R-vikaa ei saa korjata, ettei lapselle tule paha mieli

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että lasten on tärkeää saada opetusta, mutta noin muuten täältä kyllä heijastuu todella kova ajattelutapa. Sellaista se vain nyt on että ihmisillä on monia vikoja ja virheitä ja kaikkea ei saada korjattua. Niitä joutuu hyväksymään itsessään ja muissa. Jos joku aikuinen tällä palstalla kertoo että on elänyt täysipainoista elämää äännevirheistä huolimatta, on kiusaamista mennä lyttäämään hänet sanomalla "ihmisiä häiritsee vikasi kuitenkin, eivät vain sano", ketä mikäkin häiritsee, kovasta ja empatiakyvyttömästä luonteesta kärsii myös ympäristö, vaikkei se henkilöä itseään kiinnosta. 

No kyllä, tämä ei toki ole ainoa aihe jossa sama asenne korostuu. En yhtään ihmettele miksi koulukiusaaminen on niin yleistä, kun aikuisetkin puhuu tai ainakin ajattelee niin julmasti. Aikuisiltahan nämä ahdasmieliset asenteet lapsiin siirtyy ja saadaan taas seuraava sukupolvi kiusaamaan toisia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi treenauttaa kotonakin. Aloittaa ärrän paikalla käyttää d äänettä. Makkada,, makkada, kadkki, kadkki. Siitä sitten tärisyttämään. Apuna voi käyttää sähköhammasharjaa, vaikka.  Ei kannata olla kotona tumput suorana ärränkään suhteen ja odottaa että joku muu hoitaa.

Viddu. 

Ei onnistu tuolla. Mutta pedse, kydpä jne. käy, jos aikuisempaan makuun ärräkoulua tarvitsee.

Myös kielen värinää voi harjoitella monin eri tavoin...

"Meille siis todellakin sanottiin ihan suoraan, että r-vian takia ei puheterapiaa tule."

Siksi ei tule, koska aktiivisuus vanhemmilta on ihan hukassa. Kun kysyt tiukasti ohjeita, pyydät useamman kerran, lapsi voi näyttää miten treenaa jne., niin ärräkoulu tulee.

Ei tullut meillekään helposti. Ja juuri siksi, ettei kukaan oikeastaan halua edes yrittää.

Eli näytä ensin, että olet valmis tekemään lapsesi kanssa töitä. Pyydä neuvolasta/kouluterkkarilta/opelta/erityisopelta vinkkejä, etsi netistä ja etene. Kun perushommat menee, näytätte mitä olette tehneet esim. 3kk ja sen jälkeen saatte varmasti ajan puheterapeutille, joka antaa uuden vinkit ja vie asiaa eteenpäin ohjaten. 

"Oman lapseni kanssa kävimme puheterapeutilla muutamia kertoja ja harjoiteltiin kotona, lapsi sanoo, ettei itse edes tajunnut oman ärrän kuulostavan mitenkään erilaiselta. Enkä jättänyt päätöstä hänelle. Nyt moneen kertaan todennut, että hyvä, että puhevika korjattiin."

Niin tässäkin vasta muilta tuleva palaute sai lapsen näkemään "vikansa". Jos mietin itseäni niin lapsuudessa kävin koulua missä luokallani oli monella r-vika. Näin totuin siihen, että se on ihan ok asia. Kävin puheopetuksessa välillä. En kuitenkaan oppinut r-kirjainta. Minulla ei ole mitään kurkkuärrää vaan ehkä sellainen heikko r. En saa sanottua kuin joskus sen kirjaimen oikealla voimalla. Muuten se jää heikoksi ja ei "pärise" kunnolla. Kuitenkin saan sen kielenkärjellä sanottua, eikä kirjain jää pois. Jos mietin tätä asiaa niin itse en ole oikeastaan koskaan ajatellut, että olen viallinen tämän asian suhteen. Maailmalla melkein joka massa sanotaan r-kirjain omalla tavallaan. Jokainen ranskalainen tai aasialainen olisi puhevikainen täällä jos katsottaisiin esim heidän r-kirjaintaan. Muuten ihmisten asenne on minusta väärä jos erilaisuutta ei hyväksytä. Tuollainen yhden kirjaimen "vika" on vielä pieni asia. Se osoittaa vaan omaa tyhmyyttä jos pilkkaa ihmistä sen takia. Lapsilta tämän vielä ymmärtää, mutta aikuiselta se osoittaa van suurta tyhmyyttä.

