R-vikaa ei saa korjata, ettei lapselle tule paha mieli

Parempi opetella pois puheviasta jo lapsena. Se on helpompaa kuin alkaa sitten aikuisena opettamaan itseään puhumaan ihan uudella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

On ihme projekti tämä ikuinen pahan mielen välttely. Onko kukaan koskaan onnistunut? On se varmaan kiva sitten aikuisena huomata, ettei osaa mitään. Ei osaa edes puhua, kun on koko lapsuus ja nuoruus vältelty jotain helvetin pahaa mieltä.

Tuo on totta. Menee ihan yli ja sitten ihmetellään, kun homma ei toimi.

Tuo ärrähomma on mielestäni sellainen, että viskarit/eskarit/ekat voivat ainakin olla porukalla treenaamassa. 5 min kerta. Rallatellen, leikkien ja loruillen. Kotona iltaisin iltatreeni, koulussa päivätreeni ja viikonloppuna vaikka pari kivaa rallatusta per päivä.

Ei tuo ärrä ainakaan niin kummallinen ole, ettei voisi porukalla harjoitella ns. kuorona. Laulavathan ne ärrävikaiset muutenkin mukana, nyt vain eri sanoin ja keskenään.

Joku opiskelija/koulunkäyntiavustaja/opettaja vuoropäivin vaan pitämään "bonuskerhoa" rallattelijoille. Yksilöhommat sitten erikseen puheterapeutin kanssa.

Minulla korjattiin r, mutta s ei onnistunut korjata. Olen myös aikuisena itse yrittänyt harjoitteiden avulla, mutta ei tule mitään. Liittynee purentaan jotenkin, ettei se ässä pääse kunnolla suhisemaan. Hampaat ihan vinksallaan.

Itseä asia ei kuitenkaan enää häiritse, joten ikävää lukea tästä keskustelusta että puheeni jotenkin häiritsee muita ihmisiä. Pitäisikö minun nyt nelikymppisenä aloittaa massiivinen hammasremontti ja sen jälkeen puheterapia joihin menisi useita tuhansia euroja (eikä tulos olisi edes varma), vain siksi etten "häiritse" puheviallani ventovieraita ihmisiä satunnaisissa kohtaamisissa?

Olette kyllä uskomattoman itsekeskeisiä putkiaivoja te jotka koette oikeudeksenne valittaa muiden puhevioista..

Lapsia on tarkoitus opettaa. Vapaata kasvatusta on kokeiltu pitkin historiaa eikä se ole koskaan toiminut. Yllätys, että se ei toimi vieläkään. Mutta aina sitä silti kokeillaan, koska kuulostaa niin kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia on tarkoitus opettaa. Vapaata kasvatusta on kokeiltu pitkin historiaa eikä se ole koskaan toiminut. Yllätys, että se ei toimi vieläkään. Mutta aina sitä silti kokeillaan, koska kuulostaa niin kivalta.

Aikanaan opetettiin hyvää tarkoitaten vasenkätisiäkin oikeakätisiksi. Ihan kuulemma siksi että oli omaksi parhaaksi koska onhan se nyt hassua jos joku kirjoittaa vasemmalla. Voidaan vaikka kiusata siksi ja aikuisenakin saa sitten kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Minulla oli lapsena ärrävika. Se oli jotain mitä häpesin, ja koin olevani jotenkin "viallinen". Kävin säännöllisesti puheterapeutin luona harjoittelemassa ärrää. Ja kyllä se "vika" sitten aikanaan korjaantui. Eihän se nyt mikään suuri "vika" ole, mutta kyllä se aikuisenakin korvaan särähtää, kun joku ei osaakaan sanoa ärrää... 

 

Nykyään näköjään pitäisi olla kaikin tavoin niin täydellinen. No , mulla on sairauksia ja vammoja muutenkin, niin r-vika on pieni juttu.

Eikä ole. Aina kun avaat suusi ja puhut, r-vika ilmoittaa itsestään.

Moni ammatti jää pois laskuista. Oletko asioinut aikuisen kanssa jol

Höpsistä. R-vika kuuluu silloin kun avaat suusi mutta jos se mitä sanot on järkevää ja tärkeää niin aika pian ihmiset kuuntelevat sinua eikä sitä miten puhut. Itsekin ajattelin aikanani että en ainakaan voi olla äänessä missään kun minulla on r-vika. No sitten jouduin armeijassa kouluttamaan muita ja tajusin että olen oikeasti hyvä opettamisessa. Vaikka joku voi kiinnittää huomiota puheeseeni niin sain kuitenkin muut oppimaan nopeasti ja hyvin ja tekemään asiat niin kuin oli tarkoitus.

