R-vikaa ei saa korjata, ettei lapselle tule paha mieli

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni puhevika pilasi. En pysty käymään töissä enkä opiskelemaan koska pitäisi pystyä puhumaan muille. Ei ole ystäviä eikä parisuhdetta eikä oikeastaan mitään elämää kodin ulkopuolella. En keksi riittävästi kiertoilmaisuja sanoille joten mieluummin jään kotiin. Toivon kuolevani nuorena koska rohkeus ei riitä edes itsemrhan tekemiseen enkä osaisi sitäkään oikein. Vihaan elämääni ja itseäni. Vikaani ei saatu korjattua edes leikkauksella.

Olen nyt 28 enkä ole koskaan ollut töissä enkä opiskellut toisen asteen tutkintoa. En vain pysty puhumaan yhtään kenellekään etten vahingossakaan joudu sanomaan ärrää ääneen.

Olen pirun pahoillani puolestasi. Toivottavasti muistat, että elämä edelleen odottaa, jos päätät ja löydät keinot rohkaistua kohtaamaan sen. Pala kerrallaan elefantti syödään. Eikö sinulla ole ymmärtävää perhettä tai ketään muuta, keneen voisit tukeutua? 

Ensimmäinen askel on myöntää, että itseviha on alun perin ollut yritys hallita tilannetta. Se vain ei toimi, vaan on kaivanut kuopan johon sitten putosit. Siitä voi kuitenkin päästää irti ja antaa sen mennä. Kyllä se tulee takaisin tutkimaan mahdollisuuksiaan ja yrittää härkkiä sinua, mutta vähitellen se heikkenee jos sitä ei ruoki. 

Toivon sinulle piteneviä myötätunnon hetkiä. Ja vähemmän säälin ja inhon vuorottelua. Noin voit saada uutta jalansijaa ja vivuta itsesi ylös kuopasta. Älkää ihmiset toiveajatelko vaan kohdatkaa lapset ja hyväksykää heidän hätänsä, jos he sitä kokevat. Auttakaa heitä. Sitten voi hyväksyä asiat jos niille ei mitään voi, mutta ei pidä jättää yrittämättä sillä tekosyyllä, että asia on vähäinen. Jos se kerran on vähäinen, niin ei myöskään ole iso asia kokeilla korjata sitä. Vaikka moni lapsi selviää kuivin jaloin puheviastaan, osa ei. Jos hymistely on tärkeämpää kuin myötätunto, niin sinun kaltaisesi tapaus jää vaille apua.  

Vierailija kirjoitti:

Eihän huonoa näköäkään sitten saa korjata silmälaseilla. Kävelkööt mukulat käsikopelolla.

Jos se vaiva on helposti korjattavissa, niin tietenkin se pitää korjata, kaikissa tapauksissahan se ei onnistu.

Yllättävän paljon on esim. perinnöllisestä kuulovammasta kärsiviä lapsia, joille nykyisin olisi leikkauksesta apua, mutta kuurot vanhemmat eivät halua heidän siihen lähtevän. (ilkeä ajatus tietenkin voi joillekin juolahtaa mieleen, että vammaistuet jää saamatta).

 

jos olisit lukenut jutun, olisit huomannut, että siellä on silmälasivertaus joka ei mennyt noin. Mutta selvästi et ole lukenut. Jutussa asiantuntija vertaa, että tilanne olisi sama, jos lapselle tehtäisiin näinkorjausleikkaus varmuuden vuoksi, ettei vaan silmälaseista kiusata. Koska sehän se on perimmäinen syy korjata äännevirheitä: ettei vaan kiusata. Onko se oikeasti hyvä syy kuntouttaa? Jos mitään muuta haittaa ei ole, jos puhe on kuitenkin selkeää ja ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että taas kommentoidaan lukematta itse juttua. Kiitos. Antaa kyllä keskustelulle paljon sisältöä.

