R-vikaa ei saa korjata, ettei lapselle tule paha mieli

Minullaoli ärrävika lapsena  ja onneksi opin sanomaan ärrän oikein. Kyllä siitä tulee hieman lapsekas fiilis jos aikuinen puhuu ärrävialla. Ei ainakaan voi olla työssä missä puhutaan jatkuvasti julkisesti. 

Lapseni ollessa tokalla, kävimme tiukasti puheterapiassa ja treenasimme ärrän kuntoon.

Kun homma oli hoidettu, puheterapeutti tokaisi, että olimme ainoat vanhemmat, jotka treenasivat ja toivat lapsen paikalle sovitusti.

Emmekä asu mitenkään pienessä kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa lehtijutussa niin sanottu. Siinä sanottiin, että puhevikoja ei kannata korjata, jos niistä ei ole mitään haittaa. Ja se on kyllä ihan totta. Eihän hörökorvia tai mansikkaluomiakaan korjata, jollei niistä ole haittaa. 

 

aikansan kuviteltiin, että puheviat ovat jotenkin sidoksissa hitaampaan älylliseen kehitykseen. Silloin niitä korjattiin siksi, että niiden ajateltiin tekevän ihmisistä tyhmempiä. Nyttemmin tutkimukset ovat osoittaneet tämän kuvitelman huuhaaksi, joten voidaan lakata kiusaamasta lapsia turhalla kuntouttamisella.

 

Miksi korjata jotain, missä ei ole mitään vikaa.

Puhevika tarkoittaa, että puheen muodostuksessa on vikaa. Siksi nimitys "puhevika".

Miksi jättää vika korjaamatta, kun sen voi melko vaivattomasti korjata? Yleensä vanhemmat haluavat lapsilleen parhaat mahdolliset edellytykset toimia ma

Onhan joskus ollut sellaisia kuuroja vanhempia, jotka kielsivåt kuuroilta lapsiltaan kuuloleikkauksen, ettei lapsi oppisi puhumaan eikä syrjäytyisi viittomakielisestä kulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Minullaoli ärrävika lapsena  ja onneksi opin sanomaan ärrän oikein. Kyllä siitä tulee hieman lapsekas fiilis jos aikuinen puhuu ärrävialla. Ei ainakaan voi olla työssä missä puhutaan jatkuvasti julkisesti. 

Vasta kuulin, kun joku toimittaja puhui ja ärrä oli enemmän ännä. Oli kyllä raskasta kuunneltavaa ja osa sanoista piti ihan miettiä, että mitä tarkoittaa. Sillä kun on vähän väliä, onko Pertti tai Pentti, viira tai viina, risti tai nisti...

Olisi mukavaa tietysti, jos puhetyöläinen osaisi puhua, sihteeri kirjoittaa, juoksija juosta ja siivooja siivota.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ollessa tokalla, kävimme tiukasti puheterapiassa ja treenasimme ärrän kuntoon.

Kun homma oli hoidettu, puheterapeutti tokaisi, että olimme ainoat vanhemmat, jotka treenasivat ja toivat lapsen paikalle sovitusti.

Emmekä asu mitenkään pienessä kaupungissa.

Tämä on kyllä sääli. Moni luovuttaa, kun oppiminen vie aikaa. Minä treenautin esikoista 3 vuotta ja kuopusta 5 vuotta. Puheterapeutille ei saanut kun yhden ajan. Joka päivä teimme lyhyen harjoituksen. Aikuinenkin saattaa vielä oppia vielä ärrän, kunhan vaan toistaa ja toistaa harjoituksia. 

Minulla oli lapsena ärrävika ja järkytyin ajatuksesta ettei sellaista tarvitsisi korjata. Minua kiusattiin ja ujona en uskaltanut enää sanoa mitään. Onneksi kouluterveydenhoitaja kiinnitti asiaan huomiota ja pääsin puheterapeutin luo. Puheterapeutin käyntejä oli säännöllisesti ensimmäisen tai toisen luokan aikana. Puheterapeutti oli lämminhenkinen ja liimasi poikienkin vihkoon kiiltokuvan. Hän oli myös ammattitaitoinen, opin nopeasti. Kiitos edesmenneelle Maija-Liisalle.

Senkö takia sekä radio ja televisio ovat täynnä sössöttäviä ja lespaavia puhevikaisia pari-kolmekymppisiä naisia?

Mulla oli joskus lapsena R-vika, ja olen kyllä kiitollinen, että se korjattiin.Pieni hinta lapsuuden pahasta mielestä.

