Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kiusaa lasta ruokaongelmien takia
05.12.2023 |
Toinen lapsista on ongelmasyöjä, voi kai sanoa että nirso. Joka tapauksessa on tosi tarkka ruokien tekstuureista tai siitä mitä sekoitetaan keskenään. Esimerkiksi kokkare perunamuusissa aiheuttaa yökkäysreaktion ja sen jälkeen ei enää halua syödä annosta loppuun. Ruuan pitää myös olla joko kunnolla kypsää tai sitten kokonaan raakaa, al dente on ehdoton ei. Anoppi ei hyväksy lapsen nirsoilua, vaan on alkanut "kasvattaa" häntä. Toisin sanoen lapsi ei syö mummolassa juuri mitään, kun kaikki on ihan kiusallaan tehty sellaiseksi ettei hän saa sitä alas. Niinkin vähäpätöinen asia kuin salaatti tehdään lapselle syömäkelvottomaksi. Hän esim. syö kurkkua sellaisenaan, mutta ei pysty syömään jos ne noukitaan salaatin seasta. Ja kas kummaa, aina anoppi on pilkkonut kaiken kurkun salaattiin. Lihapullat menisi muuten, mutta sipulin takia ei kelpaa, taas yökkäyreaktio ja ruoka jää kesken. Ja tietysti anoppi pistää sipulia, koska hänhän ei nirsoilun takia tee erikseen pientä annosta ilman. Tai jos jälkiruokana on marjarahkaa, ei mitenkään voi jättää pientä annosta pelkkää rahkaa.
Huomenna pitäisi taas mennä syömään sinne, ja ärsyttää taas jo valmiiksi.
Kommentit (142)
Meillä minun äiti harrasti samaa. Sipulista aina kauhea sota.. sitten ihmetteli, kun ei käydä, kun syöminen siellä on aina niin vaikeaa. Ei kuitenkaan itsekään osannut täydellisesti minua kasvattaa, oli lapsena ja on edelleen ruokarajoituksia, jotka lähinnä liittyvät koostumuksiin. Meillä on lapsen kanssa muitakin aistiyliherkkyyksiä/nepsypiirteitä, mutta ei ne elämää haittaa, kun niistä ei väkisin omassa kotona tehdä ongelmaa. Ymmärrän sun tuskan ap siis oikein hyvin. Omat eväät mukaan ja lapselle opetin jo pienenä, että sanoo ruuista että kiitos, ei lisää tai ei kiitos kovin paljon, eikä niitä muutoin tarvitse kommentoida. Syö välistä sen minkä pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48v ei ole vanha < tämä. Ite oon 48v ja jos joku sanoo mua vanhaks , niin saa lähöt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lähteä mukaan noihin lapsen ruokapelleilyihin. Sen mitä tuossa voi tehdä, on antaa lapsen käyttää syömiseen niin paljon aikaa kuin haluaa, joka kerta. Antaa hänen totutella hitaasti ja omaan tahtiinsa eri tekstuureihin ja sekaisin oleviin vihanneksiin. Kyllä se aina jotain saa alas, ja lopulta oppii syömään lähes normaalisti.
Älä puhu kun et tiedä asiasta yhtään mitään!
Se ei ole pelleilyä! Se on tosiasia, siihen vaikuttaa monikin asia.
Esim kysyn nyt, oliko sun kotona PAKKO syödä lautanen tyhjäksi vaikka sua inhotti. Joo. Oli aina meluisaa, ei voinut keskittyä. Joo. Ruoka loppui kesken. Joo. Pala takertui kurkkuun ja isä vaan huusi syösyösyö ja niele...
Ruoka tarttuu kitalakeen ja polttelee-olet allerginen ja mutsis huutaa syösyösyö...
Ole hiljaa kun ja jos et tiedä!
Anoppi harjoittaa siedätyämistä joka onkohan hyvä juttu.
Usein esim aistiyliherkkyyksissä unohdetaan , että siedöttämällä asioihin voi tottua.
Lapsi varmasti pärjää vierailun ajan vähemmälläkin syömisellä. Ei siis haittaa, että onnistuu noukkimaan vaikka sitten sen yhdenkin kurkun salaatista.
ja tosiaan meilläkin yksi lapsista on ollut hyvin nirso .. jopa neofobikko ruokailujen suhteen, mutta nyt teini-iässä on jo oppinut syömään erilaisia ruokia. Lapsi itse näkee vain hyvänä sen, että on päässyt yli yökötyksistä eikä ruokailut hallitse niin paljon elämää.
Ihan kaikkea ei edelleenkään syö, mutta usimmillahan meistä on omat inhokit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä lapsellesi, että vanhat ihmiset eivät ymmärrä, kuinka ihmiset voivat olla erilaisia. Usein vanhat elävät vähän niinkuin sitä aikaa mitä elettiin heidän nuoruudessaan eikä uusia asioita enää opita. Sano lapselle, ettei tarvitse syödä ruokia joista meinaa oksennus tulla. Mutta mummolle pitää olla kohtelias, vaikka se vähän tietämätön onkin.