Jutun pointti oli se, että äännevirheet eivät lasta itseään häiritse, lapset eivät osaa kiusata toisiaan erilaisuudesta ilman aikuisen antamaa mallia. Lapsi kokee erilaiseksi sen, että toisella perheellä ei ole koiraa niin kuin meillä tai jollain lapsella on silmälasit. Aikuisen asenteista lähtee se, miten lapsi alkaa erilaisuuteen suhtautua. Äännevirheestä ei ole mitään haittaa, jos puhe on siitä huolimatta selkeää ja ymmärrettävää, esim. jos r ääntyy kurkkuärränä. Miksi tällainen vika pitäisi korjata? Ongelma ei ole silloin puhujassa vaan kuulijan asenteessa. Meihin on istutte asenne, että äännevirheet tai änkytys ovat naurettavia ja tekevät ihmisestä epäuskottavan, mutta tästä asenteesta on mahdollista oppia pois. Aivan kuin ei kukaan enää pelkää, että lasta kiusataan silmälaseista, niin kuin joskus menneinä vuosi

Jep, jos lasta ei haittaa. Annetaan tässäkin päätöksenteko 8-vuotiaalle, samalla mallilla lapsi päättää mitä syödään, milloin mennään nukkumaan ja rokotuksia ei oteta koska tämä taas haittaa lasta. Aikuinen ehkä voi miettiä, mitä mieltä lapsi on tulevaisuudessa esim. murrosiässä tai siinä vaiheessa kun unelmien työ menee sivu suun puhevian vuoksi. 

Oman lapseni kanssa kävimme puheterapeutilla muutamia kertoja ja harjoiteltiin kotona, lapsi sanoo, ettei itse edes tajunnut oman ärrän kuulostavan mitenkään erilaiselta. Enkä jättänyt päätöstä hänelle. Nyt moneen kertaan todennut, että hyvä, että puhevika korjattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Minulla oli lapsena ärrävika. Se oli jotain mitä häpesin, ja koin olevani jotenkin "viallinen". Kävin säännöllisesti puheterapeutin luona harjoittelemassa ärrää. Ja kyllä se "vika" sitten aikanaan korjaantui. Eihän se nyt mikään suuri "vika" ole, mutta kyllä se aikuisenakin korvaan särähtää, kun joku ei osaakaan sanoa ärrää... 

 

Nykyään näköjään pitäisi olla kaikin tavoin niin täydellinen. No , mulla on sairauksia ja vammoja muutenkin, niin r-vika on pieni juttu.

Eikä ole. Aina kun avaat suusi ja puhut, r-vika ilmoittaa itsestään.

Moni ammatti jää pois laskuista. Oletko asioinut aikuisen kanssa jolla on viallinen r, s ja d? Puhe on pelkkää puuroa. Koko ajan pitää sanoa "mitä?" Pelkkä ärrävikakin riipii korvia.

Vierailija kirjoitti:

Ei huolta. Ei niitä enää korjata, kun ei ehditä eikä enää oikein osatakaan. T. Erityisope 

Kyllä meidän lapsi sai neuvolan kautta lähetteen puheterapeutille r-vian vuoksi eskarilaisena. Itse tosin pyysin, en tiedä olisiko kukaan puuttunut, jos en itse olisi ollut aktiivinen.

Pyöreälinssiset silmälasit kertoo usein mielenterveysongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Läheisen lapsella r-vika korjautui, kun lastenlääkäri kurkkasi suuhun. Kielijänne leikattiin ja vika lähti sen myötä.

En ymmärrä, miksi asiaa ei enää hoideta synnärillä.

Nykyäänhän se just usein hoidetaan synnärillä, esikoisen (8v) aikaan ei hoidettu. Hänen kohdalla saatiin kuulla joskus paljon myöhemmin hammastarkastuksessa että kielijänne on kireä. Ehti oppia tyylipuhtaan ranskalaistyyppisen kurkkuärrän, josta pois opettelu ei ole tuottanut tulosta. Osaa kyllä sen "oikean" pyydettäessä, mutta ei lapsella ole edelleenkään ollut mitään motivaatiota alkaa siirtää sitä puheeseen. Kukaan ei ole koskaan huomauttanut ärräviasta, ei päiväkodissa, ei koulussa, ei neuvolassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei huolta. Ei niitä enää korjata, kun ei ehditä eikä enää oikein osatakaan. T. Erityisope 

Kyllä meidän lapsi sai neuvolan kautta lähetteen puheterapeutille r-vian vuoksi eskarilaisena. Itse tosin pyysin, en tiedä olisiko kukaan puuttunut, jos en itse olisi ollut aktiivinen.