Monesti aikuisten maailmassakin selän takana hieman irvaillaan, jos jollakin on paha puhevika. Siis imitoidaan vaikka työkaverin R-vikaa kahvihuoneessa, jos tyyppi ei ole paikalla.

Voisi myös miehenä kuvitella, että olisi joku naissuhde ollut vähemmän elämäni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Minulla oli lapsena ärrävika. Se oli jotain mitä häpesin, ja koin olevani jotenkin "viallinen". Kävin säännöllisesti puheterapeutin luona harjoittelemassa ärrää. Ja kyllä se "vika" sitten aikanaan korjaantui. Eihän se nyt mikään suuri "vika" ole, mutta kyllä se aikuisenakin korvaan särähtää, kun joku ei osaakaan sanoa ärrää... 

No voi, että jos minunkin r-vikani sitten haittaa ja ärsyttää sinua niin paljon. Maailmassa on tuhansia vaikeita asioita ja ihmisiä kuolee ja jotain oikein ärsyttää r-vika. Minusta sekin on typerää. Mitä se muille kuuluu miten minä puhun. Minun ongelmani se on jos siitä ongelman itselleen tahtoo tehdä. Palstan taso nähdään taas ja nimitetään asioista mitkä eivät edes toisten asia ole. Voisivat aikuiset hyväksyä vaan muiden viat ihan suosiolla. Terveisin eräs r-vikainen jolla suun rakenne yms sellainen, että kieli ei vaan tule oikeaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minullaoli ärrävika lapsena  ja onneksi opin sanomaan ärrän oikein. Kyllä siitä tulee hieman lapsekas fiilis jos aikuinen puhuu ärrävialla. Ei ainakaan voi olla työssä missä puhutaan jatkuvasti julkisesti. 

Sinusta tulee myös viestisi perusteella lapsekas fiilis, kun kirjoitat tuollaista. Ehkäpä saat joskus kokea sen, että joku r-vikainen läheisesi päätyy "puhetyöhön". Häpeätkö häntäkin sitten? Typerää aikuisen kirjoittaa tuollaista. 

Minusta on paljon pahempaa, jos ihminen ei edes ymmärrä lukemaansa, vaikka haluaa saada siitä keskustelua. 

Lue ap. tuo juttu uudestaan, missä kohtaa siinä kerrotaan "ei saa korjata, ettei tule paha mieli"

Ja kyllä, r-vika on pieni vaiva siihen, jos joku ei ymmärrä lukemaan, kuten ap. 

No voi, että jos minunkin r-vikani sitten haittaa ja ärsyttää sinua niin paljon. Maailmassa on tuhansia vaikeita asioita ja ihmisiä kuolee ja jotain oikein ärsyttää r-vika. Minusta sekin on typerää. Mitä se muille kuuluu miten minä puhun. Minun ongelmani se on jos siitä ongelman itselleen tahtoo tehdä. Palstan taso nähdään taas ja nimitetään asioista mitkä eivät edes toisten asia ole. Voisivat aikuiset hyväksyä vaan muiden viat ihan suosiolla. Terveisin eräs r-vikainen jolla suun rakenne yms sellainen, että kieli ei vaan tule oikeaan kohtaan. 

Kiitos puheterapeuteille. Itselläni oli R-vika ja eka luokasta lähtien sain puheopetusta. 

Todella tärkeää työtä.

Kiitos, että taas kommentoidaan lukematta itse juttua. Kiitos. Antaa kyllä keskustelulle paljon sisältöä.

Jutun pointti oli se, että äännevirheet eivät lasta itseään häiritse, lapset eivät osaa kiusata toisiaan erilaisuudesta ilman aikuisen antamaa mallia. Lapsi kokee erilaiseksi sen, että toisella perheellä ei ole koiraa niin kuin meillä tai jollain lapsella on silmälasit. Aikuisen asenteista lähtee se, miten lapsi alkaa erilaisuuteen suhtautua. Äännevirheestä ei ole mitään haittaa, jos puhe on siitä huolimatta selkeää ja ymmärrettävää, esim. jos r ääntyy kurkkuärränä. Miksi tällainen vika pitäisi korjata? Ongelma ei ole silloin puhujassa vaan kuulijan asenteessa. Meihin on istutte asenne, että äännevirheet tai änkytys ovat naurettavia ja tekevät ihmisestä epäuskottavan, mutta tästä asenteesta on mahdollista oppia pois. Aivan kuin ei kukaan enää pelkää, että lasta kiusataan silmälaseista, niin kuin joskus menneinä vuosikymmeninä. Asenteet ja ajatusmallit voivat muuttua ja se olisi toivottavaa. Sitten on toki äännevirheitä, joista on haittaa esim. puheen selkeydelle tai hampaiden kasvulle jos kieli työntää hampaita virheasentoon. Näihin pitää toki puuttua. Mutta ei pidä lähteä korjaamaan sellaista, mikä ei oikeasti ole rikki. 