Sen jälkeen olen työelämässä ja muuten joutunut olemaan äänessä julkisesti paljon enemmän kuin ikinä olisin kuivitellut. Ja aina kokemus on ollut positiivinen ja minut on otettu hyvin vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei huolta. Ei niitä enää korjata, kun ei ehditä eikä enää oikein osatakaan. T. Erityisope 

 

Mihin teidän työaikanne kuluu? Mitä on tapahtunut? Pakkohan suomalaisen lapsen on oppia puhumaan omaa äidin kieltään, eikö?

 

Mä en ole erityisope, vaan ihan tavallinen luokanope, mutta voin vastata silti. Meidän koulussa on yksi erityisopettaja, jaamme hänet kunnan toisen koulun kanssa. Tämä eo on koulullamme kaksi päivää viikossa. Koulussamme on niin jäätävä määrä tuen tarpeessa olevia lapsia, ettei kahden päivän erityisopettajan läsnäolo auta yhtään mitään. Mun luokan erityislapsi saa erityisopetusta tunnin viikossa, vaikka hän tarvitsisi sitä kaikissa ns. lukuaineissa. 

Oppilailla olisi myös tarvetta puheopetukseen, mutta siitä voi vaan haaveilla nä

Määritelläänkö tuo erityisavun tarvitseminen nykyään jotenkin eri tavalla, vai onko täällä tenavat nykyään vaan noin viallisia, että aivan vaivaksi asti on porukkaa kirjolla tms? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla korjattiin r, mutta s ei onnistunut korjata. Olen myös aikuisena itse yrittänyt harjoitteiden avulla, mutta ei tule mitään. Liittynee purentaan jotenkin, ettei se ässä pääse kunnolla suhisemaan. Hampaat ihan vinksallaan.

Itseä asia ei kuitenkaan enää häiritse, joten ikävää lukea tästä keskustelusta että puheeni jotenkin häiritsee muita ihmisiä. Pitäisikö minun nyt nelikymppisenä aloittaa massiivinen hammasremontti ja sen jälkeen puheterapia joihin menisi useita tuhansia euroja (eikä tulos olisi edes varma), vain siksi etten "häiritse" puheviallani ventovieraita ihmisiä satunnaisissa kohtaamisissa?

Olette kyllä uskomattoman itsekeskeisiä putkiaivoja te jotka koette oikeudeksenne valittaa muiden puhevioista..

Ei kai kukaan valitakaan. Kuitenkin jos on joku muu asia, vaikka nyt pään nykiminen puhuessa, niin kyllä sinä huomioit luultavasti sellaisen. Varmaan mietit, että eikö sitä saa pois millään.

Tai väärä asento jalkaterässä tai vaikka kierot silmät. Seuraa siinä sitten katseen suuntaa ja yritä pysyä kärryillä.

Kyllä kaikki vammat, viat ja vaivat saisi hoitaa mahdollimman hyvin pois. Kaikkea ei voi hoitaa ja se on ok, silti on turha yrmyillä, ettei se saisi herättää huomiota tai häiritä jotakin ihmistä.

Ja voihan sen kääntää toisinkin päin. Onko kaikkien muiden oltava niin tarkkoja, että ymmärtää puhevikaisen puhetta? Esim. aivovaurioiselle tai narkolepsiaa sairastavalle on todella kuormittavaa jo selkeänkin puheen kuuntelu. Ei välttämättä enää virastoissa tai lääkärissä jaksaisi pinnistellä tajutakseen toisen puhetta.

Eli aina kaikki ei ole kovin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla korjattiin r, mutta s ei onnistunut korjata. Olen myös aikuisena itse yrittänyt harjoitteiden avulla, mutta ei tule mitään. Liittynee purentaan jotenkin, ettei se ässä pääse kunnolla suhisemaan. Hampaat ihan vinksallaan.

Itseä asia ei kuitenkaan enää häiritse, joten ikävää lukea tästä keskustelusta että puheeni jotenkin häiritsee muita ihmisiä. Pitäisikö minun nyt nelikymppisenä aloittaa massiivinen hammasremontti ja sen jälkeen puheterapia joihin menisi useita tuhansia euroja (eikä tulos olisi edes varma), vain siksi etten "häiritse" puheviallani ventovieraita ihmisiä satunnaisissa kohtaamisissa?