Me saatiin pyydettäessä neuvolasta linkki nettisivuille jossa on ärräharjoituksia. Puheterapiaa ei kuulemma ärrävian takia saa, kun puhe on selkeää eikä muita äännevirheitä ole. Paikkakuntakohtaisia eroja siis varmasti on, meillä päin taitaa olla niin paha pula puheterapeuteista että vain vaikeimpien puhevikojen takia pääsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Minulla oli lapsena ärrävika. Se oli jotain mitä häpesin, ja koin olevani jotenkin "viallinen". Kävin säännöllisesti puheterapeutin luona harjoittelemassa ärrää. Ja kyllä se "vika" sitten aikanaan korjaantui. Eihän se nyt mikään suuri "vika" ole, mutta kyllä se aikuisenakin korvaan särähtää, kun joku ei osaakaan sanoa ärrää... 

 

Nykyään näköjään pitäisi olla kaikin tavoin niin täydellinen. No , mulla on sairauksia ja vammoja muutenkin, niin r-vika on pieni juttu.

Eikä ole. Aina kun avaat suusi ja puhut, r-vika ilmoittaa itsestään.

Moni ammatti jää pois laskuista. Oletko asioinut aikuisen kanssa jol

Pelkkä lievä R-vika on aivan eri asia kuin laajempi puhevika joka tekee puheesta sössötystä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että taas kommentoidaan lukematta itse juttua. Kiitos. Antaa kyllä keskustelulle paljon sisältöä.

Jutun pointti oli se, että äännevirheet eivät lasta itseään häiritse, lapset eivät osaa kiusata toisiaan erilaisuudesta ilman aikuisen antamaa mallia. Lapsi kokee erilaiseksi sen, että toisella perheellä ei ole koiraa niin kuin meillä tai jollain lapsella on silmälasit. Aikuisen asenteista lähtee se, miten lapsi alkaa erilaisuuteen suhtautua. Äännevirheestä ei ole mitään haittaa, jos puhe on siitä huolimatta selkeää ja ymmärrettävää, esim. jos r ääntyy kurkkuärränä. Miksi tällainen vika pitäisi korjata? Ongelma ei ole silloin puhujassa vaan kuulijan asenteessa. Meihin on istutte asenne, että äännevirheet tai änkytys ovat naurettavia ja tekevät ihmisestä epäuskottavan, mutta tästä asenteesta on mahdollista oppia pois. Aivan kuin ei kukaan enää pelkää, että lasta kiusataan silmälaseista, niin kuin joskus menneinä vuosi

Minä olen myös miettinyt, että onko eri tavalla ääntyvä R puheessa oikeastaan edes vika? Jos siis puhe on täysin selkeää eikä se ärrä edes sorahda mitenkään erityisen huomattavasti. Tietenkin sellaiset puheviat tulee yrittää korjata, jotka vaikeuttaa puheen ymmärtämistä tai puuttuu jotain kirjaimia kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Minulla oli lapsena ärrävika. Se oli jotain mitä häpesin, ja koin olevani jotenkin "viallinen". Kävin säännöllisesti puheterapeutin luona harjoittelemassa ärrää. Ja kyllä se "vika" sitten aikanaan korjaantui. Eihän se nyt mikään suuri "vika" ole, mutta kyllä se aikuisenakin korvaan särähtää, kun joku ei osaakaan sanoa ärrää... 

 

Nykyään näköjään pitäisi olla kaikin tavoin niin täydellinen. No , mulla on sairauksia ja vammoja muutenkin, niin r-vika on pieni juttu.