"Kaikkia puhevikaisia kiusataan, herkät tapaukset masentuvat ja jäävät kotiin. Onko tämä taloudellisesti kannattavaa? Olisiko kuitenkin parempi panostaa aikaiseen hoitoon eikä antaa ongelmien eskaloitua?" 

Niin sehän on sen kiusatun syy, kun ärsyttää muita r-viallaan. Ja sama meno jatkuu aikuisten kesken tässäkin ketjussa. Nimitellään ja arvostellaan ihmisiä ja naureskellaan heille. Ei yllätä. Todistaa vaan omaa tyhmyyttä, mutta en minä nyt täällä edes odottanut viisaita ihmisiä käyvän. Olette varmaan niiden kiusaajalasten vanhempia joiden mielestä on ok vähän naureskella jos toisten lapsella on r-vika. Häpeisitte. Olette yököttäviä. 

Voisko ap lainata linkkaamaansa juttua, kun se ei kerran aukea enemmistölle eli ei-tilaajille. 

Eihän huonoa näköäkään sitten saa korjata silmälaseilla. Kävelkööt mukulat käsikopelolla.

Jos se vaiva on helposti korjattavissa, niin tietenkin se pitää korjata, kaikissa tapauksissahan se ei onnistu.

Yllättävän paljon on esim. perinnöllisestä kuulovammasta kärsiviä lapsia, joille nykyisin olisi leikkauksesta apua, mutta kuurot vanhemmat eivät halua heidän siihen lähtevän. (ilkeä ajatus tietenkin voi joillekin juolahtaa mieleen, että vammaistuet jää saamatta).

Vierailija kirjoitti:lapset eivät osaa kiusata toisiaan erilaisuudesta ilman aikuisen antamaa mallia.

Ei pidä paikkaansa.

Musta ärrävika on ihana ja mua on aina vähän harmittanut siinä vaiheessa, kun lapseni ovat oppineet oikean ärrän. 

Itselläni on edelleen aikuisena R-vika. Lapsena kävin puheterapiassa ja asiaa koitettiin korjata siellä sekä kotona todella panostettiin vanhempien puolesta harjoituksiin. Ei vain lähtenyt, ei, ja vika jäi. Kyse siis kurkkuärrästä eli kirjaimen tunnistaa täysin kyllä ärräksi. Aristelin lapsena tämän takia vuosia puhumista julkisesti. Ikinä en kylläkään muista, että minua siitä olisi kiusattu, lienee ollut hyvä tuuri.

Olen viimeiset 10 vuotta ollut työssä, jossa puhun päivittäin erittäin paljon julkisissakin tilanteissa, joissa yleisön läsnäoloa ei rajoiteta eikä ole etukäteen tiedossa, ketkä ovat puhettani kuulemassa. En enää itse edes ajattele koko asiaa. Ikinä vika ei ole estänyt mitään työhöni liittyvää asiaa. Tiedän olevani hyvä työssäni, ja siksi keskityn työni hoitamiseen hyvin enkä siihen sorahtaako ärrä väärin. En nolostele tai tunne häpeää. 

Mitä tulee esim. parisuhteisiin, niin asiasta saamani palaute on ollut se, että kuulostan persoonalliselta ja söpöltä. Ikinä en ole siis kuullut pahaa mahdollisilta kumppaniehdokkailtakaan tästä asiasta eikä asia todellakaan ole estänyt normaalia parisuhteen saamista elämässäni. Ihan sellaisten kanssa, joilla ei itsellään mitään puhevikaa ole. 

Muilla voi olla ja varmasti onkin muunkinlaisia kokemuksia, mutta itse en ole tästä asiasta kärsinyt enää aikuisiällä. Lapsena kyllä, vaikkakaan kiusaamista ei koskaan ollut, mutta lapsen epävarmuus varmasti ihan mistä tahansa häntä muista lapsista erottavasta tekijästä aiheuttaisi saman epävarmuuden.