Olette kyllä uskomattoman itsekeskeisiä putkiaivoja te jotka koette oikeudeksenne valittaa muiden puhevioista..

Ei kai kukaan valitakaan. Kuitenkin jos on joku muu asia, vaikka nyt pään nykiminen puhuessa, niin kyllä sinä huomioit luultavasti sellaisen.

Minua kuormittaa sinun ajatusmaailma. Mitä jos keskittyisit kehittämään itsestäsi parempaa ihmistä ja jättäisit muiden kierosilmät ja vääntyneet raajat rauhaan? Mielummin vaikka kaikki puheviat kuin tuollainen persoonallisuushäiriö kuin sinulla.

"Onko kaikkien muiden oltava niin tarkkoja, että ymmärtää puhevikaisen puhetta? "

Tavallinen r-vika ei tee kenenkään puheesta niin epäselvää että sitä ei normaaliälyinen ymmärtäisi.

Vierailija kirjoitti:

"Onko kaikkien muiden oltava niin tarkkoja, että ymmärtää puhevikaisen puhetta? "

Tavallinen r-vika ei tee kenenkään puheesta niin epäselvää että sitä ei normaaliälyinen ymmärtäisi.

Tuossahan lukee PUHEvika, ei ärrävika?

Olen samaa mieltä että lasten on tärkeää saada opetusta, mutta noin muuten täältä kyllä heijastuu todella kova ajattelutapa. Sellaista se vain nyt on että ihmisillä on monia vikoja ja virheitä ja kaikkea ei saada korjattua. Niitä joutuu hyväksymään itsessään ja muissa. Jos joku aikuinen tällä palstalla kertoo että on elänyt täysipainoista elämää äännevirheistä huolimatta, on kiusaamista mennä lyttäämään hänet sanomalla "ihmisiä häiritsee vikasi kuitenkin, eivät vain sano", ketä mikäkin häiritsee, kovasta ja empatiakyvyttömästä luonteesta kärsii myös ympäristö, vaikkei se henkilöä itseään kiinnosta. 

"Minua kuormittaa sinun ajatusmaailma. Mitä jos keskittyisit kehittämään itsestäsi parempaa ihmistä ja jättäisit muiden kierosilmät ja vääntyneet raajat rauhaan? Mielummin vaikka kaikki puheviat kuin tuollainen persoonallisuushäiriö kuin sinulla."

Siis miksi luulet, että minulla on persoonallisuushäiriö? Olen invalidi ja valitettavasti tiedän, mistä puhun.

Hyökkäätkö minua vastaan sen takia, että toivon todellakin, että ihmisten vaivat hoidetaan. Siinäkin tiedän mistä puhun. Tiedätkö sinä?

Nykiikö pääsi? Onko liikkuminen normaalia? Tai kaikki muu? Niistäkin tiedän liikaa.

Sitä juuri tarkoitan, että jos jää märehtimään muiden mielipiteitä, niin aina joku katsoo ja jopa kommentoi huonoa liikkumista ja vaikeutta selvitä asioista. Miksi puhevika olisi erilainen? Ihmiset nyt katsovat ja kommentoivatkin erilaisuutta.

Tiedätkö kuinka selkeästi puhun? Tiedätkö, kuinka raskasta on nähdä vastapuolen väsyvän, kun oma puhe ei kulje? Tiedätkö mitä on itse väsyä omaan puheeseen sen lisäksi, että pitää vielä keskittyä toisen puheeseen?

Kannattaisi vähän ehkä miettiä omaa ajatusmaailmaa, jos luulee, että jokainen on aina terve, jos sattuu pohtimaan asiaa syvemmältä.

Kiitos kuitenkin diagnoosistasi. Tuota minulla ei vielä ollutkaan. Toivottavasti osaat edes hävetä.

Lapseni meni ärräkouluun ala-asteella.Tehtiin sitten kotona ekat harjoitukset. Poika totesi, että sorautathan sinäkin. Harjoiteltiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi treenauttaa kotonakin. Aloittaa ärrän paikalla käyttää d äänettä. Makkada,, makkada, kadkki, kadkki. Siitä sitten tärisyttämään. Apuna voi käyttää sähköhammasharjaa, vaikka.  Ei kannata olla kotona tumput suorana ärränkään suhteen ja odottaa että joku muu hoitaa.