Näin asetut lapsesi puolelle ja hän saa tärkeän opin siitä, että vanhat ihmiset ovat usein juuri tuollaisia pänkyröitä.
En usko, että lapsesi kohdalla on kyse nirsoilusta, jos kerran nuo mainitut asiat saavat ihan yökkimään.
Ja toisaalta, mä ihmettelin aina lapsena että miksi aikuiset sai valikoida ruokansa ihan vapaasti.
48v ei ole vanha.
No on se eri sukupolvea kuin te. Kokemusmaailma on eri. Ja pointti olikin nyt opettaa lapselle että vanhemmat ihmiset ovat erilaisia. Mä huomaan työpaikallakin että 2-kymppiset suutahtelevat 6-kymppisille turhista asioista koska he eivät ole oppineet että sukupolvien välillä on asenne-eroja. Ei tarvitse olla mikään höppänä satavuotias. Jos mulla ois lapsia niin mä opettaisin niille että naurakaa nurkan takana noille vanhemmille, älkääkä odottako, että he ymmärtävät samat asiat kuin te. Asiallisesti voi mielipiteensä sanoa ja pysyä siinä. Kuten lapsesi voi kieltäytyä niistä yökkäyttävistä ruoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa taas hävetä nykykakaroita. Ennen olisi tanssittu riemusta jos olisi perunamuussia tai lihapullia ollut tarjolla.
Ihan sama tuollaiset. Jos lapsi hankala, anna olla. Käsittele asia miten haluat, mutta älä pahastu. Vaikka joku urputtaa sulle, että mites nyt lapsesi tuollei, naureskele vaan että se on vähän tuollainen. Jotkut nimittäin haluaisi ehkä käyttää tuollaista lapsen hankaluutta arvostelemisaseena.
Ja karma ei ole bitch. Ei ainakaan itselleni ollut. Tosin, mulle ei ole kenelläkään mitään kostettavaa. En ole tehnyt rikoksia, enkä pahoja moraalittomuuksis elämässäni, vaikka joillain on nähtävästi ollut sairas kosto vimma joistain asioista mullekin. No ihmiset on sairaita. Ei mitään kaduttavaa omissa sanomisissa ja tekemisissä. Ai niin mutta mä en ole tuo ap.
Jos joku haluaa rikoksilla häiritä niin go ahead. Ei parempaan jotkut luuserit pysty. Syö kilo paskaa, kun et muuhun pysty.
Ihme muuten, miten jotkut ihmiset suuttuu esim. siitä jos joku on tarkka syömisistään. Ehkä vähän primadonna, kun ei syö ihan mitä vaan. No meidän suhteessa me olemme kummatkin samanlaisia. Itse kärsinyt vähän enemmän siitä, kun olen se kokkaaja suhteessa ja toinen odottanut olevan ajatustenlukija, mutta muuten noin ymmärrän jotenkuten tuollaisia erikoisuuksia paremmin eli että ei vaqn ihan mitä vaan voi syödä eikä tarvitsekaan. Tosin jos on nirso ei voi vaatia että toinen laittaa juuri haluamaansa ruokaa aina, vaan ostaa ja järjestää sen itse.
Esim. itselleni on naureskeltu kun en syö läskiä. Minusta taas joku, joka ihmettelee tuollaista on itse huvittava. Ehkä yli 70 tai köyhistä oloista tai muuten ihan outo makumaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI niistä välttämättä opi pois! Mulla on siin kymmenien vuosien kokemus asiasta, omalta kannalta ja työn vuoksi.
Siihen aineeseen tulee kammo, kertakaikkiaan. Ei vaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja lapseni emme yksinkertaisesti menisi kylään sellaiseen paikkaan jossa tahallaan kiusataan yhtä tai useampaa perheeni jäsentä vaikka asiasta on jo aikaisemmin huomautettu.
Kyse vaikuttaa olevan jostain aistiyliherkkyydestä tms. nirsouden tai tahallisen temppuilun sijaan.
Eihän se ole mitään kiusaamista, että ei palvele kaikkien erityisvaatimuksia, kun hyi se ja se on niin ällöä. Kiusaamista olisi se että ruoka tungettaisiin väkisin kurkusta alas.
Yhtälailla kiusaamista on se, että mummo nälvii lasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa neuroepätyypillisen ruokailulta.
Ottakaa lapselle mukaan vaikka paketti rusinoita. Miksi hänen on pakko syödä ruokaa mummolassa, jos hän ei välitä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lähteä mukaan noihin lapsen ruokapelleilyihin. Sen mitä tuossa voi tehdä, on antaa lapsen käyttää syömiseen niin paljon aikaa kuin haluaa, joka kerta. Antaa hänen totutella hitaasti ja omaan tahtiinsa eri tekstuureihin ja sekaisin oleviin vihanneksiin. Kyllä se aina jotain saa alas, ja lopulta oppii syömään lähes normaalisti.