Ja kyllä minuakin on kiusattu. Pitkästi. Myös r-viasta on toisessa koulussa pilkattu. Edellisessä lapsuuden koulussa kukaan ei ikinä pilkannut siitä. Näin toisessa koulussa mietin monesti kuinka tyhmää muiden on pilkata tuollaisesta asiasta. En ikinä ole hävennyt puhumistani. En myöskään joutunut kiusatuksi puhumiseni takia. Siitä pilkattiin joskus, mutta se suurin syy kiusaamiseen yms oli joku muu. En olisi näin edes "täydellisesti" puhuvana välttynyt kiusaamiselta. Minulle on siinä mielessä sama miten puhun. Kiusaaminen liittyi ihan muuhun ja kärsin sen takia. En puheeni takia. Samalla vieläkin ajattelen niin, että jos tämä minun "heikko r" on jollekin liikaa niin sitten se vika on kuulijan päässä. Monesti käy juuri niin, että ihmiset ahdasmielisyyttään saavat muut näkemään itsensä viallisina. Sitä ennen kukaan ei häpeä itseään. Se häpeä alkaa monesti vasta muiden ikävän kohtelun jälkeen. Eri asia on se jos lapsi itse tahtoo muutosta. Minä en vieläkään näe itseäni sellaisena jonka pitäisi hävetä puhumistaan.

Tähän loppuun vielä lapsuudesta eräs muisto. Olin puhe-opettajalla. Oli eräs koulun juhla näytelmineen tulossa. En ollut oppinut r-kirjainta kunnolla. Tämä puhe-opettaja sanoi, että älä vaan siinä näytelmässä sano sitä kirjainta sisältäviä sanoja niin lujaa, etteivät kaikki kuule miten et osaa lausua sitä kunnolla. Juuri tämä on sitä häpeään ja virheellisyyteen kasvattamista mitä tässäkin ketjussa on. Niinkuin vammaiset ja mielisairaat joskus siivottiin pois silmistä toisten elämää pilaamasta. Näin ne asenteet eivät muutu. Se oikea viha on sen arvostelijan päässä. Jokainen joka alapeukuttaa tämä on se viallinen myös. Se vika on vaan asenteissa yms. 

Ihmiset eivät tajua, että kun kaikkia yritetään suojella mielipahalta viimeiseen asti, siinä tehdään vain karhunpalvelus näille suojeltaville itselleen. Todella lyhytnäköistä toimintaa. Vai ovatko nykyiset aikuiset jo sitä porukkaa jota on suojeltu kaikelta mahdolliselta ja siksi heiltä puuttuu kyky kohdata mitään haasteellista tai arkaa tai ikävää.

Puheviathan on sitä helpompi korjata, mitä aikaisemmin niihin puututaan. Lapsen kielellinen herkkyys menee ohi aikanaan ja sen jälkeen se on todella vaikeaa, ellei mahdotonta.

Olen ollut naiivisti siinä käsityksessä, että tässä maassa jo neuvolasta asti otetaan kiinni näihin asioihin ja ohjataan oikeaan paikkaan. En tiedä oliko se enemmän totta 80-luvulla kun olin itse lapsi. Ei silloin ärrävikaa juuri tullut vastaan, ehkä muutama kappale koko koulussa. Ei oe mitään syytä etteikö näitä saisi korjattua pois, mutta kai se on sitten resurssikysymys.

On olemassa myös synnynnäinen tialnne, jossa kielen jänne on niin lyhyt, että se ei kerta kaikkiaan pysty tekemään pärisevää ääntä. Se on asia erikseen ja ennen näitäkin hoidettiin pienellä ja simppelillä toimenpiteellä, jossa jänne vapautettiin.

Vierailija kirjoitti:

Blondi Nelly-tyttö, oikein peruswoke😆

Mistä tiedät vierassta ihmisestä että "woke" joka ilmeisesti joku haukkumasana sulle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tajua, että kun kaikkia yritetään suojella mielipahalta viimeiseen asti, siinä tehdään vain karhunpalvelus näille suojeltaville itselleen. Todella lyhytnäköistä toimintaa. Vai ovatko nykyiset aikuiset jo sitä porukkaa jota on suojeltu kaikelta mahdolliselta ja siksi heiltä puuttuu kyky kohdata mitään haasteellista tai arkaa tai ikävää.