Viddu. 

Pahan mielen välttelyt on todella huono idea ja johdattaa lapsen kohti elämässä epäonnistumista, pysyvästi. Ei sillä että tarkoituksella lähdettäisiin pahaa mieltä lapsille tuottamaan, mutta omien rajojen kokeilu ja oppiminen tuottaa aina myös epäonnistumisia ja niin pitääkin. Ne ovat ihan yhtä tärkeitä opetuksia kuin onnistumisetkin, koska sitten aikuisenakin kokee molempia kun ei ole enää aikuisten ohjauksessa. Silloin niitä pitää osata käsitellä, varsinkin pettymyksiä.

Lapset joita on varjeltu epäonnistumisilta joutuvat jossain vaiheessa pärjäämään maailmassa yksin, ilman mitään kykyä käsitellä niitä vastoinkäymisiä mitä he kohtaavat jatkuvasti. Lopputuloksena mielenterveysongelmista kärsivä ja yhteiskunnan tuella elävä kotona pötköttelijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa lehtijutussa niin sanottu. Siinä sanottiin, että puhevikoja ei kannata korjata, jos niistä ei ole mitään haittaa. Ja se on kyllä ihan totta. Eihän hörökorvia tai mansikkaluomiakaan korjata, jollei niistä ole haittaa. 

 

aikansan kuviteltiin, että puheviat ovat jotenkin sidoksissa hitaampaan älylliseen kehitykseen. Silloin niitä korjattiin siksi, että niiden ajateltiin tekevän ihmisistä tyhmempiä. Nyttemmin tutkimukset ovat osoittaneet tämän kuvitelman huuhaaksi, joten voidaan lakata kiusaamasta lapsia turhalla kuntouttamisella.

 

Miksi korjata jotain, missä ei ole mitään vikaa.

Todellista huuhaata on kuvitella etteikö r-vikainen aikuinen kärsisi ongelmastaan. 

Mistä ne siis siinä kärsii?

Aikuisiakin kiusataan puheviasta matkimalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa lehtijutussa niin sanottu. Siinä sanottiin, että puhevikoja ei kannata korjata, jos niistä ei ole mitään haittaa. Ja se on kyllä ihan totta. Eihän hörökorvia tai mansikkaluomiakaan korjata, jollei niistä ole haittaa. 

 

aikansan kuviteltiin, että puheviat ovat jotenkin sidoksissa hitaampaan älylliseen kehitykseen. Silloin niitä korjattiin siksi, että niiden ajateltiin tekevän ihmisistä tyhmempiä. Nyttemmin tutkimukset ovat osoittaneet tämän kuvitelman huuhaaksi, joten voidaan lakata kiusaamasta lapsia turhalla kuntouttamisella.

 

Miksi korjata jotain, missä ei ole mitään vikaa.

Todellista huuhaata on kuvitella etteikö r-vikainen aikuinen kärsisi ongelmastaan. 

Mistä ne siis siinä kärsii?<

Kiusaajat keksii kyllä kiusaamisen aihetta ihan mistä vaan halutessaan. Minusta kannattaisi panostaa siihen, että opetetaan asennevammaisia olemaan ihmisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei huolta. Ei niitä enää korjata, kun ei ehditä eikä enää oikein osatakaan. T. Erityisope 

Kyllä meidän lapsi sai neuvolan kautta lähetteen puheterapeutille r-vian vuoksi eskarilaisena. Itse tosin pyysin, en tiedä olisiko kukaan puuttunut, jos en itse olisi ollut aktiivinen.

Me saatiin pyydettäessä neuvolasta linkki nettisivuille jossa on ärräharjoituksia. Puheterapiaa ei kuulemma ärrävian takia saa, kun puhe on selkeää eikä muita äännevirheitä ole. Paikkakuntakohtaisia eroja siis varmasti on, meillä päin taitaa olla niin paha pula puheterapeuteista että vain vaikeimpien puhevikojen takia pääsee. 

Niin mekin alkuun saatiin kotiin harjoitteita, mutta seuraavalla kerralla kun sanoin, että ei auttanut niin saatiin lähet

Meille siis todellakin sanottiin ihan suoraan, että r-vian takia ei puheterapiaa tule. 

Onneksi elin lapsuuteni 90-luvulla, jolloin r-vika ilman muuta korjattiin.