Eikä ole. Aina kun avaat suusi ja puhut, r-vika ilmoittaa itsestään.

Moni ammatti jää pois laskuista. Oletko asioinut aikuisen kanssa jol

Mitkä ammatit jää pois laskuista? Itse tunnen esim lääkärin jolla on melko hankala puhevika. Aivan eri luokkaa kuin joku harmiton ärrävika. Hyvinpä on silti elämässään pärjännyt, vaikka lääkärin työ kyllä vaatii puhumista. 

Tässä on nyt kaksi eri asiaa.

Ensinnäkin: kannattaako lasten puheviat korjata? Minusta ehdottomasti kannattaa. Tuskin kukaan äänteen opittuaan harmittelee, että pitikin oppia, mutta aika moni harmittelee, että jäi oppimatta.

Toiseksi: jos puhevika jää kuitenkin syystä tai toisesta korjaantumatta, tekeekö se elämästä aina aivan kamalaa? Ei tee. Toki puhevian vaikeusaste vaikuttaa paljon, mutta ainakin yleisimpien lievähköjen yksittäisten äännevikojen kanssa voi elää aivan normaalia elämää. Ehkä ne vaikuttavat jonkin verran siihen, miten muut suhtautuvat, ja sitä kautta jopa työuraan ja parisuhteiden muodostamiseen, mutta niihin vaikuttaa moni muukin asia, kuten ulkonäkö, luonne, sairaudet, lahjakkuus. Eikä kukaan ole kaikessa täydellinen vaan kaikissa ihmisissä on jotain "vikaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei huolta. Ei niitä enää korjata, kun ei ehditä eikä enää oikein osatakaan. T. Erityisope 

 

Mihin teidän työaikanne kuluu? Mitä on tapahtunut? Pakkohan suomalaisen lapsen on oppia puhumaan omaa äidin kieltään, eikö?

Ei erityisopettajan tehtäviin kuulu logopedia millään tavalla.

"Minun elämäni puhevika pilasi. En pysty käymään töissä enkä opiskelemaan koska pitäisi pystyä puhumaan muille. Ei ole ystäviä eikä parisuhdetta eikä oikeastaan mitään elämää kodin ulkopuolella. En keksi riittävästi kiertoilmaisuja sanoille joten mieluummin jään kotiin. Toivon kuolevani nuorena koska rohkeus ei riitä edes itsemrhan tekemiseen enkä osaisi sitäkään oikein. Vihaan elämääni ja itseäni. Vikaani ei saatu korjattua edes leikkauksella.

Olen nyt 28 enkä ole koskaan ollut töissä enkä opiskellut toisen asteen tutkintoa. En vain pysty puhumaan yhtään kenellekään etten vahingossakaan joudu sanomaan ärrää ääneen."

Kuulostaa ihan liian rankalta. Olen tosi pahoillani.

Mielessä kävi kuitenkin yksi ajatus. Mikset opettelisi viittomakieltä? Kuulet kuitenkin puheen, voisit tulkata eteenpäin viittoen ja huuliltasikin pystyy luultavasti lukemaan, vaikka et puhuisi ääneen.

Ystäviä voisi löytyä tuota kautta ja varmasti olisit mielettömän ihana ja ymmärtävä apu monelle aralle lapselle ja nuorelle tiukassa paikassa. Siipeensä saaneet kun ovat usein herkkiä aistimaan toisten kipupisteitä.

Viittomakieli voi olla "apuvälineesi", mutta samalla myös pelastusrenkaasi, työsi ja avain siihen oveen, josta aukeaa uusi ja antoisa elämä.

Älä luovuta. Maailmassa on paikka jokaiselle, sinullekin.

Tsemppiä koko sydämestäni!

Häh? Kyllä meidän lapsen ääntämisviat vaan korjattiin, eikä siitä nyt niin montaa vuotta ole.