Älä puhu kun et tiedä asiasta yhtään mitään!
Se ei ole pelleilyä! Se on tosiasia, siihen vaikuttaa monikin asia.
Esim kysyn nyt, oliko sun kotona PAKKO syödä lautanen tyhjäksi vaikka sua inhotti. Joo. Oli aina meluisaa, ei voinut keskittyä. Joo. Ruoka loppui kesken. Joo. Pala takertui kurkkuun ja isä vaan huusi syösyösyö ja niele...
Ruoka tarttuu kitalakeen ja polttelee-olet allerginen ja mutsis huutaa syösyösyö...
Ole hiljaa kun ja jos et tiedä!
Mitä ihmettä....
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa neuroepätyypillisen ruokailulta.
Aivan! LAitoin siitä linkin.
Nää täällä on vaan mieltä että kunhan oikkuilee. Niin se varmaan koetaan mutta ei lapsi osaa sanoa asiaa, että inhottaa ne möykyt jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen syödä kotona ennen lähtöä.
Omat eväät mukaan jos pidempään kyläilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja lapseni emme yksinkertaisesti menisi kylään sellaiseen paikkaan jossa tahallaan kiusataan yhtä tai useampaa perheeni jäsentä vaikka asiasta on jo aikaisemmin huomautettu.
Kyse vaikuttaa olevan jostain aistiyliherkkyydestä tms. nirsouden tai tahallisen temppuilun sijaan.
Eihän se ole mitään kiusaamista, että ei palvele kaikkien erityisvaatimuksia, kun hyi se ja se on niin ällöä. Kiusaamista olisi se että ruoka tungettaisiin väkisin kurkusta alas.
Yhtälailla kiusaamista on se, että mummo nälvii lasta!
No se ei ole tietenkään ok! Lapselle pitää tehdä selväksi että ei ole mikään pakko syödä, mutta tässä on nyt tällaista tarjolla. Että saa ottaa mitä haluaa tai olla ottamatta.
Selkeästi aistiyliherkkä tapaus. Jos on ääniyliherkkyyttäkin, kannattaa hankkia virallinen diagnoosi. Siitä voi olla hyötyä koulumaailmassa erinäisissä tilanteissa.
Ota selville, mikä on anopin pahin inhokkiruoka ja tarjoa sitä hänelle ensi kerralla, kun on kylässä ja muista huomautella, jos ruoka ei kelpaa. Kummasti noilla huomauttelijoilla on jotain, mitä eivät suostu syömään, mutta huomauttelevat kyllä muille, että kyllä lapsi syö mitä tarjotaan, kun on tarpeeksi nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa neuroepätyypillisen ruokailulta.
Aivan! LAitoin siitä linkin.
Nää täällä on vaan mieltä että kunhan oikkuilee. Niin se varmaan koetaan mutta ei lapsi osaa sanoa asiaa, että inhottaa ne möykyt jne
Tottakai ne inhottaa, kun niitä kohtaan on kehittynyt sellainen mielleyhtymä. Kyseessä on silti vaan psykologinen reaktio, eikä mikään henkeä uhkaava allergia. Lapsi opettelee hiljalleen pois pelkotiloistaan. Ei kannata liikaa kiinnittää huomiota lapsen syömisiin ja vahdata vieressä. Lapsi kehittää vielä suuremman paineen asiaa kohtaan.
Ei ole kiusaamista ruokatapojen opettaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva mt-potilas tuo kakara jos ei jo ole.
Sinä olet jo.
Meillä lapsi oli aikanaan vähän samanlainen. Oli ns. sihtikurkku ja kaikki tuntui tarttuvan kiinni. Lapsi myös sai hampaat verrattain myöhään, joten se omaltaan osaltaan vaikutti, että ruoan koostumus oli tosi tarkkaa. Kai nyt, jos ei ole millä pureskella, ruoassa ei mielellään saa olla yllätyksiä, joihin voisi vaikka tukehtua.
Pikkuhiljaa siitä päästiin eteenpäin, kavereiden esimerkki päiväkodissa ja koulussa auttoi tietenkin, ja nyt isompana koululaisena ei ongelmaruokia enää juurikaan ole. Mikään pakottaminen ei vaan auta. Kyse ei ole lapsen "oikuista", vaan lapsi ei vaan ole vielä valmis tietynlaisiin ruokiin. Pahimmillaan pakottaminen saa vain aikaan pelkoa ja vastenmielisyyttä ruokailutilannetta kohtaan.
Jos anopille selittäminen ei auta, sitten vaan ette mene sinne syömään, jos ei kerran omia eväitäkään saa sinne viedä. Ei lasta kannata kiusata tuollaisella asialla, kun ei siitä ole mitään apua. Vain aika ja omaa tahtia totuttautuminen auttavat.