Mitä lapsuuskodin tapoja ETTE siirtäneet omaanne? Itsellä ehdottomasti silittäminen,mankelointi ja lakanoiden veto

Lasten lyöminen, haukkuminen ja pelottelu sekä tuntikausia jatkuva huuto on asioita joita en ole harrastanut. En myöskään sano lapsilleni että heissä ei ole mitään rakastettavaa ja en yritä pakottaa lapsiani toteuttamaan omia kesken jääneitä haaveitani ja elä heidän kauttaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä, mutta nyt jouluun liittyen tulee mieleen tämä: jouluateria oli minulle painajainen, koska vihasin rasvaa. Ennen oli joulukinkussa parin sentin rasvareunus joka viipaleessa ja isä pakotti syömään myös rasvan, vaikka aina melkein oksensin. Joskus onnistuin piilottamaan rasvan lautasen alle tai taskuun. Omia lapsiani en koskaan pakottanut syömään mitään. 

Meilläkin oli lapsuuskodissa tuollainen kinkku emmekä me lapset niitä rasvoja syöneet. Mielellään isä otti kaiken omalle lautaselleen ja paksulti sinappiä päälle. Sanoi meille, ettette hyvän päälle vielä mitään ymmärrä. Ei pakotettu vaikka isä muuten olikin kiukkuinen äijä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lattian pesu ratin kanssa lattialla kontaten.

Aloittajalta kysyn aidosti ihmetellen: Jos et vedä lakanoita, miten viikkaat ne kaappiin? Jätät vain ne pari vetoa välistä?

Se on muuten hyvä kuntolumuoto tuo lattian pesu rätin kanssa kontaten. Lakanat voi taistella sängyn päällä ilman mankelia tai kaveria.

eri

Ei ole millää tavalla hyvä. Ergonomia täysin pielessä ja sen paskan levittäminen joka nurkkaan sillä rätillä ei ole siivoamista vaan juuri sitä mitä sanoin, hierot lian lattiaan vain suuremmalle pinta-alalle kuin sitä alunperin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas on useasti harmittanut, että isovanhempieni mankeli myytiin. Se oli tosi hyvä kapistus. En toki mankeloisi kaikkia pestyjä lakanoita kuten isovanhemmat aikanaan, mutta esimerkiksi verhot.

Lakanoiden mankelointi lisäisi elämänlaatua valtavasti. Hullukaan niitä ei käsipelillä silitä.  

Tämä on totta. Mankelointi myös vaikuttaa siihen, ettei makuuhuoneessä synny pölyä juuri ollenkaan. Itse tykkään silittää ja mankeloida. Kaapissa siistit pinot aina tuottaa jonkinlaista mielihyvää.

Pöydän kattaminen. Kotona äiti kattoi aina pöydän, autoin kyllä siinä välillä. Ruokailut, vieraiden kahvittelut... vaikka isä olisi ollut kotona niin ei kuulookaan että hän olisi voinut ja jos äiti ei sattunut olemaan paikalla niin minä olin seuraava (naispuolinen) jolle kattaminen siirtyi. 

Omassa kodissani en kata pöytää ruokailuun. Puolison kanssa kahdestaan saadaan itsenäisesti kyllä kaikki omat välineet, leivät yms. 

Meillä saa syödä mitä sattuu.

Eli lapsuuden kotiin sai jäädä sokeriton, lihaton ja vain ja ainoastaan täysjyvää yliterveellinen ruokavalio. Varmasti meidän parasta tällä ajateltiin, mutta olisihan sitä nyt edes joskus voinut olla vaikka ihan valkoista pastaa. Meillä syödään sekaruokaa, sokeria ja valkoista viljaa silloin tällöin.

Lapset ei kas kummaa halua koskaan syödä mummolassa.

Talvivaatteiden pussittamista ja varastoon viemistä keväällä. Meltä on kolme ihmistä, talvitakit voi  roikkua naulakossa kesän.

Joulustressi. 

Meitä  oli viikonloppuna koko kerrostalon lapset aamuvarhain ulkona ja samoin isät rassailemassa autojaan kun äidit siivosivat ja me oltiin tiellä. Siellä ne äidit konttasi riepujen kanssa lattioilla ja kun viimein saatiin palata sisään niin kengät piti riisua rapussa ja auta armias jos teit leivän ja murentelit lattioille!

Juu ei kiitos. Haluan nukkua viikonloppuna pitkään enkä luututa kello 9 lattialistija.

 Vieläkö ihmettelette, miksi nykyajan ihmiset ahdistuvat? Rutiinit pitävät arjen hallinnan mielekkäästi kasassa, mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää. Tavat sekaisin, elämä ja nuppi sekaisin, ja ei muuta kun nappia naamaan. Valitkaa itse, maksakaa kassaan.