Minua on kiusattu paljon monesta syystä johtuen. Olen myös r-vikainen. Näin en koe, että olisin välttynyt mielipahalta. Sinunkin viestisi vaan korostaa sitä, että maailma ei ole vieläkään valmis kohtaamaan erilaisuutta. Joillekin toisten r-vika on se ongelma. Ihmisen pitäisi muuttua, että muut eivät "häiriintyisi" hänestä, mutta muiden ei tarvitse samalla ymmärtää toisia ja hyväksyä. Ei se näinkään mene. Minä kai olin niin "tyhmä" lapsi ja nuori etten vieläkään osaa hävetä sitä miten puhun. Kiusaaminen oli ikävää ja toi omat jälkensä elämääni. Niin kiistä sitä. Silti olisin ollut kiusattu, vaikka olisin puhunut täydellisesti. Kiusaamiseen ei oikeuta mikään, eikä se lopu vaikka kaikilta häveäisivät joka viat. Kyllä se syy aina löytyisi. Itse en edes hävennyt asiaa ikinä. Mietin, että puhun miten puhun ja tyhmää on pilkata siitä. En nähnyt asiaa tärkeänä. Joku näki minun puolestani. Niinkuin moni tässäkin ketjussa haluaa määrätä muiden puolesta miten heidän tulisi puhua. Se on joksiben oma asia ja tyhmää on pilkata vielä aikuisenakin siitä.

Muistakaa, että jokainen pilkkaaja voi joutua esim onnettomuuteen jossa puhekeskus tuhoutuu. Silloin jos istuu pyörätuolissa "mökeltäen" sanoja ulos muiden yrittäessä arvuutella mitä sanot voi mieleen muistua se kuinka joskus nauroi toisten r-vikaa. Se, kun olisi vielä pieni juttu. Kannattaa miettiä oikeasti. Jos on nähnyt asioita kuten minä niin tietää oikeasti sen, ettei ole varaa naureskella. Yksi hetki voit itse olla se ihminen jonka "vikaa" joku pilkkaa. Kukaan ei ole turvassa esim onnettomuuksilta tai sairauksilta. Muistakaa se. Pilkka voi  osua joskus omaan nilkkaan. 

Itselläni oli ärrävika, mikä ala-asteella ei ollut kauheaa, mutta aikuisiällä olisi kyllä vaikuttanut elämänlaatuuni jättimäisesti, jos sitä ei olisi korjattu. Sanoin ärrän etuhampaiden välissä, koska lyhyt kielijänne, joka leikattiin myös äitini vaatimuksesta. Ei kasarillakaan automaattisesti tuo tapahtunut, piti vaatia. 

"mutta aikuisiällä olisi kyllä vaikuttanut elämänlaatuuni jättimäisesti, jos sitä ei olisi korjattu."

Ajattelitko että r-vikaisen aikuisen elämä on jotenkin kamalaa? Ei vaikuta omaan arkeeni mitenkään. On löytynyt hyvä kumppani ja hyvä työpaikka, perhe ja pari lasta. Ystäviäkin on ja jos joku on jäänyt tulematta r-vian takia niin enpä ole paljon menettänyt.

Olen pannut merkille, että ihan huomattavan monella lapseni luokkakaverilla (3.lk) on ärrävika. Eilen meillä oli kolme vierasta poikaa leikkimässä, kaikilla r-vika.

Sen sijaan kellään lapseni luokalla ei ole silmälaseja. Senkin vaan satuin panemaan merkille kun katselin luokkakuvaa. Meidän luokalla oli tosi monella rillit, myös minulla.

Mitä paskaa meille syötetään, kun tuntuu että nykyään jokainen tenava on tavalla tai toisella vammainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi treenauttaa kotonakin. Aloittaa ärrän paikalla käyttää d äänettä. Makkada,, makkada, kadkki, kadkki. Siitä sitten tärisyttämään. Apuna voi käyttää sähköhammasharjaa, vaikka.  Ei kannata olla kotona tumput suorana ärränkään suhteen ja odottaa että joku muu hoitaa.

Kaikkea kokeiltiin ja vielä yläasteellakin kävin puheterapiassa. Ei vaan tärissyt. Eipä tämä vika ole elämää haitannut.

Kiusattiinko lapsena koulussa?

Kerkesin seurustelemaan lähemmäs vuoden, ennen kuin tajusin tietoisesti kumppanillani olevan r-vika. Ei haitannut minua siis.