"Mitkä ammatit jää pois laskuista? Itse tunnen esim lääkärin jolla on melko hankala puhevika. Aivan eri luokkaa kuin joku harmiton ärrävika. Hyvinpä on silti elämässään pärjännyt, vaikka lääkärin työ kyllä vaatii puhumista."

Lääkäreillä pitäisi kyllä olla selkeä puhe. Eikä luonnetestin läpäisykään olisi pahitteeksi.

Itse kävin sairaana lääkärissä. Olin kipuinen, kuumeinen, enkä millään saanut mongerruksesta selvää.

Luki sitten papereissa, että ei ymmärrä normaalia puhetta. Mielestäni oli kaukana normaalista ja omat voimat liian loppu älyttömään skarppaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi treenauttaa kotonakin. Aloittaa ärrän paikalla käyttää d äänettä. Makkada,, makkada, kadkki, kadkki. Siitä sitten tärisyttämään. Apuna voi käyttää sähköhammasharjaa, vaikka.  Ei kannata olla kotona tumput suorana ärränkään suhteen ja odottaa että joku muu hoitaa.

Joo, ei ole ihan noin yksinkertaista! R-vikoja on erilaisia, eikö kaikki treenata ihan samalla tavalla. Meillä oli lapsella kurkku-R ja saimme ohjeeksi kyllä juuri noita mainitsemiasi harjoitteita. Mutta ei ne avautuneet ennekuin puheterapeutin kanssa niitä käytiin läpi. Sitten osattii tehdä kotonakin ja muutamassa kuukaudessa oppi r.

On ihme projekti tämä ikuinen pahan mielen välttely. Onko kukaan koskaan onnistunut? On se varmaan kiva sitten aikuisena huomata, ettei osaa mitään. Ei osaa edes puhua, kun on koko lapsuus ja nuoruus vältelty jotain helvetin pahaa mieltä.

Piti kysäistä omalta teiniltä, että olisiko toivonut ettei ärrävikaan olisi pienenä puututtu. Ei kuulemma todellakaan. Mietti, että olisi kurjaa, ellen olisi äitinä ollut niin napakka.

Hänen kavereistaan kahdella on puhevika. Toisella ärrä ja vähän muutakin epäselvyyttä. Puhuu paljon ja todella nopeasti, välillä edes omat vanhemmat eivät ehdi saada puheesta selvää. Ovat kuitenkin sitä mieltä, että se on osa persoonaa. No onhan se, mutta...

Toisella on isompaa ongelmaa puheen kanssa. Ulkopuolisen on todella vaikea saada puheesta mitään selvää, eikä oikein suju muiltakaan. Hän käy puheterapiassa, mutta luulen, että kotiharjoitteet kyllä unohtuvat.

Moni on luullut häntä puheen perusteella kehitysvammaiseksi ja se on varmasti nuorelle paha paikka. Toki itse voisi myös harjoitella napakammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei huolta. Ei niitä enää korjata, kun ei ehditä eikä enää oikein osatakaan. T. Erityisope 

Kyllä meidän lapsi sai neuvolan kautta lähetteen puheterapeutille r-vian vuoksi eskarilaisena. Itse tosin pyysin, en tiedä olisiko kukaan puuttunut, jos en itse olisi ollut aktiivinen.

Me saatiin pyydettäessä neuvolasta linkki nettisivuille jossa on ärräharjoituksia. Puheterapiaa ei kuulemma ärrävian takia saa, kun puhe on selkeää eikä muita äännevirheitä ole. Paikkakuntakohtaisia eroja siis varmasti on, meillä päin taitaa olla niin paha pula puheterapeuteista että vain vaikeimpien puhevikojen takia pääsee. 

Niin mekin alkuun saatiin kotiin harjoitteita, mutta seuraavalla kerralla kun sanoin, että ei auttanut niin saatiin lähete puheterapeutille. Ja sille puheterapeutille piti soitella perään, että milloin saa ajan, mutta sitten se lopulta saatiin ja käytiin reilun puolen vuoden ajan kerran kuussa ja harjoiteltiin kotona. Kyllä se ärrä lopulta korjaantui ja hyvä niin.