Mitä lapsuuskodin tapoja ETTE siirtäneet omaanne? Itsellä ehdottomasti silittäminen,mankelointi ja lakanoiden veto

Ja häpeällä kasvattaminen.

Marttyyrimeininkiä kotitöissä olen koittanut olla siirtämättä. Itse jätän suosiolla paljon tekemättä, kaappien joulusiivouksia, kausiverhojen ja tyynynpäälisten vaihtoa, mattojen viikottaista tamppausta, ruokakaappien hyllyjen paperittamista, säilömistä (erin kerätään pakastin täyteen ja sitten kiukutellaan kun marjat ei kulu). 

Nahkavyöllä kurittaminen nyt ainakin. Muuten oli ihan hyvin asiat lapsena, mutta tuollainen vanhanaikainen kasvatuskäytäntö oli vielä minulla, mutta sitä en siirrä eteenpäin.

Sitä, että koti päästetään sotkuisuudeltaan himohamstraaja-tason kuntoon, ja vieraiden tullessa oli jo kahta viikkoa aiemmin aloitettava yötäpäivää kestävä raivaussiivous, jossa äiti pääasiassa keskittyi panikoimaan ja huutamaan, miten on meidän lasten syytä että on sotkua. 

Edelleen nyt aikuisena omassa kodissa tuntuu ihanalta istua pöydän ääreen syömään niin, ettei tarvitse raivata ensin pöydänkaistaleelta pientä tilaa lautaselle. Ja että sen lautasenkin saa otettua suoraan puhtaana kaapista, eikö tarvitse ottaa likaista tiskiä pursuavassa tiskialtaasta ja jynssätä ensin syömiskuntoon.

Vieras jos tulee niin vartin pikapuunaus riittää.

Näin joulun alla tulee nuo jutut etenkin mieleen, koska lapsuudessa näihin aikoihin suoritettiin jo päättymättömältä tuntuvaa urakkaa, kun näihin aikoihin yleensä äidille iski joku idyllijoulun tarve, jolloin pitäisi tietysti olla siistiä, koristeltua ja kaunista, itse alusta asti valmistetut jouluruoat sitten aattona valmiina. Ja joulun teko oli sitten sitä raivaussiivousta äidin huutaessa vieressä. Viimeistään aattoaamuna sitten äiti sai kunnon hermoromahduksen ja haukkui koko perheen.

Minua taas on useasti harmittanut, että isovanhempieni mankeli myytiin. Se oli tosi hyvä kapistus. En toki mankeloisi kaikkia pestyjä lakanoita kuten isovanhemmat aikanaan, mutta esimerkiksi verhot.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu tiettyyn teinivaiheeseen että kyseenalaistaa vanhempiensa toimintamallit, mutta harvemmin sitä kysellään muilta.

Minusta on vain tervettä, että aikuisetkin kyseenalaistavat kotoaan opittuja toimintamalleja ja lakkaavat noudattamasta niitä, mikäli niistä on enemmän harmia kuin hyötyä. En ymmärrä, että miten esimerkiksi ilkeilylle tai jokaviikkoiselle humalajuomiselle stopin laittaminen olisi merkki jostain "teinivaiheesta". Aikuinen ymmärtää sen, että omat vanhemmat eivät olleet erehtymättömiä eikä kaikkia lapsuudenkodin malleja ole fiksua siirtää eteenpäin.

En oikein käsitä sitäkään, miksi ei saisi kysellä muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Tämä on keskustelupalsta, jonka idea on vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia. On totta kai ihmisiä, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita kuulemaan muiden kokemuksia eivätkä tarvitse peilausta muilta mutta eipä heidän ole pakko tällaisiin keskusteluihin osallistua.

Villasukkien pitäminen, kynttilöiden polttaminen ja hiihdon seuraaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Minua taas on useasti harmittanut, että isovanhempieni mankeli myytiin. Se oli tosi hyvä kapistus. En toki mankeloisi kaikkia pestyjä lakanoita kuten isovanhemmat aikanaan, mutta esimerkiksi verhot.

Lakanoiden mankelointi lisäisi elämänlaatua valtavasti. Hullukaan niitä ei käsipelillä silitä.  

Vierailija kirjoitti:

Ja häpeällä kasvattaminen.

Niin. Naiset eivät osaa nykyään edes hävetä. 

Tarina varmaan kertoo, että en osaa tehdä muuta kun spagetti bolognesea. Tuo siis hilpeää valetta. Toki tykkään tuosta ruokalajista ja yleensä kerran viikossa teen tuota. 

Taitaa olla niin että jos et ole varsinainen kodinhoidon hengetär, sinut leimataan täysin uusavuttomaksi, joka ei osaa mitään. Yleensä vanhempaa sukupolvea tuo. He luulevat että kaikki edelleen leipovat, silittävät, ompelevat jne...

En sano, että hyvä jos kaikki vanhat tavat ja taidot häviää, mutta eikö jotkut tajua miten aika myös muuttuu. Nykyään esim. hyvin harva vaste tarvitsee silitystä tai meillä tarkoituksella valitaan sellaisia. Turha ja vaivalloinen homma siis.

Leipominen on hyvä homma jos jaksaa. Kuka nyt ei leivonnaisista tykkää. Tosin jotkut leivonnaiset vaivalloisia ja ei niistä ikinä tule yhtä hyviä kun konditorian vastaavat. Kotitekoiset Runebergin tortut ihan ok, mutta teepä mulle yhtä hyvä kun konditorian. 