R-vika tuo omanlaista persoonallisuutta, mutta oon itse ihan tyytyväinen, että se korjattiin mun kohdalla.

Terapeuteista on niin kova pula, että ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta hoitaa kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa lehtijutussa niin sanottu. Siinä sanottiin, että puhevikoja ei kannata korjata, jos niistä ei ole mitään haittaa. Ja se on kyllä ihan totta. Eihän hörökorvia tai mansikkaluomiakaan korjata, jollei niistä ole haittaa. 

 

aikansan kuviteltiin, että puheviat ovat jotenkin sidoksissa hitaampaan älylliseen kehitykseen. Silloin niitä korjattiin siksi, että niiden ajateltiin tekevän ihmisistä tyhmempiä. Nyttemmin tutkimukset ovat osoittaneet tämän kuvitelman huuhaaksi, joten voidaan lakata kiusaamasta lapsia turhalla kuntouttamisella.

 

Miksi korjata jotain, missä ei ole mitään vikaa.

Todellista huuhaata on kuvitella etteikö r-vikainen aikuinen kärsisi ongelmastaan. 

Mistä ne siis siinä kärsii?<

Se on vaan sellainen sanonta. Miksi pitää aina, siis ihan aina, takertua kaikenmaailman epäolennaisuuksiin? Kiva kun pääsee sivaltamaan tyhmiä ihmisiä sanan säilällä, kun muuten ei pääse millään? 

 

En tiedä miksi tässä ketjussa takerrutaan kiusaamiseen ja siihen, että puhevika ei pientä lasta itseään häiritse.

Minulla on paha puhevika (ei mikään lievä r-vika). Lapsena minua ei kiusattu asiasta yhtään. Ajatella: alaluokilla ei tullut yhtään sellaista ajattelematonta lasta vastaan, jota puhevikani oli häirinnyt. Eikä se häirinnyt minuakaan. Esiinnyin jopa pääosassa koulun näytelmässä, niin uskomattomalta kuin se nykyään minusta tuntuukin.

Minua ei kiusattu, mutta siitä huolimatta tulin puheviastani täysin tietoiseksi murrosikäisenä. Siinä iässä sitä nyt alkaa häpeämään vähän kaikkea. Lopetin täysin kaiken esiintymisen ja luokan edessä puhumisen, enkä vielä keski-ikään mennessä ole saanut itsevarmuuttani takaisin, vaan itse asiassa olen vetäytynyt vieläkin enemmän kuoreeni, koska puhevikani on pahentunut iän myötä.

Toistan: MINUA EI KIUSATTU PUHEVIASTANI. Tulin silti täysin tietoiseksi siitä, että puheeni ei ole normaalia eikä siitä oikeastaan saa selvää. Se häiritsee silti elämääni monella tapaa. Esiintymishaaveet sain unohtaa jo nuorena, puheita en voi koskaan pitää, asiakaspalvelutöihin en pääse, enkä näköjään monen muunkaan alan töihin vaikka työpaikan kuvaukseen ei kuuluisi minkään sortin esiintymistä. Puhevikaani kuuluu pään nykimistä, joka saa varmasti haastattelijat ajattelemaan, että minussa on jotain isompaakin vikaa. Ja jos yritän hallita puhevikaani puhumalla epänormaalin hitaasti ja selkeästi, kuulostan siltä, että käyn hitaalla.

Ihmisten ei tarvitse olla ilkeitä ja ajattelemattomia. Itse asiassa kaikista eniten nolostelen sitä, kun minua kohdellaan "ymmärtäen", paapoen ja rohkaisten kuin sairasta lasta, sanoen avuliaasti lauseeni puolestani loppuun. Eivät ihmiset tarkoita sitä pahalla, mutta paradoksaalista kyllä siitä ymmärtäväisestä suhtautumisesta näkee kaikista selvimmin, miten paljon puhevika vaikuttaa koko mielikuvaan ihmisestä. Ilkeät ihmiset on helpompi unohtaa mielestään sillä, että ilkeät ihmiset nyt keksivät ilkeilyn aihetta vaikka mistä.

Kyllä on raskasta kuunneltavaa r-vikainen aikuinen ja uskottavuuskin kärsii.Jos ette saa lastanne puheterapeutille, niin hakekaa netistä ohjeita ja harjoitelkaa.Toistoja ja leikkimielisyyttä vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo.