Mitä lapsuuskodin tapoja ETTE siirtäneet omaanne? Itsellä ehdottomasti silittäminen,mankelointi ja lakanoiden veto

Ne asiat ym. joilla äiti rikkoi sisimpäni niitä en laita eteen päin 

Sen verran oli ymmärrystä, että en jatkanut lasten väkivaltaista ja vähättelevää kasvatustyyliä.

Sen sijaan halventava puhe ja vittuilu kommunikaation muotona sekä kännääminen, olivat juurtuneet niin syvälle että kesti parikymmentä vuotta ja maksoi yhden avioliiton ja kaksi parisuhdetta, ennen kuin tajusin itse, että jonkun asian pitää elämässäni muuttua. Se asia olin minä itse. Meni useampi self help kirja, mutta vähän kerrallaan onnistuin.

Lakanat silitän tai mankeloin , ryppyiset lakanat 😬

Apua! Tuntuu ettei oikeastaan mitään. Olisi helpompi kertoa mitä on tietoisesti tehty toisin kuin listata mitä jätetty kokonaan tekemättä ja korvaamatta millään. Mutta kokeillaan:

Kotiväkivalta, niin fyysinen kuin henkinenkin.

Telkkarin töllöttäminen ja kaljan kittaaminen koko sen ajan kun ei ole töissä.

Turhanpäiväinen reissaaminen ympäri eurooppaa, mieluiten maissa joissa voi larpata rikasta valkoista.

Hampaat irvessä joulun suorittaminen. Pakolliset hauta- ja sukuvierailut.

Lauantaisauna.

Romupöydän ylläpito. Siis sellainen pöytä johon jätetään kaikennäköinen pienromu jolla ei ole omaa paikkaa, eikä kukaan kaipaa. Usein rikkinäistä myös.

Siivoaminen harvoin ja roskien lajittelemattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Apua! Tuntuu ettei oikeastaan mitään. Olisi helpompi kertoa mitä on tietoisesti tehty toisin kuin listata mitä jätetty kokonaan tekemättä ja korvaamatta millään. Mutta kokeillaan:

Kotiväkivalta, niin fyysinen kuin henkinenkin.

Telkkarin töllöttäminen ja kaljan kittaaminen koko sen ajan kun ei ole töissä.

Turhanpäiväinen reissaaminen ympäri eurooppaa, mieluiten maissa joissa voi larpata rikasta valkoista.

Hampaat irvessä joulun suorittaminen. Pakolliset hauta- ja sukuvierailut.

Lauantaisauna.

Romupöydän ylläpito. Siis sellainen pöytä johon jätetään kaikennäköinen pienromu jolla ei ole omaa paikkaa, eikä kukaan kaipaa. Usein rikkinäistä myös.

Siivoaminen harvoin ja roskien lajittelemattomuus.

Tuli lisää mieleen:

Lasten vaivaaminen (itseaiheutetuilla) rahahuolilla ja heiltä lainaaminen ja varastaminen.

Kiinnostumattomuus lapsen koulunkäyntiin, paitsi rangaistusten muodossa.

Jatkuva siivoaminen ja siitä stressaaminen ja pahasta siivosta meuhkaaminen. Jatkuva radiosta ja/tai televisiosta tuleva taustamelu. Kännit perjantaina ja krapula lauantaina.

- Suihkuun saa ja  pitää mennä muutenkin kuin saunapäivänä!

- Verhoja ei vaihdeta kesällä ja jouluna

- Jouluaattona ei kiukkusiivota itkun kanssa

Päiväpeiton käyttö. Kotona asuessa oli aina tosi tarkkaa että sänky peitetään ennen kouluun lähtöä, itse laitan peiton vain jos tulee vieraita, näyttäähän se siistimmältä. En oleile sängyllä eikä ole lemmikkejä joten ei sänky kovin likaiseksi päivän aikana mene.

En vaan jaksaa silittää,70vuotias äitini silittää yhä kaiken sukkia myöten.

En myöskään jaksaa nousta  lauantai-aamuna leipomaan pullaa vaikka pullantuoksuun herääminen onkin yksi ihanimmista lapsuusmuistoista.

Enkä käytä vahakankaista pöytäliinaa joka säännöllisesti pestään fairyllä ja kuivataan huolella.

Jotain on kuten pikkutarkka siisteys, lakanoiden veto.  Tätä pakkomielteistä sukulaisvierailua ei ole.  Saimme apua kuten ruokaa ja vaatteita sukulaisilta.  Aikuisena en ole paljoa tavannut heitä, ehkä monia en edes tuntisikaan.

Joka ikinen lauantai jättisiivous eli kaikki matot (varmaan 100 mattoa) ulos hakattavaksi, perinpohjainen imurointi, lattioiden moppaaminen ja pölyjen pyyhintä. Hyvin on pärjännyt paljon vähemmälläkin ja siistiä ja puhdasta on. Tuo lakanoiden mankelointi ja vetäminen huvittaa nykyään. Muistan vieläkin, miten ne piti vetää. Aivan turhaa hommaa. Kukkia oli varmaan miljoona joka ikisessä paikassa, mihin vain sai.

Joulun ajan piti olla eri matot kuin muulloin. Jouluna oli pakko ryysiä kolmelle eri hatausmaalle aattona pahimpaan ruuhka-aikaan. Ylipäänsä kaikki noudatti jotain tiettyä kaavaa ja aikatauluja ilman poikkeuksia.

Lapuuskodissa ei liinavaatteita juurikaan silitetty ja keittiön pöytää peitti aina vahakangas.

Aikuisena olen aina rakastanut silittämistä ja pöydälleni en pane koskaan vahaliinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua! Tuntuu ettei oikeastaan mitään. Olisi helpompi kertoa mitä on tietoisesti tehty toisin kuin listata mitä jätetty kokonaan tekemättä ja korvaamatta millään. Mutta kokeillaan:

Kotiväkivalta, niin fyysinen kuin henkinenkin.

Telkkarin töllöttäminen ja kaljan kittaaminen koko sen ajan kun ei ole töissä.

Turhanpäiväinen reissaaminen ympäri eurooppaa, mieluiten maissa joissa voi larpata rikasta valkoista.

Hampaat irvessä joulun suorittaminen. Pakolliset hauta- ja sukuvierailut.

Lauantaisauna.

Romupöydän ylläpito. Siis sellainen pöytä johon jätetään kaikennäköinen pienromu jolla ei ole omaa paikkaa, eikä kukaan kaipaa. Usein rikkinäistä myös.

Siivoaminen harvoin ja roskien lajittelemattomuus.

Tuli lisää mieleen:

Lasten vaivaaminen (itseaiheutetuilla) rahahuolilla ja heiltä lainaaminen ja varasta

Vielä lisää!

Kotona ei saanut kunnollista kotiruokaa. Kasviksia ei ikinä, koska kuulemma pupunruokaa. Siksi olikin huvittavaa kun eräs joulu täti tuli perheineen vierailulle ja pöytään oli pistetty saavillinen kylmiä pakasteherneitä että on edes jotain vihreää lautasella, ettei tarvitse hävetä.

Lasten pakkoruokkiminen sukulaisilla ettei tartte itse maksaa. 

Ankara uskonnollisuus sekä lasten kurittaminen vitsalla ja vyöllä sai jäädä lapsuudenkotiin.

Verhojen, pöytäliinojen ja koristeiden laitto jouluksi, pääsiäiseksi, vapuksi, kevääksi, kesäksi, syksyksi ja talveksi. Rypistettyjen sanomalehtien tunkeminen keväällä talvikenkiin ja syksyllä päinvastoin. Juhannuskoivun tuominen ulko-ovelle. Jouluna himmelin tekeminen ja kinkun suolaaminen tiinussa tai saavissa.

Puhumattomuuden kulttuuri ja suvun salaisuudet. Oli tosi vaikea lapsena hahmottaa miksi isovanhemmat ei asu yhdessä ja ukilla on vaimo joka ei ole mummi, miksi yksi tätini on melkein minun ikäinen, miksi joku sukulainen ei voi tulla tilaan missä toinen sukulainen on, miksi äiti raivostui kun isän serkku (salarakas) tuli minun syntymäpäivilläni kylään, miksi yksi sukulainen on mykkä (kehitysvamma joka ei näy ulospäin). Olisi pitänyt vaan automaattisesti tietää ja ymmärtää olla puhumatta asioista. Opin vasta 19v että mummillani on velikin jota en ollut tavannut koskaan, koska 40 vuotta sitten hänen häissään tarjoiltiin kalakeittoa ja mummini on kuulemma kalalle (valikoivasti) allerginen joten se oli henkilökohtainen loukkaus. Ihan ihme menoa.

Myöskin selän takana muista puhuminen. Äitini puhui tosi rumasti siskostaan ja kavereistani, ihan kaikista. Olin itse pahoin koulukiusattu, joten siitä tuli vain pahamieli kun tiesin että minusta myös puhutaan paskaa sillä tavalla.

Lasten pakkokastaminen vaikka itse olisi vain tapakristitty.

Vaikea olis yksin vetää lakanoita.

Te, jotka sanotte, että ette vedä lakanoita: tarkoitatteko kirjaimellisesti vetämistä vai lakanoiden viikkaamista kahden hengen voimin? Omasta mielestäni tuo viikkaaminen on kaikkein nopein ja kätevin tapa saada lakanat sellaisiksi, että ne voi laittaa siististi kaappiin. Eikä siihen mene aikaakaan kuin korkeintaan puoli minuuttia lakanaa kohti.

Mä niin samaistun näihin kokemuksiin. Jää ihan sanattomaksi, ei mitään lisättävää. Se oli just tota. Niin hyvin kuvattuna. Raivosiivoaminen, vähättely, televisio, olut. Siitä rakentui työläisperheen kulttuuri 80-luvulla. En ole katkera, mutta kuitenkin. En ole jatkanut mitään noista.