Mankelointi? What. Turha vaiva. Kiva jos joku jaksaa. Itselleni riittää, että olisi siististi viikattu. 

Ompeleminen. Kiva jos joku osaa tehdä itse kivannäköisiä vaatteita, mutta tuokaan ei välttämätön taito. 

Edes äitini ei ommellut meille vaatteita 70-luvulla, vaikka aika perinteinen oli muuten kotitöiden suhteen. 

Tärkeimmät kotityöt,joita ilman ei voi olla on siis ruuanlaitto ja siivous. 

Ikävää os perinteet katoaa, mutta tiettyjä kotitöitä en laskisi niihin.

Itse en niin välitä ryppyisistä lakanoista, joten mankeli olisi ihana! Toki jaksan lakanat silittääkin, kun on hyvä höyryrauta.

Lapsuudenkodin tavoista en ole siirtänyt omaani viikkosiivousta (siivoamme tarpeen, emme kalenterin mukaan) enkä ankeita, liikaa kypsennettyjä ruokia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja häpeällä kasvattaminen.

Niin. Naiset eivät osaa nykyään edes hävetä. 

Mulla on vähän eri näkökulma näin aikuisen tyttären äitinä. Terve itsetunto on yksi parhaista lahjoista, minkä lapselleen voi antaa. Se ei tarkoita sitä, että kohtelee toisia huonosti, se tarkoittaa sitä, että tunnistaa omat rajansa, eikä anna kohdella itseään huonosti. Kenelläkään ei luulisi olevan mitään sitä vastaan. -ed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas on useasti harmittanut, että isovanhempieni mankeli myytiin. Se oli tosi hyvä kapistus. En toki mankeloisi kaikkia pestyjä lakanoita kuten isovanhemmat aikanaan, mutta esimerkiksi verhot.

Lakanoiden mankelointi lisäisi elämänlaatua valtavasti. Hullukaan niitä ei käsipelillä silitä.  

Onko sitten hullua vai fiksua kun ei ole käynyt mielessäkään silittää tai mankeloida lakanoita, saati hankkia mankelia? 

Äiti enimmäkseen pesetti lakanat pesulassa, sieltähän ne tuli tietty sileinä mutta jos joskus pesi kotona niin ei silittänyt, olihan siellä järkevämpää ja tarpeellisempaakin hommaa. Enkä todellakaan itse silitä. 

Ryyppäys, väkivalta, sotkuinen koti, lasten pitäminen nälässä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivosiivoaminen. Siis siivoaminen niin että tavarat lentelee ja huudetaan. Äitini ja isoäitini molemmat siivosivat niin raivoissaan että ukko ja kersat lensi hankeen odottamaan parempia aikoja. Ja sitten se marttyyrin esittäminen kun kukaan ei auta! Ensin haukut ukkosi ja kersat patalaiskoiksi eikä kukaan osaa yhtä hyvin siivota kuin sinä itse ja sen jälkeen marttyriviittaa kaivamaan kappista esiin.

Mattoja hakatiin joka viikko kuin viimeistä päivää pihalla, sen jälkeen matot hankipesuun ja sisälle kosteina. Tämän jälkeen olikin parketti mutkalla. Kloriitilla tai vimillä hangattiin vessanpöntöstä ja kylpyammeesta pinta piloille rystyset verillä. Ikkunoita pestiin montako kertaa vuodessa sanomalehdellä hangaten niin että se sanomalehdestä valuva musta vesi pilasi ikkunan alapuolella olevan vaalean tapetin. Voimakkaita pesuaineita käytettiin väärin aivan liikaa että saadaan mahdollisimman puhd

Mikä sua naurattaa?

Siivoan huolellisesti, mutta en kuten äitini joka piti meille lapsille mykkäkoulua usein jos oli unohtanut esimerkiksi sanomalehden keittiön pöydälle. 

Jokaviikkoinen siivous niin, että matot tampattiin ulkona ja joka nurkka jynssättiin. Olen itse armollisempi, imurointi riittää matoillekin suurimman osan vuotta.

Mattojen pesu. Minä vien ne pesulaan.

Mankelointi sen sijaan on ja pysyy. Perintömankeli on hyvässä käytössä. Pellava lakanat on mukavammat mankeloituna.

Mullakin kyllä tuo kaikkien lakanoiden silittäminen. Vaikka kun nykyään olen lapsuudenkodissa yötä, niin ihanaltahan se tuntuu silitettyihin lakanoihin vierashuoneessa pujahtaa. Joskus jos on siivouspäivä ja silitän pöytäliinaa / verhoja, niin saatan samalla silittää laknatkin jotka vaihdan sänkyyn, mutta kaappiin en koskaan lakanoita silitä.

Muutoin olen kyllä varmaan aika samanlainen kuin äitini ja ottanut samat perusrutiinit käyttöön. Lapsuuden kodissa oli rauhallinen ja kiva tunnelma, ja nyt koen oman kodin samoin.

Pakollinen siivous joka pe-ilta ja la-aamu. La-aamulla oli myös pakko tehdä pullataikina, koska "lapsille tulee hyvä mieli kun tulevat puhtaaseen keittiöön ja saavat pullaa". Vielä yli 80-vuotiaana äiti tekee noin. Onkohan pakko-oire? 

Puhumattomuus ja rakkauden näyttäminen, tosin pakko sanoa, että nuo vanhukset ovat itsekin petranneet siinä asiassa.