntuu, että aina kun minä olen yöllä hereillä (ja se on usein se!) niin silloin on myös vauva liikekannalla... Mitäköhän tämä kertoo lapsen temperamentistä... Minulle on kerran eräs ennustaja sanonut, että toinen tyttäreni tulee olemaan äitinsä kaltainen eli luonnetta löytyy :) Katsotaan, katsotaan...
Mitäs vielä... Kovasti olisi ihana kuulla muidenkin ex-haahujen mietteitä ja kirjoittele sinäkin Nette vielä lisää kuulumisia. Millasta vielä voisin sen verran kertoa, että omaa puhetta tulee ihan taukoamatta ja monta tunnistettavaa sanaa myös. Yöt nukkuu edelleen kummemmin heräilemättä, mutta jokin pelottava uhmakausi alkaa kyllä lähetyä... Välillä meitä ihan naurattaa, kun tyttö heittäytyy dramaattisesti lattialle mahalleen itkemään, jos ei saa vaikka pöydältä ottaa jotakin asiaa. Siis ihan kun jostain sarjakuvista! Onneksi nuo on lyhyitä " kohtauksia" , mutta kun se tapahtuu monta kertaa päivässä, välillä se rasittaa. Mutta ainakin vielä niihin on osannut suhtautua ihan rauhallisesti.
Nyt jätän tilaa teille muillekin! Molli myös, mitä kuuluu???
napoltti ja Milla 1v 4kk (tasan!) sekä rv 31+0